Les Parisiennes and beauty

Kun viettää aikaa toisessa maassa, huomaa eroavaisuuksia ihan pienissäkin asioissa. Kun kävelee kaduilla tai istuskelee kahviloissa, niin huomaa välittömästi eroja niin pukeutumisessa kuin kauneuteenkin liittyvissä asioissa. Varsinkin näihin kauneusmieltymyksiin olen perehtynyt kahvilakäynneilläni ja ranskalaisten naisiin tutustumalla.

When you spend a lot of time in a foreign country, you start to see the differences in small details and behaviors.  As a person who always has her eyes open and is curious about cultural differences, let me share a few behaviors in French women that I don’t see so often in Finland or in the Nordicsn1

 

 

bs6

Au naturel – oui oui!

Huomaan monesti, että ranskalaiset naiset ovat meikeissään paljon luonnollisempia mitä me pohjoismaissa. Heillä ei ole niin paljon pohjustustuotteita, primereita tai puutereista kasvoilla mitä meillä. Tai ainakaan heidän kasvonsa tai meikkipohjansa ei näytä yhtä viimeistellyiltä mitä pohjoisessa katukuvassa.

The French – or at least les Parisiennes – do not play too much with their primers, foundations or powders. In the North, we tend to have a flawless base for our makeup, and it usually comes out looking not so natural. Les Parisiennes are more au naturel. Skin can glow while also the black circles can show.

n2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The little black line makes a huge difference

Itse en rajaa silmiäni arkisin. Se on ehkä enemmänkin se juhlalookin viimeistelijä. Ranskassa taasen naiset kulkevat rajaukset silmissä arjesta juhlaan ja rajauksilla ei säästellä. Ne saavat ja niiden pitää näkyä.

I don’t normally use eyeliner on my everyday makeup routines. Eyeliner is more for an evening look. Finns like to use much more natural lining instead of showing off their art work on their eyelids. When it comes to French women, they don’t put so much attention on the makeup base, but instead focus on lining their eyes.

n3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

It’s in the perfume

En ole jollain lailla ymmärtänyt aiemmin, että miten tärkeä osa ranskalaisten naisten kauneusrutiineja tuoksut ovat. Tuoksuja pitää olla joka puolella, niin kynttilöissä, huonetuoksuissa ja tietenkin parfyymeissa ja hajuvesissä. Jos en ihan väärin mene sanomaan, niin olen ymmärtänyt, että monella ranskattarella on ns. oma parfyymi, mitä käytetään vuodesta toiseen. Olen ehkä täällä varsinkin ymmärtänyt, että miten suuri business tuoksumaailma oikeasti on.

I have realized in France how big the perfume business really is. French homes are filled with luxury candles, home scents and every woman’s “own” fragrance. In Finland the perfume business is not in the luxury level like in France. We don’t see the value for artisan kind of perfumes, and we tend to buy more of the everyday fragrances. All these new little perfume shops have opened my nose… and eyes.

n4

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mani-Pedi

Jos on joku asia mikä saa minut häpeämään itseäni, niin ne ovat varpaani. Suomen pitkä talvi ja vähäiset varvaskelit eivät ole ainakaan minua kovinkaan usein jalkahoitoon ohjanneet. Kävin Suomessa jalkahoidossa varmaankin 2-3 kertaa vuoden aikana ja se riitti ihan hyvin. Ranskassa on aivan sama mikä vuodenaika on kyseessä, sillä jalat ja varpaat ovat naisilla aina tip top. Näin myös kynnet, mitkä hivelevät kahvikupposia kahviloissa. Eli on sama onko marraskuu vai mikä, pariisittarien jalkapohjat ja kynnet ovat loppuun asti viimeistellyt.

If there’s one thing that makes me feel ashamed about myself it’s my feet. In Finland we don’t (or at least in my friend circles) go to have a pedicure every month. An average Finn takes pedicure couple times a year. When I go to the gym in Paris, I see only flawless pedicures and soft feet. And at the same time, I try to hide mine. I’m sure that les Parisiennes go to manicure and pedicure every month, or the people who go to gym in my neighborhood are all working in beauty industry.

You may also like

13 Comments

  1. Ihana blogi ja oli todella mielenkiintoista lukea eroavaisuuksista kauneudenhoidossa. Toivottavasti kirjoitat lisää liittyen vielä hiuksiin ja yleensä pariisilaiseen elämäntyyliin.

  2. Olipa hauska postausaihe. Jos keksit vaatteista/ tyylistä samanlaisen, niin sekin kiinnostaisi esim. käyttävätkö pariisittaret aina korkoja toimistolla.. ja onko oma (toimisto)tyylisi muuttunut sinne muutettuasi..

    Huomasin myös, että olit kirjoittanut nyt myös englanniksi. Mikä oli hauska huomata, oli se, että et ollut kääntänyt suoraan suomesta englanniksi tai toisin päin. Joissain blogeissa näkyy tätä tyyliä että käännetään suoraan sanasta sanaan ja aina silloin teksti ei kuulosta tarpeeksi sujuvalta.

    1. Heippa,

      kiva että tykkäsit.

      No pukeudun kumminkin ihan siististi aina, mutta pukeutumislevel on Ranskassa aika eri tasolla. Miehillä puku ja naisilla korot. Suomessa kumminkin voi mennä ihan vain farkuissa ja kauluspaidasa, mutta miehillä näkyy kravatteja ja kalvosinnapeja ihan ns. persutyöpäivänä.

      Välillä olen tuntenut itseni nukkaviuruksi ballerinoissa, sillä olen muutenkin lyhyt niin korkoja olen alkanut käyttämään enemmän jos olen tomistolle mennyt. Yleensähän teen töitä aina kotoa tai kahviloista.

      Jep, englanniksi kun voi sanoa monta asiaa niin eri tavalla mitä suomeksi. Samat jutut eivät taivu ihan samalla tavalla, niin on parempi kirjoittaa teksti kokonaan uusiksi.

  3. Moi, mielenkiintoinen postaus, tääaisia toivoisin lisää. Lion vähän aikaa sitten madame chic -kirjan ja siinä puhuttiin että ranskattarilla nimenomaan kynsiin käytetään vähän aikaa. Ne ovat joko värittömät tai punaiset, mutta geelikynsiä tms. Pariisissa kirjan mukaan ei harrasteta.

    1. Heippa,

      no samanlasia geelejä ei näy (harmi) ,mutta shellac -pisteitä on joka paikassa. On totta että samanlaista väriloistoa ei kynsissä näy mitäpä Suomessa, sillä kynnet ovat nudet,punaiset tai harmahtavat.

      Täällä ei myöskään näy irtoripsiä, mikä on minusta ainakin todella positiivinen juttu!

  4. Pariisittaret tuntuvat olevan hyvin naturelleja ja silmien rajauksetkin taitavat olla monilla mustien tuuheiden ripsien takia olla ihan jo luonnostaan rajaavat. Mä olen huomioinut näyttävän huulipunan käytön erityisesti. Olen kuullut myös tuosta hajuvedestä mutta jostain syystä ne parfyymit eivät ainakaan ole mieleen jääneet Pariisin käynneillä eli ilmeisesti käyttävät melko mietoja tuoksuja sitten:)

    1. Jep, se puna olisi ollut kohta , mutta ajattelin jättää sille ihan oman tilan. Punaa kun käytetään pienin ripauksin joka paikassa.

      Parfyymeillä tarkoitin, että niihin panostetaan eri lailla mitä Suomessa. Hajuvesi ei ole samanlainen marketti – tai bulkkituote mitä Suomessa. Niihin käytetään eri lailla rahaa ja artesaanituoksuja arvostetaan. Eli Ranskasta löytyy paljon sellaisia hajuvesiä ja tuoksuja mitä Suomesta ei voi edes ostaa.

  5. Noin kymmenisen vuotta sitten kun asuin Pariisissa ei pariisittaret käyttäneet vahvoja silmänrajauksia, mutta nykyään olen ihan hätkähtänyt niitä vahvoja rajauksia naisilla. Sekin näytti olevan yleistä, että on vahvat rajaukset mutta ei ripsiväriä. Mutta tosiaan vahvat rajaukset näyttävät olevan jo ihan arkipäivää.

    Ja hajuvedet tosiaan on tärkeitä mutta naiset tuntuvat (onneksi) valitsevan aika kepeitä ja naisellisia tuoksuja arkikäyttöön, aika harvoin tulee päänsärkyä kenenkään tunkkaisista hajuista :)

    Mutta valitettavasti dieetit ja kaikenlainen laihduttaminen tuntuu olevan monelle pariisilaiselle ystävättärelleni yksi erittäin tärkeä kauneusrutiini. Totta kai on hyvä olla terveellinen ja vältellä ylipainoa, mutta jos ei ihan toden totta ole mitään mistä laihduttaa ja silti pitää olla sellerikeittokuurilla koska omaa pakkomielteen, että yli 45 kiloa painava nainen on lihava…

    1. Jep. Itse en pidä sellaisesta puolittaisesta kasarimeiningistä. Tai se on liian vahva minulle ja varsinkaan jos ei ole ripsiväriä.

      Jeps, ei sellaisia teatterituoksuja ;)

      Olen tuota aihetta sivunnut muutaman kerran, sillä se saa minut joka päivä niin surulliseksi. Itsehän olen heidän silmissään aivan liian iso ja lihava. En ole työkultuurissa huomannut itse saavani kommentteja, mutta muut suomalaiet tuttavani jotka ovat ranskalaisessa työympäristössä kuulevat haukkumista ylipainoisuudesta.

      Ranskis on kumminkin rakenteeltaan aivan erilainen mitä suomalainen. Heidän jalat ovat yhtä paksut kun minun käsivarteni.

      On jollain lailla ihanaa kun on saanut asua Suomessa missä ulkonäkö ei ole mikään meriitti millään lailla. On saanut popsia ihan rauhassa kakkuja ja keksejä kaloreita miettimättä. Mutta totta kai tämä anorektisuus oli minulle alussa aika ikävä pala ja tuntui pahalta nauttia ruoasta kun joku kaskee kaloreita puolestasi viereisessä pöydässä.

  6. Pitkälti sama linja Italiassa, tuoksuja kenties lukuunottamatta. Ilostuin Childhood-rannekkeestasi, sille usein nauretaan kun sitä pidän (etenkin toimistoasussa!) mutta tarkoituksen selvitessä hiljenevät ;)

  7. Ihana postaus taas näistä eroista ja on niin mahtavaa, kuinka jatkat keskustelua aiheesta täällä kommenteissa meidän lukijoiden kanssa.

    Olen itse kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Suomessa myydään paljon nimenomaan kausituoksuja ja klassikot on tavarataloissa melkein piilotettu takariviin, kun taas nimenomaan klassikoilla on vahva asema tuon “oman” tuoksun myötä.

    Erityisen vahvoihin, kasarihenkisiin silmärajauksiin en ole niin kiinnittänyt huomiota, mutta ylipäänsä olen huomannut, että niin saksalaiset, benelux-maiden naiset kuin ranskalaiset ovat vuosikausia kulkeneet mustat rajaukset silmissä, joka omaan (ehkä tottumattomaan?) silmään näyttää usein jopa sottuiselta. Toisaalta paljon kauniimmat ne rajaukset ovat kuin täkäläinen tekoripsivillitys…

    Tuo laihuuteen liittyvä pakkomielle on kyllä sääli. Mielestäni hyvä ruoka on yksi elämän suuria nautintoja ja viimeinen asia, mitä ruokapöydässä haluaisin tehdä, on laskea kaloreita! Kyllähän sitä sitten saa urheillessa hikoilla, ettei kasva ulos ihanista vaatteistaan, mutta varsin tyytyväinen olen lantioni kurveihin ajattelisivat pariisittaret niistä mitä tahansa ;)

  8. Suomen kuuluisin meikkitaiteilija-kauneus saarnaaja, Raili Hulkkosen vinkki: puuteria kannattaa välttää, jos on kuiva iho, pienet huokoset ja juonteita. Välttää myös kuorimasta ohutta ihoa, paitsi vartaloaan. Eikä hän taida olla ainoa joka inhoaa paksuja meikkivoiteita. Itse en ole puuteria käyttänyt koskaan ja iho ollut aina hyvässä kunnossa.

    Oletko muuten kuullut ranskalaisesta vanhasta keksinnöstä Lampe Berger Carree, sitä on käytetty mm sairaaloissa, poistaa tupakansavun: raikastaa siis huoneilman tehokkaasti. Niin voisi mekeimpä kuvitella, että perfume on jo niiltä ajoilta lähtöisin.. Ainakin mun miehellä välähti yhtäläisyys, kun kerroin hänelle tästä mainiosta tuotteesta.. kotiin se on vielä hakusessa.

    Kausituoksuja myydään kyllä muuallakin, monet valmistajat lanseeraavat joka kevääksi uuden houkutuksen.. Ja ihan mukavaa, sillä kevyiden tuoksujen käyttäjänä uudet tuulet kiinnostavat.. ja pakko sanoa, että vaihtelu myös virkistää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*