Toivotuin blogipostaus teiltä taitaa olla, että miten ostaa koti Etelä-Ranskasta. Miten valitsimme oman kylämme, mitä tulee ottaa huomioon, mitä tekisin nyt toisin ja kauan prosessi kestää. Saan näitä kysymyksiä jatkuvasti ja koska nyt heinäkuussa tulee viisi vuotta täyteen asunnon ostosta, ajattelin kirjoittaa teille tämän toivotun postauksen.

Miksi Villefrance sur me?

Mieheni muutti Eurooppaan reilu kymmenen vuotta sitten ja hänen työnantajansa halusi, että hän oppisi ranskan. Hänen työpaikkansa lähetti hänet Villefranceen kuukaudeksi oppimaan ranskaa ja siitä lähtien hän on unelmoinut omasta kodista tässä kylässä. Asuimme kodin oston aikaan Pariisissa, joten kylä luonnon rauhassa oli muutenkin toivottu. Lähellä kaikkea, mutta suojassa kaikelta oli meille silloin aikoinaan todella tärkeä asia. Ja jos olen nyt rehellinen, Nizza ei ole minun suosikkipaikkani. Asunnot siellä ovat toki edullisempia, mutta en haluaisi asua siellä, koska nimenomaan halusin vähän hiljaisempaan paikkaan Pariisia karkuun.

Mitä tulee ottaa huomioon?

Ensimmäiseksi ehkä nimenomaan valita se suosikkipaikka missä haluaa asua. Haluaako kaupunkiin vain rennompaan paikkaan. Haluaako turistien keskelle vai omaa rauhaa? Kuinka pitkä matka on lentokentälle, jotta yhteydet ovat nopeat.

Pitää myös ottaa huomioon, että asunnot eivät välttämättä ole ihan samoin standardein tehty, jos haet kohdetta, joka on varsinkin 50-luvun jälkeen tehty. Eli suosittelisin mieluummin vanhaa taloa, joka on seissyt satoja vuosia ja remontoitu kuin esimerkiksi sotien jälkeen rakennettua taloa.

Ranskassa myös asuntoa ostaessa tuli enemmän veroja ja maksuja maksettavaksi kuin esimerkiksi Hollannissa, joten kannattaa ottaa se asunnonhinnassa huomioon. Myös käsiraha on täällä suurempi ja takuut pitää olla kunnossa.

Remonttiprojektia en suosittele, jos et voi olla itse vahtimassa sitä koko ajan. Olen nyt nämä remontit nähnyt, vaikka olemme tehneet vain pienempiä fiksauksia. Jos ei ole referenssit kunnossa ja tiedä mitä olet saamassa, en lähtisi remontoimaan asuntoa täällä lattiasta kattoon, jos ei ole loputonta budjettia ja paljon aikaa.

Italian puolelta tosin löysin keittiöremonttifirman arkkitehdin kautta ja sitä voin suositella koko sydämestäni. Heitä käyttäisin uudestaankin, sillä aikataulu piti ja hommat tehtiin niin kuin sovittiin. Joten on myös hyviä kokemuksia.

Kauan prosessi kestää?

Kauan. Eli jos olet suunnittelemassa asunnon ostoa, varaa siihen ainakin vuoden verran. Meillä pelkkien paperien kirjoitteluun meni yli puoli vuotta. Joten jos haluat ensi kesäksi kesäasunnon, aloita etsiminen nyt niin saat avaimet mahdollisesti maaliskuussa. Toki poikkeuksiakin on, mutta usein kuulee, että asunnon ostaminen on todella pitkä ja uuvuttava prosessi.

Vuokraatteko asuntoanne?

Emme ole vuokranneet ulkopuolisille, vain tuttaville. Täällä on varsinkin formuloiden ja muutenkin kesäsesongin aikaan ikäviä lieveilmiöitä, niin en ole halunnut vuokrata. Tämä on enemmänkin koti kuin asunto niin tuntuisi ahdistavalta miettiä mitä sängyssäni on tehty ja ajatella, että jos joku juo punaviiniä marmoripöydän läheisyydessä. Täällä on vain todella paljon prostituutiota normaalina sesonkina, niin olisin todella tarkka, että kenet haluaisin kotiini lomalle. Jos voisin vuokrata kotia lapsettomille ja eläimettömille plus kolmekymmentä pariskunnille, niin sitten olisi eri asia. Mutta ihan noin tarkkaa rajausta ei varmaan voi tehdä. Olen vain oppinut tuttavien kokemuksista, niin olen näissä asioissa hieman varovainen.

Mistä unelmoit?

On varmaan tullut tämän kevään aikana selväksi, että haluaisin kodin isolla pihalla. Nyt viikonloppuna Saint-Tropezin alueella kierreltyämme, eksyin välitysfirmojen sivuille. Asuntomme hinnalla sieltä lähimaastosta saisi kivitalon uima-altaalla ja isolla pihalla. Aloin jo mielessä laittaa kämppää myyntiin ja taloa ostamaan. Hankaluus tulee tosin nimenomaan siinä kulkemisessa, kun etäisyydet ovat niin pitkät. Ei tulisi päiväretkiä tehtyä ja olisin yksin keskellä ei mitään. Vesi ei siellä myöskään ole yhtä upeaa mitä täällä, joten elämä uima-altaalla korvaisi nyt rantapäivät. Jos eläisin täällä 12kk vuodesta ja olisi muutenkin elämä täällä, sitten kyllä alkaisin pakkaamaan. Nyt kumminkin lentokentän läheisyys pitää meidät rannikolla, että tänne voi tulla pelkäksi viikonlopuksi helposti.

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Kysykää ihmeessä lisää kommenttiboksissa, jos on jotakin mielessä. Mielelläni autan vastaamaan ja löytämään esimerkiksi asunnonvälittäjän tai keittiöremonttijampan.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Olemme olleet nyt kolme kuukautta Ranskassa. Kolme kuukautta on mennyt nopeasti kotoillessa, mutta nyt kun täällä on jo niin kesäistä, on kiva lähteä pois omasta kylästä. Normaalisti tekisimme näitä retkiä yhdessä ystävien kanssa lomaviikkoina, mutta nyt viikonloput kuluvat ainakin vielä ihan kahdestaan. Todella toivon, että ystävät pääsevät tänne kesällä, sillä mikään ei ole ihanampaa, kuin tehdä näitä kesäreissuja yhdessä.

Eilen lähdimme aamusta aikaisin kohti Saint-Tropezia. Saint-Tropez on aika erilainen kaikista näistä muista Rivieran kohteista. Käytännössä kaupunki tuntuu enemmän Provencelta kuin Rivieralta. Ja se tunne kai pitääkin ihan paikkansa, sillä Saint-Tropez on eri maakunnassa kuin esimerkiksi Cannes, Antibes ja meidän kylämme. Rannat ovat erilaiset ja väritys muutenkin haaleampi taloissa kuin lähellä rannikkoa.

Saint-Tropeziin mentäessä ajelet viiniviljelmien läpi, näet hunajakauppiaita tien vieressä ja voit myös löytää laventeliöljyä kaupusteltavan pellon reunalla. Kuulostaa selkeästi enemmän Provencelta kuin Rivieralta. Olen aiemminkin sanonut, että jokainen paikka on niin erilainen ja huomaan näitä eroja jatkuvasti itse vieläkin. Näin myös eilen. Saint-Tropez on jollain lailla maanläheisempi kuin esimerkiksi Cannes.

Eilen kävimme kaupungissa myös, mutta vietimme suuremman osan ajasta viinitiloja kierrellessä ostamassa viinejä, oliiviöljyä ja nimenomaan laventeliöljyä. Vaikka miten rakastan merta, unelmoin vanhasta kivitalosta keskellä ei mitään. Nähdessäni näitä viinitiloja ja pieniä kivitaloja, voisin kyllä muuttaa ei keskelle mitään hoitelemaan puutarhaani.

Eilen oli täydellinen kesäpäivä nauttia luonnosta, rauhasta ja yhdessäolosta. Tuntuu niin hyvältä, kun voi taas kokea jotakin muuta kuin omaa terassia vaikka se tarkoittaisi vain kävelyä viiniviljelmillä ja hunajaostoksilla käyntiä.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Koko kolme kuukautta kestäneen erikoisajan olen odottanut hetkeä, että voisimme mennä aamiaiselle meren rantaan. Rannat ovat edelleen meidän kylässämme kiinni, mutta viereisen kylän rantareitti on auki, joten menimme eilen sunnuntaina syömään aamiaista kauniiseen luontoon. Tätä hetkeä olin odottanut kuukausia. Tämän piti tapahtua aiemmin, mutta koska ilma on ollut myrskyinen, on tätä hetkeä pitänyt siirtää.

Meillä on ollut hyvin normaali alkukesän ilma; ukkostaa, paistaa ja sataa. Luulen, että kohta lämpötilat nousevat kesäisiksi myös yöllä, sillä niin paljon on ukkostanut viime aikoina.

Totta puhuakseni, olen yrittänyt nyt mennä vähän kauemmaksi kotoa tarkoituksella, sillä pelkään, että Ranskassa tilanne huononee heinäkuussa.  Olen yrittänyt käydä kivoissa paikoissa tässä muutaman kymmenen kilometrin säteellä, että olisi tästä kesästä kivoja muistoja myös. Toivon, että olen väärässä pelkojeni kanssa ja että saisin elää vapaan kesän. Mutta ihan just in case käyn nyt eri kylissä, jos tilanne menee pahemmaksi täällä kesän kuluessa ja liikkuminen vaikeutuu.

Ostan muutaman kesämekon joka kesä ja näitä mekkoja tulee käytettyä vuosikausia. Vähemmän on enemmän minulle mitä vaatteisiin tulee. Olette kyselleet tästä mekosta ja myös aiemmin vilahtaneesta Gauharin sinisestä mekosta, joka näkyy Kesämekkojen Kesämekko -postauksessani. Ostin tämän ruffled dress – mekon myös muutama kuukausi sitten, mutta se tuli siinä samassa paketissa, joka tuli kahdessa päivässä Ranskaan.

Sain jo eilen Instagramissa kyselyitä mikä koko, kannattaako olla vyö ja näkyykö läpi tyyppisiä kysymyksiä, joten tässä teille vastauksia. Mekko on samalla tavalla pienehkö mitä sininen mekkoni. Eli jos on muodokkaampi ja haluaa käyttää mekkoa vyön kanssa, kannattaa ottaa isommassa koossa, niin helma ei jää lyhyeksi.

Mekosta ei näy läpi, mutta jos on menossa mekon kanssa vaikka töihin, laittaisin topin alle. Picnicillä ja täällä etelässä on muutenkin vähän leppoisampi meininki, niin ei haittaa, jos kuultaa auringossa hieman läpi, mutta missään nimessä alusmekkoa ei tarvita. Tykkään tästä mekosta ihan älyttömästi. Tallainen rento ilmava kesämekon tuleekin olla täällä auringon paahtaessa. Kun olen itse vähän lyhyempi, pidän siitä, että mekossa on vyö. Se tuo ryhtiä ja pitää huolen siitä, että ns. muumiefektiä ei tule.

Meillä on vielä tänään maanantaina pyhä päivä. En ymmärrä miten tälle vuodelle on näitä pitkiä viikonloppuja osunut enemmän kuin koskaan aiemmin. Lähdenkin tänään taas seikkailemaan lähikyliin ja tekemään lisää kesämuistoja. Toivon, että näitä retkiä tehdessä te saatte myös palan Etelä-Ranskaa sekä uusia ideoita joita voi toteuttaa kun lomamatkailu on taas ajankohtaista myös täällä.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter