Viime aikoina on puhuttu paljon niin sanotuista sushiäideistä sekä siitä, että onko soveliasta viedä lapsi ravintolaan syömään. Itse en ole äiti, mutta silti tämä keskustelu kuulostaa minusta niin todella oudolta. Miksi ihmeessä lapsia ei saisi viedä ravintolaan? Varmasti itsekin pysyttelisin kotona ja jos oma pullaposki olisi koliikkivauva, mutta muuten en. Minua on aina pienestä asti viety ravintolaan syömään ja muutenkin sosiaalisiin tilanteisiin ja olen äärimmäisen kiitollinen tästä muiden asioiden lisäksi.
Kuvassa minä ja ystäväni tytär lounaan jälkeisissä tunnelmissa.
Ystäväpiirissäni ei myöskään vierasteta lapsien kanssa ulkona syömistä tai matkustamista, vaan lapset ovat osa perhettä, eivät erityisyksikkö jonka pitää olla kotona, kun vanhemmat käyvät ulkona syömässä. Toki ymmärrän, että lapsien kanssa ravintolassa syöminen voi olla haastavaa ja kiristellä hermoja, kun lusikat ja riisit lentelevät lattialle. Mutta sehän nyt kuuluu normaalin lapsen käytökseen taaperoiässä. Täten olen jollain lailla hyvin hämmästynyt tästä keskusteluista ja uutisoinnista missä äitejä ollaan pyydetty poistumaan ravintoloista lapsiensa kanssa.
Muistan hyvin sen hetken kun olin kaksi vuotta sitten Etelä-Ranskassa ja kello oli noin 9 illalla. Mietin hetken, sillä joku tuntui oudolta ja jollain lailla vieraalta. Meni ehkä tunti, kun ymmärsin mistä tunne johtui. En vain ollut tottunut näkemään lapsia ravintolassa ja heidän läsnäolo sai minut tuntemaan jonkin olevan toisin. Tuttuun suomalaiseen tapaani aluksi kauhistelin, että miten lapset eivät ole jo tähän aikaan nukkumassa, mutta nykyään ymmärrän paremmin, että ranskalaisten elämänrytmi ei ole sellainen mitä suomalaisten. Töistä päästään 19-20 aikoihin ja ainut hetki olla lasten kanssa on joko aamulla tai sitten myöhemmin illalla.
Ystäväpiirissäni on jonkun verran perheellisiä ja olen monesti huomannut, että vanhempien omalla elämäntyylillä on suuri vaikutus lapseen jo pienestä pitäen. Jos vanhemmat pelkäävät sosiaalisia tilanteita lasten kanssa, tulee niistä varmasti lapsillekin epämiellyttäviä.
Olemme kotona puhuneet paljon lapsen kasvatuksesta ja varsinkin eroista, sillä kummatkin ovat uudessa kulttuurissa ja takaraivossa silti oman kulttuurin eroavaisuudet. Uskon, että Yhdysvalloissa lastenkasvatus on jokseenkin samanlaista mitä Suomessa ja ravintoloista löytyy lasten ruokalistat. Kertaakaan en Ranskassa ole lasten menuihin vielä törmännyt ja toivon, että niistä luovuttaisi myös meillä Suomessa. On vain ihana nähdä, kun lapset oppivat pienestä pitäen syömään erilaisia ruokia ja käyttäytymään sosiaalisissa tilanteissa.
Tämä ei ole kannanotto vanhemmuuteen liittyen, vaan enemmänkin ihmettelen ravintoloiden periaatteita. Varsinkin kun on kyse normaaleista lounasravintoloista, niin en ymmärrä ollenkaan miksi lapsia ei saisi tuoda ravintolaan. Se että tästä asiasta pitää edes keskustella tuntuu minusta jollain lailla hyvin absurdilta.
30 Comments
Luin asiasta erään lehden nettisivuilta ja katsoin asiaan annetut kommentit. Olin todella yllättynyt, kun jokainen keski-ikää lähestyvä omalla facebook -tunnuksillaan kommentoinut oli sitä mieltä, että lapset pitäisi jättää kotiin. Osa kommenteista oli todella töykeitä. En tiedä, minkälaista neljän seinän sisällä olemista lapsen kanssa oleminen tulisi olla. Mielestäni varsinkin lounasravintolassa lapsen kanssa syöminen pitäisi olla täysin ok. Päivällisen syöminen ravintolassa tulisi myös olla täysin luonnollista, mutta se herättää aika paljon tunteita lapsettomissa ihmisissä. Kysyin asiaa aikasemmin lapsettomilta ystäviltäni ja he olivat sitä mieltä, että päivällisen syömistä ravintolassa lasten kanssa voisi hieman välttää.
Itselläni on vuoden ikäinen lapsi ja olemme lounastaneet monesti kaupungilla ilman ongelmia. Ehkä itsekin olen valinnut sellaisia ravintoloita, jotka ovat lapsen kanssa helppoja. Näissä yleensä on hyvät syöttötuolit ja avaraa tilaa, jotta rattaiden kanssa mahtuu. Nyt voisin kuvitella, että voisimme koko perheen kanssa mennä päivällisellä ravintolaan, kun tyttäremme pystyy syömään useita ruokia, kun vain muutamia ruoka-aineita vain vältellään.
Suomalainen tapa on muuten kauhistella asioita eli “miten ne nyt noin voivat tehdä” :D Tunnen piston itsessäni. Se on aivan hirveää, kun huomaa kauhistelevansa asioita, joita itsekin on tehnyt ja kokenut.
Heippa,
niin, olen itsekin aika yllättynyt. Ruokablogikollegaani Hannaa myös pyydettiin poistumaan noin 6kk sitten Helsingissä ravintolasta.
Ruokailu on kumminkin sosiaalinen ja normaali tilanne, niin en ymmärrä miksi pitää nyrpistellä jos lapset ovat mukana. Onko huonostikäyttäytyvä aikuinen parempi?
Niin, meillä on tapana kauhistella. Saan välillä tästä piikkiä kotona “nyt et ole Suomessa, anna olla.” :D
To the point…again! :)
Me miehen kanssa rakastetaan ravintoloissa käymistä (siis ruokaravintoloissa :D) ja varsinkin ulkomaanreissujen kohokohtia ovat ruokailut. Lapset eivät muuttaneet tätä tapaa, vaan tänä päivänä saa olla onnellinen, että ollaan otettu tytsyt pienestä pitäen mukaan ravintoloihin. Kertaakaan ei ole tarvinnut mitään kepulikonsteja käyttää, että toiset olisivat viihtyneet ravintolassa. Siinä vaiheessa kun molemmat oli samaan aikaan syöttötuolissa oli joskus ongelmia, ellei ravintolassa ollut kahta syöttötuolia tarjolla ;)
Lasten menuihin palatakseni olen sitä mieltä, että onneksi niistä löytyy Suomessa nykyisin muitakin vaihtoehtoja kuin nakit ja ranskalaiset. En muista missä ravintolassa olimme, mutta sieltä löytyi lasten listalta lasten oma tapaslautanen. Ihan loistavaa! Meillä tuo pikkuisempi on kaikkiruokainen, mutta esikoisella on varsinkin ulkomailla iso kynnys syödä jotain uutta. Onneksi aina on järjestynyt esim. riisi, paistettu kana ja kastike sivuun -tyylinen annos ;)
Ja juu, varsinkin ulkomailla ne iltaruokailut ajoittuu sinne klo 21.00 paikkeille enkä ole kokenut tätä ongelmaksi. Reissuilla rytmi on muutenkin vähän miten sattuu ja nuo lapset (9 ja 11 v) saattavat vieläkin nukkua päikkärit altailla!
Tosin mä olen sitä mieltä, että lapsissakin on eroja. Meillä tytöt ovat olleet aina hieman arkoja vieraiden ihmisten läsnäollessa (ravintolassa ja kaupassa), joten ehkä sekin on vaikuttanut vain positiivisesti tuohon ravintolakäyttäytymiseen :)
Heippa SINÄ,
niin, minä ainakin muistan, että miten ravintolassa syöminen oli ns. perusjuttu ja sai jotain muutakin kun äidin kesäkurpitsamössöjä.
Niin, onneksi ollaan niistä minun lapsuudenmenuista kaukana. Ei nyt mitään hanhenmaksaa tarvitse syöttää, mutta jotain muutakin kuin nakkeja ja lihapullia.
Mä en tiedä million minä opin nämä iltaruokailut. Kai pitää oppia ottamaan päikkäreitä :D. Olen jo ihan naatti joskus 9 aikoihin kun herään automaattisesti aina kuuden maissa niin minua ei saa sitten millään ravintolaan ns. ranskalaiseen aikaan :)
Kiva kirjoitus, ja kiva kuulla lapsettomaltakin että lapset ovat tervetulleita ravintoloihin. Itselläni on 4-vuotias lapsi, jonka kanssa olen käynyt ravintoloissa ja kahviloissa siitä asti kyn hän on itse pöydän ääressä kyennyt istumaan. Kaikki sujunut aina hyvin. Ei moitittavaa lapsessa eikä käymissämme ravintoloissa.
Mikä itseäni ihmetyttää tiettyjen ravintoloiden julkisessa pikkulapsiperheitä syrjivässä asenteessa, on se että miten lyhytnäköistä se on noin ihan business-mielessä. En tarkoita nyt hetkellistä kyseenalaista julkisuutta, vaan sitä että sanotaan jo nyt “et ole tervetullut” tuleville asiakkaille. Nämä pienet nimittäin saavat vanhempiensa myötä ensikosketuksen ravintoloissa asioimisen kulttuuriin ja todennäköisesti tekevät sitä myöhemmin itsekin mikäli ovat sellaiseen tottuneet. Näin ollen lapsia vanhempineen tulisi kohdella asiakkaina siinä missä ilmankin lapsia ruokailevia. Itse äänestän jaloillani niitä paikkoja missä perheellisiin ja lapsiasiakkaisiin suhtaudutaan epäkunnioittavasti. Huonosta palvelusta ei kannata maksaa sen koommin kuin huonosta ruoastakaan. Ravintolassa käymisen pitäisi olla kokonaisvaltainen elämys niin aikuiselle kuin lapsellekin.
Heippa,
kiva että pidit. Niin, moni kun saattaa ajatella, että lapsettomat haluavat olla rauhassa ja ilman höpöttäviä pullaposkia, mutta kun ei se niin aina mene.
En tiedä luitko joskus n.6kk sitten kun ruokablogituttavaani pyydettiin poistumaan ennen kun hän oli Helsinkiläisessä ravintolassa edes sisällä. Hänellä oli siis lastenrattaat mukana ja tämä olis siis keskellä päivää.
Niinpä, juuri näin. Minussa on myös vähän tuollaista jaloilla äänestäjän vikaa ja kartan paikkoja missä on ollut huono palvelu tai huono ruoka. Bloggaajana jätän tosin asiat yleensä kirjoittamatta, sillä nämä asiat voivat olla yksittäistapauksia, niin en halua leimata ketään enkä myöskään itse leimaitua. Itse sitten jätän käymättä ja mainitsematta :)
Minulla ei ainakaan vielä ole lapsia, mutta eivät lapset minua mitenkään häiritse ravintolassa päivällä tai illalla. Olen nelilapsisesta perheestä ja se oli ihan luonnollista, että kävimme koko perheen voimin ravintolassa sekä Suomessa että ulkomailla. :) Siinähän lapset oppivat käyttäytymään ravintoloissa ja syömään erikoisempiakin ruokia.
Näin juuri, olen samoilla linjoilla. Itse koen, että olen niin paljon oppinut ja saanut perus ravintolakäynneistä. Enemmänkin ahdistun niistä kommenteista jos joskus kuulen että “meidän Albert ei tykkää olla ravintoloissa tai sosiaalisissa tilanteissa.” Näihin olen meinannut sanoa välillä, että jännä juttu kun eihän Albert osaa edes puhua :D
Me olemme käyneet harvakseltaan lasten kanssa ravintolassa. Olemme valinneet ravintolat siten, että koko porukka saa fiksua syötävää. Lasten listalta olemme tilanneet, jos siellä on ollut jotain järkevämpää kuin “nauravat nakit”. Meillä 7-vuotias tykkää esim. sushista. Monessa ravintolassa saa aikuisten annoksen puolitettuna tai muuten hieman pienempänä jos vain kysyy. Välillä aikuisten annokset saattavat olla aika isoja. Riippuu toki paikasta.
Lapset tätyy mielestäni ottaa kaikkiin paikkoihin, eiväthän he muuten opi. Aikuisten tehtävä on neuvoa ja opastaa kuinka eri paikoissa ja tilanteissa kuuluu toimia. Lapset opettelevat tätä maailmaa, ja vain näkemällä ja kokemalla oppii.
Asiakkaiden / potentiaalisten asiakkaiden huono palvelu johtaa kyllä asiakaskunnan vähenemiseen. Ilmeisesti kaikki eivät ole sitä hahmottaneet, että jos jo lapsena on tottunut ravintolassa / kahvilassa kävijä, niin luultavasti sitä jatkaa aikuisennakin. Lapsikin kasvaa isoksi jossain vaiheessa ja alkaa käyttämään omia rahojaan, niin pitkällä tähtäimellä lasten hyvä palvelu tuottaa tulevaisuuden asiakkaita.
Heippa,
on hassua miten pikkuiset lapset tykkäävät sushista. Johtuu varmasti neutraaleista mauista sekä jollain lailla hauskasta ulkonäöstä. Useamman tuttavani lapset syövät sushia :)
Niin minunkin mielestä. Poikaystäväni aina sanoo, että meille ei ikinä tulla lasta jos meinaan kasvattaa sen liian jenkkityylisesti. Hän on enemmän kaikkea tuollaista erikoisyksiköintiä vastaan kuin minä.
Näin on. En esimerkiksi mene niihin ravintoloihin joissa ystäviäni on lasten takia kohdeltu huonosti. Siitä tulee niin tyhmä fiilis. Nimenomaan, juuri näin. Muistan aina kun kummitätini vei minut kauppahallin sushiravintolaan kun olin ala-asteella. Siellä kävin koko ajan viimeiseen asti kunnes se muutama vuosi sitten lopetettiin :)
Meillä ei ole lapsia, ainakaan vielä, mutta mielestäni on silti ok ja ihan suotavaakin että lapset kävisivät vanhempiensa kanssa ravintolassa välillä syömässä. Lapset totuttelisivat pikkuhiljaa käyttäytymään tällaisissa sosiaalisiin tilanteissa. Ymmärrän että jotakuta saattaa häiritä, mutta voihan sitä yrittää valita syrjäisemmän pöydän. Lapset kuitenkin kuuluvat jollain tapaa meidän kaikkien elämään ja arkeen.
Heippa,
niin ja yleensä lapset eivät ole ravintoloissa enää kovinkaan myöhään. Eli tuskimpa kenenkään date night edes olis menossa pilalle vaikka sushirullat lentelisivätkin pitkin pöytyiä. Minusta ne ovat vain hauskoja tilanteita, toki ymmärrän että vanhemmista ei varmasti juurikaan.
Bullseye! :) Lapseton olen vielä minäkin, enkä oikein ymmärrä, ravintolan logiikkaa, joka usein tarjoaa ruokalistallaan suurimmaksi osaksi ‘kotiruokaa’ voi suhtautua lapsiin jotenkin ongelmana…ja ne “kotiruoka -asiakkaat” …people who get offended should be offended :) . Enemmän häiritsee mököttävät pariskunnat, jotka eivät puhu sanaakaan toisilleen koko illallisen aikana, kuin lapsi, joka heiluttaa iloisena kädessään olevaa porkkanaa … Tosin, itse en välttämättä ottaisi lasta mukaan paikkoihin joissa joutuu jonottamaan paljon esim. Ikealle. tms…ja siellä näitä pieniä veijareita näkyy aika usein :)
Totta, Ikea on minullekin jopa ahdistava paikka ja voin uskoa että se ei todellakaan ole lapselle se kaikista kivoin paikka. Toki, onhan siellä ne leikkipaikat :)
Tuo on muuten totta. Mököttävät ja puhelintaan tuijottavat pariskunnat. Me ollaan tehty sellainen sääntö että puhelinta ei saa näkyä ruokailutilanteissa ja muutenkin olemme yrittäneet vähentää teknologian olemassa oloa elämässämme.
Tuossa yhdessä “kohutussa” tapauksessa taisi kyse olla siitä että kyseessä oli sushibuffet, josta äiti haki ruokaa lapselle, joka sitten heitteli ruuat lattialle. Ymmärrän siinä tilanteessa kyllä henkilökunnan reaktion. Itse olen lapseton ja nautin ravintola-illallisista. Vältän sellaisia ravintoloita joissa on lapsille leikkipaikka, koska en oikein siedä lasten ryntäilemistä edestakas syömään ja leikkimään. Ja EI, en ole mikään lapsivihaaja, mutta haluan nauttia rauhassa ruuasta ja juomasta. Mun mielestä vois kotona ensin harjoitella paikoillaan- ja hiljaa pysymistä ruokapöydässä, en ymmärrä minkä takia sitä täytyis harjoitella ravintolassa. :)
Heippa,
ymmärrän, mutta kun näitä caseja on muitakin ja minusta keskellä päivää pitäisi lapsen olla tervetullut ravintolaan. Toki jos ei halua lapsia nähdä vilisevän samalla kun syö, niin sekin on toki ymmärrettävää. Minusta tässä on vain todella tylsää se kun näitä tapauksia on useita.
Hei Maija,
Tässä minulla särähtää hiukan korvaan se, että jos et kaipaa juoksevia lapsia kun syöt niin miksi lasten pitäisi pysyä kotona? Eikö silloin olisi parempi itse pysyä kotona ja järjestää siellä rauhallinen illallinen juuri siinä ympäristössä kuin itse haluaa? :)
Vähän sama kuin kiusaaja usein pysyy samassa koulussa, mutta kiusatun täytyy vaihtaa koulua, jos jomman kumman koulunvaihto on ainoa ratkaisu.
Lapseton olen minäkin, mutta toivon että en saa hiljaa paikallaan tönöttäviä lapsia vaan juuri niitä, jotka sohivat iloisesti porkkanat kädessä naurun kiljahduksia päästellen, eloisia onnellisia lapsia :) <3
Aurinkoista viikonloppua!
Emilia
Jos kyseinen Maija haluaa mennä ravintolaan, maksaa siitä, että syö mielellään kaikessa rauhassa, muita häiritsemättä, ja hyvin käyttäytyen, niin eikö siinä tilanteessa “kiusaaja” ole se lapsi, joka hälisemällä ja ympäriinsä riehumalla häiritsee hyvinkäyttäytyvää asiakasta? Ja kyllä: kiusaaja poistetaan! Kun lapsi on vielä niin tyhmä, ettei tajua olevansa kiusaaja, niin sitten poistetaan hänen “kasvattajansa” jonka pitäisi tietää paremmin. Penska luonnollisesti pelmahtaa samalla ovenavauksella, ja rauha palaa. :)
Oman kokemuksen mukaan Ranskassa ei ole lasten menua mutta useat vanhemmat tilaavat tuunatun annoksen, joka tulee pöytäänkin vähän nopeammin. Vaikkapa ranskikset tai pastaa. Myös hampparit ovat lasten suosiossa. Jos on lasten kansa liikkellä tarjoilijat kysyvät erikseen millaisen annoksen lapselle voisi valmistaa.
Niin no Pariisissa ei taida muuta olla tarjolla tällä hetkellä muutenkaan kun hampurilaisia. Oikein hävettää kun joka kadunkulmassa on “artisaani purilaisia”. Tai kun ruokakulttuuri on minusta niin säälittävällä tavalla menossa huonoon suuntaan.
Käyn itse aika paljon Helsingissä ulkona syömässä ja näppituntuma on, että lapset ovat oikein tervetulleita ravintoloihin. Eikä paremmissa ravintoloissa (en tarkoita vain fine diningia vaan mitä vain ravintolaa, jossa ruokaa tehdään ajatuksella ja rakkaudella) ole enää mitään lastenlistoja, vaan menun annoksia saa pienempinä ja/tai hieman muokattuina lapsille. Sushikohussa oli tosiaan kyse siitä, että lapsi ei syönyt vaan huvikseen viskoi sushia lattialle ja äiti vaan haki hänelle buffetista lisää. Täydellistä raaka-aineiden ja käsityön halveksuntaa siis enkä yhtään ihmettele että ravintolassa on hermostuttu. Ostakoon palat (suomalaiseen kovaan) kappalehintaan kotiinsa ja antaisi lapsen siellä heitellä niitä minne lystää, jos se kerran on niin hauskaa ;)
Heippa,
minulle on taas tuttavilleni käynyt viime aikoina huonosti lasten kanssa ravintoloissa syödessä. Tai kun ovat yrittäneet sinne mennä. Toki en ymmärrä myöskään sitä että jos lapsille ei opeteta, että miten käyttäydytään, mutta taaperoikäiseltä lentää mitä tahansa maahan. Niin sushit sekä lautaset niiden alta.
Toivoisin listaa näistä ravintoloista, joiden ovella on tullut uukkarit mukulaseurueelle. Suuntaisin nimittäin juuri niihin! :)
Heippa,
minulle on taas tuttavilleni käynyt viime aikoina huonosti lasten kanssa ravintoloissa syödessä. Tai kun ovat yrittäneet sinne mennä. Toki en ymmärrä myöskään sitä että jos lapsille ei opeteta, että miten käyttäydytään, mutta taaperoikäiseltä lentää mitä tahansa maahan. Niin sushit sekä lautaset niiden alta.
Itselläni on kaksi lasta, ja mielelläni käyn ulkona syömässä mieheni/ystävieni kanssa kaksin ILMAN lapsia.
Kyllä he ne tilanteet sitten oppivat kun kasvavat, olen ne itsekin oppinut ilman ongelmia :D
Arvostan sitä, että saan syödä rauhassa ettei kukaan kiukuttele, tai huuda tms vieressä.
Uskallan myös väittää että moni taaperon äiti mieluusti söisi sen lounaan/illallisen ilman “häiriötekijöitä”. On asia tietysti erikseen jos mukana on yksi vauva ja hän nukkuu.
Ja juu, toki käymme lastemme kanssa kahviloissa tai lounas paikoissa, mutta en erityisemmin pääse nauttimaan ruuasta/kahvista. Lähinnä hotkin sen äkkiä, koska moni varmaan tietää kokemuksesta jos mukana ovat 2 ja 4- vuotiaat mitä se käytäntö oikeasti siinä tilanteessa on. Kiitos ja anteeksi <3
Me asutaan Helsingissä aivan ydin keskustassa. Me ollaan lasten kanssa kierretty kaikenlaisissa ravintoloissa ilman mitään ongelmia eli kukaan ei ole meistä häiriintynyt. Mutta täytyy sanoa, että kakkoselle hänen ollessaan taapero, jouduin pitämään sairaan tiukkaa kuria, jotta ymmärsi miten ravintoloissa käyttäydytään. Eka on aina istunut paikallaan hiljaa ja kuunnellut aikuisten juttuja tai “tylsät” odotusajat näprännyt jotain lelua tms. Täytyy olla rehellinen ja todeta, että oli se paikoitellen raskasta opettaa villiä lasta käyttäytymään ihmisiksi eli kyllä kakkosen kanssa ihan oman mielenrauhan säilymiseksi tuli taukoa ravintolasyömisiin.
Mitä tulee lasten ruokaan. Joka paikassa ympäri maailmaa on saanut tuunattua aikuisten annoksia. Meillä isovanhempien kämppä Nizzassa ja siellä aina n.kk kesällä. Aina on tuunaus hienommissakin paikoissa onnistunut eli tyyliin lohi ja perunat ei kastiketta tms. Täytyy muuten todeta, että Ranska on tasan ainoa maa, jossa hienommissa ravintoloissa ollaan oltu nihkeitä meidän tyttöjä kohtaan. Pariisilainen ystäväni totesi ettei katsota suopeasti, että lapsia tuodaan ravintolaan. Kai se on pitkälti samanlaista kaikkialla. Suomessa käydään yleisestikin vähän ulkona syömässä. Kallista ja ravintoloita ei todella ole joka korttelissa.
Itse tulevana äitinä seuraan mielenkiinnolla näitä keskusteluita. Olen kuullut mitä ihmeellisempiä tarinoita siitä, miten jotkut äidit on työnnetty takaisin ulos kadulle kun ovat ravintolaan yrittäneet Helsingissä lasten kanssa. Mielestäni jo raskaana olevia kohdellaan eri tavalla eri paikoissa. Joissakin paikoissa raskausajan ruokavalio ei herätä kummastelua, mutta joissakin paikoissa kylläkin. Toivoisin ylipäätänsä enemmän suvaitsevaa käytöstä. Raskaana oleminen on täysin luonnollinen olotila, ja lapset/perhe ovat myös luonnollisia asioita. Ehkä jonain päivänä Helsinkiin avataan mama-ravintola/kahvila, johon saa tulla ihan sellaisena kun on ja se koetaan täysin ok-asiana.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Etelässä on normaalia että lapsetkin otetaan mukaan ravintoloihin,,myös myöhään illalla.Täällä sitä näkee paljonkin
Meidän lasten (6v. ja 10v.) lemppariruokapaikka on Näsinneula ja sieltä sitten myös pojalle 7-lajin illallinen. Nautitaan näkymistä ja ruoasta ja kokin tervehdyksistä ja osataan keskutella erilaisista mauista ym. Sellaiset 3h kestää ruokailu ja hienosti sujuu. Ulkomailla myös nautitaan ruoasta ravintoloissa ja meidän lapset on vauvasta asti totuteltu tähän. Erityisesti lapset rakastavat Italian Toscanaa, kun siellä on niin hyviä oliiviöljyjä ja ruokaa. :D Ollaan myös matkusteltu noiden kanssa ympäri maailmaa, vaikka lennot on pitkiä, niin sekin on asennekysymys ja lapset kestää ne jopa paremmin kuin me.
Miehen kanssa tai aikuisporukassa on myös mukava välillä käydä, ihan ilman lapsia. Se on erilainen kokemus ja sitäkin tarvitaan välillä. Samoin kuin kahdestaan matkustamista.
P.S. Meidän toisella lapsella on ADHD, joten mistää helpoista tapauksista ei todellakaan ole kyse, mutta kun ollaan pienestä asti opetettu nauttimaan ruoasta ja arvostamaan erilaisia makuja, niin se on lapsille yhtä suuri elämys kuin meille. Toki pädiä tai värityskirjoja on joutunut välillä käyttämään, mutta ei koko aterian aikaa kuitenkaan. Lasten leikkipaikkoja vältetään kuin ruttoa, niissä raflloissa on useimmiten paskaa safkaa muutenkin… :D
Huh, huh. Itseltäni on mennyt tällainen keskustelu taas aivan ohi silmien, joten kiva päästä asiasta jyvälle edes tätä kautta.
Mä en ymmärrä, mitä joillakin on lapsia vastaan. Henkilökohtaisesti haluan ottaa tyttäreni mukaan mahdollisimman moneen paikkaan. Se tekee hyvää meille molemmille ja tulee halvemmaksi, kuin päivittäinen lapsenvahti. Minusta, kun lapsi pääsee pienestä pitäen mukaan tilanteisiin, niin hän oppii siinä ohessa, miten vastaavassa kuuluu käyttäytyä. Ja hän tekee tätä oppimista jo ihan vauvasta lähtien. Kaikki uhmat, sun muut ovat luonnollinen osa lapsen kasvua ja kehitystä, eikä häntä minusta siksi pitäisi eristää sosiaallisista tilanteista, kuin mitäkin pommia. Pahimmassa tapauksessa, se saattaisi antaa lapselle viestiä siitä, että hänen tuntemansa tunteet, ovat väärin, juuri silloin kun hän kehittää sitä omaa minäänsä ja omaa tilaansa.
Eli minusta lasten pitäisi päästä ravintolohoin siinä missä muidenkin.