Tiedän, että blogissa tulee olemaan näitä terassikuulumisia varmaakin ihan kyllästymiseen asti, mutta en mahda sille mitään että kuinka paljon olen tuollaista ulkona olemista oikeasti Pariisissa kaivannut. Se tuntuu suomalaiselle niin uuvuttavalle, kun ei ole viherkeitaita pihoilla tai meren rantaa minne mennä iltaisin istumaan. En osannut edes kuvitella miten tärkeä se osa Helsinkiä minulle on.

Jenkkiystävämme ja kummitätini ja -setäni ovat olleet meillä tämän viikon kylässä. Jokainen pariskunta on päivisin tehnyt mitä on halunnut, mutta iltaisin ollaan syöty yhdessä. Etelässä on hivenen helpompi liikkua isommalle porukalla, sillä tilaa on ja pöydän saa ravintolaan helpommin vaikka kymmenelle ihmiselle ilman varausta. Näin jälkikäteen olen todella todella onnellinen, että tulimme tänne emmekä jääneet Pariisiin. Täällä on miehet voineet katsella veneitä pitkin Monacoja ja Antibesiä ja me mimmit olemme voineet keskittyä rentoon rantaelämään.

Eilen illalla tulimme meille kotiin grillailemaan ja rennosti oleilemaan. Taas kerran olen niin onnellinen, että ostimme tämän talon isolla terassilla, emmekä toista asuntoa täydellä merinäköalalla. Oli niin helppo kattaa kaikki ulos syömään viilenneeseen iltaan.

Vaikka alkukesä meni minulta tässä muutossa ja muissa vähän ohi, on tämä viikko on tuntunut oikeasti lomalle. Onneksi ilmatkin ovat olleet vielä kesälukemissa, niin on voinut nauttia lomasta kunnolla ilman stressiä ja vesisadetta. Voi kun nämä kelit jatkuisivat vielä edes hetkisen!