Muutama päivä sitten kirjoitin lempipaikastani, Cap Ferratin Grand Hotellista. Niin kuin postauksessani kerroin, menimme nauttimaan loman viimeisistä hetkistä hotellin allas-alueelle. Eilinen oli täydellinen päivä ja minua ei olisi saanut hotellin poolilta millään pois.
Käymme yleensä rannoilla, sillä tuo kirkas vesi ympäröi meitä kaikkialla, niin ei sitä poolia osaa edes kaivata. Olen ehkä muutenkin enemmän merieläjä, kuin uima-allas. Eilen kumminkin loikoilimme koko päivän kahdeksaan asti altaalla kirjoja lukien ja tulevaa syksyä suunnitellen.
Yhdestä asiasta olen teille muutamaan otteeseen ehkä kirjoittanutkin. Ranskassa ollaan jollain lailla joko tai. Ruoka on joko ihan mieletöntä tai sitten ihan kamalaa kuraa. Sama on palvelun kanssa. Joko sitä ei ole ollenkaan tai sitten se on parasta mahdollista mitä voi kuvitella.
Palvelun kanssa kävi eilen niin, että se oli hotellilla parhainta mitä kuvitella saattaa. Jopa alkoi hivenen huvittamaan, sillä en ollut vastaavaan ikinä törmännyt. Ehkä se on tämä suomalainen vaatimattomuus, kun alkaa hävettämään, kun joku puhdistaa aurinkolasisi, juoksee laittamaan jääpalan vesilasiisi tai tarjoilee sinulle jäisiä viinirypäleitä, että pysyt varmasti viileänä.
En tiedä mistä johtuu, mutta minulle tulee tällaisista tilanteista jopa hivenen surullinen olo. Uskon, että Ranskassa varsinkin historian takia osataan palvella ja antaa erityiskohtelua, mutta entä sitten kun se erityiskohtelu menee jopa hivenen överiksi? Ei altailla nyt ketään aurinkokuninkaita muualla ollut kuin taivaalla.
Eilinen päivä oli mitä ihanin, mutta totta kai aina tällaisissa tilanteissa suomalainen vaatimattomuus puskee läpi ja tekisi mieli sanoa, että kyllä minä nyt omat aurinkolasini voin aurinkorasvasta puhdistaa. Uskon, että meidän ”kaikki on samalla viivalla” –kasvatus tulee tällaisissa tilanteissa esiin ja sen takia liian hyvä palvelu alkaa helposti hävettämään. En tiedä olenko se vain minä, mutta kyllä, palvelu voi olla joskus liiankin hyvää.
17 Comments
Ihania kuvia! Olen kahden viikon päästä menossa Cannesiin viikoksi. Tarkoitus on käydä muuallakin ja tuo paikka näyttää kyllä ihanalta. :)
Heippa, suosuttelen!
Tämä on tosin hivenen rauhallisempi mitä Cannesin beach clubit, mutta aivan ihana paikka. Suosittelen. Jos teillä on auto, niin ajatte tuonne Cannesista alle tunnissa :)
Ihania kuvia! Olen kahden viikon päästä menossa Cannesiin viikoksi. Tarkoitus on käydä muuallakin ja tuo paikka näyttää kyllä ihanalta. :)
Oi, näyttääpä ihanalta paikalta! Olen suuntaamassa Etelä-Ranskaan parin viikon päästä ja olisi ihanaa viettää päivää noissa maisemissa :)
Mitä tuollainen poolipäivä hotellilla kustantaa? (parkkipaikka, aurinkotuolit, lounas)
Heippa Minni,
Hinnat riippuu varmasti kuukaudesta ja viikonpäivästä, mutta viikolla tuolin vuokra on tällä hetkellä 95€. Ruoat ovat yleistä hintatasoa vähän korkeammalla, mutta palvelusta ja laadusta täällä maksaa muutenkin.
Suosittelen käymään, sillä nämä ovat aika speciaaleja paikkoja joita ei ihan joka paikasta löydä :)
95e päivästä? Huh! Kyllä tuolla hinnalla saakin kantaa jääviinirypälettä ja puhdistella arskoja :) Tunnistan kyllä tuon nolouden ja surullisen fiiliksen todella hyvin, muhun se iskee jo paljon paljon vaatimattomammissakin paikoissa.
Heippa,
mutta kauniimpaa paikkaa saa hakea. Hotelli on varmasti Euroopan yhdellä kauneimmista paikoista, joten se tuo hintaan lisää.
Minulle tulee Aasiassa aina jollain lailla ahdistunut olo tällaisissa palvelutilanteissa. Varsinkin Malesiassa luokkaerot tunsi malayn ja intialaisten välillä ja oli kauhea seurata vierestä kun toista väestöosaa kohdeltiin kuin ihmisroskaa. Sama meininki on esim. Dubaissa jossa intialaisille tai pakistanilaisilla ei ole mitään oikeuksia.:(
Sofie, tunnistan tuon huippu palvelun. Heinäkuussa kun kävimme hotellin terassilla drinkeillä, sain elämäni ensimmäisen kerran oman tuolin tai oikeastaan pikkurahin tuolini viereen käsilaukulleni. Ihan nopsaan ja huomaamatta se siihen ilmestyi niin ei tarvinnut miettiä mihin laukkunsa laskee. Ja tarjoilija otti huippuhienot perhepotretit panoraamanäkymin koko perheestä tosi ammattimaisesti. Ei epäonnistuneita valotuksia ja puuttuvia jalkoja ja päitä. Ihan mahtavaa. En tullut yhtään surulliseksi vaan nautin täysillä noista pienistä jutuista.
Heip,
Jep, he tosiaan osaavat palvella huomaamattomasti ja hienostuneesti. Ei ole sellainen jenkkiefekti että kysytään vain kysymisen vuoksi.
Hauskaa, että saitte onnistuneet kuvat. Luulen että heitä on nimenomaan koulutettu ottamaan kuvia, sillä jokainen haluaa matkamuistot tuolta!
Kivaa viikonloppua!
Olen samaa mieltä, että joskus ylihyvä palvelu tekee olon vaivaantuneeksi.
Tulee tunne, että pitääkö nuo minua kädettömänä/jalattomana vai näytänkö oikeasti täydellisen avuttomalle. Kasvatus lienee taustalla, itse tehdään, hammasta purraan, apua ei pyydetä :)
Ihania kuvia. Oikeastaan tekee mieli lähteä tuonne avuttomaksi.
Niin ja siis kun oikeasti ne aurinkolasini voin ihan hyvin pyyhkiä pyyhkeeseeni. Jep, olen “mie ite”-tyyppiä myös :)
Heh, ehkä muistelen tätä päivää sitten marraskuussa kun vettä sataa ja on pimeää :)
Tunnistan itseni hyvin kirjoituksestasi! Itsellenikin tulee vaivautunut olo, jos on “liian hyvä” palvelu. Olen muuten tänä kesänä nauttinut suuresti postauksistasi, jotka tulvivat Välimeren aurinkoa. Oikein hyvää loppukesää sinulle!
Heippa,
niin, kai se on jonkinlainen kasvatusjuttu.
Oi kiitos paljon <3 On ihana kuulla, että pidätte postauksistani :)
Hei Sofie,
Kirjoitan niin harvoin sinulle kommenttia, että nyt saat kerralla pitkän sellaisen. :) Kiitos jälleen kivasta ja mielenkiintoisesta tekstistäsi. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ja tunnistan itseni tuosta ajattelutavasta. Välillä on todella vaikeaa tietää milloin erinomaisen palvelun taustalla on aidosti erityisen hyvä palvelu (henkilökunta nauttii työstään, yrittäjä paikan pyörittämisestä ja ne asiat näkyvät muille hyvänä palveluna ja tunnelmana) ja milloin taustalla on ihmisten eriarvoisuus ja sen ruokkiminen entisestään. Söin vuosi sitten niin upeassa ravintolassa etten tiennyt sellaista olevan olemassa, ja lopputuloksena en meinannut saada viikkoon nukuttua. Mieltäni vain kaihersivat ajatukset siitä miksi juuri minulla oli mahdollisuus päästä nauttimaan kyseistä luksusta ja miten mitättömällä osuudella maailman väestöstä on sama mahdollisuus. Mietin myös, että mitäköhän kulissien tapana oikein tapahtui, jotta sellainen elämys saatiin asiakkaalle aikaan. Vaikka palvelu oli erinomaista, en ollut jostain syystä vakuuttunut siitä, että tunnelma oli sitä mitä annettiin olettaa. Siinä oli jotain niin tehtyä ja överiä, että lopulta murehdin niin sosiaalisia kuin ympäristöasioita päivät pitkät kokemuksen jälkeen ja toivon edelleen sydämeni pohjasta, että kyseinen upea kokemukseni ei tapahtunut kenenkään muun huonolla kustannuksella. Ehkä murehtiminen meni täysin överiksi omalla kohdallani, mutta on toisaalta on välillä on hyvä pysähtyä miettimään asioita. :) Jatkossa varmasti panostan myös hyvän palvelun paikkoihin kuten tähänkin asti, mutta otan valmiiksi selvää, että milloin taustalla on ns. aito hyvä meininki ja mikä on paikan olemassa olon tarkoitus ja palvelufilosofia. Se vain on toki helpommin sanottu kuin tehty. Erinomaiseen lopputulokseen kun pääsee monen eri arvomaailman kautta, ja siksi olisi ihanaa löytää sellaisia paikkoja, jotka sopivat juuri niihin omiin arvoihin, olivat ne sitten mitä tahansa kelläkin. :)
Mutta tiedätkö mikä on musta erityisen hienoa tässä tekstissäsi ja miksi sait minusta juuri entistäkin aktiivisemman lukijan? Sen lisäksi että aidosti nautit elämästä (fanitin erityisen paljon laventelitekstiäsi!!), niin kokemuksesi sai sinut miettimään sekä omaa että ympärilläsi olevaa kulttuuria, niiden eroja ja montaa muutakin suurempaa kysymystä tälläkin kertaa. On ihanaa huomata miten et ota itsestäänselvänä sitä, että luksuksen ansaitseminen olisi jotenkin automaattisesti juuri sinulle sallitumpaa kuin muille. En ehkä osaa kirjoittaa ajatustani aivan selkeästi tähän, mutta harmillisen usein ihmiset tuppaavat ajattelemaan, että juuri he ovat niin merkityksellisiä tyyppejä jostain syystä tai tekevät muka kovempaa duunia kuin kukaan muu tässä maailmassa, että ansaitsevat kenties muita enemmän luksusta elämäänsä. En tarkoita sitä etteikö rankan työviikon tai -kauden jälkeen saisi hemmotella itseään, vaan tarkoitan sitä, että on ihanaa huomata, että löytyy vielä ihmisiä ketkä nauttivat laadukkaista asioista ilman, että nostavat itseään sen takia millekään erityiselle jalustalle. :) Et koskaan mielestäni kirjoita siitä näkökulmasta tekstejäsi, että jotenkin erityisesti juuri sinä ansaitsisit ne kivat jutut mitä esittelet blogissa, vaan teet hyvällä meiningillä asioita, jotka ovat sinulle nyt tässä hetkessä mahdollisia ja arvostat niitä elämyksiä aidosti. Siitä tulee hyvä fiilis meille lukijoillekin, tai ainakin minulle. :)
Heippa,
ja kiitos niin paljon kommentistasi – se on ehkä yksi ihanimmista mitä olen blogihistoriani aikana saanut <3
Minulle arvot ovat kaikista tärkeimpiä asioita. En ole voinut olla töissä esimerkiksi yrityksessä jossa arvot eivät vain kohtaa omiani esimerkiksi. Nämä arvoasiat totta kai nousevat esiin kun käy tällaisissa paikoissa. itse kun tiedän minkälainen palkkataso Etelä-Ranskassa on, niin todella toivon, että se on esimerkiksi erilainen hotellilla.
Minulle on painunut mieleen vaihtoajoista Malesiasta oven avaaja talossa jossa asun. Varmaankin pakistanilainen mies hymyili surullisislla silmillä minulle joka aamu ja ilta kun hän avasi oven minulle. Voi kun se olisi jäänyt vain siihen hymyyn, sillä huomasin että miehellä oli liian suuret kengät. Siis nyt puhutaan monesta numerosta,varmaankin viidestä. Eli kengät eivät olleet hänen omat. Monta kertaa yritin antaa hänelle tippiä, mutta pelokkaana hän ei uskaltanut ottaa sitä vastaan. Vähän ajan päästä ymmärsin, että tämä mies oli käytännössä moderni orja, jolta oli otettu passi pois ja laitettu avaamaan ovea. Hänellä ei ollut mitään oikeuksia tai ihmisarvoa Malesiassa, sillä hän oli todennäköisesti laittomasti maassa. Professorini kertoi minulle näitä synkkiä tarinoita Malesiasta hymyjen takaa. En ikinä unohda niitä isoja kenkiä <3
Olemme kumpikin hyvin normaaleista taustoista poikaystäväni kanssa ja sen takia olemme aina välillä vähän ristiriitaisissa fiiliksissä tällaisissa paikoissa kun olemme nähneet myös sen toisen puolen ja avioerolapsuuden. Olemme hyvin kiitollisia asioista joita meillä on nyt, sillä niitä ei ole aina ollut. Vaikka ei meidän elämä mitään viiden tähden hotellia todellakaan joka päivä ole vaikka se valokuvissa saattaa välillä näyttää siltä.
Tällä hetkellä nautitaan näistä hetkistä vielä keskiviikkon asti, sitten alkaakin taas vähän erilainen arki ja tämä etelä jää taakse taas hetkeksi.
Kiitos paljon kommentistasi <3
Kiitos ihanasta vastauksestasi. Huomasin pidättäväni tahattomasti hengitystä kun luin kirjoituksesi ovimiehestä ja hänen kengistään. Se todella pysäytti. :( Onneksi osaamme pitää silmät auki maailmalla ja nimenomaan oppia näistä tilanteista, emmekä koe eriarvoisuutta hienona asiana ja omaa statusta pönkittävänä juttuna.
Toivon sulle kaikkea hyvää uusiin haasteisiin ja maisemiin, kiitos blogistasi. :) <3
Voipi olla, että itsekin olisin mennyt tuollaisesta vähän hämilleen. :D