Opiskelen kansainvälisessä maisteriohjelmassa joten koulukaverini koostuvat aika kirjavasta joukosta, sillä suurin osa koulukavereistani on muualta kuin Suomesta. Olen ollut aika kiireinen koko syksyn niin en ole kerennyt tutustua heihin muuten kuin luennoilla ja ryhmätöitä tehdessä. Ajattelin parantaa tapani, joten pyysin lähimmät heistä luokseni syömään. Olin luvannut tehdä pääruoan joten koulukaverini kokosivat illallisen muut palaset.
Ohjelmassani opiskelee yksi todella herttainen japanilainen tyttö ja hän teki meille japanilaisen salaatin, mikä oli käytännössä sienikaittoa kurkun kanssa. Erikoista, mutta japanilaisen ruoan ystävänä tykkäsin salaatista tosi paljon. Yksi asia mikä on on mielestäni todella outoa on se, että japanilainen koulukaverini ei pidä japanilaisesta ruoasta ollenkaan.
Yksi koulukavereistani on kotoisin Yhdysvalloista ja hän on tapaani aikamoinen herkkusuu. Hän on ehkä ensimmäinen miespuolinen henkilö kenet tiedän joka innostuu erilaisista jälkiruoista enemmän kuin minä. Hän innoitti malesialaisen koulukaverini tekemään Rice Krispie-paloja. Rice Krispie-palat olivat kuulemma kuuluneet koulukaverini lapsuuten todella vahvasti muiden herkkujen lisäksi.
Löysin koulukaverilleni reseptin Rice Krispie-paloihin ja hän käytti tätä reseptiä. Vaahtokarkit joita hän käytti olivat mansikan makuisia, joten sen takia muropalat ovat hennon vaaleanpunaisia. Vaahtokarkit antoivat myös kivan sivumaun hänen tekemiinsä paloihin :)
__________________________________
I’m studying in an international Master’s program at the moment and therefore mainly all of my school friends are from all over the world. I’ve been quite busy the whole last semester and that’s why I haven’t had so much time to my schoolmates. I wanted to do things differently in my last semester and I invited them to come over to my place for the dinner. I made the main course and my schoolmates made the salad and dessert.
There’s one very sweet Japanese girl in my program and she made some traditional Japanese salad for us. It was quite interesting but very tasty. I’m a big fan of Japanese food so I totally loved it!
One of my friends is from the US and he has quite the sweet tooth. He is perhaps the first male whom I know who gets more excited about desserts than I do. He inspired my sweet Malaysian friend to do Rice Krispy bars for dessert.
I searched the recipe for my friend and she used this recipe. Instead of original marshmallows she used strawberry flavored marshmallows. The strawberry flavored marshmallows gave a nice color and flavor to our treats.
8 Comments
Kuulostipa herkullisilta nuo riisimuropalat. En uskalla kokeilla, syömme lasten kanssa ne kuitenkin yhteen menoon ;)
Eniten ikävöimäni asia entisestä työelämästäni on juuri kansaninvälisyys ja eri kulttuureista tulevat työkaverit. Juuri muuta en niin kovasti ikävöikään :) Ja piti kommentoimani jo aikaisempaan postaukseesi, että Italia on minullekin se maa, jonne haluaisin aina vaan. Neljä kertaa olen käynyt; viime kesänä viikon verran viimeksi. Pidän Italiassa niin monesta asiasta: kulttuurista, ruuasta, arkkitehtuurista, tyylistä… Haaveilen viettäväni joskus Italiassa vähän pidemmän ajan, että voisi todellakin tutustua paremmin kaikkeen. Ehkäpä eläkkeellä sitten.
Ihanaa viikonloppua! :)
PS: tämäkin kommentti meinasi jäädä pariin otteeseen kesken, mutta sinnittelin loppuun asti. Näin on käynyt monta kertaa. Jää kommentoimatta kokonaan, koska ei halua lähettää tökeröitä, kiireessä hutaistuja lauseita, jotka eivät kunnolla kuvaa, mitä ajattelen. Jokaisen postauksesi olen lukenut kuitenkin :) Niin: ja ihmettelen joka kerta, kun näen kuviasi, että miten joku voi olla niin kaunis ja blogista päätellen myös mahdottoman herttainen. Tuot valoisan tuulahduksen kenen tahansa päivään ihan omalla olemuksellasi.
Tee puolikas annos ;)
Niin, se on minustakin todella mielenkiintoista. Kansainvälisessä ympäristössä oppii niin paljon muutakin, kuin vain ne kurssilla opetettavat asiat.
Samoilla fiiliksillä Italiasta. Olisin niin onnellinen, jos voisin viettää siellä edes vaikka kuukauden putkeen. Kuukaudessa kerkeisi matkailla jo kumminkin aika paljon. Toivottavasti meidän kummankaan ei tarvitse odottaa ihan sinne eläkeikään ;) Olen meinannut lähteä kesätöihin niin monta kertaa Italiaan, mutta se ei kertakaikkiaan ole mitenkään kannattavaa. Palkkataso ja työtilanne on viime vosina ollut niin kaaottinen, etten ole vain voinut lähteä töihin sinne. Tai kun saman palkan saa Suomessa kokoon viikossa mitä Italiassa kuukaudessa. Vaikka toisaalta kokemuksethan on loppuelämän kannalta tärkeimpiä kuin raha :)
Voi Tarja miten kauniisti sanottu. Pelastit tämän ja monta muuta päivää <3 Mitä nöyrin kiitokseni. Kiitos, että käyt täällä blogissani niin ahkerasti! Se, että jaksat vielä kommentoida, niin se on minulle suurin palkinto mitä voin bloggailustani saada :))
Kuulostipa herkullisilta nuo riisimuropalat. En uskalla kokeilla, syömme lasten kanssa ne kuitenkin yhteen menoon ;)Eniten ikävöimäni asia entisestä työelämästäni on juuri kansaninvälisyys ja eri kulttuureista tulevat työkaverit. Juuri muuta en niin kovasti ikävöikään :) Ja piti kommentoimani jo aikaisempaan postaukseesi, että Italia on minullekin se maa, jonne haluaisin aina vaan. Neljä kertaa olen käynyt; viime kesänä viikon verran viimeksi. Pidän Italiassa niin monesta asiasta: kulttuurista, ruuasta, arkkitehtuurista, tyylistä… Haaveilen viettäväni joskus Italiassa vähän pidemmän ajan, että voisi todellakin tutustua paremmin kaikkeen. Ehkäpä eläkkeellä sitten. Ihanaa viikonloppua! :)PS: tämäkin kommentti meinasi jäädä pariin otteeseen kesken, mutta sinnittelin loppuun asti. Näin on käynyt monta kertaa. Jää kommentoimatta kokonaan, koska ei halua lähettää tökeröitä, kiireessä hutaistuja lauseita, jotka eivät kunnolla kuvaa, mitä ajattelen. Jokaisen postauksesi olen lukenut kuitenkin :) Niin: ja ihmettelen joka kerta, kun näen kuviasi, että miten joku voi olla niin kaunis ja blogista päätellen myös mahdottoman herttainen. Tuot valoisan tuulahduksen kenen tahansa päivään ihan omalla olemuksellasi.
Tee puolikas annos ;)Niin, se on minustakin todella mielenkiintoista. Kansainvälisessä ympäristössä oppii niin paljon muutakin, kuin vain ne kurssilla opetettavat asiat. Samoilla fiiliksillä Italiasta. Olisin niin onnellinen, jos voisin viettää siellä edes vaikka kuukauden putkeen. Kuukaudessa kerkeisi matkailla jo kumminkin aika paljon. Toivottavasti meidän kummankaan ei tarvitse odottaa ihan sinne eläkeikään ;) Olen meinannut lähteä kesätöihin niin monta kertaa Italiaan, mutta se ei kertakaikkiaan ole mitenkään kannattavaa. Palkkataso ja työtilanne on viime vosina ollut niin kaaottinen, etten ole vain voinut lähteä töihin sinne. Tai kun saman palkan saa Suomessa kokoon viikossa mitä Italiassa kuukaudessa. Vaikka toisaalta kokemuksethan on loppuelämän kannalta tärkeimpiä kuin raha :) Voi Tarja miten kauniisti sanottu. Pelastit tämän ja monta muuta päivää <3 Mitä nöyrin kiitokseni. Kiitos, että käyt täällä blogissani niin ahkerasti! Se, että jaksat vielä kommentoida, niin se on minulle suurin palkinto mitä voin bloggailustani saada :))
Voisin kyllä yhtyä täysin Tarjan kommenttiin sinusta Sofie :) Ahkerasti myös lueskelen blogiasi ja odottelen innolla uusia postauksia. Olen ollut nyt reilun kuukauden poissa fb:stä ja huomaan, että olen sitten sen tilalle koukuttanut itseni kaikkiin blogeihin :D Kiitos ihanasta blogista siis! Mukavaa viikonloppua :)
Voi Saara!
Kiitos paljon kommentistasi :´)))
Olen muuten myös huomannut, etten enää käy niin useasti facebookissa kuin ennen. Blogit ovat kyllä aika koukuttavia!
Kiitokseni iiiihanalle lukijalle :)
Kiitos samoin!
Voisin kyllä yhtyä täysin Tarjan kommenttiin sinusta Sofie :) Ahkerasti myös lueskelen blogiasi ja odottelen innolla uusia postauksia. Olen ollut nyt reilun kuukauden poissa fb:stä ja huomaan, että olen sitten sen tilalle koukuttanut itseni kaikkiin blogeihin :D Kiitos ihanasta blogista siis! Mukavaa viikonloppua :)
Voi Saara!Kiitos paljon kommentistasi :´)))Olen muuten myös huomannut, etten enää käy niin useasti facebookissa kuin ennen. Blogit ovat kyllä aika koukuttavia! Kiitokseni iiiihanalle lukijalle :)Kiitos samoin!