[mittaustagi]

*Commercial collaboration with InvestEU

Te tarkkaavaisimmat olettekin huomanneet, että olin Latviassa hunajatilalla InvestEU-projektin takia muutama viikko sitten. Tämä blogiyhteistyö on siis jatkumoa Bulgarian ruusuöljytilalla vierailuun ja minulle on vielä tulossa muutama muu yhteistyökohde tälle syksylle.

Monesti EU-projektit saattavat jäädä vähän piiloon, kun virallisissa tiedotteissa puhutaan vain kokonaisbudjetista isoilla numeroilla, eikä pienistä projekteista. Kaikissa tapauksissa tukien määrä ei välttämättä rahallisesti ole suuri, mutta tukien merkitys on saajalle toki todella huomattava.

Latvian matkallani menin tapaamaan Eberlin hunajatilan pitäjää Krists Ēberliņšia ja harvemmin tapaa ihmisiä, jotka ovat näin omistautuneita työlleen. Se intohimo ja vilpitön ylpeys omaan tekemiseen oli käsin kosketeltavaa, kun 28-vuotias hunajafarmari, Krists, kertoi omasta työstään.

Hunajatila oli Nigranden kylässä, muutaman tunnin ajomatkan päässä Latvian pääkaupungista kauniissa luonnossa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun perheessä on hunajatila, sillä hunajaa on tuotettu samassa suvussa jo kuudessa polvessa. Ihan yksin ei Krists hunajaviljelmien kanssa ole, sillä perheen veljet tulevat auttamaan häntä aina viikonloppuisin mehiläisten kanssa.

Olen itseasiassa allerginen kaikille pistiäisille ja olin vähän peloissani näiden pörriäisten keskellä. Onneksi mehiläiset olivat sanonnan mukaa hyvin busy, joten saimme katsella heidän ahkerointiaan hyvin rauhassa. Uskalsin ottaa jopa kennon omiin käsiini, koska mehiläiset olivat hyvällä tuulella.

Ihmettelin mehiläisten pesien väritystä, sillä en ole aiemmin nähnyt keltaista ja sinistä pesää esimerkiksi dokumenteissa. Kuulemma pesien väritys tulee siitä, että mehiläiset pitävät sinisestä, keltaisesta tai violetista väristä. En tätä tiennyt enkä kyllä paljoa muutakaan ennen kuin vierailin hunajatilalla. Yksi myös uusi tieto oli, että hunajan väri riippuu paljon siitä mitä kukkia on mehiläisten saatavilla.

Yksi yllätys minulle myös oli, että Suomesta tulee hyviä kuningattaria ilmastomme takia. Suomalaiset kuningattaret ovat tottuneet ääriolosuhteisiin, joten ne eivät pelästy kylmästä kesästä tai sateisesta elokuusta. Ilmeisesti hunaja-alalla suomalaiset kuningattaret ovat erittäin kysyttyjä.

Yksi havainto mitä tein, oli se, miten totaalisen kiitollinen Krists oli saamistaan tuista. Hänen yrityksensä on kasvanut tosin jo niin isoksi, että lisää tukia olisi vaikea saada. Kristsillllä oli tosin suuria suunnitelmia viedä yritystään pidemmälle ja hän painottikin, että ei se työnteko lopu, kun tuet ovat tilillä, vaan siitä se työnteko ja yrityksen kasvattaminen vasta alkaakin. Tiedättekö muuten, että tukien saajat ja summat ovat nähtävillä ja hunajafarmarimme oli saanut tukia esimerkiksi 1 556 euron verran.

Jotta InvestEU-tukien piiriin pääsee, pitää yrityksellä ja sen toiminnalla olla jokin muukin merkitys kuin pelkästään yrityksen toiminnan kannattavuus. Tukien saamiseen liittyy monta asiaa ja huomioonotettavia näkökulmia ovat esimerkiksi biodiversiteetin säilyttäminen ja sen lisääminen, työpaikkojen lisääminen sekä maaseudun uudelleen asuttaminen. Tukia voi täten saada ihan pienimuotoiseen toimintaankin, kunhan yrityksen vaikutukset myös näkyvät muuallakin positiivisesti, eivät pelkästään kassassa.

Matka oli ihan todella mielenkiintoinen ja siitä jäi kivat muistot ja myöskin purkillinen siitepölyä aamupalajogurttiin. Voitte muuten kurkkia lisätunnelmia vielä Instagram Storysta, jonne latasin uudelleen pientä videomateriaalia reissusta. Hunajata!

Ps. Tukea saaneista hankkeista voitte lukea täältä lisää.