Olen ollut tämän viikon Milanossa työn merkeissä. Tulin tänne tanskalaisen työkaverini kanssa viime lauantaina ja jään vielä täksi viikonlopuksi italialaisen kollegani, Francescan, luo, jotta ehdin näkemään vihdoinkin Milanoa kunnolla. Olen käynyt Milanossa monet kerrat, mutta tämän on itseasiassa ensimmäinen kerta kun olen Milanossa muutenkin kuin työjutuissa.

Viime viikonlopun vietimme auringossa oleillen ja totta kai skandinaiset luulevat aurinko kesäksi sen nähdessään, joten nyt tämä viikko on mennyt kummallakin nenää niistellessä. Minkä sitä itselleen voi kun aurinkoa niin kovin rakastaa.

Milano ei koskaan ole ollut minulle mitenkään kovin mieleinen paikka. Olen mieltänyt, että se on vain kaupunki täynnä graffiteja ja muutama nähtävyys siellä täällä. Graffitit pitävät tosin paikkansa, mutta kyllä täällä kivojakin paikkoja on. Huomista odotan innolla, sillä pääsen vihdoinkin näkemään Milanon pikkukadut paikallisoppaan käsikynkässä.

Kenkiä on tullut osteltua ja pastaa syötyä oikein kunnolla, minkä sitä itselleen voi kun itsekuria ei ole näissä hommissa ollenkaan. Ehkä se itsekuri joskus löytyy, mutta täältä pastan ja pizzan maasta pitäisi pysyä kaukana, sillä en voi sanoa ei jos vaihtoehtona on kunnon italialinen pasta. Odotankin innolla italialaisen ystäväni kohta alkavia pastan kokkaushetkiä:)