Pictures: Cinemagraph
Olen tässä viime päivinä miettinyt vähän kauneusihanteita. Nämä itsepohdiskelut saivat aikaan muutamat sähköpostit joita blogimailiini on tupsahtanut. Olen ollut ehkä hieman hämilläni niistä, sillä sähköpostien sisältö on koskenut huulien täyttämistä. Ehkä olen vähän mummoutunut noissa lukusaleissa, mutta koen tuontapaiset kauneusoperaatiot aika vieraana. Ihailen luonnollista ja klassista kauneutta ja nämä nykypäivän pornoistuneet kauneusihanteet eivät minun muottiini istu.
Silloin kun minä oli 18-vuotias, niin me käytettiin itseruskettavia ja ripsitupsuja. Nykypäivän teineille ei ripsitupsut riitä, vaan niiden paikan ovat vallanneet ripsienpidennykset ja ripsiseerumit. Allekirjoittanut on kokeillut kumpaakin. Huonolla menestyksella tosin.
Uskon, että esimerkiksi eräät nimeltämainitsemattomat reality-sarjat ovat aika lailla näiden ihanteiden takana. Ongelmana on, että heillä on varaa mennä alan huippujen veitsien ja ruiskujen alle. Suomalaisella nuorella tytöllä/naisella ei välttämättä ole. No ainahan voi mennä Viroon? Ei. Ei. Ei. Muutama vuosi sitten kun tuttavani meni täyttämään huulensa Virossa ja näin lopputuloksen, niin kantani “kauneusleikkauksia” kohtaan voimistui. Lopputulos oli jotakin muuta kuin kaunis.
Viime vappuna taasen olin juhlimassa ystävieni kanssa kunnes seuraamme istahti plastikkakirurgi. Esittelin itseni ja hän sanoi “ylähuulen voisit laittaa 0,5mm”. Minä:”Anteeksi?”. Gentlemanni: “Sun ylähuuli vois tarvita vähän täytettä”. Olin todella äimistynyt.
Nämä mailit lukeneena, olen vähän pohdiskellut näiden yritysten vastuuta siitä, että katsovatkohan he yhtään, että kenelle he näitä viestejä lähettävät? Moni bloggaaja on kumminkin aika nuori ja saattaa lähetä tällaisiin operaatioihin mukaan jälkiseurauksia miettimättä. Nuori tyttö ei välttämättä osaa ajatella onko pistoksen laittajalla pätevyttä tai että mitä huulelle sitten tapahtuu kun aineen vaikutus lakkaa.
En ole kukaan enkä mikään tuomitsemaan kenenkään tekemisiä, joten toivottavasti en nyt loukannut ketään. Olen vain miettinyt, että mitä tapahtui oikealle kaudeudelle ja elovena-tytölle? Jos huulten pursotus on tänä päivänä suhteellisen normaali käytäntö, niin mitä tehdään siinä vaiheessa kun minun kuvitteellinen tyttäreni on kaksikymppinen? Jos kumminkin päätätte, että huulenne tarvitsee hieman täytettä, niin toivon kuitenkin että otatte selvää kenen ruiskutettavaksi te oikein menette. Tämäntyyppisistä jutuista ei välttämättä kannata tinkiä.
Vaikka minä saatan aina välillä olla joidenkin asioiden suhteen pinnallinen tai muovinen, mutta nämä nykypäivän kauneusihanteet ovat minusta suistuneet hieman raiteiltaa. Nyt olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitä. Eli mitä mieltä olette?
40 Comments
Olen itse samaa mielta ja en oikein ymmarra miksi nuorillakin naisilla on tarvetta menna kirurgisesti tai pistoksilla korjaamaan itseaan. Ymmarran toki jos se tapahtuu terveydellisista syista tai esimerkiksi onnettomuuden vuoksi, mutta kun jo valmiiksi erittain kauniit naiset haluavat tehda itsestaan taydellisen, niin siihen ei valitettavasti minun ymmarrykseni aina riita.
Tuomita en myoskaan halua ketaan, silla enhan tieda ihmisten todellisia syita operaatioille. Mutta toivoisin, etta naiset voisivat olla tyytyvaisia itseensa ja etta heidan itsetuntonsa olisi kohdallaan.
Olen samaa mieltä, että jos esimerkiksi jokin tapaturma vahingoittaa kasvoja tai kroppaa, niin tottakai siinä tapauksessa. Mutta eikö me jokainen olla täydellisiä ihan omina itsenämme? Jokainen lähtee näihin juttuihin tietenkin ihan omista tarkoitusperistä ja tekee päätöksen muiden mielipiteistä välittämättä. Mun mielestä toimenpiteissä pitäisi olla kumminkin jokin ikäraja.
Olen itse myös kanssasi ihan samaan mieltä. Mielestäni tilanne on kärkistynyt muutaman viime vuoden aikana todella rajusti ja minusta on kauhistuttavaa, että kaksikymppiset (ja sitä nuoremmatkin) nuoret edes ajattelevat, että heillä olisi tarvetta korjailla itseään. Kaikkein hirveintä asiassa on kuitenkin se, että monet ihmiset ajattelevat sen olevan täysin normaalia nykypäivänä.
Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikki me varmasti löydämme huiman kasan vikoja itsestämme, mutta eivätkö ne pienet “virheet” ole juuri niitä asioita, jotka tekevät meistä persoonallisia? Näin minä ainaki pyrin ajattelemaan ja olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa.
Niin, ennen kauneusleikkauksia tehtiin vain jonkun pienen kaukaisen joukon keskuudessa. Nyt jo alle 25-vuotiaat menevät laittamaan implantteja ja puhuvat botoxista?
Tuo on ihan totta :))! Nuorempana inhohin hymyäni, sillä se ei ollut ollenkaan sellainen “jenkkimäinen”. Huulet taipuivat väistämättä alas. Nykyään jopa pidän hymystäni :) Me ollaan täydellisiä juuri itsenämme ja pienien “vikojemme” kera :)
Ihailtavaa, että joku kauneus- tai tyyliblogin pitäjä uskaltaa ottaa tämän aiheen puheeksi! Itse en ymmärrä, miksi nykyisin niin moni hukuttaa luonnollisen kauneutensa meikkikerrosten, ripsienpidennysten, hiusvärien, tekorusketusten ja ties minkä alle. Toisaalta tein itse samaa vuosia sitten, kun itsetuntoni oli alhaalla ja ehkä koin, että tämä sitä nostaisi. Todellisuudessa itsetunto kohosi vasta tavattuani nykyisen mieheni, joka todella rakastaa luonnollista kauneutta (ja kuulemma moni mies!). Nykyisin meikkaan hyvin hillitysti töihin ja arkena en lainkaan, hiustenvärjäys on jäänyt ja itseruskettavat voiteet piti heittää roskiin. Ehkä se on sitten hyvä olo ja onnellisuus, mikä kaunistaa, mutta mielestäni näytän paremmalta näin. Valitettavasti monet blogit mielestäni ruokkivat tätä “Hollywood-kauneus”-ilmiötä esittelemällä erilaisia keinoja muokata kauneutta ja varsinkin nuoremmat tytöt haluavat ottaa mallia esikuvistaan.
P.S. Sofie, olen opiskellut Vaasassa vuosia sitten ja muistelisin nähneeni sinut siellä. Näytit todella luonnollisen kauniilta ja tasapainoiselta ihmiseltä:)
No jotkut asiat voi olla sellaisia, että niillä ampuu itseään väistämättä jalkaan, mutta tämä asia on ollut mielessä jo jonkun tovin :)
Olen muutaman kerran jopa hieman pelästynyt kun olen nähnyt jonkun ihmisen ilman meikkiä, sillä hän ei ole näyttänyt ollenkaan samalta. Yleensä se meikkikeroksien määrä ei minusta ainakaan tee ihmisestä kauniimpaa, päinvastoin.
Tämä on nyt ihan mun oma mieleipide, mutta meikeillä pitäisi korostaa niitä omia parempia puolia, eikä luoda maskia oman luonnollisen kauneuden päälle :)
Poikaystäväni mielestä näytän kauneimmalta aina aamuisin, silloin kun tukka on hieman pörrössä ja kasvoissa ei ole mitään meikkiä :)
Hmm. kukakohan mahdat olla?? On aina jännä miettiä, että ketä teitä siellä ruudun takana oikein on. Kiitos tosi paljon kommentistasi :)
Oooooh oikeasti tää aihe saa verenpaineeni nousemaan! Onko kaikkien pakko näyttää samalta = muoviselta barbielta heti 15 vuotiaasta?!
Katsoin näitä Kirsin jakamia videoita kauneusihanteista pitkään ja hartaasti, laittaa miettimään…. Suosittelen käyttämään n.45 min noihin videoihin!
Se nainen, jolta meidän pitäisi haluta näyttää on tällä hetkellä 13-vuotias LAPSI. Puistattava ajatus, että aikuisen naisen malli on esiteini… Ymmärrän, että naiset haluavat pitää huolta ulkonäöstään, niin minäkin haluan! Tykkään tosi paljon kosmetiikasta ja meikeistä mutta harvoin meikkaan itseäni voimakkaasti koska haluan silti näyttää itseltäni. Jos huuleni olisivat paksummat, nenä kapeampi tai leukani hennompi en enää tunnistaisi itseäni peilistä.
Niinhän se on, että jokainen käyttää kehoaan juuri niin kuin haluaa, mutta minusta on hurjan surullista, että monet tuntevat etteivät enää kelpaa omina itseinään! :(
Ihanaa, että otit tämän asian esille, olet fiksu ja rohkea kun uskallat tuoda tässä mediassa oman mielipiteesi aiheesta julki. :)
Huuh, hengitä! Olin ottamassa kuvia 14-vuotiaasta sukulaistytöstä hänen rippipäivänään ja mulle tuli tosi typerä olo kun hän poseerasi minulle ehkä ei sellaisella tavalla kuin 14-vuotiaan kuuluu. Otin hänet pieneen puhutteluun ja kysyin että missä mennään. On hurjaa nähdä, että miten kovat paineet nuorilla tytöillä on. Tosin olin minulla itsellänikin, mutta nykyään tämä tilanne on jotenkin kärjistynyt. Mun piti olla vaan laiha, mutta nykyään tyttöjen pitäisi olla langanlaihoja ja seksikkäitä samaan aikaan.
Mun valokuvaajakaveri antoi viime kesänä noi videot mulle ja katsoin ne silloin. Hyviä olivat, kauhealla tavalla tosin :/
Vartalon muokkaus muuten kuin urheilemalla on minusta jotenkin kummallista. En ole nähnyt yhtäkään kuvaa tai ihmistä jolle nämä isot huulet tai kasvojenkohotukset sun muut sopisivat. Ihminen näyttää epäluonnolliselta, vai onko se juurikin se juttu?
Mun lukijakunta on yleisesti hieman vanhempaa, siinä 30 tietämissä. Toisten blogeja lukee hivenen nuoremmat ja teinit, niin olen miettinyt että mitä signaaleja sellaiset blogit antavat lukijoilleen jos he suostuisivat tämäntyyppisiin operaatioihin. Moni bloggaaja on vähän niinkuin isosikon roolissa, ja mitä isosisko edessä, niin pikkusisko perässä…
Heh, vaikka en näitä mielipide juttuja uskalla tänne hirveesti viljellä, mutta tämä on askarruttanut mieltäni jo kauan. Mutta mikseivät firmat hellisi bloggaajia vaikka jalkahoidoilla piikitysten sijaan?? Tosin minun on enää turha odotella mitään lahjoja näiltä firmoilta :D. Pääasia kumminkin, että toin kantani tähän asiaan :))
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Olen ihan hirveän surullinen siitä, että nykyään ajatellaan, että kaikki pikkuvirheet pitää mennä korjaamaan jonkun ruiskeen tai veitsen avulla. En ymmärrä sitä, että miksi ihmiset eivät halua enää näyttää itseltään, vaan luonnottoman näköisiltä nukeilta!!
Vaikka naiset on koristaneet itseään jo faaraoiden aikana, mutta se tuntuu niin ikävälle kun nuoret naiset menevät tekemään operaatioita. Ymmärrän paremmin, että vaikka 50 tietämillä mennään vähän kiristämään kasvoja, mutta en sitä että nuori painelee klinikalle vielä kehitysvaiheessa.
Minäkään en ymmärrä kauneusihanteita, jotka nykyään on. Itse olen sitä mieltä että aidot ja luonnolliset ihmiset ovat kauniita. Kirurgia on mielestäni viimeinen vaihtoehto, ja on huono juttu, että joku menee näihin mukaan tietämättömänä. On myös niin, että useammin pitäisi kehua ihmisiä kauniiksi, ja unohtaa toisten haukkuminen. Silloin ihmiset olisivat itsevarmempia, eivätkä turvautuisi mm. plastikkakirurgiaan.
Oli fiksua ja ihailtavan rohkeaa ottaa aihe esille, ja mielestäni olet kaunis ilman mitään huulten täyttöä! :)
Niin, helpompi kertoa aina niistä vioista kun positiivisista asioista. Se taitaa olla se suomalainen tapa :/
Heh, onneksi ruutu ei pure! Huulten pursotus olisi ehkä se viimeinen asia mitä tekisin itselleni. Olen nähnyt esimerkiksi mediassa sellaisia kuvia missä aineta on mennyt ehkä vähän liian ylös jolloin ylähuulen uläpuolella oleva ihokin on turvonnut. Not nice!
Hyvä kirjoitus.
Olin aikoinani hevosonnettomuuden jäljiltä plastiikakkirurgisella osastolla paikattavana pariin otteeseen. Iso arpi jäi korjailusta huolimatta, mutta onneksi käsivarteen eikä esimerkiksi kasvoihin. Siellä näki, mihin plastiikkakirurgia oikeasti tarvitaan; palovammoja, pahoja loukkaantumisia, ihokasvaimien poistoja… Kämmenen kokoinen pala irti käsivarresta olikin yht’äkkiä pikku juttu.
Olisin päässyt valmistuttuani erään tunnetun plastiikkakiruurgin vastaanotolle töihin. Kieltäydyin, koska en halunnut joutua päivittäisten ulkonäköpaineiden kohteeksi (ja silloin kauan sitten/yli 15 v. sitten plastiikkakirurgia oli vielä ihan viatonta/olematonta tavisten kohdalla… nyt se tuntuu räjähtäneen käsiin…).
Lähikaupan kassoilla oli yhdessä vaiheessa kilpailu kenellä oli pisimmät ripsenpidennykset. Meni jo aika koomisen näköiseksi. Nykyisin myyjätyttöjen meno on jo tasoittunut… Yksi asiakkaani on tunnettu TODELLA tummasta solariumrusketuksestaan, hänen kollegansa muista yrityksistä eivät muista hänen nimeään, vaan kyselevät mitä sille ruskealle tytölle kuuluu. Kaunis nainen muuten, mutta rusketus on todella hurja. Oletteko muuten huomanneet, että monien rality-sarjojen “sankarittaret” ovat kaikki kuin samasta muotista; vaaleat pidennetyt hiukset, ripsienpidennykset, samanlaiset täytetyt huulet, botoxilla korjatut rypuyt, samanlaiset d-kupit… Ikähaitari voi olla parikymmentä vuotta, mutta kaikki näyttävät silti samalta.
Itsekin värjään hiuksiani, meikkaan päivittäin ja käytän valkaisevaa hammastahnaa, mutta pysyvät ulkonäön korjailut plastiikakkirurgialla jätän muille.
Nimenomaan tuollaisiin juttuihin plastikkakirurgiaa tarvitaa. Vaikka saatan olla joidenkin asioden suhteen pinnallinen, mutta tää itsensä muokkaaminen muuten kuin elämäntapoja muuttaen on mulle tosi vieras ajatus. Toisaalta olen vähän huono sanomaan asioihin mitään, kun äiti on pelotellut minua pienenä, että ei kannata värjätä hiuksia sillä kemikaalit menevät päänahasta läpi? Taisi olla äidillä vähän eri jutut mielessä kumminkin kuin kemikaalit :D. Tällä hetkellä olen kyllä onnellinen siitä että en ole koskaan värjännyt hiuksiani :)
Hurjaa miten toiset tekevät hirvittävää tilipussia toisten epätoivolla. Mutta kerranhan täällä vain eletään, niin jos nenä ei miellytä, niin osta uusi. Kuulostaa aika karulta ajatuksena.
Surffailin kanavien läpi viime viikolla ja osuin katsomaan pienen pätkän joistakin vanhemmista ruotsalaisista naisista, jotka asuivat Californiassa. Tämä yksi nainen oli käynyt leikkauttamassa käsistään ilmeisesti juovia ja suonikohjuja. Siis kämmenien päältä. Se oli ainoa kohta josta näki selvästi hänen todellisen ikänsä. Voi kun vanhemmat ihmiset osaisivat vanheta arvokkaasti, sillä ne pinkit pusuhuulet ja leopardikuvioinen kokopuku ei sovi ihan kenelle tahansa, jos kellekkään :D
Niin, en todellakaan ole mikään viherpiipertäjä hippiäinen ja meikkaan ja huollan itseäni, mutta varsin luonnollisin keinoin :)
Olipas törkeä tyyppi! Liekö ees oikea lääkäri, jos olikin vaan joku random-kettuilija, kun käsittääkseni niille painotetaan sitä ammattietiikkaa. Tai sit oli tosiaankin harvinaisen eetitön tyyppi. Sit onhan näitä Jylhä-tyyppisiä yrittäjiä kanssa nykyään… Kuinka hyvät pätevyydet niillä psitosten laittajilla on en tiedä, mutten itse näissä paikoissa laittaisi.
Markkina-arvollisesti nuo bloggaajien ruiskutusiltamat varmaan ovat ko. firmalle hyväksi, mutta kyllä tuosta ammattietiikka puuttuu, kun käydään suoraan ehdottelemaan ja tarjoamaan ilmaisia paranteluja. Sinällään minulla ei ole mitään plastiikkakirurgiaa vastaan, ja voisin varmasti itsekin parannella jotain vanhana ja ryppyisenä, mutta nää nykyiset puoskariyrittäjät kylmää sydäntä.
Kyllä hän ihan oikea plastikkakirurgi oli, sillä ystäväni tiesi hänet jo aiemmin. En minäkään ihan kenelle menisi. Jos joskus tulee tarve, niin menisin kyllä ihan Rolfille :)
Siis eihän tässä olisi ollut mistään muusta kyse kuin markkinoinninsta. Itse en vain ikinä haluaisi mennä “tuotemarkkinoinnissa” niin pitkälle, että alkaisin leikkimään toisen terveydellä. Niinkuin jo aiemmin mainitsin niin bloggaaja on monelle ihmisille esikuva ja ns.isosisko, niin mitä isosikollakin on niin saman haluaa myös pikkusisko.
Ensinnäkin mun mielestä on tosi epäkohteliasta tulla sanomaan mikä on “vialla” tai mitä voisi parannella toisen kasvoissa tai vartalossa, vaikka kuinka kirurgi olisikin. Mielestäni menee kyllä aivan liian pitkälle nämä nykyiset ihanteet jos jo nuorena, jopa teininä painostetaan muuttamaan ulkönäköä konkreettisestikin. Vielä siinä iässä kasvaa ja muuttuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. En voisi ikinä ajatella mitään plastiikkakirurgista toimenpidettä itselleni, ja ei siksi että olisin täydellisen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta koska en usko että mitään niin suurta toimenpidettä kannattaa tehdä ellei ole jotain “todellista syytä”, kuten kasvainta tai jotain epämuodostumaa, jotka oikeasti häiritsevät elämää. Tällä hetkellä olen vielä nuori joten kaikki plastiikkakirurgia tuntuu turhalta, enkä voisi ajatellakaan mitään leikkauksia edes tulevaisuudessa, mutta tietenkään sitä ei voi olla varma mitä mieltä vanhempana on. Vaikka olen enemmän luonnollisuuden puolella en kuitenkaan voi tuomita ihmisiä jotka vaikka huuliansa täyttävät, sillä heidän oma päätöksensä se on.
No joo, mutta onneksi olen kumminkin suhteellisen terveellä itsetunnolla varustettu, niin en ota tuollaisia minään. En ole pahemmin perehtynyt, että mitä nuo ruiskeet oikein sisältävät, mutta jotain niistä täytyy elimistöön kumminkin jäädä. Mieleen tuli vain se, että vaarantavatko ne esimerkiksi lapsen kehitystä?
Jokainen lähtee ihan omista lähtökohdista. Jos ei ole tyytyväinen itseensä, niin go for it. Kirjoituksen pointti oli vain miettiä sitä, että miettiikö klinikat mailiensa jälkiseurauksia?
Ihanaa, että otit asian esille! <3 Minua on jo hetken aikaa ahdistanut, kun kauneusleikkaukset ja kaiken maailman täyteaineet ovat ilmeisesti nyt rantautuneet Suomeenkin ns. tavallisten ihmisten ulottuviin. En myökään pidä kauneudesta huolta pitämistä pinnallisena tai tuomittavana, itsekin harrastan sitä ihan omasta ilostani. Kauneusleikkauksissa vain tökkii jokin ja pahasti – varmaankin se, että tavoitteena on saada kaikki näyttämään samalta. Tuntuu, kuin olisi jokin tietty standardi, jota pitää tavoitella (tietty huulten paksuus, tietty nenän koko, tietyn kokoiset rinnat). Ei meitä tänne ole tehty samannäköisiksi, ja hyvä niin.
<3
Minä heräsin näihin huulijuttuihin vuosis sitten kun palasin kesän jälkeen taas takaisin Vaasaan. Kävin aina samalla kosmetologilla kerran kuukaudessa muokkaamassa ja värjäämässä kulmani. Takaisinpalattuani menin taas samalle vanhalle tutulle kosmetologille ja siinä kun hän nyppi kulmiani ja jossain vaiheessa avasin silmäni, niin tajusin huulten olevan paljon isommat mitä aiemmin. Silloin heräsin siihen, että kauneuden muokkaus on jalkautunut ihan meidän tavistenkin keskuuteen.
En ole kukaan sanomaan mitään tähän asiaan tai tuomitsemaan kenenkään tekemisiä, ihmettelen vain.
Mielestäni aika asiatonta siltä plastiikkakirurgilta ruveta kommentoimaan noin, tietysti täysin eri asia jos olisit itse kysellyt tai ollut hänen klinikallaan mutta muuten todella asiatonta ja voisi aiheuttaa jollekin toiselle esim. heikkoitsetuntoiselle aikamoista mielipahaa :o
Hienoa että ainakin sinä ja Cava uskalsitte tarttua tähän aiheeseen! kun tunnetustihan kaikki eivät tykkää mielipiteistä, vaikka kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä.. Se olisi ihan persoonatonta jos kaikilla olisi saman näköiset huulet/kasvot/kroppa, juuri silloin kaikki näyttäisivät samoilta barbienukeilta, usein saippuasarjoissa näkee liudan sellaisia naisia
No, mutta mulle saa sanoa aika pahasti ennen kun otan sitä loukkauksena. Tuollaiset ulkonäköön liittyvät jutut heitän ihan samantien pois mielestä. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä kai tarvitsekaan :)
Luinkin äsken Cavan jutun, kiitos kun kerroit siitä :). Hienoa, että hän on samoilla linjoilla kanssani!
Minusta on ihan sairasta muutenkin tän maapallon meno. Kaiken keskipisteenä oma napa ja “minäminä”! Ulkonäöllä ei ole kuitenkaan enää mitään merkitystä kun menee esim. terveys. Ihminen on kauneimmillaan kun on onnellinen ja hymyilee, ihan sama onko ryppyjä, ohuet huulet, kierot silmät tai roikkuvat luomet, kauneus tulee siis mielestäni sisältä päin.
Aihe on ajankohtainen ja kiva kun siitä postasit, olet rohkea! En minäkään ketään tuomitse, jokainen kun saa käyttää elämänsä miten haluaa. Itsekin hoidan kauneuttani mm. ihon hoito ja urheilu, mutta meikki, hiusten värjäys jne. ei ole minun juttuni! Viihdyn omassa ihossani kaikkineen virheineen<3 Ei ole toista samanlaista! Toivon kaikille huonon itsetunnon omaaville, ulkonäköpaineden keskellä oleville naisille ja tytöille hurjasti haleja!
Olet Sofie kaunis!
Olen menettänyt yhden ystäväni kauneuspaineiden alle. Oli kamala seurata hänen kamppailuaan lukioikäisenä. Ikävintähän näissä jutuissa on juurikin se, että fyysisenterveyden mukana saattaa mennä myös henkinenkin terveys.
Tästä on varmasti kuusi vuotta aikaa kun näin Satu Taiveahon lööpin ja siinä hän puhui vaikeasta anoreksiastaan ja sen seurauksista. Sairautensa takia hän ei voi saada lapsia ja haastattelussa hän myösi tyhmyytensä, että pilasi oman terveytensä muutaman farkkukoon tähden :/
No teitä käy täällä päivittäin jo muutama tuhat, niin pelottaa välillä kirjoitella tänne näitä juttuja, sillä en halua pahoittaa kenenkään mieltä :(
Oh, olet ihana Helmi!
Yhdyn tähän postaukseen, joka sanalla! Minulla on myös ystäviä jotka ovat olleet kauneusleikkauksissa ja muutama heistä ihmettelee jopa jos nainen ei ole käynnyt “korjauttamassa” itseään. Ja yksi läheinen ystävä sai vuosi sitten lapsen ja mies maksoi lahjaksi silikoonit hänelle. Jokainen saa tehdä kauneutensa eteen minkä parhaaksi näkee, mutta itse en näe että tulisin ei- luonnollisella tapaa kauneutta korjaamaa. Ja tyttäremme on pian 5-vuotias joten myös tästä syystä suosin luonnollista kauneutta ja että rakastetaan myös itseämme,jokainen ihminen on kaunis koska kauneutta on monenlaista :)
Minusta on hassua, että ihmiset ovat niin laiskoja, että lenkkipolun sijasta valitsevat mielummin veitsen. Kyllä se iho kiinteytyy ja varsinkin silloin jos ikää on alle 40 vuotta :))
Yrittäisin pitää lapseni lapsena niin kauan kuin mahdollista, sillä nuoriin tyttöihin kasaantuu nykypäivänä niin paljon paineita.
Nimenomaan! Kauneutta on kaikenlaista! Olin pienenä kateellinen naapuriluokan tytölle, jolla oli punaiset hiukset ja kasvot täynnä pisamia! Mielestäni ei ollut mitään niin kaunista. Kun josksu vanhempana myönsin tämän hänelle, niin hän oli ihan ihmeissään, että miten joku muka haluaisi hänen punaiset hiukset ja pisamat :)
Hienosti kirjoitettu! Mä en tuomitse ketään näistä asioista, jokainen saa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Silti jaksan ihmetellä että miksi kauniit nuoret naiset korjailevat itseään, eikö mikään enään riitä? Eri asia on sitten nämä onnettomuuden yms takia korjailut.
Mä luulin ainakin 17-vuotiaaksi asti että kaikkien Hollywood -tähtien pitkät upeat tukat on aitoja.. Veikkaanpa että ei varmaan ole kaikki :D Joillakin voi olla mutta en usko että jokaisella kuuluisalla näyttelijällä esim. on yhtä paksut ja pitkät tukat. Hiustenpidennyksissä ei ole mitään pahaa, mulla on itsellänikin ollut sellaiset. Tuo oli vaan hyvä esimerkki siitä että miten sitä kuvittelee että ne on aitoja ja on kateellinen ettei itsellä ole..
Mua harmittaa se että miksei juuri nuoret tytöt voi näyttää itseltään, kauneuskäsitykset menevät kohta aivan liiallisuuksiin ja tavalllinen nätti tyttö saattaa tuntea itsensä “vääränlaiseksi” jos ei ole ne täytetyt huulet ja korotetut poskipäät + ripsiennpidennykset yms..
En osaa ehkä tarkaan jäsennellä nyt ajatuksiani mutta no, mua ainakin huolestuttaa tämä tilanne kovin. Meille annetaan aikamoisia paineita ja ihmisille tulee harhaluuloja siitä miltä pitäisi oikeasti näyttää.. Tulee mieleen ne photosopilla tehdyt H&M:n mallikropat..
Oi ihana :D! Joo, ei ne kynnet kasva tai hampaat valkene siellä Californian auringon alla yhtään sen paremmin :)
Mä en halua tuomita ketään joka näitä juttuja tekee, sillä kaikki saa tehdä ihan niin kuin itse haluaa! Suurin huomio mikä halusin tuoda esiin on nämä kyseiset firmat ja heidän ajattelemattomuus. Tai ehkä he vain ajattelivat kassakonetta, tiedä häntä.
No joo, jossain täytyy olla pielessä jos mallienkaan kropat ei enää kelpaa. Normaalipainoinen on nykyään jo ylipainoinen tai pullukka :(
Minua järkyttää se, että nykyään on mieshuippumalleja esittelemässä naisten vaatteissa/ H&M käyttää muotinukkeja aitojen ihmisvartaloiden sijaan katalogeissaan esittelessään bikinejä.
Hassua, että mainitsit tuosta H&M:sta. Poikaystäväni nimittäin juuri eilen selaili heidän nettikuvastoaan ja huomasi, että miehen vartalo oli photoshopattu todella laihaksi ja epärealistisen näköiseksi tai sitten kyseessä oli mallinukke mallin kasvoilla.
Olen kanssasi niin samaa mieltä!
Itse en ole lainkaan luonnonkaunis – naama kiiltää ja ripset on olemattomat tyngät, kulmat haaleat. Joten olen sen verran pinnallinen, että jokapäiväiseen arkimeikkiin kuuluu meikkivoide, puuteri, ripsari, kajali, kulmaväri. :D
Ei ole mielestäni ollenkaan pinnallista jos meikkaat. Meikkaan itsekin aika usein. Meikeillä kuuluu korostaa niitä omia hyviä puolia :)
Tärkeän asian otit esille. Itse mietin näin kolmenkympin ylittäneenä ja nuoruuden kompleksit taakse jättäneenä kauhulla sitä maailmaa missä tämän päivän nuoret, varsinkin tytöt, elävät. Kun paineita, lähinnä laihdutus, oli jo silloin aikanaan niin millaista on nyt?! En mitenkään tuomitse esim. ripsipidennyksiä, mutta jotenkin on surullista että ne ovat nykyään lähes normi, myös aikuisilla, aivan kuin omat ripset eivät enää riittäisi, meikit kuitenkin tekevät jo paljon jos haluaa ehostautua. Ja oletko ajatellut miten tekoripsiä, jotka ne oikeasti ovat, on alettu kutsua hienovaraisesti ripsien pidennykseksi… Mielenkiintoista. On todella vapauttavaa hyväksyä itsensä vikoineen, vaikka toki voisi olla kiinteämpi ja vaikka mitä mutta sellaiset asiat näkee enemmänkin tavoitteina kuin että elämä ja itsetunto pyörisi niiden ympärillä. Enemmänkin itsetuntoon ainakin itselläni nykyään liittyy oma esim. opiskelumenestys, harrastusonnistumiset ja tietysti hyvä parisuhde/aviomies ovat avainasemassa.
Mitään sopimustahan asiasta ei kukaan blogin pitäjä ole tehnyt, että on vastuussa nuorista lukijoistaan mutta kyllä mielestäni fiksu ja vastuuntuntoinen ihminen ottaa huomioon mitä vaikutuksia omalla käytöksellä ja esimerkeillä on varsinkin niihin nuoriin lukijoihin. Se että sanoo ettei ole valinnut olla roolimalli on mielestäni pään pensaaseen pistämistä ja olemassa olevan vastuun kieltämistä.
Itseäni myös surettaa tuo melkoinen materiavimma, joka huokuu monista blogeista. Se ei ole kuitenkaan niin vaarallista yleisesti mutta lähinnä niiden ihmisten itsensä kannalta toivoisin että huomaisivat etteivät jatkuvat uudet vaatteet ja laukut ole onnellisuuden avain. Mutta tämä on varmaan ikäkysymyskin, olen kai vaan niin mummo etten enää ymmärrä;)
Kaikkea hyvää sinne, ihana blogi:)
Ps. Kiitos Malesia-jutuista, joita joskus toivoinkin, oma historiani liittyy siihen paikkaan<3 Ja tuota uusinta lohi-reseptiä on testattava!
Heippa!
Kiitos tosi ihanasta kommentistasi!
Olen aina ollut todella naisellinen. Inhosin vartaloani pienempänä ja nuorempana laihdutin pakonomaisesti 15 kiloa kunnes huomasin, että vaikka olin alipaninoinen, niin ei ne muodot sieltä mihinkään kadonneet. Minun elämäni käännekohta oli nykyisen poikaystäväni tapaaminen. En varnastikaan olisi tällainen, oman itsensä hyväksyvä ihminen, ilman häntä.
Niin, ennen itsetuntoni ehkä pyöri nimenomaan kroppani ympärillä. Suurin syy tähän oli ehkä juurikin tanssiharrastukseni. Vietin viikossa monta tuntia peilin edessä muiden tyttöjen vierellä. Nykyään se pyörii omissa saavutuksissa ja siinä, että vihdoinkin minulla on hyvä olla. Olen terve ja olen saanut tehdä niitä asioita joita olen halunnutkin.
Olen ehkä hieman kavahtanut blogeja missä blogin kirjoittaja käyttää laihdutuksessa kyseenalaisia keinona. Se on musta kaikista huonoin signaali mitä blogin kirjoittaja voi tehdä. Se on vain niin, että monesta blogistista tulee lukijalleen esikuva tai isosisko. Jokaisella pitää tietenkin olla vähän sitä omaa älliäkin, mutta jos lukijajoukko on 13-17- vuotiaita, niin suosittelisin mietttimään että miten heitä lähestyy.
Kiitos samoin :)))
Ole hyvä! Voi kuule, nyt olisi Malesian lomat paikallaan! Malesia on ihana paikka!!
Oli kyllä aika törkeää, olipa sitten plastiikkakirurgi tai ei. Mikä hän on muita arvostelemaan.
Myönnän, että itseeni on vaikuttanut nykyinen poikaystäväni, jonka kauneusihanne on vähän enemmän tuollainen kuvailemasi överi-pakkeloitu-vetyperoksidi-jättidaisari-mimmi. Se saa itseluottamukseni monesti alas painumaan..
No onneksi minä en lannistu tai tai ota itseeni tuollaisista jutuista. Tottahan kumminkin on, että ei kukaan jumppamaikkakaan varmaan tulisi sanomaan minulle, että “hei, nyt jumppaamaan”.
Voi ei. En nyt oikein tiedä mitä sanoa.
Me katsottiin poikaystäväni kanssa VS-maraton itsenäisyyspäivän tienoilla ja on hänelläkin oma top3, mutta kaikesta huolimatta minä omalla persoonallani olen hänelle se kaikkein kaunein ja ihanin. Toivon, että poikaystäväsi ymmärtää, että se sisin on kumminkin kaikkein tärkein. Ei sitä ihan kenen kanssa tahansa jaksa elämäänsä jakaa.
Olen selaillut ja lueskellut erilaisia blogeja ja tämä kirjoitus oli oikeastaan ensimmäinen, joka pysäytti ihan oikeasti ajattelemaan. Mitä media tuo nuorille, niin tv:stähän tulee jatkuvalla syötöllä erilaisia kauneusklinikka ohjelmia, mutta mielestäni myös vastapainoisesti lehdet näyttävät aika karmaisevia kuvia, mitä plastiikkakirurgia saa parhaimmillaan aikaan. Olen itse työskennellyt lyhyen aikaa leikkaussalissa, jossa tehtiin myös plastiikkakirurgisia toimenpiteitä ja koen todella turhauttavaksi toimenpiteet joilla pönkitetään omaa itsetuntoa (huulten täyttämiset, silikonirinnat yms.). Mikä saa näiden nuorten/vanhempien naisten peilikuvan vääristymään itselleen niin paljon, että turvautuvat kauneusleikkauksiin? Vastaus tähän on media. Jokaisella, taatusti jokaisella ihmisellä on jokin paikka mistä kehossaan ei pidä, mutta mietitäänpä sitä jos kaikki lähtisimme korjailemaan “virheitämme” mistä emme pidä. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä ripsenpidennys villityksiä, hiustenpidennyksiä, rakennekynsiä, itseruskettavien kanssa läträämistä yms. Mielestäni näitä voi joskus kokeilla, mutta jos kierre on se, että kaikkea pitää olla niin mikä on enää ihmisessä luonnollista. Tämä on minun mielipiteeni!
Kiitos valtavan hyvästä kirjoituksestasi ja muutenkin ihanasta blogistasi! :)
Kiitos, että kommentoit!!
Niinkuin aiempi kommentoija kirjoitti, niin hän oli luullut, että elokuvatähdillä on oikeasti tuuheammat hiukset ja valkoisemmat hampaat. Median avulla voi tehdä paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Jokainen kokee varmasti jonkun osan itsestään sellaisena, että sitä olisi syytä muokata, mutta urheilemalla, ruokavaliolla ja elämäntavoilla voi tehdä niin paljon.
Silloin kun minulla oli ripsienpidennykset ja joku ne huomasi, niin minua hävetti myöntää että minulla on ne. Samalla kai myönsin itselleni, että olin riittämätön itselleni/muille.
Kiitos valtavan ihanasta kommentista!
Olen niin samaa mieltä! Itse olen hieman päälle kolmekymppinen, ja vasta muutama vuosi sitten oikeastaan hyväksynyt täysin ulkonäköni. Meikkaan tosin töihin kevyesti, mutta jos kasvoihin on vaikka ilmestynyt näppy tai pari ei se ole enää katastrofi jota meikataan kuumeisesti piiloon kahden tunnin ajan, vaan se ohitetaan olankohautuksella.
Lähinnä siksi minua harmittaa ja suututtaakin nuorten leikkauksiin menot sekä botoxien otot sun muut – tiedän kokemuksesta että jos vaikka joku parikymppinen katselisi kuviaan kolmekymppisenä, olisi hän sitä mieltä että hän oli todella kaunis silloin teininä tai kaksikymppisenä. Vaikka silloin sitä näki vain ne virheet. Muistan itse vihanneeni nenääni, nyt pidän sitä yhtenä parhaimmista piirteistäni. Nyt katsoessani vanhoja kuvia en näe mitään virheitä ulkonäössäni, vaikka muistan todella hyvin etten ollut silloin tyytyväinen siihen miltä näytin. Siksi minusta kaikenmaailman operaatioilla pitäisi olla ikäraja, vaikkapa edes se kolmekymmentä jos ei jopa enemmän. Yleensä silloin sitä ei enää stressaa niin kauheasti ja osaa nähdä itsensä armollisemmin (ja totuudenmukaisemmin!) silmin. Ja kuten joku jo totesi, se on ihanan vapauttavaa! Kylmää ajatellakin jos itse olisi nuorena ja typeränä ottanut silikonit ja ruiskuttanut huulet täyteen mömmöjä, ja sitten tajunnut kymmenen vuoden päästä että olikin jo kaunis (ja jopa kauniimpi) ihan omana itsenään.
Minuakin on auttanut vielä entisestään (oman henkisen kasvun ohella siis) ihana avomies, joka myös arvostaa luonnollisuutta. En voisi kuvitellakaan seurustelevani jonkun kanssa, joka arvostelisi ulkonäköäni ja ihailisi silikoneja täyteen pumpattuja barbeja. Monen teinitytön alhainen itsetunto johtuu harmillisen usein poikaystävien typeristä kommenteista. Valitettavasti siinä iässä se vika nähdään itsessä (väärän väriset hiukset, liian lihava jne) eikä siinä poikaystävässä. Aletaan laihduttaa, värjätä hiuksia, meikkaamaan ja tekemään ihan mitä tahansa jotta vastattaisi sitä poikaystävän ihannetta ja kelvattaisiin, sen sijaan että heivattaisiin menemään se poikaystävä ja etsittäisiin parempi. Samoin toki ikätovereiden kommentit sekä media, blogit sun muut tietysti vaikuttavat.
Tänne jonkun linkkaama video pitäisi näyttää joka koulussa teini-ikäisille. Todella mielenkiintoinen ja tärkeällä asialla.
No näin on juurikin käynyt minulle. Olen paininut kroppani kanssa pienen ikäni ja nyt olen lähinnä hyväksynyt sen. Kun nyt katson takavuosien kuvia en näe sitä kroppaa jonka näin peilista 15-vuotiaana. Ne vääristyneet mielikuvat on pyyhitty pois mielestä ja keskitytty muihin asioihin :)
Itsellänikin oli tuollainen mainitsemasi ensimmäinen poikaystävä. Hänen kauneusihanteet olivat hieman vääristyneet. Ja kun olin taas saanut kiloja takaisin ja normaalipaninoinen, niin hän tokaisi minulle, että “pidin sinusta enemmän kun olit laihempi”. Uskot varmasti miltä se tuntui. Kotona äiti suurin piirtein pakkosyötti ja sitten poikaystävä sanoo jotain tuollaista.
Noh, onneksi hän on taakse jäänyttä elämää! Tällä hetkellä olen niin onnellinen poikaystävästäni, sillä hänelle olen se kaikkein kaunein ja ihanin höpöttäjä. Riitän juuri itsenäni.
Lähinnä olen miettinyt tuota, että mitä kropalle ja huulelle tapahtuu siinä vaiheessa kun aineen vaikutus lakkaa? Toivoisin, että joku kauneusalan ammattilainen olisi selventänyt minulle, että mitä aineita niissä ruiskeissa on. Mietin aina myös sitä, että pakkohan noista aineista on elimistöön jotakin jäädä. Jos raskaana oleva nainen ei saisi edes käyttää kynsilakkaa, niin miten on noiden aineiden laita sitten?
Kiitos paljon kommentistasi <3