Tätä se on minulle, entä sinulle?
En tiedä olenko se vain minä, mutta tuntuu, että viime viikkoina Suomen somessa on puhuttu tosi paljon rakkaudesta. Mitä se on, millaista sen tulisi olla, miksi sitä pitää pelätä tai kannattaako sitä ollakaan kaksistaan jos voi olla yksinkin. Katsoin Maaret Kallion videon, luin blogitekstin ja aloin lukemaan hänen Twitter-feediään. Syntyi monia ajatuksia ja nyt tämä blogiteksti.
Olen muutaman päivän miettinyt asioita mitä rakkaus minulle on. Niin kuin se on, lapsi oppii rakastamaan vanhempiensa tavoin. Meistä kumpikin on avioerolapsia ja kuten arvata saattaa, vanhempien rakkauden loppu näkyy minussa ja hänessä. Edelleen.
Kumpikin tietää, että rakkauden eteen on tehtävä töitä, mutta ei liiaksi asti. Yksinkin kun voi olla. Meistä kumpikin pelkää tilannetta jossa parisuhde muuttuu harmaaksi mössöksi ja pakonomaisiksi jouluillallisiksi ja kylmiksi nukkumaanmenohetkiksi.
Mitä rakkaus sitten minulle on? Sitä kun voi osoittaa niin monin eri tavoin. Sanoilla, lahjoilla, auttamisella ja huomaavaisuudella, itse osoitan sitä eniten ehkä sanoin ja lahjoin, Pampula auttamisella ja huomaavaisuudella.
Pampulani on oikeasti maailman kiltein ja huomaavaisin ihminen. Kyllä on mennyt hetki kun olen opetellut esimerkiksi sen kanssa, että joka aamu, tee odottaa minua kylpyhuoneessa kun tulen suihkusta. Vastaavasti minä puristan hänelle joka aamu sitruunan sitruunavettä varten. Näin rakkaus näkyy joka aamu meidän toimissamme. Minä en saa tehdä omaa teetäni eikä hän puristaa sitruunoitaan.
Rakkaus on isointa pienissä asioissa. Ainakin minusta. Kuka tahansa voi antaa lahjoja tai höpöttää mitä sattuu, mutta kuka tahansa ei tiedä millaisesta teestä minä pidän tai mene makaamaan minun puolelleni sänkyä 5 minuuttia ennen jotta se puoli olisi lämmin ennen kun menen nukkumaan. Kuka tahansa ei myöskään laittaisi kylpytakkiani yöllä peiton alle, jotta se olisi lämmin aamulla herätessäni (Pariisissa on siis oikeasti todella kylmä).
Minulle rakkaus on siis pieniä huomaavaisia tekoja. Pidettyjä lupauksia. Pusuja poskille. Teetä kylpyhuoneessa. Lämmitetty sängyn puoli. Salsahetkiä sekä kukka jokaisesta silitetystä paidasta.
Mitä se on sinulle?
16 Comments
Olen samaa mieltä kanssasi: rakkaus on isointa juuri pienissä asioissa. Komppaan myös Samuli Putroa, joka on tiivistänut rakkauden ja sen hoitamisen kappaleeseen “Älkää unohtako toisianne”
Itsekin arvostan enemmän pieniä eleitä. Se, että perjantaisin Nyt-lehden ravintolaosio on avattu minua varten ja valmiina aamiaispöydässä kun tulen syömään aamupalaa. Se, että toinen käy kaupassa. Toisen huomiointi ylipäätänsä. Se, että pidetään kädestä kiinni jo melkein viiden vuoden seurustelun jälkeen. Se, että haluaa yllättää minut pienillä asioilla ja saa minut nauramaan <3
xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/
Pienet asiat on kyllä mustakin tärkeitä rakkaudessa. Mä oon vielä suht nuori (20v.) ja en oo ehkä vielä kunnolla keksiny, mitä kaikkea rakkaus on. Mutta ainakin se on kaikkea sitä, mitä sä kirjoitit :)
Miten ihana kirjoitus! Pitäkää kiinni siitä, että jatkossakin huomioitte toisenne. <3
/Tiia
http://www.plungebytiia.com
Mielenkiintoinen aihe ja varsin ajankohtainen, silla mieheni on juuri muuttanut pois talostamme. Muutin ulkomaille 90-luvun alussa juuri taman miehen vuoksi ja rakkaus oli niin suurta. Pienia rakkausviesteja ja toisen lakkaamatonta huomiointia. Mita meille tapahtui? Lapsiperheen arki varmaan. Sanoisin, etta jos teet lapsia, tee ne kun suhde on viela nuori ja teilla on intohimoa toisianne kohtaan. Me olimme molemmat rahakkaissa hommissa ja sosiaalinen elama vilkasta ja matkusteltua tuli paljon ennen naimisiinmenoa (aivan ihanaa, noin 8 vuotta tapaamisen jalkeen). Lapset tuli sitten sen jalkeen, ei heti silloinkaan. Minusta tuli aiti, hanesta entista mahtavampi uratykki. Han ei ollut kiiinostunut perheesta, enka mina halunnut business illallisille hanen asikkaidensa kanssa. Ehdottomasti kannattaa rakastaa ja paljon, mutta ei se aina riita, koska elama vaan tapahtuu ja ihmiset ja heidan arvonsa muuttuvat. Me ollaan kaiken sen rakkauden jalkeen onnellisempia ilman toisiamme.
Ihana, koskettava teksti. Meni sinne jonnekin syvälle ja jäi ajatuksiin. Aloin heti miettimään miten voisin tänään yllättää oman rakkaan, ihan jollain pienellä mutta merkityksellisellä asialla. Meidän arki muuttui viime viikolla vesivahingon (yläkerran naapuri…) takia astetta hankalammaksi, joten juuri tällä hetkellä pienillä jutuilla onkin ehkä se suurin merkitys. Ne pitää positiivisena kun tekisi vain mieli murehtia.
Musta on ihana, kun Sä olet rakastunut. Siis oikeasti, saatan tuntea fiiliksesi.
Omalta kohdalta vaikea sanoa, mitä rakkaus on. Olen ehkä unohtanut. Hautautunut arkeen ja kiireeseen. Tosin lapsiani rakastan aidosti, ehdoitta, sydämeni pohjasta, jotenkin niin luonnostaan – se tunne ei häviä koskaan.
Ja mieskin ansaitsisi enemmän, mutta ei jaksa niin hirveästi nähdä vaivaa. Me ollaan niin vanha pari. Molemmilla ydinperhe-tausta ja molemmat liian velvollisuudentuntoisia; tuskin koskaan erotaankaan.
Ihana kirjoitus! Todellakin nuo pienet huomaavaiset teot ovat rakkautta ja niitä kannattaa vaalia arjessa. Minulle rakkaus on myös sitä, että se kestää välillä myös sitä, että toisen seura tuntuu tylsältä ja arkiselta. Niin käy helposti pitkässä suhteessa, mutta kun toiseen sitoutuu oikeasti, tajuaa että kumppanin vaihtaminen ei ole ratkaisu, vaan silloin juuri tarvitaan rakkauden tekoja, ja välillä myös omia menoja ja harrastuksia. Rakkaus on sitä ettei luovuta rakkaastaan, vaan pitää hänestä kiinni. Rakkauden voi löytää taas uudelleen oman kumppanin kanssa! Minusta tämä on liian unohdettu asia. Eivät kaikki erot ole turhia, mutta kyllä jotkut varmasti ovat. Jos vain osaisimme rakastaa kumppaniamme silloinkin kun tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä tämän kanssa. Ne tunteet ovat usein vääriä. Kannattaa käyttäytyä kuin rakastaisi, ja saattaa huomata että sieltä ne tunteet edelleen kumpuavat sydämestä kuin alkuaikoina. Toki usein tarvitaan muutakin: yhteistä aikaa, vaikka kahdenkeskinen loma, yhteistä muistelua mihin aikoinaan toiseen rakastuttiin… Puhumista ei kannata unohtaa vaikka ne yhteiset keskustelut tuppaavat vähenemään ajan kuluessa
Niin, pienet asiat ovat ainakin minulle niitä tärkeimpiä. Juurikin ne asiat jotka voi tehdä joka päivä ettei tarvitse odottaa jotakin tiettyä hetkeä viikkotolkulla.
Niin, moni unohtaa toisen ja yhdessä olon arjen keskellä. Se on tosi surullista kun näkee pariskuntia jotka ovat ns. tottuneet olemaan yhdessä ilman rakkautta.
Juuri niin, kädestä pitää pitää kiinni vaikka ollaankin oltu pitkään yhdessä <3
Rakkaus löytyy sitten kun on oikea ihminen. Jokaisen kanssa se on tosin erilaista ja oma yhteinen tapaa löytyy jos on löytyäkseen :)
Joo o , joka aamu totta kai :)
Hei,
anteeksi että vastaan vasta nyt.
Olen todella pahoillani, mutta viimeinen lause antaa sen kuvan että olet kumminkin tyytyväinen elämääsi ilman häntä.
Tarinasi kertoo ehkä oman lapsuuteni tarinan. Vanhempien rakkaus loppui kun äidistäni tuli äiti. Sen takia minä ainakin henkilökohtaisesti pelkään lapsien saamista.
Pampulani on kova reissaamaan ja totta kai olemme puhuneet siitä, että emme voi reissata jos meillä on pikku pallero.
Toivottavasti aurinko paistaa siellä samalla tavalla mitä täällä Ranskassa. Paljon halauksia ja voimia <3
Hei,
oh no, voi ei. Tsemppiä sinne vetisiin hetkiin. Ei kiva juttu ollenkaan!
Sateenvarjoa ei kannata varmaan ostaa ;)
Hyvä aamiainen piristää kenet tahansa.
Voi ihana – niin minustakin :)
Uskon ettei lasten rakastaminen häviä, mutta älä unohda miestäsi, jooko?
Itse tulen niin surulliseksi parisuhteista jotka menevät “vain omalla painollaan unohduksissa”.
Tiedän, itsekin tykkään tylsästelystä :)
Kumppanin vaihtoehto ei todellakaan ole ratkaisu, mutta itse kun näen pariskuntia jotka pettävät toisiaan niin toivoisin että he oikeasti lähtisivät erilleen.
Se on jännä miten ihmiset unohtavat puhumisen, joka on kaiken a