Meillä jokaisella on omanlainen arvomaailma, joka muodostuu kohtaamiemme asioiden ja tapahtumien vuoksi. Se muuttuu vuosien mukaan ja varmasti terävöityy, kun koemme epäkohtia vanhetessamme. Joku ei syö avokadoa sen takia, koska niiden kasvattaminen kuluttaa niin paljon vettä. Toinen kokee kuorintavoiteet, joissa on käytetty muovirakeita vastemielisenä. Yksi ei juo kapseli-kahveja. Toinen ei pidä risteilyaluksista. Mieheni ei suostu käyttämään enää Überiä. Joku ei enää suosi yrityksen tuotteita sen takia, että yritys irtisanoi raskaana olevia. Joku ei pidä tietystä yrityksestä, sillä se kopioi toisten tuotteita. Toinen ei pidä ranskanbulldoggia eettisenä koiravalintana.
Kukaan ei varmastikaan voinut välttyä hetki sitten J. Kärkkäiseen liittynyttä kohua. En ole koskaan kyseisen liikkeen asiakas ollut, mutta kun katsoin yrityksiä, joiden tuotteita heillä myytiin, tulin surulliseksi. Miten yritykset olivat antaneet tällaisen epäkohdan vain olla eivätkä olleet aiemmin puuttuneet asiaan? Toki jokaisella saa mielipiteitä olla, mutta herra Kärkkäiselle on langetettu vuonna 2013 käräjäoikeuden tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Voitte lukea lisää Kärkkäisen edesottamuksista esimerkiksi Imagen Anssi Järvisen Anzion Mukaan -blogista sekä Helsingin Sanomien artikkelista.
Kuluttajat kyseenalaistavat yritysten epäeettisiä toimia (mikä on hyvä) tänä päivänä hyvin helposti ja sosiaalinen media antaa meille myös estradin epäkohtien esittämiselle. Yritykset voivat kokea varmasti, että he ovat monesti todella vaikeassa tilanteessa. Näin tunsivat varmasti myös työntekijät monessa yrityksessä, joiden tuotteita Kärkkäinen myi/myy. Monelle yritykselle Kärkkäinen voi olla iso jakelukanava ja sen takia yritys tai yrittäjä on hankalassa tilanteessa. Toki jos kuluttaja ei enää sen takia osta tuotteita, että niitä myydään Kärkkäisellä, häviää yritys myös silloin. Niin kuin monesti PR-kriisissä, voi sen aina kääntää myös voitoksi. Moni yritys voisi helposti nostaa profiiliaan eettisenä brändinä, jos he kieltäytyisivät myymästä tuotteitaan Kärkkäisellä.
Olin aikoinaan todella varoivainen omien juutalaisten juurieni takia. Kyselitte ennen aina silloin tällöin, että onko minussa joitain muitakin geenejä kuin suomalaisia, ja yritin parhaani mukaan väistellä teidän kysymyksiä. Minä en ole juutalainen, mutta osa minusta kumminkin on Israelista ja isäni puoli minusta on juutalainen. Tämän takia, kannan tämän väestöryhmän historiaa aina silloin tällöin harteillani. Mihinkään poliittisiin keskusteluihin en lähde, mutta rasistisiin tai muihin epäkohtiin puutun ihan samalla tavalla, kun puutun muutenkin. Kuka tahansa puuttuu lasten leikkipaikalla kiusaamiseen, niin miksi ei aikuisena puuttuisi myöskin kiusaamiseen tai rasistiseen käytökseen?
Syitä miksi kirjoitin tämän tekstin, on montakin. Yksi niistä on, että koska olen Instagramin Storyssa jakanut Kärkkäiseen liittyvään kohuun omia postauksiani, on minua pyydetty kirjoittamaan asiasta. Itse Kärkkäisestä en niinkään halua kirjoittaa, vaan enemmänkin arvomaailmasta ja siitä miten kuluttaja voi nykypäivänä vaikuttaa siihen, miten yritys toimii.
Te tiedätte, miten paljon minä rakastan Iittalaa ja Arabiaa. Kun esimerkiksi tällä viikolla täyttelin Exceliä muuton takia vakuutusyhtiölle, isoin yksittäinen vakuutuskohde olivat astiani. Kun luin eilen, että Fiskars lopettaa yhteistyön Kärkkäisen kanssa, olin niin onnellinen lempibrändistäni. Juutalaisten juurieni takia (ja toki muutenkin) koin eilisen jonkinlaisena henkilökohtaisena voittona. Suosikkibrändini pysyi arvojensa takana ja minä eilisen kaltaisen arvopäätöksen takia käytän varmasti heidän tuotteitaan vielä ylpeämmin.
Monesti oman genreni, eli lifestyle-blogien kirjoituksissa pysytään niin sanotusti varmoilla vesillä eikä omia mielipiteitä esitellä välttämättä yhtä avoiesti kuin esimerkiksi kotia tai vaatekaapin sisältöä. Mietin monta kertaa, että kirjoittaisinko tästä asiasta, mutta koen myös vastuukseni kuluttajana ottaa näitä asioita esille. Ottaisinhan tämän puheeksi myös ruokapöydässä ystävieni kanssa, niin miksi en kirjoittaisi tästä myös blogissani? Ymmärrän, että kaikilla ei ole kiinnostusta miettiä arvopohjia joka asiassa ja sen takia kysyinkin Instagramissa eilen illalla poll-toiminnon kautta, että vaikuttaako yrityksen arvot tai eettisyys seuraajieni ostokäyttäytymiseen. Vastauksia sain illan ja yön aikana yhteensä 323 ja kyllä vastauksia niistä oli 89% ja ei 11%. Näyttää ainakin siltä, että omassa lukijakunnassani on paljon valveutuneita ihmisiä ja kuluttajia, joita kiinnostaa miten yritys tuotteiden takana toimii.
Mitä arvokeskusteluun tulee, meillä jokaisella on ne omat lähtökohdat ja maailmankatsomus, johon arvomaailmamme pohjautuu. Tärkeintä on kumminkin pitää ne arvot mielessä kuluttajana ja toimia niin kuin parhaaksi näkee. Meillä kuluttajilla on onneksi tänä päivänä enemmän näkökenttää yritysten toimintaan, sekä myöskin sanavaltaa siihen millaiseen suuntaan eettisissä kysymyksissä mennään.
*Huom. Tulen vielä korjaamaan äänestystuloksen myöhemmin kun 24 tuntia on kulunut.
8 Comments
Läpinäkyvyys yritysten toiminnassa nousee entisestään tulevaisuudessa. Viimeaikaiset kohut ovat nostaneet esiin uskalluksen puhua mielipiteistään ääneen. Olet Sofie siinä oikeassa, että lama vaikuttaa ihmisten ja yritysten mahdollisuuksiin olla idealisti ja seistä mielipiteidensä takana.
Vaikka olisi mitä raporttia tuotettu vastuullisuudesta, on se usein vain kaunis pinta, ja yritysten työntekijöiden arki on ihan toista. Moni tunnettu (iso) suomalainen yritys syyllistyy syrjintään ja esim. laittomiin irtisanomisiin. Pienimmillä yrityksillä taas ei ole mitään tunnonvaikeuksia käyttää järjettömän laittomia keinoja hankkiessaan tietoa kilpailijoista tai työnhakijasta, ja rikkoa vaikkapa yksityisyydensuojaa. Toivottavasti GDPR tavoittaa nämäkin toimijat ja myös ihmiset itse pitäisivät huolta oikeuksistaan. Itse en osta enää yhdeltäkään sellaiselta yritykseltä josta on paljastunut vaikkapa oikeusjuttuja, syrjintää iän, sukupuolen tai rodun vuoksi, veronkiertoa, lapsityövoimaa… tai on vain ollut hakijaa arvostamaton työnhakuprosessi. Lista on ikäväkseni valitettavan pitkä.
Nykyään en osta siis paljon mitään. Se on sekä hyvä juttu että huono juttu. Toisaalta; kun ostan, jaan tietoa ja minulta saatu suositus vaikkapa tällaisessa blogissa onkin siis oikeasti käynyt läpi todella tiukan seulan. Haluan itse kaupan alan ammattilaisena tuoda esiin eettisiä valintoja ja koen, että siihen on jopa velvollisuus. Työpaikan menettämisen uhallakin.
Heippa,
samoin uskon myös. Luulen, että muutaman vuoden päästä tällaisiin asioihin suhtaudutaan entistä vakavammin kun kuluttajilla on enemmän näköalaa yritysten tekemiseen. Über oli minusta loistava esimerkki huonossa mielessä miten pahimmassa tapauksessa yritykselle voi käydä.
Uskon, että monelle pienyrittäjälle ei ole varaa ottaa tavaroitaan pois myynnistä. Ymmärrän toki senkin, että jos vaihtoehtona on taloudellinen ahdinko, mutta sitten siitäkin pitäisi avoimesti pystyä puhumaan. Kansainväliset yritykset eivät varmastikaan välitä suuressa kuvassa missä heidän tuotteitaan myydään, mutta jos jonkun suomalaisen category managerin palli on vaarassa , hän tuskin mainitsee yrityksen arvoista eteenpäin oman työpaikan menetyksen pelossa jos tavoitteisiin ei päästä.
Niin, storytellingissä on puolensa. Itse uskalsin kertoa tämän tarinan enkä halunnut niinkän kiinnittää Kärkkäiseen huomiota, vaan meidän valinnanmahdollisuuksin kuluttajina. Itse olen lopettanut muutaman tuotemerkin hehkutuksen blogissa, sillä olen kokenut ja kuullut yrityksellä olevan epäettiinen arvomaailma. En tuomitse heitä avoimesti blogissani, en vain enää näytä enkä käytä heidän tuotteitaan. Boikotoin siis hiljaisesti.
En tiedä miten Suomessa ollaan valmistauduttu GDPR:n. Teknologia-alalla varmasti hyvin, mutta ihan joka yrityksessä ei varmastikaan tätä asiaa ole otettu huomioon. Ennen ollaan päästy säikähdyksellä, mutta onneksi ensi vuonna tähänkin tulee muutos. JES!
Samoin, arvoille pitää olla uskollinen. Yritän itse olla paasaamatta ja kuunnella eriäviä mielipiteitä, mutta tässä Kärkkäiseen liittyvässä asiassa en voinut olla hiljaa ja kirjoittamatta. Kyllä se suomalainenkin mies voi radikalisoitua. Ja kaikki ääriajattelu on pahasta.
Ehdottomasti tärkeä aihe esiinnnostettavaksi ja vaikka on kiva lukea välillä ns. sellaista kevyempää hömppää niin itse ainakin koen, että meillä bloggaajilla on iso vastuu kuluttajien valintojen ohjaajina, joten on myös tärkeää tuoda liiketoiminnan arvokeskustelua esille! Itse kirjoitin blogiini huonekalujen designkopioista taannoin ja se herätti paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Mielestäni oli hurjaa, että osa ihmisistä jopa suuttuu, jos sanoo ns. “totuuden ääneeen” ja kokee asian esille nostamisen moralisoinniksi. Mitä enemmän näistä käydään keskustelua ja nostetaan tietoisuutta, sitä eettisempää liiketoimintaa meillä on tulevaisuudessa – ja sitä parempi ja oikeudenmukaisempi maailma.
Heippa sinä,
no itseasiassa sinä olet ensimmäisen kappaleen esimerkkinä nimenomaan design kopiohin liittyen. Ja olen ihan samalla kannalla. Minusta tuntuisi oudolta pitää feikkiä, sillä kumminkin haluaisin aidon tuotteen jokatapauksessa. Niin kuin sinä, myös minä olen kerännyt vuosikausia eri sisustusjuttuja. Opiskeluaikoina ostin yhden Kartell-tuolin kerrallaan ja pukkuhiljaa niitä tuoleja kertyi kuusi. Moni tosin voisi varmasti kritisoida minua muovituolin ostamisesta.
Sanna, se miten ihmiset reagoivat asioihin kertoo yleensä enemmän heistä kuin sinusta. Näin olen oppinut. Se että monikaan ei uskalla kommentoida tähän postaukseen, kertoo jo varmasti jostakin. Tätä Kärkkäiseen liittyvää kommentointia on muutenkin hyssytelty mediassa, sillä moni voi menettää elantonsa tai työpaikkansa. Mutta olisiko asia ollut toisin, jos kyseessä ei olisikaan ollut ihan perus suomalainen mies? Uskon, että tässäkin kohtaa oltaisiin mediassa keskusteltu toisin.
Juuri niin ja sen takia koen ainakin itse velvollisuudekseni puhua näistä ääneen .)
Ei siis design-kopiolle tai rasismille!
Kiva, että tuot myös pohdintaa lifestyle-skeneen! Aivan samalla tavalla kuin yritysten arvomaailmalla ja läpinäkyvyydellä on merkitystä omaan kulutuskäyttäytymiseeni myös blogien arvomaailma ja läpinäkyvyys vaikuttaa siihen, mitä blogeja oikeasti haluan lukea (“kuluttaa”). Koen äärimmäisen tärkeäksi, että arvokeskustelua käydään. aina ei tarvitse olla täysin samaa mieltä, mutta perustellut mielipiteet, pohdinnat ja itse asioiden esiintuominen on oleellista. Tietoisuuden myötä myös epäkohtiin voi vaikuttaa ja vähä vähältä parempi maailma.
Heippa, ihana kuulla :)
Niin, totta. Blogikin on myös kulutustavara.
Minusta arvokeskustelua kuuluu käydä ja aina voi asioista keskutella vaikka eri mieltä olisikin. Siihen viittasinkin, että se riippuu niin paljon siitä omasta maailmankatsomuksesta että millaiset ne omat arvot ovat. Jos vaikka asuu Oulussa ja käy kerran vuodessa Kanarialla tai Espanjassa, ovat ne arvot ihan erilaiset kuin esimerkiksi Helsinkiläisellä, joka käy lomalla Ranskassa tai sitten vaikkapa Turkulaisella, joka seilaa lomansa saaristossa. Hyvin erilaiset elämät ja arvot.
Nappaan kopin tosta tietoisuudesta ja olen ollut hivenen ihmeissäni, että Helsingin Sanomien online-versio on suurimmaksi osaksi maksullinen. Mietin, että mistä suomalainen lukee suomeksi laadukasta uutissisältöä enää verkosta?
Kun mietitään monikulttuurisuutta, uutiset ovat kumminkin yksi osa tiedon levittämisessä, jos ei itse pääse matkustamaan ja kokemaan.
Mielenkiintoinen huomio tuo Hesarin maksumuurin merkitys! Ehkapa populistien on helpompi toimia ja levittaa valheita, kun laadukas, puolueeton tieto ei ole kaikkien saatavilla.
Itse asun talla hetkella ulkomailla ja Suomen tapahtumien seuraaminen kuplaantuu helposti, jos luen vain facebookiin linkitetyt uutiset. Oma aamurutiinini on katsoa lapi Ylen uutisten etusivu seka kansainvaliselta puolelta Politicon EU-uutiskirje, Guardian ja BBC. Harmillisesti moni Hesarin mielenkiintoinen juttu jaa maksullisuuden vuoksi lukematta. Ulkopolitist ja Antroblogi tuovat syvallisempia katsauksia haastamaan omaa ajattelua, mutta en usko kovinkaan laajan yleison niita tuntevan eivatka ne korvaa tavallista uutisointia.
Hei, ja kiitos näistä pohdiskelevista teksteistä, niitä on kiva lukea. Itsekin järkytyin Kärkkäisen taustoista ja olen ollut iloinen siitä, että moni toimija on ilmaissut mielipiteensä lopettamalla yhteistyön. Hyvä huomio muuten, että työntekijöiden kannalta tilanne on kurja – hehän eivät (toivottavasti ainakaan kaikki) omistajan arvomaailmaa allekirjoita mutta aina ei ole varaa valita, missä työtä tekee vaan on otettava se mikä on saatavilla. Monimutkaisia juttua.
Se mihin halusin tarttua media-alaa työssäni näkevänä on tää Hesarin maksumuuri. Hiukan harmittaa tällainen kritiikki, jossa ei tunnuta ymmärtävän eroa verovaroilla rahoitetun Ylen ja kaupallisten toimijoiden (ja tästä johtuvien taloudellisten realiteettien) välillä. Ylen tehtävähän on varmistaa se, että kansalaisten saatavilla on ilmaiseksi verovaroilla kustannettua informaatiota, mutta Hesarin on kaupallisena toimijana rahoitettava toimitustyönsä itse. Koska laadukkaan sisällön tuottaminen maksaa, olipa se saatavilla paperilehdessä tai netin kautta, on elinehto että myös nettisisällöistä oltaisiin valmiita maksamaan. Toki Hesarin on vastattava siitä, että laatu vastaa maksavien asiakkaiden odotuksia.
Mainostajilta tuleva raha yksin ei riitä, ja siksi osa sisällöstä on maksumuurin takana. Harvassa taitaa nykyään olla ne laatumediat, joissa kaikki sisällöt ovat vapaasti luettavissa . Jos siis haluatte varmistua siitä, että suomalaista laadukasta journalismia on jatkossakin saatavilla, niin kehotan harkitsemaan maksullisia tunnuksia. Itse ainakin koen saavani rahoilleni vastinetta digitilaajana :)