Jos nyt saisin aikakoneen ja kristallipallon, niin a) en lähtisi ilman kaulaliinaa tai tuossa ohuessa takissa lauantaina ulos ja b) en voisi ikinä uskoa, että ajelisin ja puikkelehtisin Pariisin liikenteessä Vespan kyydissä. Kun aikoinaan poikaystäväni kutsui minut treffeille Pariisiin, oli treffimme nimenomaan Vespalla ajelua picnic-korin kera ympäri Pariisia. Ensimmäinen reaktioni vespakyytiin oli tosin ”pigs will fly before you get me ride with a Vespa in Paris.” Little did I know. No ne possut ei taida vieläkään lennellä, mutta Sohvi tosiaan istuu Vespan kyydissä aina silloin tällöin. Useimmiten silmät kiinni, sillä välillä ihan kauhistuttaa eikä kauniit maisemat paljoa helpota siinä liikennekaaoksessa.

Lauantaina tosiaan olin Pariisissa ja koska aikaa säästämiseksi oli pakko hypätä Vespan kyytiin metron sijasta, oli taas otettava pupu pois pöksyistä. Jollekin tällainen Vespailu tai moottoripyöräily on ihan normaalia, mutta minulta vaatii ihan älyttömästi rohkeutta mennä liikenteessä kahdella pyörällä. Aina mielessäni mietin, että onneksi mummi ei näe nyt mitä teen.

Lauantai oli onnen ja epäonnen päivä. Aurinko paistoi, mutta ilma oli yhtä viileä mitä tammikuussa. Laitoin poikaystäväni inhokin, mummotakin, ylleni ja lähdin ulos uhmaamaan koleaa säätä varoitteluista huolimatta. No kuinkas siinä sitten kävi? Olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti niin kauheassa flunssakuumeessa, että olen joutunut olemaan kotona kaksi päivää. En ole ollut töistä poissa sairauden takia moneen vuoteen, mutta nyt tiedän miltä tuntuu olla oikeasti kipeä. Ei enää siis mummotakkeja, vaan untuvatakkeja sekä vitamiineja.

Sunnies / Le Specs

Lace shirt / Mango

Skirt / Zara

Jacket / Zara

Biker boots / Massimo Dutti

PS. Palaan kommentteihinne kunhan saan vähän enemmän virtaa :)