Mietin hetken aikaa, että mikä olisi minun tämän vuoden uuden vuoden lupaukseni. Mielessä kävi ne perinteisimmät: lopetan suklaan syönnin ja alan käymään ahkerammin salilla. Nuo aiemmin mainitut ovat niin kuluneita eivätkä ne kohdallani ainakaan ihan heti onnistuisi. Mietin silti jotain sellaista lupausta mikä liittyisi hyvinvointiini ja terveyteeni…
Ja päädyin siihen, että vihdoinkin menen poistamaan mieltäni askarruttavat luomeni. Näin suhteellisen aurinkoa rakastavana ihmisenä minulle on tullut pienoinen pelko muutamasta luomestani. Jotta en miettisi ja tutkailisi niitä herkeämättä, niin ehkä ne olisi syytä poistaa. Täten lupaan itselleni, että poistan ne tänä vuonna.
Olen muutenkin tullut tosi varovaiseksi tuon ystäväni auringon kanssa ja kohta saankin taas pelätä sitä joka keväistä riesaani, lumisokeutta. En tiedä mistä se oikein johtuu, mutta tuntuu kuin herkistyisin auringolle vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Sen takia haluan nämä luomi-asiat ja pahimmat pelkoni pois päiväjärjestyksestä.
Oletteko te tehneet uuden vuoden lupauksia? Tai kysytäänkö näin, oletteko ikinä pitäneet yhtäkään uuden vuoden lupausta? Se on mielestäni nimittäin vähän hassua, sillä ainakaan itse en ole tainnut pitää yhtäkään uuden vuoden lupaustani. Toivottavasti tämän kumminkin pidän. Tämä lupaus ei nimittäin vaadi salilla rehkimistä tai suklaasta luopumista ;)
___________________________________________
I wondered for a little while that what would be my New Year’s resolution for the year 2013. The basic ones like I stop eating chocolate or I take gym to my daily routines don’t ever work with me. Somehow I tend to fail on those kinds of resolutions? Anyhow, I wanted to make that kind of resolution that would affect to my wellness and health.
Finally I ended up making a resolution, which would end my concerns: remove my moles. I love sun, but at the same time I fear it so much. I’ve been thinking and watching my moles constantly, so I guess that now is time to get rid of those. Therefore, I promise myself that I will remove those in year 2013.
Have you made any New Year’s resolutions? Or more importantly, have you been able ever keep one? In my case I think that there’s not that many resolutions that I have kept. Anyhow, I really hope that this year I can keep my New Year’s resolution.
40 Comments
Hyvä lupaus! Ja tosiaan kuulostaa ihan sellaiselta, jonka saa jopa pidettyä ;)
Itse en ole liiemmin lupauksissani pysynyt ja tänä vuonna ajattelinkin olla lupaamatta mitään, etten turhaan pety itseeni ;) Sitten keksinkin lupauksen, joka sopisi tämän hetken ajatuksiini loistavasti. Lupaan selvittää miten pystyisin omassa arjessa huomioimaan entistä enemmän luonnon hyvinvointia ja myös toimimaan sen mukaisesti. Lähipäivinä on jo tulossa postausta pesupähkinöistä, eli ihan arkisella pyykkirumballa siis aloitetaan ;) Ja ai että, kun on nyt jo hyvä mieli tästä lupauksesta sekä luonnon puolesta,että itseni…tämän pystyn oikeasti tekemään…ja tosiaan ilman, että suklaan syöntiä tarvitsisi rajoittaa ;)
Niinhän se toivon mukaan on :)
Niin, joskus se on myös hyvä lupaus. Oletpas tehnyt hyvän lupauksen Anna. Pienillä asioilla alkuun, niinhän se menee monessa muussakin asiassa :)
Hyvä lupaus! Ja tosiaan kuulostaa ihan sellaiselta, jonka saa jopa pidettyä ;)Itse en ole liiemmin lupauksissani pysynyt ja tänä vuonna ajattelinkin olla lupaamatta mitään, etten turhaan pety itseeni ;) Sitten keksinkin lupauksen, joka sopisi tämän hetken ajatuksiini loistavasti. Lupaan selvittää miten pystyisin omassa arjessa huomioimaan entistä enemmän luonnon hyvinvointia ja myös toimimaan sen mukaisesti. Lähipäivinä on jo tulossa postausta pesupähkinöistä, eli ihan arkisella pyykkirumballa siis aloitetaan ;) Ja ai että, kun on nyt jo hyvä mieli tästä lupauksesta sekä luonnon puolesta,että itseni…tämän pystyn oikeasti tekemään…ja tosiaan ilman, että suklaan syöntiä tarvitsisi rajoittaa ;)
Ihanan piristävää, ettei postauksesi sisältänyt motivaatiokuvia unelmakropista, niin kuin monella muulla. Itselläni on vähän samansuuntaisia “toiveita” tälle vuodelle, olen nimittäin jo pitkään halunnut eroon kasvoissani olevista arvista (3 kpl) ja lähes joka kerta, kun katson peiliin, ne häiritsee itseäni, vaikka muut eivät kuulemma niitä edes huomaa. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään, koska “pelkään” sitä, minkälaiset tulokset tulevat olemaan ja onko ns. välivaihe ennen lopputulosta ihan sietämätön. Myös toimenpiteen hinta mietityttää… ehkä pitäisi vain tarttua härkää sarvista ja ottaa selvää asioista!
Mukavaa uutta vuotta :)
Hih, juu ei ;)
Niin, meillä jokaisella on nämä omat juttumme. Oletko lukenut PS. I love fashionin blogia? Hänelle tehtiin tällainen arpien ‘kuoriminen joskus vähän aikaa sitte’. Hänen blogistaan voisi löytyä sinulle tsemppaavia viestejä tähän operaatioon :)
Niinhän se yleensä on. Paljon tsemppiä päätöksen tekemiseen ja infon etsimiseen :)
Kiitos samoin :)
Ihanan piristävää, ettei postauksesi sisältänyt motivaatiokuvia unelmakropista, niin kuin monella muulla. Itselläni on vähän samansuuntaisia “toiveita” tälle vuodelle, olen nimittäin jo pitkään halunnut eroon kasvoissani olevista arvista (3 kpl) ja lähes joka kerta, kun katson peiliin, ne häiritsee itseäni, vaikka muut eivät kuulemma niitä edes huomaa. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään, koska “pelkään” sitä, minkälaiset tulokset tulevat olemaan ja onko ns. välivaihe ennen lopputulosta ihan sietämätön. Myös toimenpiteen hinta mietityttää… ehkä pitäisi vain tarttua härkää sarvista ja ottaa selvää asioista!Mukavaa uutta vuotta :)
Hyvä päätös ja helppo toteuttaa. Itse poistatin yhdellä rysäyksellä 4 luomea muutama vuosi sitten, kun ne alkoivat vaivata mieltä. Olen huomannut saman, että herkistyn vuosi vuodelta auringolle. En sitä tosin ole koskaan oikein kestänyt, punapigmenttinen kun olen. Suojakerroin on kasvoilla, kaulalla ja käsivarsilla 50 koko kesän.
En ole yleensä tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta nyt olen kyllä hahmotellut useampiakin mielessäni ja juuri eilen mietin, että pitäisi ehkä sanoa ne ääneen tai kirjata jonnekin, että en lipsuisi:
– vähennän roimasti karkin syöntiä, joka on salakavalasti lipsahtanut joka päiväiseksi (enkä edes välitä yleensä makeasta, nyt karkista on tullut jo tapa)
– ryhdistäydyn liikunnan kanssa (joka syksyllä on jäänyt minimiin)
– vähennän koneella notkumista ja alan elää enemmän arjen hetkissä
– lopetan nettikauppojen selaamisen ja uusien vaatteiden haluamisen, kaappi pursuaa jo nytkin – tämän eteen olen jo jotain tehnytkin eli perunut sähköpostiin tulevia mainoskirjeitä ihan urakalla. Ne ovat ne pahimmat houkuttimet: “nyt ale -50% – käynpä vilkaisemassa, olisiko se ihana pusero nyt alennuksessa…”.
Aika monta lupausta, mutta ei periaatteessa vaikeita – vain irrottautumista tavaksi muuttuneista asioista, jotka eivät välttämättä tee minulle hyvää. Toivon, että elämäni sisältö olisi vuoden lopussa toisenlainen!
Nyt lähden pois tästä notkumasta ja alan nauttia arjen pienistä “herkuista” eli siivoamisesta ja pyykkämisestä :)
Hei :)))
Niin, me ollaan näitä punapigmenttisiä, jotka joutuvat vuoraamaan itsensä voiteilla valkoisiksi, jotta voi olla kesällä ulkona.
Hih, kirjasit ne nyt tänne ;)
-En tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta minun karkinsyöntini on kutistunut vuosi vuodelta. Mutta se on hyvä päätös lopettaa se sokerin syönti. Ostat vaikka porkkanoita jääkaappiin, niihin on hyvä tuvautua ;)
– Voisin niin allekirjoittaa tuon ja minun kyllä pitäisi. Olen ollut ihan superlaiska salillakävijä vuonna 2012.
-Hmm. Se on jännää sillä itse en oikeasti osta nettikaupoista vaatteita juuri ollenkaan. Selailen tottakai, mutta pelkään pettyväni materiaaleihin ja laatuun. Niin, uutiskirjeet ovat kyllä aika pahoja. Bloggaus on tosin turruttanut minut näistä uutiskirjeistä ja pressitiedotteista. Niitä kun tulee mailiin päivittäin kymmenittäin, niin harvemmin edes avaan niitä.
Katsotaan mielenkiinnolla millainen vuosi 2013 oli päättyessään.
Itselläni karkinsyönti ja muukin mässäily loppuu aina silloin kun treenaus tulee kuvioihin. Se on sellainen positiivinen kehä :)
Ihanaa viikonloppua Tarja <3
Hyvä päätös ja helppo toteuttaa. Itse poistatin yhdellä rysäyksellä 4 luomea muutama vuosi sitten, kun ne alkoivat vaivata mieltä. Olen huomannut saman, että herkistyn vuosi vuodelta auringolle. En sitä tosin ole koskaan oikein kestänyt, punapigmenttinen kun olen. Suojakerroin on kasvoilla, kaulalla ja käsivarsilla 50 koko kesän. En ole yleensä tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta nyt olen kyllä hahmotellut useampiakin mielessäni ja juuri eilen mietin, että pitäisi ehkä sanoa ne ääneen tai kirjata jonnekin, että en lipsuisi: – vähennän roimasti karkin syöntiä, joka on salakavalasti lipsahtanut joka päiväiseksi (enkä edes välitä yleensä makeasta, nyt karkista on tullut jo tapa)- ryhdistäydyn liikunnan kanssa (joka syksyllä on jäänyt minimiin)- vähennän koneella notkumista ja alan elää enemmän arjen hetkissä- lopetan nettikauppojen selaamisen ja uusien vaatteiden haluamisen, kaappi pursuaa jo nytkin – tämän eteen olen jo jotain tehnytkin eli perunut sähköpostiin tulevia mainoskirjeitä ihan urakalla. Ne ovat ne pahimmat houkuttimet: “nyt ale -50% – käynpä vilkaisemassa, olisiko se ihana pusero nyt alennuksessa…”.Aika monta lupausta, mutta ei periaatteessa vaikeita – vain irrottautumista tavaksi muuttuneista asioista, jotka eivät välttämättä tee minulle hyvää. Toivon, että elämäni sisältö olisi vuoden lopussa toisenlainen!Nyt lähden pois tästä notkumasta ja alan nauttia arjen pienistä “herkuista” eli siivoamisesta ja pyykkämisestä :)
Ihan samanmoisia mietteitä on mullakin, muutama häiritsevä luomi pitäisi kyllä käydä poistamassa. Tuo rinta palaa mulla helpoiten ja juuri siinä mulla on yks aika koholla oleva luomi. Pitäisiköhän minun tehdä samanmoinen lupaus?
Huhtikuussa edessä oleva matka Singaporeen+Perhentian saarille voisi hieman vauhdittaa tätä luomenpoistoprojektia.
Yksi lupaus itselleni on päästä eroon välillä vaivaavasta saamattomuudesta. Siinä on lupausta kylliksi :)
Lupauksesi kuulostaisi oikein hyvältä :)
Minulla on kavereita niin lääkäreinä kuin sairaanhoitajinakin ja kyllä aina kuulee niin ikäviö tarinoita melanoomasta :´(
Hetkinen, Perhentialle?! Siis aivan ihanaa :))
Perhentian on yksi lempipaikoistani! Menetkö isolle vai pienelle saarelle (Kecil vai Besar)? Olen käynyt molemmilla ja tykkäsin varsinkin pienemmästä saaresta ihan hurjasti!
Oikein ihanaa matkaa :)
Melonooma on kyllä pelottava ajatus ja juuri sen takia tuo luomi asia pitäisi kyllä hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Ihanaa kuulla, että pidät saarista! Olen käynyt vain kerran Thaimaassa reppureissulla. Sen mitä olen sinun matkajuttuja lukenut, minulla on mielikuva, että tykkään aika samantyylisistä paikoista kun sinä.
Meillä on vasta lentoliput Singaporeen, mutta taustatyötä tehtyämme, päätimme valita rantakohteeksi Perhentian saaret (Tioman oli toinen vaihtoehto). Päänvaivaa tuottaa juuri valinta noiden kahden saaren välillä.
Koska huhti-toukokuussa on jo high season, ajateltiin valita majoitus etukäteen. Sinulta menee siis ääni Kecilille :) Yksi vaihtoehto olisi jakaa reilu viikon aika kahden saaren välille. Meitä kiinnostaa snorklaus, ehkä sukellus ja melominen. Pitkään ei jakseta vaan rannalla makoilla. Elämää saa olla ympärillä, mutta mitään bileitä emme kaipaa.
Voi että, tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin, mutta en nyt kommenttiboksiasi tällä täytä :) Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi!
Oi pidän kyllä :)
Tioman on myös ihana, mutta siellä ainoalla kivalla rannalla on/oli aika autioita. Jos suklaan saanti on jonkinnäköinen mittari, niin sitä Juaralta (rannan nimi) ei saanut.
Siis kävimme Besarissa vain päiväretkellä eikä minulla ole siitä oikein kunnon kokemusta, mutta siis en viihtyisi. Ei se nyt mikään Thaimaan tai Balin kaltainen turistirysä ole, mutta Kecilillä on rennompi meininki. Silloin kun me oltiin siellä niin Kecilillä ei tullut suihkusta kuin merivettä. Tämä on taas varmasti yksi mittari.
Me emme myöskään hirveemmin mitään bileitä kaivanneet, vaikka Kecilin isommalla rannalla iltaisin aina nuotiota poltellaankin, eli rentoa iltamenoa on myös tarjolla.
Kecil on tosin todella pieni, joten siellä ei oikein välttämättä riitä tekemistä ihan koko lomanne ajaksi, niin voittehan siirtyä Besarille jossakin lomanne keskivaiheessa.
Oih, no sanos muuta. Jos voisin niin matkustaisin rinkka selässäni elääkseni :)
Kiitos taas mahdottomasti Sofié! Perhentian saarille kun ei pakettimatkoja tehdä (onneksi), ei näitä kokemuksia ole kovin paljon tullut vastaan.
Vaikuttaa siis siltä, että jaamme aikamme noiden kahden saaren välille. Hieman vaikuttaa Kecil mielenkiintoisemmalta, mutta jos viivymme tuolla viikon, niin on ihan kiva kokea molemmat saaret. Täytyy vielä lukea Lonely Planetin vinkit, kun kirjan saamme.
Niin piti kirjoittaa tuolla aiemmin, että en muualla Aasiassa ole käynyt, kun Thaimaassa, muuten kyllä on tullut koluttua eri paikkoja. Malesia on ollut kauan must see-kohteena.
Matkablogi on mulla työn alla, joten sinne ilmestyy sitten kokemukset reissusta toukokuussa. Kiitos vielä sinulle!
Ihan samanmoisia mietteitä on mullakin, muutama häiritsevä luomi pitäisi kyllä käydä poistamassa. Tuo rinta palaa mulla helpoiten ja juuri siinä mulla on yks aika koholla oleva luomi. Pitäisiköhän minun tehdä samanmoinen lupaus?Huhtikuussa edessä oleva matka Singaporeen+Perhentian saarille voisi hieman vauhdittaa tätä luomenpoistoprojektia. Yksi lupaus itselleni on päästä eroon välillä vaivaavasta saamattomuudesta. Siinä on lupausta kylliksi :)
Päätin jo loppuvuodesta että tänä vuonna suosin suomalaista enemmän ja ostan mahdollisimman paljon lähituotettua ruokaa, vielä mieluiten luomua.
Hirveesti muita lupauksia en tee, enemmänkin elämänmuutoksia, eikös se ois parempi päätös kuin vain lupaus jostain paremmasta jota ei kuitenkaan tee.
Mulla on kans luomikas iho (varsinkin kasvoissa) ja mietin useasti niitä että kasvaako ne ja onko ok jne. Kysyin kerran lääkäriltä niistä ja hän sanoi ettei näitä kannata lähteä leikkomaan, kasvoihin kun jää jälki arvestakin. Oon sitten koittanu tähän vastaukseen tukeutua :)
P.S. Ihania kuvia!
Hyvä päätös Fiipiseni :)
Minulla onkin pian tulossa juttu lähikosmetiikasta ;)
Niinhän se on, mutta eikö se lääkäri muista että se arpi on aika pientä muuhun verrattuna.
Kivaa viikonloppua. Minulla on karvakaveri täällä taas kylässä ;)
Päätin jo loppuvuodesta että tänä vuonna suosin suomalaista enemmän ja ostan mahdollisimman paljon lähituotettua ruokaa, vielä mieluiten luomua.Hirveesti muita lupauksia en tee, enemmänkin elämänmuutoksia, eikös se ois parempi päätös kuin vain lupaus jostain paremmasta jota ei kuitenkaan tee.Mulla on kans luomikas iho (varsinkin kasvoissa) ja mietin useasti niitä että kasvaako ne ja onko ok jne. Kysyin kerran lääkäriltä niistä ja hän sanoi ettei näitä kannata lähteä leikkomaan, kasvoihin kun jää jälki arvestakin. Oon sitten koittanu tähän vastaukseen tukeutua :)P.S. Ihania kuvia!
Ehdottomasti paras uuden vuoden lupaukseni oli lopettaa tupakanpoltto. Tämä lupaus on pitänyt nyt kymmenen vuotta enkä aio sitä jatkossakaan rikkoa :)
Melkoisen raskaan viime vuoden jälkeen olen luvannut itselleni pitää itsestäni parempaa huolta ja asettaa itseni etusijalle. Luulenpa näidenkin lupausten pitävän, sillä viimevuotista stressiä ja pahaa oloa ei todellakaan ole ikävä.
Heippa :)
Voi miten hienoa, että olet pystynyt olemaan noin kauan ilman.
Niin, itse sen parhaiten tietää milloin pitää pysähtyä ja laittaa itsensä etusijalle. Me ollaan täällä kumminkin vain kerran, niin miksei se aika voisi olla jotain sellaista mistä oikeasti nauttisimme <3
Ehdottomasti paras uuden vuoden lupaukseni oli lopettaa tupakanpoltto. Tämä lupaus on pitänyt nyt kymmenen vuotta enkä aio sitä jatkossakaan rikkoa :)Melkoisen raskaan viime vuoden jälkeen olen luvannut itselleni pitää itsestäni parempaa huolta ja asettaa itseni etusijalle. Luulenpa näidenkin lupausten pitävän, sillä viimevuotista stressiä ja pahaa oloa ei todellakaan ole ikävä.
Ma en ole oikein koskaan tehnyt sen kummempia uuden vuoden lupauksia… Jos taysin kiellan, vaikka suklaan, niin sita alkaa tekemaan vaan enemman mieli…
Nyt tammikuun ajan olen kuitenkin vahan kevyemmalla kasvisvoittoisella linjalla… tarkoituksena ei ole laihtua vaan voida hyvin!
Stressin hallinta on ehdottomasti listallani… Stressaan turhaan asioista ihan liikaa jo etukateen, ja se vie turhaan voimia.
Hyvaa Uutta Vuotta!
Hih, kielletty paha-se suurin houkutus :)
Joskus vuosi sitten olin jossakin ihmeellisessä stressikierteessä ja heräsin öisin tosi usein. Minua helpotti se kun sänkyni vieressä oli kynä ja paperia ja kirjasin ne yöllä stressaanneet asiat ylös. Aamulla herätessäni tein ne kaikki stressaavimmat asiat pois päiväjärjestyksestä mitkä pystyin :)
Ma en ole oikein koskaan tehnyt sen kummempia uuden vuoden lupauksia… Jos taysin kiellan, vaikka suklaan, niin sita alkaa tekemaan vaan enemman mieli…Nyt tammikuun ajan olen kuitenkin vahan kevyemmalla kasvisvoittoisella linjalla… tarkoituksena ei ole laihtua vaan voida hyvin!Stressin hallinta on ehdottomasti listallani… Stressaan turhaan asioista ihan liikaa jo etukateen, ja se vie turhaan voimia.Hyvaa Uutta Vuotta!
Haluaisin valottaa omia kokemuksiani tuosta luomenpoistosta.
Lähdin lääkärille näyttämään kutiavaa luomeani noin vuosi sitten. Päädyimme poistamaan sen ja samalla muutaman muun hankalassa paikassa olevan tai muuten muutoksille potentiaalisen luomen. Kaikki poistettiin laserilla ja olin heti todella tyytyväinen jälkeen. Luomet olivat kuin kumilla pois pyyhittyjä. Sitten tulivat arvet, jotka paranivat muutamassa viikossa. Arpien alta ei paljastunut sileää ihoa. Odottelin ensin kummistuneena, että milloinkas isot arvet laskevat. Lopulta soitin lääkärilleni, joka totesi isojen jälkien johtuvan keloidista. Keloidi on perinnöllinen sairaus, jota on noin yhdellä kymmenestä suomalaisesta. En saanut lääkärilä edes kuulla tällaisesta mahdollisuudesta etukäteen. Harmittaa nyt kovin. Suurin kasvanut arpi keskellä kaula-aukkoa. Minun perheelläni ei vastaavaa ole ollut ja lääkärikin kovin ihmetteli, miten minulla ei aiemmin ollut tullut sama ongelma vastaan.
Tiedoksi siis tämä. Itse olisin halunnut tietää. Tosin terveys menee aina kosmeettisen puolen edelle. :) Itsellä kutina johtui lopulta vain kuivasta ihosta.
Hmm. Onpas mielenkiintoista.
Nämä poistettavat luomeni eivät ole kasvoissa vaan selässä ja päässä, ja täten ei ole niin väliä vaikka arpia tulisikin.
Olen tosi pahoillani, että sinulle on käynyt noin, mutta terveys ennen kaikkea :)
Haluaisin valottaa omia kokemuksiani tuosta luomenpoistosta. Lähdin lääkärille näyttämään kutiavaa luomeani noin vuosi sitten. Päädyimme poistamaan sen ja samalla muutaman muun hankalassa paikassa olevan tai muuten muutoksille potentiaalisen luomen. Kaikki poistettiin laserilla ja olin heti todella tyytyväinen jälkeen. Luomet olivat kuin kumilla pois pyyhittyjä. Sitten tulivat arvet, jotka paranivat muutamassa viikossa. Arpien alta ei paljastunut sileää ihoa. Odottelin ensin kummistuneena, että milloinkas isot arvet laskevat. Lopulta soitin lääkärilleni, joka totesi isojen jälkien johtuvan keloidista. Keloidi on perinnöllinen sairaus, jota on noin yhdellä kymmenestä suomalaisesta. En saanut lääkärilä edes kuulla tällaisesta mahdollisuudesta etukäteen. Harmittaa nyt kovin. Suurin kasvanut arpi keskellä kaula-aukkoa. Minun perheelläni ei vastaavaa ole ollut ja lääkärikin kovin ihmetteli, miten minulla ei aiemmin ollut tullut sama ongelma vastaan. Tiedoksi siis tämä. Itse olisin halunnut tietää. Tosin terveys menee aina kosmeettisen puolen edelle. :) Itsellä kutina johtui lopulta vain kuivasta ihosta.
Niinhän se toivon mukaan on :)Niin, joskus se on myös hyvä lupaus. Oletpas tehnyt hyvän lupauksen Anna. Pienillä asioilla alkuun, niinhän se menee monessa muussakin asiassa :)
Hih, juu ei ;)Niin, meillä jokaisella on nämä omat juttumme. Oletko lukenut PS. I love fashionin blogia? Hänelle tehtiin tällainen arpien ‘kuoriminen joskus vähän aikaa sitte’. Hänen blogistaan voisi löytyä sinulle tsemppaavia viestejä tähän operaatioon :)Niinhän se yleensä on. Paljon tsemppiä päätöksen tekemiseen ja infon etsimiseen :)Kiitos samoin :)
Hei :)))Niin, me ollaan näitä punapigmenttisiä, jotka joutuvat vuoraamaan itsensä voiteilla valkoisiksi, jotta voi olla kesällä ulkona. Hih, kirjasit ne nyt tänne ;)-En tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta minun karkinsyöntini on kutistunut vuosi vuodelta. Mutta se on hyvä päätös lopettaa se sokerin syönti. Ostat vaikka porkkanoita jääkaappiin, niihin on hyvä tuvautua ;)- Voisin niin allekirjoittaa tuon ja minun kyllä pitäisi. Olen ollut ihan superlaiska salillakävijä vuonna 2012. -Hmm. Se on jännää sillä itse en oikeasti osta nettikaupoista vaatteita juuri ollenkaan. Selailen tottakai, mutta pelkään pettyväni materiaaleihin ja laatuun. Niin, uutiskirjeet ovat kyllä aika pahoja. Bloggaus on tosin turruttanut minut näistä uutiskirjeistä ja pressitiedotteista. Niitä kun tulee mailiin päivittäin kymmenittäin, niin harvemmin edes avaan niitä. Katsotaan mielenkiinnolla millainen vuosi 2013 oli päättyessään. Itselläni karkinsyönti ja muukin mässäily loppuu aina silloin kun treenaus tulee kuvioihin. Se on sellainen positiivinen kehä :)Ihanaa viikonloppua Tarja <3
Lupauksesi kuulostaisi oikein hyvältä :)Minulla on kavereita niin lääkäreinä kuin sairaanhoitajinakin ja kyllä aina kuulee niin ikäviö tarinoita melanoomasta :´(Hetkinen, Perhentialle?! Siis aivan ihanaa :))Perhentian on yksi lempipaikoistani! Menetkö isolle vai pienelle saarelle (Kecil vai Besar)? Olen käynyt molemmilla ja tykkäsin varsinkin pienemmästä saaresta ihan hurjasti!Oikein ihanaa matkaa :)
Hyvä päätös Fiipiseni :)Minulla onkin pian tulossa juttu lähikosmetiikasta ;)Niinhän se on, mutta eikö se lääkäri muista että se arpi on aika pientä muuhun verrattuna.Kivaa viikonloppua. Minulla on karvakaveri täällä taas kylässä ;)
Heippa :)Voi miten hienoa, että olet pystynyt olemaan noin kauan ilman. Niin, itse sen parhaiten tietää milloin pitää pysähtyä ja laittaa itsensä etusijalle. Me ollaan täällä kumminkin vain kerran, niin miksei se aika voisi olla jotain sellaista mistä oikeasti nauttisimme <3
Hih, kielletty paha-se suurin houkutus :)Joskus vuosi sitten olin jossakin ihmeellisessä stressikierteessä ja heräsin öisin tosi usein. Minua helpotti se kun sänkyni vieressä oli kynä ja paperia ja kirjasin ne yöllä stressaanneet asiat ylös. Aamulla herätessäni tein ne kaikki stressaavimmat asiat pois päiväjärjestyksestä mitkä pystyin :)
Hmm. Onpas mielenkiintoista. Nämä poistettavat luomeni eivät ole kasvoissa vaan selässä ja päässä, ja täten ei ole niin väliä vaikka arpia tulisikin. Olen tosi pahoillani, että sinulle on käynyt noin, mutta terveys ennen kaikkea :)
Aivan totta ja harvinaistahan tämä on! Ei minullakaan kasvoissa ollut ja oikeastaan vain yksi jälki jäänyt lopulta vaivaamaan. Kaikennäköisiä hoitomuotojakin löytyy, eivät vain tuppaa puremaan.. Hyvää uutta vuotta! :)
Aivan totta ja harvinaistahan tämä on! Ei minullakaan kasvoissa ollut ja oikeastaan vain yksi jälki jäänyt lopulta vaivaamaan. Kaikennäköisiä hoitomuotojakin löytyy, eivät vain tuppaa puremaan.. Hyvää uutta vuotta! :)
Melonooma on kyllä pelottava ajatus ja juuri sen takia tuo luomi asia pitäisi kyllä hoitaa pois päiväjärjestyksestä.Ihanaa kuulla, että pidät saarista! Olen käynyt vain kerran Thaimaassa reppureissulla. Sen mitä olen sinun matkajuttuja lukenut, minulla on mielikuva, että tykkään aika samantyylisistä paikoista kun sinä. Meillä on vasta lentoliput Singaporeen, mutta taustatyötä tehtyämme, päätimme valita rantakohteeksi Perhentian saaret (Tioman oli toinen vaihtoehto). Päänvaivaa tuottaa juuri valinta noiden kahden saaren välillä. Koska huhti-toukokuussa on jo high season, ajateltiin valita majoitus etukäteen. Sinulta menee siis ääni Kecilille :) Yksi vaihtoehto olisi jakaa reilu viikon aika kahden saaren välille. Meitä kiinnostaa snorklaus, ehkä sukellus ja melominen. Pitkään ei jakseta vaan rannalla makoilla. Elämää saa olla ympärillä, mutta mitään bileitä emme kaipaa. Voi että, tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin, mutta en nyt kommenttiboksiasi tällä täytä :) Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi!
Oi pidän kyllä :)Tioman on myös ihana, mutta siellä ainoalla kivalla rannalla on/oli aika autioita. Jos suklaan saanti on jonkinnäköinen mittari, niin sitä Juaralta (rannan nimi) ei saanut. Siis kävimme Besarissa vain päiväretkellä eikä minulla ole siitä oikein kunnon kokemusta, mutta siis en viihtyisi. Ei se nyt mikään Thaimaan tai Balin kaltainen turistirysä ole, mutta Kecilillä on rennompi meininki. Silloin kun me oltiin siellä niin Kecilillä ei tullut suihkusta kuin merivettä. Tämä on taas varmasti yksi mittari. Me emme myöskään hirveemmin mitään bileitä kaivanneet, vaikka Kecilin isommalla rannalla iltaisin aina nuotiota poltellaankin, eli rentoa iltamenoa on myös tarjolla. Kecil on tosin todella pieni, joten siellä ei oikein välttämättä riitä tekemistä ihan koko lomanne ajaksi, niin voittehan siirtyä Besarille jossakin lomanne keskivaiheessa.Oih, no sanos muuta. Jos voisin niin matkustaisin rinkka selässäni elääkseni :)
Kiitos taas mahdottomasti Sofié! Perhentian saarille kun ei pakettimatkoja tehdä (onneksi), ei näitä kokemuksia ole kovin paljon tullut vastaan.Vaikuttaa siis siltä, että jaamme aikamme noiden kahden saaren välille. Hieman vaikuttaa Kecil mielenkiintoisemmalta, mutta jos viivymme tuolla viikon, niin on ihan kiva kokea molemmat saaret. Täytyy vielä lukea Lonely Planetin vinkit, kun kirjan saamme.Niin piti kirjoittaa tuolla aiemmin, että en muualla Aasiassa ole käynyt, kun Thaimaassa, muuten kyllä on tullut koluttua eri paikkoja. Malesia on ollut kauan must see-kohteena. Matkablogi on mulla työn alla, joten sinne ilmestyy sitten kokemukset reissusta toukokuussa. Kiitos vielä sinulle!