Muistan kun äiti pakolla raahasi minut aina sienimetsään ja kauneimpia kantarelleja katselemaan. Muistan että niiden kantarellien löytäminen oli aina niin kamalan vaikeaa ja mietin, että en aikuisena aio itse sienestää ollenkaan. Noh, toisin kävi.
Mikään supersienestäjä minusta ei tosin ole tullut, mutta nautin ihan äärettömästi metsässä kävelystä ja niiden sienien etsimisestä. Kävin maanantai-iltana työkaverini kanssa sienessä ja saimme kerättyä kantarelleja aika kivasti. Ja koska niitä löytyi, niin haluaisin sinne sienimetsään taas pian uudestaan. Ahne, mikä ahne ;)
Maanantaina kävimme etsimässä ne kauneimmat kantarellit, mutta viime syksynä keräsin ystävieni kanssa ne suloisimmat suppilovahverot. Muistatteko? Suppilovahverot eivät ole aiemmin olleet sienistä suosikkejani, mutta viime syksynä opin syömään niitäkin. Eli syyskuussa palataan taas näihin maisemiin :)
Uskon että lukijakunnastani löytyy varmasti sienestäjiä. Millaisia sieniä te oikein lähdette etsimään. Itse en tunnista varmasti kuin kantarellin ja suppilovahveron, niin keräilen vain niitä :)
P.S. Tuolla metsässä oli niin ihanat värit.
15 Comments
Nam, mitä kuvia :-P Olen ihan hulluna sieniin, mutta itse en niitä tykkää poimia. Parhaita ovat korvasienet, suppilovahverot ja nuo kantarellit!
Hih, pienenä inhosin sitä metsässä ravaamista ja löytämättömiä sieniä. Korvasienet ovat minulle vähän tuntemattomia :(
Korvasienien poiminta-aika on muista sienistä poiketen toukokuussa ja ne ovat myrkyllisiä. Kunnon ryöppäämisellä ne kuitenkin ovat suurta herkkua :-P Suosittelen lämpimästi!
Oih, miten ihanan näköinen metsä! Tekisi mieli itsekin lähteä sienestämään. Kerään kantarelleja, suppilovahveroita, mustatorvisieniä, kangasrouskuja ja herkkutatteja. Tunnistan myös muita, mutta esimerkiksi lampaankääpä on minusta vähän tylsän makuinen, vaikka moni siitä tykkääkin. Sienestäminen on superrentouttavaa ja bonuksena saa vielä kotimaista ihanaa ruokaa :)
Heippa!
Kangasrousku on niin ihana nimi, jollain lailla niin herttainen :)
Kuulin tänään työkaveriltani ensimmäisen kerran lampaankäävästä. En edes tiedä miltä se näyttää. Nimenomaan, parasta rentoutumista ikinä. Olen tälläinen puuhastelija niin metsässä ei oikein voi muuta kun katsella maahan ja kävellä :)
Katoin tuon ekan kuvan ja samantien tuli fiilis et nyt on päästävä metsään :D. Oon käynyt ainoastaan tatteja kerää, mut niitäkään en moneen vuoteen.
Hih, toivottavasti kuvasta innostuneena pääset pian metsään :)
Tatit ovat minulle aivan tuntemattomia. Tai en niitä ole koskaan kerännyt kun muistan pienenä että niissä oli aina matoja. Sen takia kammoksun niitä.
Oon samansukuinen sienestäjä kuin sinäkin, eli suppikset ja kanttarellit tunnistan ja kerään.
Sienireseptejä odotellessa. ;)
Hih, sellainen on tulossa :)
Juuri valmistui jotain sienistä ;)
Äitihän se mutkin on pienenä sienestämään raahannut. Ja nykyään on jopa meidän yhteinen harrastus, silloin kun sille suunnalle satun. Niin sitä vaan aikuistuu :)
Omia suosikkeja on varmastikin korvasienet ja tatit. Mutta kyllä metsästä matkaan lähtee ihan kaikenlaista, kantareilleista rouskuihin. Helposti tunnistettava orakas on omaan makuun sen verran kitkerä, että se jää helposti poimimatta, jos parempia löytyy.
Niinpä, aikuistuu. Kuulostaa vähän oudolle :)
Voi mikä sienitietäjä sinä olet <3
Kanttarellit, onko ihanampaa herkkua?! Hauska juttu, maanantaina miekin sain katsoa paperikassillista juuri metsästä haettuja kanttarelleja, ne kylläkin meni vanhempieni luokse eikä ollut minun poimimia.
Meillä kasvaa mökin pihassa (!!!) kanttarelleja. Ei tarvi lähteä siis merta edemmäs kalaan. No sinne mökille on 800 km matkaa että ehkä se on merta edempänä. Ensi viikolla taidan sinne lähteä käymään kun mökki mennään laittamaan talvikuntoon.
Pienenä käytiin joskus sienimetsällä juurikin mökillä, silloin sienet ei vielä kasvanu pihalla, mutta en siltikään tunne kuin kanttarellin. Minuun iskee myös ahneus kun poimin sieniä ja minusta kuoriutuu pieni lapsi samalla, huudahdan aina riemusta kun löydän uuden ryppään :D
Perjantaiaamuna lähden Tukholmaan, siellä ne aina huutelee toreilla että “Kantareller, halva priset!”. Harmi kun niitä ei kotiin saakka saa sieltä hyvinä, mutta eipä se niin hauskaa olekaan kuin siellä metsässä tai pihalla kyykkiminen pylly pystyssä :)
Laitahan meille joku aiiiiivan ihana kanttarelliherkkuohje!
P.s. Ostin soijakermaa :)
Olen sienestänyt vasta pari vuotta, aiemmin en lainkaan ymmärtänyt ystävien sienestysvimmaa.
Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä tutkailemassa pari varmaa suppispaikkaa anoppilan lähellä.
Tunnistan tatit, suppilovahverot, kanttarellit sekä mustat torvisienet, joita olen löytänyt vähän vahingossa luultuani keltaisia lehtiä kauempaa katsottuani kanttarelleiksi. Ei ollutkaan kanttarelleja, mutta mäkeä alas kavutessani huomasinkin pari kivaa rypästä mustia torvisieniä. Tällä löydöllä sai vähän tottuneemmatkin sienestäjät kateellisiksi, sillä maastoon sulautuvia mustia torvisieniä on vaikea löytää, vaikkeivat ne harvinaisia olekaan.
:) so nice!
Kanttikset ja suppikset – ne on parhaita :)
tänään just söin ihanaa kanttiskeittoa, namskis!