Löysin monen muun suomalaisen tapaan Mathildedalin tänä kesänä. Paljon olen pyörinyt samoilla kulmilla Inkoossa ja Billnäsissä viimeisten vuosien aikana, mutta muutama viikko sitten olin ensimmäistä kertaa ainakin oman muistini mukaan Mathildedalissa. Joskus olen käynyt lähiseuduilla joulukirkossa, mutta tänä kesänä olin ensimmäisen kerran tässä pienessä ruukkikylässä.
Ymmärrän hyvin, että miksi sinne on lähtenyt myös tapaani moni muu. Kylä ei ole kaukana Helsingistä ja Mathildedaliin ajaa kätevästi esimerkiksi Hangosta noin tunnissa vaikkapa lounaalle. Pieni ruukkikylä tarjoaa mitä kauneimpia entisöityjä rakennuksia, joista löytyy niin kehräämöitä, harja- ja korikauppoja sekä kahviloita.
Itseäni kiinnosti Mathildedalin alpakkakehräämö, sillä halusin ostaa miehelleni jonkun kivan suomituliaisen, koska hänen matkansa valitettavasti peruuntui. Hän on huivi-ihmisiä ja löysin hänelle todella lämpöisen ja ihanan pehmeän huivin syksyksi kehräämöltä. Miten upeaa, kun voi ostaa lähituotantona näin ihanan tuliaisen?
Mathildedalissa näkyi olevan monta eri paikkaa lounaalle, mutta me söimme Matildan Kartanossa. Kartanossa oli myös mieletön leipomo ja ostin mukaani äärettömän hyvän ruisleivän. Suosittelen siis kehräämön lisäksi käymään leipäostoksilla Mathildedalissa.
Uskon, että kylä on myös ihanan tunnelmallinen talvella, joten jos olisin Suomessa, miettisin, että jos kylässä pidettäisiin vaikka joogaretriiittejä tai vaikka ruokakursseja. osallistuisin itse saman tien, sillä kylä on mitä ihanin ja täydellisin paikka juuri rentoutumiseen ja rentoon oleskeluun.
Suomessa ollessa usein huomaan sen, että minulla ei ole work life balance kovinkaan hyvällä mallilla Hollannissa. Suomessa kun tekee niin paljon kaikenlaista työpäivien jälkeen, huomaan, että Hollannissa tai varsinkin nyt keväällä Ranskassa kaikki illatkin menevät koneella töitä tehden. Ei sillä, että en pitäisi töistäni, mutta olen vain jollain lailla unohtanut mikä olisi hyvä balanssi. Normaalisti Suomessa elävillä on muutakin ohjelmaa kuin työ. Ulkomailla asuessa oma elämä helposti unohtuu ja eletään enemmänkin viikonloppujen kautta kuin arjen. Näin ainakin minulla ja nyt se on korostunut, kun olen ollut Suomessa pidempään ja tehnyt töiden jälkeen asioita ja nähnyt ystäviä.
Suomessa minulla olisi enemmän ohjelmaa mitä pystyisin töiden ohella kokemaan. Ja se on se kääntöpuoli tänne tullessa, että ei ikinä saa mahdutettua kaikkea kivaa kalenteriin. Varsinkin kun aikaero tuo pienen haasteen aikatauluihini, niin suurimmalta osin voin olla rennosti paremmin aamuisin kuin iltaisin. Yhteiset aamut tosin sopivat minulle paremmin kuin illat, sillä olen kuudelta jo hereillä ja kymmeneltä olen jo nukkumamoodissa.
Syksy tuntuu tällä hetkellä hieman kysymysmerkiltä, kun ei oikein tiedä millainen siitä on tulossa. En usko, että pääsen Suomeen ihan heti ilman karanteeneja, niin liikkuminen maiden välillä on hankalaa. Sen takia olen nyt vähän haikein mielin, koska en tiedä milloin pääsen Suomeen taas takaisin.
En millään haluaisi uppoutua syksyksi taas pelkkiin töihin ja menettää elämääni tietokoneen edessä istumiselle ja 12 tunnin päiville. Tämän takia olen miettinyt, että on pakko löytää uusia harrastuksia tai muuta tekemistä tai muuten syksy tulee olemaan todella yksinäinen.
En tiedä onko se tämä elokuun loppu myös, kun alkaa etsimään taas uutta inspiraatiota. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että Suomessa olo oli myös jonkinlainen herätys itselle siitä, että elämä ei saa olla pelkkää työtä. Pitää olla myös jotain muuta sisältöä elämässä kuin tietokoneen näytön katselu.
Suomiruoka on jotain sellaista mitä aina ulkomailla välillä kaipaan. Rakastan perusjuttuja lautasella ja uudet perunat kuhan tai siian kanssa ovat niitä omia lemppareita, joita on pakko saada, kun tulee Suomeen. Sitä ei paljoa tarvita, että on onnellinen.
Hollannissa en ole valitettavasti ollut vakuuttunut kalatiskeistä, koska kalat tuodaan usein aika kaukaa, niin olen jättänyt kalat monesti ostamatta. Ranskassa saa ihan lähiruokana kalastettua kalaa meidän kylämme kalastajalta, joten siellä ei ole Hollannin kaltaista ongelmaa. Olen vain niin onnellinen Suomessa ollessa, kun on niin paljon valinnanvaraa kalojen suhteen. Sen takia on ihana olla täällä, kun lautaselle eksyy muutakin kuin kaukaa Victorianjärvellä kalastettua kalaa. Lapsena söin aina käytännössä savustettua kalaa joka päivä kesäisin, niin sen takia on muikut ja muut tulleet tutuiksi ja maistuvat suussa sille oikealle suomiruoalle.
Tarvitset:
Perunoita
Tilliä
Siikafileitä
Kastike:
2 dl crème fraîchea
1 tl sinapinsiemeniä
Puolikas sitruunanmehu
1 rkl hunajaa
yrttejä
Suolaa ja pippuria
Laita perunat kiehumaan. Sekoita kastikkeen ainesosat samalla kun perunat kiehuvat. Muista maistaa kastiketta, että on valmiiksi suolaa ja pippuria. Laita kastike jääkaappiin odottamaan perunoiden valmistumista. Paista siikafileet pannulla, kun perunat ovat valmiit. Minuutti per puoli riittää hyvin.
Tällaista ruokaa voisin syödä päivästä toiseen, jos asuisin Suomessa. Tältä tämä elokuun menu myös näyttää hyvin pitkälti, sillä kovastikaan muuta en lautaselleni tällä hetkellä toivo, kun raikkaita suomimakuja Ranskan pastojen ja fritto mistojen jälkeen. Ehkä ruokavalio auttaa myös tähän lomapöhöön, joka saavutettiin Ranskassa kaikkien karanteenilenkkien jälkeen.
Minulla on aina suhteellisen tiivis aikataulu, kun olen Suomessa. Se on toisinaan helppoa, kun voi vain keskittyä suorittamiseen eikä tarvitse poukkoilla paikasta toiseen. Mutta myös välillä uuvuttavaa kun ei ole hetkeäkään omaa aikaa. Viime suomivisiitillä tein kahdet työt ja juhlin kahdet häät niin viikkoon ei juuri mahtunut kovinkaan spontaaneja hetkiä. Onneksi tosin ehdin nähdä Caritan yhden illan aikana mitä ihanimmissa tunnelmissa upean illallisen kera.
Olen aiemmin käynyt Rosterissa lounaalla, mutta viime kerralla nautimme illallisen Taittinger -samppanjan kanssa yhteistyössä. Ilta oli mitä kaunein niin kuin kuvista näkyy ja itseasiassa innostuin valokuvaamisesta taas näiden kuvien takia. Luovaan työhön kaipaa välillä inspiraatiota, oli se sitten kirjoittaminen tai kuvaaminen, ja tuo ilta Rosterissa antoi minulle kipinän taas kuvaamiseen.
Syy miksi pidän matkustamisesta tai liikkeellä olosta on nimenomaan valokuvaaminen. Vaikka minulla ei blogia olisi, kulkisin silti kamera mukanani joka paikkaan. Nämä Rosterissa ottamani kuvat ovat sellaiset, että voisin mielelläni printata ne ja laittaa seinälle. Iloinen olen siis illasta niin monesta syystä. Tärkeimpänä kumminkin, että sain viettää hetken Caritan kanssa.
Usein kysytte, että mitä samppanjoita voin juoda ja Taittinger-samppanjaa ei ole kirkastettu äyriäisillä, joten se sopii minulle ja elimistölleni. Olen todella tarkka yliherkkyyteni takia, että mitä kuplia juon ja Taittinger sopii onneksi minulle.
En ollut nähnyt Caritaa pitkään pitkään aikaan, niin söimme viiden ruokalajin illallisen kera Taittinger-samppanjan. Rosterissa on myös mahdollista tilata upeita samppanja-cocktaileja, mutta me olimme tyylillemme uskollisia ja nautimme illallisen klassisesti upean samppanjan kera. Mutta jos etsit Helsingistä samppanjapohjaisia cocktaileja, suuntasin Rosteriin.
Koko illallinen oli yhtä ilotulitusta ja maut olivat meille aivan täydellisiä. Niin kuin kuvista näkyy, annokset olivat myös ihan äärettömän kauniita. En malttanut olla ottamatta kuvia, sillä kaikki värit ja pienet yksityiskohdat sointuivat niin kauniisti yhteen.
Oma suosikkini ja kai myös Caritan suosikki taisi olla gnocchi- lautanen mustilla torvisienillä. Gnocchi-annos kuuluu menuun, mutta on kuulemma niin suosittu annos, että sitä kysellään usein myös menun ulkopuolelta. Ensi kerralla, kun tulen Suomeen, toivon saavani samanlainen herkku-lautasellisen. En ole aiemmin ollut gnocchien suurin ystävä, mutta Rosterin annos oli kerrassaan taivaallinen. Jos joku tietty asia jäi viime Helsingin matkalta mieleen häiden lisäksi, oli se ehdottomasti tuo annos. Käy ihmeessä kokeilemassa.
Nautimme muutaman tunnin ihanassa syysillassa hyvin syöden ja suunnittelimme seuraavia reissuja ja updatesimme kuulumiset muutaman kuukauden jälkeen. Vaikka puhumme tai viestittelemme lähes päivittäin, on ihan eri asia nähdä kasvotusten. Yleensä päivitämme kuulumiset kotitoimistollamme eli jommankumman sängyssä tai sohvalla, niin oli virkistävää nähdä kauniimmassa ympäristössä laatuajan kanssa. Tällaiset hetket ovat kultaakin kalliimpia kun ei asu ystävien kanssa samassa maassa.
r
Valitsimme jälkiruoaksi kaksi hyvin erilaista annosta, Carita suklaisen, minä kardemummaisen. Maut olivat mitä täydellisimmät yhdessä samppanjan kanssa. Pidin erityisesti Caritan valitsemasta suklaajälkiruoasta ja ensi kerralla valitsisin sen, sillä se oli aivan totaalisen täyteläinen ja rikas suklaaherkku.
Pidin Rosterin tummemmasta ilmeestä, ja minulle tuli jokseenkin Kööpenhamina-fiilis siellä ollessa. Tummat sävyt yhdistettynä kultaisiin yksityiskohtiin saivat minut miettimään, että olen Helsingin sijaan Köpiksessä. Aiemmasta kerrasta en myöskään muista pientä lounge-baaria. Eli jos etsit tunnelmallista date night -paikkaa tai juhlallista ravintolaa, jossa tarjoillaan upean ruoan kera myös samppanjaa, menisin ehdottomasti Rosteriin.
Valviran ohjeistusten mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista, muut kommentit tervetulleita.
Suomessa ollessa oli agendalla häiden lisäksi myös muita ihania hetkia. Ensimmäisten häiden aamuna menimme Löylyyn samppanjabrunssille yhdessä Taittingerin kanssa. Oli ihana näyttää miehelleni Suomi upeassa syksyisessä aamussa kauniin aamiaisen ja kuplien kera. Vaikka mieheni käy usein Suomessa, ei hän oikein pääse rentoutumaan tällaisissa ihanissa merkeissä siellä ollessa. Sen takia, kun Suomessa olemme, on mahtavaa päästä näyttämään hänelle eri paikkoja ja maistattamaan erilaisia ruokia, joita Suomella on tarjota.
Näin aamiais- ja brunssi-ihmisenä olin todella onnellinen tästä yhteistyöstä, sillä Helsingissä ollessa elo on aina jokseenkin hektistä. Oli siis ihana olla vain ihan rauhassa aamiaisella ystävien sekä kummitytön kanssa.
Samalla porukalla olimme myös tasan neljä vuotta sitten samana viikonloppuna Champagnessa road tripillä. Ystävämme tulivat Pariisiin pidennetyksi viikonlopuksi ja vietimme päivän Champagnessa eri paikkoja kierrellen ja samppanjaa maistellen. Silloin ei ollut vielä kummityttöä, mutta ensi kerralla otamme hänet varmasti mukaan.
Tämä brunssi oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun olen ollut Löylyssä kunnolla ja miten tunnelmallista siellä myrskyisenä syysaamuna olikaan? Ei siis kannata mennä Löylyyn vain aurinkoisena päivänä, sillä takkatuli ja myrskyiset aallot loivat todella upean tunnelman. Kun pimein aika koittaa, kannattaa viikonloppuna siis suunnata tähän upeaan tilaan ja valmiiseen pöytään kotisohvan sijaan.
Samalla kun muistelimme road tripiä söimme ihanan suomalaisen brunssin Taittingerin kuplilla upgradettuna. Löylyn brunssi on monella tavalla aika suomalainen ja sen takia sinne on hyvä viedä myös ulkomaiset vieraat maistattamaan esimerkiksi muikkuja jylhässä ympäristössä. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun mieheni maisteli lapsuuteni perusjuttuja, eli savustettuja muikkuja.
Smoothieiden ja muiden lisäksi Löylyn brunssilta löytyy tuoreita hedelmiä ja marjoja, jogurttia, raakapuuroa, erilaisia salaatteja, kalapöytä juustoineen. Leipätarjonta on myös hyvin suomalainen ja leipävalikoimasta löytyi minun onnekseni myös karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakoita kun on pakko saada ihan joka kerta Suomessa ollessa.
Samppanja-brunssin suolainen osuus huipentui vohveliin, sillä omavalintainen vohveli kuuluu osaksi brunssia. Itse valitsin Eggs Benedict -vohvelin kylmäsavulohella, mutta muu pöytä valitsi vegevohvelin osterivinokkaalla ja nokkospestolla. Ihan mielettömän kauniit annokset!
Jälkiruokapöydän suosikiksi ainakin minulle nousi ehdottomasti mustikkapiirakka. Niin kun Storiessakin vilahti, meinasi mustikkapiirakat mennä parempiin suihin. Puolivuotias kummityttöni on kummitätinsä lailla hyvin nopea liikkeissään sekä ilmeisesti myös tulossa persoksi makealle, sillä pikkuinen meinasi viedä mustikkapiirakat lautaselta.
Löylyn ympäristö sopii myös lapsille ja meidät otettiin ihanasti vastaan perheen pienemmän kanssa. Lopuksi kummityttöni taisi olla niin uupunut kaikesta näkemästään, joten hän nukahti vaunuihin takkatulen viereen samalla kun me jatkoimme samppanjan maistelua ja herkuttelua.
Brunssin sisällön takia suosittelen brunssia erittäin lämpimästi myös teille, joilla on ulkomaisia vieraita käymässä, sillä maut brunssilla ovat puhtaita sekä suomalaisia. Miljöö on myös aivan parhainta mahdollista niin meille suomalaisille kuin myös turisteille. Kaupunkilaista Suomikuvaa parhaimmillaan.
Pöytä kannattaa ehdottomasti varata ennen kuin menee brunssille ja lisätietoja löydätte täältä. On upeaa, että Löylyssä on samppanja tuotu osaksi aamiaista. Brunssin voi siis nauttia halutessaan kera lasillisen Taittinger-samppanjaa tai Taittinger-mimosaa. Lisää menusta voitte lukea täältä.
Valviran ohjeistusten mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista, muut kommentit tervetulleita.
