Moni varmasti luulee, että olemme Caritan kanssa ystävystyneet blogien kautta, mutta kaikki on itseasiassa tapahtunut paljon aiemmin. Podissa keskustelemme ystävyydestä ja millainen side meillä on välillämme. Mikä ärsyttää toisessa eniten ja miten päädyimme kämppiksiksi. Ystävykset kuin sisarukset – jopa kämppiselmän jälkeen podissa kuulette nämä kaikki.
Olen usein miettinyt ystävyyttä varsinkin nyt, kun asuu kauempana. Ikä ja elämäntilanteet muuttavat yleensä ystävyyden tilaa, mutta kauempana asuminen totta kai on vaikuttanut toisiin ystävyyssuhteisiini. Caritan kanssa kaikki on pysynyt samanlaisena välimatkasta ja elämäntilanteista huolimatta.
Kaikki tarvitsevat ystäviä jolle voi soittaa keskellä yötä, jos jokin on vinossa. On myös onni avata samppanja jo pelkästään siitä syystä, että toinen tulee kylään. Minulla on onni, että minulla on tällaisia ystäviä ja Carita on yksi niistä.
Olemme olleet toistemme tukena monissa hetkissä ja kun olin muuttamassa Ranskaan ja pakkaamassa tavaroitani Töölön kodistani, kävin läpi tunteiden sekasorron. Onko tässä nyt mitään järkeä? Muutan maasta rakkauden perässä ja ”jätän” kaiken minulle tärkeän? Itkin yksin tavarakaaoksessa keskellä yötä ja ei tarvittu kuin yksi viesti niin Carita tuli taksilla viinin kanssa luokseni. Nukuimme viimeisen yön Töölön lattialla petauspatjalla ja hän loi uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Joskus piti uskaltaa laittaa koko elämä uusiksi, jotta pystyi saada jotain parempaa. Tuosta Töölön-hetkestä ja monesta muusta olen hänelle niin kiitollinen <3
Ystävykset kuin sisarukset -podcastiin pääsette tästä!
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
