Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Kesäisin syön oikeastaan vain erilaisia salaatteja. Kun on kuuma ei oikein mikään lämpöinen ruoka tahdo maistua. Tein eilen illalliseksi hedelmäisen salaatin. Eilen lautaselleni eksyi salaattisekoitusta, avokadoa, vesimelonia, hunajamelonia, tomaatteja, passionhedelmää, jättikatkaravunpyrstöjä ja saksanpähkinöitä.

Jälkiruoaksi söin tuoretta mangoa, puutarhamustikoita, vadelmia ja kirsikoita. Olisin halunnut laittaa sekaan vielä tuoretta kookostakin, mutta kookospähkinän avaaminen osottautui ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Yritin kaikin tavoin, niin vasaralla kuin isolla veitselläkin, mutta ei. Kookospähkinät eivät millään halunneet lautaselleni. Ehkä kuviosaha olisi tähän hommaan passeli? Vinkkejä saa heittaa tännepäin tai muuten kookospähkinät saavat hoitaa kukkien virkaa keittiön ikkunalaudalla. Ei sekään kyllä huonolta jutulta tarkemmin mietittynä kuullosta :)

Nyt ylös, ulos ja lenkille ennen kuin suuntaan vielä aamujoogaan venyttelemään paikat vetreiksi! Olen innostunut oikein kunnolla tästä lenkkeilystä. Kiitoksen voin kyllä suunnata omille juoksuvalmentijelleni ja uusille Niken lenkkareilleni. Tämän viikon tavoite on juosta 50 km ja 20 km on tavoitteesta jo täynnä. Kyllä kesä on sitten vain niin ihanaa aikaa! Kesä, älä lopu ikinä!

Please leave a comment

Life is extremely sweet at the moment!


En ole teille aiemmin kertonutkaan, että minkä takia tosiasiassa blogini aloitin. Päätin noin vuosi sitten, että haluan tehdä maisterin tutkintoni kauppatieteissä. Päätös oli aika lailla vaikea, sillä opinnot omassa pääaineessani olivat jo pitkällä. Mutta jotenkin minusta tuntui, ettei oma pääaineeni tulisi palvelemaan minua sillä tavalla kuin haluaisin. Täten päätin hakea toiseen maisteriohjelmaan. Odotus on ollut pitkä sillä sain tulokseni eilen ja minä pääsin kuin pääsinkin siihen pääaineeseen mihin olin halunnutkin. Olen tässä kevään aikana viettänyt unettomia öitä ja itkuisia iltoja. Joinakin päivinä kaikki näytti hyvältä ja taas toisina päivinä ei. Tämä odotus on ollut moninkertainen siihen nähden mitä joskus koin hakiessani yliopistoon. Tein oman pääaineeni ohessa muutamia kursseja haluamastani maisteriohjelmasta. Jätin oman tiedekuntani opinnot vähän sivummalle toivoen, että minut otettaisiin sisään. Odotukseni teki äärimmäisen vaikeaksi se, että pienen pääni sisällä oli pelko siitä, että kaikki työ voisi myös mahdollisesti olla turhaa. No onneksi ei ollut. Sen takia olenkin ihan äärimmäisen onnellinen tällä hetkellä. En tiedä mitä olisin siinä vaiheessa keksinyt jos en oliskaan päässyt. Olen vähän sellainen ihminen, että jos jotain päätän, niin en luovuta ennen kun olen tavoitteeni saavuttanut. Minulle on aina sanottu, että tavoitteet eivät koskaan voi olla liian korkealla ja ikinä ei saa tyytyä vain toiseksi parhaimpaan. Mietin jossain vaiheessa, että olisin mennyt ulkomaille tekemään maisterini, mutta kun on oma elämä kumminkin täällä Suomessa, niin en kokenut sitä mielekkäänä vaihtoehtona. Blogini aloitinkin sen takia, että sain muuta ajateltavaa koulujutuista. Halusin jotain muutakin sisältöä tähän opiskelujen täytteiseen elämääni. Ja kun olen aika luova ihminen, niin minun piti saada jotain muutakin konkreettista aikaan kuin vain opintopisteitä. Joten kiitos teille kun olette olleet täällä piristämässä arkeani ja auttaneet minua jaksamaan ponnistelemaan tavoitteitani kohti <3
Please leave a comment