Uusi maa ja kulttuuri edessä – kielitaito auttaa ymmärtämään ja helpottaa arjen törmäyksissä

Yksi asia mistä olen itselleni ihan äärettömän kiitollinen, on se, että olen aina uskaltanut puhua vierasta kieltä, vaikka en ihan nyt aina ole mennyt kielioppisääntöjen mukaan. Pääasia on, että tulee ymmärretyksi ja että puhuu, kun että pelkää suunsa avaamista. Kielen oppii puhumalla, ei välttämättä sääntöjä tankkaamalla. Yleensä olen miettinyt itseäni kannustettaessa, että olenko muka itse ikinä mollannut jotakin, joka puhuu huonosti suomea? Päinvastoin. Olen ollut äärimmäisen otettu, että joku haluaa oppia minun äidinkieleni ja olen kannustanut oppimaan juuri puhumalla ja unohtamatta tietyt päätteet. On sama, onko se lause ”olen janoinen” tai ”olen janolainen”, kaikki ymmärtää mistä on kyse. Pääasia, että ihminen yrittää oppia uutta.

Avec Sofié blog l year 2016

Opiskelin ranskaa lukiossa kolme vuotta ja saksaa olen opiskellut 5 vuotta. Mitä jäi meidän kielten tunneilta käteen? Paljon verbilistoja ja lauserakenteita, todella vähän käytännönharjoitusta ja taitoa puhua. Tiedän, että meidän koulutusjärjestelmää monesti kehutaan, mutta kielten kohdalla toivoisin jonkunnäköistä skarppausta, että me suomalaiset uskaltaisimme avata suumme, vaikka emme olisi ihan varmoja jokaisesta kielioppisäännöstä.

Kun tulin Ranskaan, minulla oli perinteinen rimakauhu ranskankielen kanssa. Puhuin mieluummin englantia tilanteissa, joissa pystyin ja yritin aina kääntää kielen englanniksi, jos se vain oli mahdollista. Olisihan se nyt noloa, jos sanoisin jotain väärin. Fail. Tosiasiassa eihän se nyt ketään oikeasti kiinnosta tuleeko joka verbi taivutettua oikein vai ei. Tai jos kiinnostaa, niin sitten kiinnostaa. Tärkeintä minulle oli vihdoin oppia kommunikoimaan ranskaksi niin että pärjäisin melkein joka tilanteessa ja puhelimessakin pystyisin keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Avec Sofié blog l Birthday brunch

Kaksi vuotta sitten syksyllä kävin ranskankielen immersion, jonka vietin 8 tuntia päivässä neljän viikon ajan luokkahuoneessa pelkästään puhuen. Kyniä tai paperia ei saanut olla näkyvillä, puhumalla piti selvitä ja koulun tärkein ajatus ei nimenomaan ollut, että osaisin kirjoittaa, vaan puhua ja selviäisin kaikista tilanteista.

Minun kohdallani koulu ei ehkä toiminut niin hyvin, kun mieheni, sillä osasin jo perusasiat ja olin ensimmäiset kaksi viikkoa vähän toimettomana, kun samoja asioita käytiin läpi jotka jo osasin. Minulle olisi toiminut paremmin se, että olisin ollut ylemmällä tasolla ja luokkani huonoin, niin olisin oppinut uutta heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Koulu ei täten ehkä toiminut minulle yhtä hyvin kuin olisin toivonut, mutta muiden kannalta asia voi olla ihan eri lailla. Nämä kun ovat todella henkilökohtaisia asioita, miten kukakin oppii. Ei ole yhtä samaa tietä kaikille.

Tänä kesänä (vihdoin) minussa tapahtui jotakin ja ranskan kieli avautui ja selviän vaikka kahden tunnin dinneristä pelkällä ranskalla. En ole niinkään edes yrittänyt tsempata asioiden kanssa, vaan olen vain yrittänyt puhua ja kappas, vihdoinkin ymmärrän missä mennään.

Olen ollut ranskani kanssa hieman laiska jollain lailla, kun olen tiennyt, että emme ole jäämässä Ranskaan, vaan muutto on edessä tai on pitänyt olla jo monta kertaa. Vähän näin jälkeenpäin harmittaa, että olisi pitänyt ottaa ryhtiliike aikaisemmin. Isoin rikkaus on ainakin minulle muiden kielten ja kulttuurien ymmärtäminen, sillä sitä kautta oppii niin paljon siitä omastakin kulttuurista, kun näkee sen toisen kielen kautta.

Avec Sofié blog l Paris Lately

Kun uusi kotimaa on edessä seuraavan kerran, menen saman tien kielikurssille ja opettelen kielen edes jotenkuten niin pääse uuteen maahan kiinni helpommin. Monissa maissa toki englannillakin pärjää, mutta ei se ole sama asia, jos ei ymmärrä maan kieltä. Ymmärrän nimittäin nyt niin paljon enemmän ranskalaisesta kulttuurista mitä esimerkiksi kolme vuotta sitten. Ymmärrän myös samalla suomalaisesta kulttuurista niin paljon enemmän, kun sitä peilaa lähes päinvastaisen kulttuurin kautta.

Jos nyt tekisin jotain toisin ja saisin vaikuttaa omiin lukioaikaisiin kielitunteihini, menisin kesäisin au pairiksi tai vaikka vanhuksien seuraksi kieltä oppimaan. Olen nimittäin sen tässä huomannut, että miten tärkeää meidän koulutuskäytännöt olisi nimenomaan tärkeä uudistaa siten, että meitä opetettaisiin kunnolla puhumaan. Me suomalaiset, kun olemme muutenkin aika hiljaisia ja vähäsanaisia, niin olisi tärkeää, että me uskaltaisimme puhua meille opetettua kieltä, sillä muuten opiskelu menee täysin hukkaan.

You may also like

15 Comments

  1. Olen ihan samaa mieltä, että kieli kyllä avaa kulttuurinkin ihan eri tasolla. Monet sanonnatkin esimerkiksi kuvaavat hyvin ihmisten tyypillistä tapaa ajatella. Itse muistan koulusta juuri tuon saman, että kielioppi ja sanalistat taivutuksineen olivat kyllä tärkeitä, mutta puhuminen oli vähän jokaisella niin ja näin. Sitten rimakauhu kasvoi, kun tiesi kieliopin niin tarkasti, mutta puhuessa vierasta kieltä ei ehtinyt jokaista sääntöä laittaa käytäntöön…

    Minusta kyllä tuntuu, että tähän on tullut aika paljon muutosta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sisarusteni lapsia kun seuraan, niin jo alakoulusta asti he tuntuvat ymmärtävän vieraskielistä puhetta paremmin ja osaavat vastaillakin oikeissa kohdin. Ehkä some ja tietokonepelitkin ovat auttaneet, mutta tuntuu, että Suomessa kouluissa esiintymistaitoja korostetaan aiempaa paremmin.

    1. Heippa,

      nimenomaan. Ranskassa on varsinkin niin paljon kaikenlaisia sanontoja ja sitä kautta olen päässyt kiinni maahan paremmin kun olen ymmärtänyt niitä paremmin :)

      Minulle tuli tuo kamala rimakauhu varsinkin saksan kanssa :D

      Uskon, että muutosta on tullut. Minun ikäluokkani tosin on ehkä juuri se kuka on kärsinyt näistä muutoksista eniten. Minulla on monta kaveria jotka kirjoittivat ylioppilaskirjoituksissa laudaturia ja eximiaa, mutta puhe ei ole sillä tasolla millä ehkä kirjoitustaso.

      Uskon, että nimenomaan teknologian tuleminen arkipäivään niin vahvasti opettaa lapsia varsingin englanninkielen osalta.

      Pidän jenkkityylisestä “show and tell” opetustavasta ja siitä miten jenkkilapset ja toki myös aikuiset ovat niin luontevia esiintymään :)

  2. Juuri noin. Jokaisen, joka tulee Saksaan tai Ranskaan käymään tai varsinkin asumaan pitäisi lukea tämä. Luen netistä säännölisesti siitä että ihmiset eivät ole “kielitaitoisia” eivät halua puhua tai eivät osaa englantia (yhtähyvin kuin he itse) pitäisi lukea tämä. Joku koulutyttö marisee ranskalaisia “epäkohteliaiksi”, jos postimerkkikioskin pitäjä Pariisissa ei palvele häntä vaivaisen postimerkin takia englanniksi. (Kannattaisi aloittaa vaikka iloisesti tervehtimällä “Bonjour monsieur!” ja vaihtaa elekieleen.) (Minun ranskan sanavarastoni on n, 100 sanaa,ja silläkin selviää hätäpäissä.) Vuosienkin asumisen päästä maristaan, että filmit ovat duupattuja , TV:stäkään ei näy jotakin tuttua amerikkaaista soopaa, vaan paikallista kulttuuria. Luetaan ja katsellaan englanninkielisten medieoitten kautta kierrätettyjä suomeen uutisia asuinmaasta, kun ei viitsitä integroitua asuinmaahan. Eri asia on, jos Anatoliasta tulleet lukutaidottomat muummot eivät opi viersta kieltä. Mutta suomalaiset korkeasti koulutetut?
    Puhun omasta ja muitten maahanmuuttajien kokemuksista.
    Olen erityisopettaja Saksassa, mutta myös erikoistunut opettamaan saksaa toisena kielenä.

    1. Hih, niin :)

      En aina itsekään varsinkaan aluksi ihan ollut niin ymmärtäväinen kun etsiskelin suolaa kaupasta hyvin suomalaisittain, mutta kun kaupan täti näpäytti minua käytöksestäni, ymmärsin että en voi käyttäytyä samalla tavalla mitä Suomessa. Kun menee vieraaseen maahan, pitää kunnioittaa paikallista kultuuria ja tapoja.

      Tuo uutisjuttu on erikoinen. Olen oikein nauttinut siitä miten minulla on maailman uutiset niin avoinna ja näen maailman uutisten kautta laajemmin mitä Suomessa. Hyvä esimerkki oli tältä kesältä kun Etelä-Ranskassa oli metsäpaloja ja Suomen uutisten mukaan koko Ranska palaa ja ukkini hädissään soitti että olenhan kunnossa. Hän ei meinannut uskoa, että en muka nähnyt tai haistanut savua ja että olin kunnossa. Hän kun oli katsonut uutisia jossa oli kerrottu koko Etelä-Ranskan olevan palojen vallassa.

      Schönes wochenende!

  3. Olihan se hienoa, kun luki koulussa ruotsia, saksaa, englantia ja ranskaa. Mutta, loppuviimeksi ei osannut mitään niistä, ainakaan käytännössä. Nyt vanhempana, kun on lisännyt vielä italian ja espanjankielen matkustelun takia, on melkoista sillisalaattia koko touhu. Välillä huomaan puhuvani sekaisin vähän kaikkea. Totuus on kuitenkin, että saan asiani jotenkin toimitettua, ja ihan ymmärtäväisiä hymyjä ja ystävällistä palvelua missä liikunkin. Joten kyllä se sittenkin taisi kannattaa.

    1. Heippa,

      totta kai kieltenopiskelu kannattaa ja riippuu tietenkin ihan opettajasta ja opetustyylistä sekä myös oppimistyylistä. Meillä ainakin silloin kun minä olin koulussa ei niinkään panostettu puhumiseen vaan kirjoittamiseen :)

      Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettiin aineita, ei presentoitu mitään ja tähän toivoisin hieman uudistusta.

  4. Haastattelin juuri 4. ja 8. luokalla olevia lapsiani. Molempien mukaan kieltenopetuksessa kiinnitetään huomiota juuri puhumiseen. Neljäsluokkalaisen mukaan joka tunnilla oppilaat puhuvat, keskustelevat pareittain tai tekevät ryhmätöitä. Uskoisin, että opetuksessa painotetaan nykyään enemmän kuin aiemmin juuri puhumista eikä enää niinkään kielioppia.

    1. Ihana kuulla :)

      Uskon, että en ole ainut joka on tähän herännyt. En tiedä millaiset ne nykyäajan ylioppilaskirjoitukset ovat, mutta toivottavasti siellä myös testattaisiin puhumista, eikä pelkästään kirjoitusta ja kuullunymmärtämistä :)

  5. Kyllä! Kielten oppiminen Suomen kouluissa on nykyään vuorovaikutteista ja lapsia rohkaistaan puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Suosittelen tutustumaan uuteen opetussuunnitelmaan, paljon muuttunut viimeisen kymmenen vuoden sisällä.

  6. Kiitos tästä postauksesta, tsemppiä tosiaan tarvitaan! Mulle ranska on ollut aina vähän sellainen mörkö, koska sen kirjoitus ja lausuminen on niin kaukana toisistaan. Olen hyvä kielissä ja ne on mun ammatissakin tosi tärkeitä, ja se vaan entisestään nostaa rimaa, kun monissa muissa kielissä on niin hyvä, että on vaikea myöntää olevansa yhdessä ihan aloittelija. Olen myös sitä mieltä, oman kokemuksen pohjalta, että ranskankieliset maat ei Euroopassa ole niitä avoimimpia ja kielen oppimisen kannalta helpoimpia. Asun tällä hetkellä Brysselissä, enkä koe ilmapiiriä mitenkään kauhean avoimena ihmiselle, jonka kielitaito on hatara. Enkkua kyllä osataan ihan hyvin onneksi. Mutta täällä tietty kieliasetelma on aika erikoinen. Oppimista ja kommunikointia varmaan vähän vaikeuttaa sekin, että täällä on aksentteja niin paljon, kun oma kielen ymmärrys ei vielä ole kovin korkealla tasolla. Koin että esimerkiksi Saksassa aksentit ovat tosi paljon yhtenäisempiä ihan isoissakin kaupungeissa. Mut josko sitä saisi itseään niskasta kiinni ja kielitaitoa taas vähän kehitettyä!

  7. Hei kaikille!!!!
    Olen ranskalainen nimi madele Linda, suhteet IMF: n kanssa, joka tarjoaa lainaa 2000 € 10.000000 kaikille niille, jotka tarvitsevat sitä, ja he voivat maksaa minulle korkoa 3% vuodessa. Ota yhteyttä minuun madelenelinda@Outlook.fr minun numero WhatsApp: + 33644699405

  8. Voisi olla hyvin oma kirjoitukseni. Täällä Espanjassa ja vielä Aurinkorannalla kyllä “pärjää” ilman espanjaa, mutta avaa se ihan uuden maailman. Ja palvelu paranee joka paikassa!

    Luulin jopa aina kouluaikana, että minulla on huono kielipää. Puhumaan oppimista ei 90-luvulla todellakaan tuettu ja kielioppi ei avautunut. Nykyään nautin kielioppivinkuroista ja puhun niitä ajattelematta!

    Espanjalaiset osaavat todella heikosti englantia. Heidän oppimismetodinsa on oppia lauseita ulkoa eli ei oikeasti ymmärtää rakenteita loogisesti. Myös motivaatio oppia uutta kieltä on tosi heikko. Espanja on monelle koko maailma eikä tietenkään silloin tarvita muita kieliä. Harmi, mielestäni rikkaus on matkustaa ja tutustua uusiin kulttuureihin. Heille riittää omansa :-)

  9. Heipä hei,

    “Pahasti” näyttää siltä että asun ensi kevään joko Villefranchessa tai Beaulieussa.
    Katsotaan miten nämä suunnitelmat etenevät.
    Näyttäisi myös siltä että neljän viikon kurssin taidan ottaa eräästä opinahjosta..
    Tämä mun tahto ottaa ranska haltuun kunnolla ei jätä rauhaan.
    Kiitos postauksesta aiheeseen liittyen.
    Minä en ole muuttamassa Suomesta pois, mutta sen verran on tukevasti Ranska vienyt mun sydämen ja ystäviäkin on, että haluaisin osata kommunikoida paremmin. Kyllä pärjään kaupoissa ja kuppiloissa mutta ei mun taidoilla vielä maailmaa paranneta

    Mukavaa loppuviikkoa.

    Nina

  10. Hyvä jos kielijutuissa menty suomessa eteenpäin, ite luin pitkän saksan mutta kun muutin sveitsiin niin aloitin aika nollasta, surullista. Nopeesti se kielitaito sitten kehittyi kun oli pakko ja siitä oon kiitollinen mutta ärsyttää kun näin monen vuoden jälkeen ihmiset ihmettelee kuinka hyvin osaan saksaa tai sveitsinsaksaa…

Leave a Reply to Nipsnaps Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*