Heippa picnicin ystävät, täällä heimolaisenne. Olen mukana Indiedaysin ja Atlântico– viinin yhteistyökampanjassa picnicin merkeissä. Kuvat ovat viime perjantailta kun vietimme after workia perjantai-iltana.

Pariisissa kun asutaan pienesti, eikä kellään tunnetusti ole pihoja tai isoja terasseja, suunnataan kavereiden kanssa töiden jälkeen ravintoihin ja kesäkausina puistoihin. Täällä eletään puistoissa kesäisin toisin sanoen kun mökkejä ei myöskään ole samalla tavalla mitä Suomessa. Kun koditkin ovat pikkuruisia, kaverit, naposteltavat ja viinit roudataan puistoihin. Näin eivät ne naapuritkaan häiriinny.

On ollut itseasiassa hassua muuntautua tähän Pariisilaiseen elämänmenoon, varsinkin kun itse on tottunut, että kavereiden kanssa kokkaillaan ja vain ollaan kotosalla. Totta kai joskus on näin, mutta suuremmaksi osaksi kaikki sosiaalisuus tapahtuu kodin seinien ulkopuolella. Talvisin ravintoloissa, kesäisin puistikoissa ja Seinen varrella.

Picnic pariisilaisittain tarkoittaa nyyttärimeininkiä ja kaupan kautta kurvataan nappaamaan naposteltavat. Meillä oli gaspacho-keittoa ja salaattia suolaisena, kera juuston ja saucissonin. Jälkkäriksi oli vesimolinia ja hedelmävartaita. Juomaksi tietenkin marjaista Atlântico-punaviinia.

Viini oli loistava valinta kokonsa ja muovikorkkinsa ansiosta picnic-eväiden kaveriksi. Atlântico-viiniä myydään litran paukkauksessa, joten siitä riittää isommallekin picnic- seurueelle. Pullo on muovia, joten ei tarvitse pelätä sen myöskään rikkoutuvan, eli puistot pysyvät siistinä. Kyseinen viini on myös ekologinen vaihtoehto monella tavalla. Kyseinen viinitila on esimerkiksi istuttanut korkkipuita tilalleen jo yli 100.000 kappaletta.

Olimme viime perjantaina kaikki vähän uupuneita ja väsähtäneitä töistä ja kuumuudesta, niin ulkona yhdessä oleminen oli ihanaa vaihtelua arkielämälle. Parkkeerasimme picnic-vilttimme kotimme lähipuistoon, Nelson-Mandelan nimikkopuistikkoon. Moni muukin ja varsinkin perheet olivat tapaamme tulleet lasten kanssa iltapalalle puistoon ja ympärillä juoksenteli koiria ja lapsikatraita. Tämä on yksi esimerkki miten lapset ovat Ranskassa vanhempien illanvietoissa mukana ehkä eri tavalla mitä Suomessa.

Ranskalainen ystäväni Laurent varsinkin on HC picnic-tyyppi. Hänellä on myös mukana aina oma tyynynsä. Pieni sade yllätti meidät, joten hyppäsimme puiden alle ja Laurent laittoi päänsä piiloon tyynynsä alle.

Lennän taas perjantaina takaisin Pariisiin ja meillä onkin oma picnic-ryhmä jo siellä odottelemassa tämän viikon eväitä ja hetkiä. Toivotaan että saisimme tänäkin perjantaina nauttia kauniista säästä ja lämpimästä ilmasta. Minulla on ollut tällaisia hetkiä ihan hirmuinen ikävä talvella, joten on ihanaa kun kesä on vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen täällä.

Onko teillä millaisia viikonloppusuunnitelmia?

PS. Maija, laita eväskori valmiiksi ;)