My Paris life 2.0

Muutama teistä onkin kysynyt, että olemmeko muuttamassa pois Pariisista. Viime syksynä sitä kovasti mietittiin varsinkin marraskuisten terroritekojen jälkeen. Olemme kumminkin päättäneet jäädä kaikesta huolimatta Pariisiin. Olemme hiljalleen yrittäneet löytää uutta kotia joka olisi myös tällaisen suomalaisen mieleen, sillä yksi suurimmista omista viihtyvyysongelmista on nimenomaan kotimme. Kotimme on ihanalla alueella, mutta kun kaikki on vähän sinnepäin niin se aiheuttaa minulle joka päivä ärsyyntymistä. Pariisi kun on muuten niin hektinen ja sekainen, niin kodin haluaisi olla toimiva pakopaikka kaikesta.

Kummallakin kun on ihanat työt Pariisissa olematta millään lailla kiinni ranskalaisessa työkulttuurissa, niin sen takia myös halusimme jäädä tänne. Jos työmme olisivat millään lailla ranskalaisessa organisaatiossa, niin sitten olisimme kyllä pakanneet tavaramme ja lähteneet. En halua olla millään lailla nirso, mutta en ole vielä kertaakaan tavannut ihmistä kuka ei voisi fyysisesti tai henkisesti pahoin nimenomaan ranskalaisessa työkulttuurissa. On siinä paljon varmasti hyvääkin, mutta itselleni simputus ja turha hierarkkinen hölynpöly kuin ei oikein sovi. Uskon että työkulttuureita on monia, mutta kun en vielä ole kertaakaan Ranskassa törmännyt ns. Suomalaisten standardien mukaisiin työskentelytapoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietimme myös kovasti mikä olisi meille hyvä paikka. Pampula kun tulee kulttuurista, jossa ollaan pinnallisesti hyvin ystävällisiä ja minä kun tulen kulttuurista, jossa suoruus on ehkä arvoista se tärkein. Pariisi on sen takia Pampulalle paras paikka ja minulle kuka on hieman kärsimätön, tällainen odotellaan –mentaliteetti on joskus hivenen raskas. Olen toki oppinut elämään tämän kanssa ja nykyään osaan kiertää tilanteet joissa tiedän joutuvani testaamaan hermojani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kummallekin meistä työ on elämän ehdottomasti tärkeimmistä asioista ja jos ei ne asiat ole kunnossa, niin sitten ei ole mikään. Nyt kummallakin on sellainen työ mistä pitää ja asemapaikkana Pariisi on kätevin, niin päätettiin jäädä Ranskaan. Eli täällä ollaan ja olen antanut itselleni henkisen dead linen, että asunto olisi kiva löytää ennen toukokuuta. Tiedän ettei se ole helppoa, mutta ei välttämättä mahdotontakaan.

……………………………………………………….

Many of you have asked that if we are moving away from Paris. We were thinking about it, but after Christmas we came to conclusion that we will stay in Paris. I was just extremely scared and overwhelmed after the November attacks. The attacks made me to think much more what time I take the metro or do I walk or Über instead. I don’t go anywhere in the rush hours if I don’t absolutely need and I’m much smarter about where I go and when.

Even though there’s the risks of these attacks to continue, but at this moment, they can happen everywhere. Unfortunately. So that’s why it didn’t make so much sense to move out, because we would still have lived in some European city.

We both have nice jobs (which is extremely important) and for both of us, Paris is the most preferred location because it’s in the center of everything. We need to get around by plane and train, so it’s handy to live here. And to my bunny, Paris is his home city. He loves this place so much and I’m not sure is there another place in the world where he would feel more like home than in here. We come from different cultural background and this Parisian smiling and being impolite at the same time suits him. For me the indirectness was very hard at first. I came out probably blunt and arrogant, but now I have learned that sometimes things just don’t happen in the same second in France.

We have been slowly looking for a new apartment which would fit my Scandinavian standards. Paris is quite hectic place and sensitive person like me, needs a calm and peaceful hideaway after all the noise and chaos.  I hope we find something nice soon so my Paris life 2.0 can start.

You may also like

7 Comments

  1. Vaikka en ole simputusta tai hierarkioita itse kokenutkaan ranskalaisessa työnantajassani (Lontoossa kylläkin), ymmärrän silti täysin huolesi sen työkulttuurin suhteen. Minkäänlaisen järjestyksen, prosessien ja pelisääntöjen puuttuessa yrityksessä vallitsee ihan järkyttävä kaaos joka on henkisesti tosi rankkaa. Ja sitten ihmetellään kun työntekijät on vuorotellen stressilomalla!

    1. Vaikka en itse ranskalaisessa organisaatiossa ole ollut, mutta kun kuulee ja näkee kavereiden juttuja,niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Se että joku haukkuu tyhmäksi tai läskiksi työpaikalla on minusta kamalaa. Stressi ja kiire on ymmärrettävää, mutta henkilökohtaisuuksiin meneminen on minusta aivan omituista.

      1. Munkin mielestä tämä on omituista, ja uskoisin että on kyse enemmänkin yksittäistapauksesta. En ole itse ikinä kuullut, että tälläistä on tapahtunut ja olen ollut paljon täällä HR:n kanssa tekemisissä. Oman kokemukseni mukaan tälläinen ei missään olosuhteissa ole hyväksyttävää ja olisi erittäin tuomittavaa ainakin niissä ranskalaisissa yrityksissä jossa olen ollut työssä.

  2. Kuvailusi ranskalaisesta työkulttuurista kuulostaa ikävältä. Minä työskentelen Suomesta käsin ranskalaisessa firmassa ja kieltämättä silmiä on pitänyt pyöritellä useasti. Mutta pian oppii käsittelemään asioita toisin. Toki olisi ihan eri asia työskennellä pääkonttorissa Ranskassa.

  3. Kiva kun jaoit tämän! On totta että asumismukavuuteen vaikuttavat monet eri seikat, ja olette niitä monelta kantilta pohtineet. Toki varmasti loppuvuoden kaltaiset tapahtumat vaikuttavat ajatuksiin, tapahtuessaan, mutta näitä päätöksiä täytyy miettiä tilanteiden rauhoituttua. Toivottavasti löydätte kevään kuluessa teille sopivan kodin!

  4. Ranskalaiseen menoon tottuu kyllä vuodessa tai parissa, ja ainakin allekirjoittanut voi oikein hyvin Pariisin business-elämässä. :) Kilpailu on tosin aika kovaa, eli hommia saa todellakin tehdä ja päivät venyvät pitkiksi. Ranskalaisessa ympäristössä tarvitsee erilaista “työkalupakkia” kuin pohjoismaalaisessa, mutta samaa pakkia tarvitaan sitten Italiassa, Espanjassa, Portugalissa. Eli ranskalaisen meiningin ymmärtäminen auttaa myös muissa latinokulttuureissa. Vaikka ei Ranska nyt niin latino ole :) Myös yrityksen ja jopa tiimin sisäinen ilmapiiri on tosi merkittävä.

  5. Kaksi vuotta ranskalaisyrityksessa takana ja hermot kirealla :D Huutaminen on aika yleista ja ihmisten syrjinta ja luokittelu, itsellakin entinen pomo heitti usein “tu ne comprends pas” “olet kuin stagiaire” (en siis ollut vaan tyokokemusta on jo usea vuosi). Erityisesti muoti ja kosmetiikka-alalla on paljon diivamaisia esimiehia ja -naisia ja siksi varmaan huonoa kohtelua. On kuitenkin paljon hyvaakin, Suomessa ei haasteta ihmisia niin paljoa kuin taalla ja meininki on todella dynaamisempaa taalla.

    Itse asun 15sta kaupunginosassa Pariisissa ja olen viihtynyt, Helsinkimaisen rauhallista, mulle on tarkea lahipuisto ja hyvat ruokakaupat, taalla on kaikki lahella. Suosittelen!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*