Muutaman välivuoden jälkeen aloin olemaan aika valmis koulunpenkille, joten päädyin selailemaan Helsingin yliopiston opintotarjontaa. Sosiologia. Siinä se nyt oli. Vai oliko? Noh. Luin yhden kevään pääsykokeisiin Helsingin yliopsitoon ja en päässyt sisään. Pisterajat olivat pilvissä, muistaakseni kahta vaille täydet piti saada, jotta ovet olisivat auenneet. Seuraavana syksynä/talvena luin avoimessa yliopistossa sosiologiaa. Kevään lähestyessä ja lukuloman kynnyksellä sanoin poikaystävälleni, että meidän pitää miettiä myös plan B, jos ei Helsingin yliopiston ovet aukea toisellakaan kertaa. Mietimme vaihtoehtoja ja päädyimme Vaasaan ja laitoimme sen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Poikaystäväni haki kauppatieteisiin ja minä hallintotieteisiin, kumpikin pääsi sisään. Tässä kohtaa pitää vähän brassailla, sillä sain  kahta pistettä vajaa täydet :).

Vaikka ystävät ja perhe ovat kaukana, en siltikään kadu Vaasaan lähtöäni. Vaikka tottakai minun pitää tässä kohtaa myöntää, että olen täällä ollessani monet itkut itkenyt. Mutta samalla olen myös  tiedostanut sen, että teen itselleni suuren palveluksen kun opiskelen, en nimittäin voisi elää itseni kanssa jos en olisi tänne tullut. Kertaakaan ei ole mieleeni tullut lähteä kesken kaiken pois, niin hyvin olen täällä kumminkin  viihtynyt.

Vaasaan tullessani, en tuntenut täältä juuri ketään. Nyt koko yliopisto on kuin yhtä perhettä, sillä olen koulun kahvilassa ja kirjastossa kuuliaisesti melkeinpä joka päivä. En usko, että olisin näin moneen ihanaan ihmiseen  tutustunut jos olisin Helsinkiin jäänyt.  Moni tulee kumminkin Vaasaan samalla tavalla kuin minä, tuntematta ketään, joten tutustuminen on helppoa.

Itse opiskelusta voin sanoa sen verran, että koska tänne on tultu pelkästään  opiskelujen takia, niin ei täällä oikein muuta tehdäkkään. Maanantaista lauantaihin istun koululla ja opintopisteitä ropisee. Vaasassa on myös mahdollista opiskella aineita yli tiedekuntarajojen. Olen muun muassa opiskellut aika paljon talousoikeutta, joka ei varsinaisesti kuuluisi opintoihini, mutta koen sen erittäin mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi. Minulta puuttuu pääaineestani käytännössä vain gradu, mutta eihän tämä opiskelu taida minun kohdaltani vieläkään olla ohi, sillä haen toiseen maisteriohjelmaan opiskelemaan kansainvälistä markkinointia ja johtamista.

Ainoa iso miinus, joka minua täällä olossa harmittaa, on jokavuotinen kesäasunnon etsiminen. Ja sekin, että jos opiskelisi Helsingissä myös kesätyöpaikan etsiminen saattaisi olla helpompaa. Mutta ensi vuosi on viimeinen Vaasa vuosi, joten loppu  häämöttää jo. Tottakai olen iloinen, että opiskelut alkavat olemaan jo loppusuoralla, mutta toisaalta tiedän jo tässä vaiheessa, että tulen ikävöimään tätä helppoa ja idyllistä ympäristöä. Ja kaikkein eniten,  näitä ihania koulukavereita. Mutta toisaalta suurin osa on pääkaupunkiseudulta, niin eihän näistä taida päästä ikinä eroon :)