Kun tulee vanhemmaksi, alkaa miettiä monia asioita ihan toiselta kantilta. Myös muuttuvat elinympäristöt ja -tavat toki vaikuttavat omiin mielipietisiin ja miten näemme maailman. Samalla kun mielipiteet muuttuvat, arvot myös terävöityvät.
Myönnän nyt ihan julkisesti, että en kaksikymppisenä suomalaisena kovinkaan paljoa kärsinyt huonosta ilmanlaadusta ja sen takia puheet ilmanlaadusta tuntuivat välillä kovin kaukaisilta. Asustelin Vaasan raikkaassa, mutta tuulisessa meri-ilmassa ja vaikka kesät vietin Helsingissä, en keskustassakaan asuessani kovinkaan usein kokenut, että ilma oli huonoa tai että oli vaikea hengittää. Töölön asunnon ikkunanpielet toki tummuivat, mutta en niihin sen kummemmin reagoinut, kun ilma ei yleisesti ollut huonoa.
Kaikki muuttui kolmisen vuotta sitten kun istahdin ensimmäisen kerran Pariisissa picnicille ja kosketin ruohoa. Ruoho tuntui siltä, kun joku olisi kastellut sen likavedellä ja aurinko olisi kuivattanut hiekan pintaan. Mutta ei se ollut hiekkaa ainakaan pelkästään, se oli jotain, joka oli satanut taivaalta sekä myös katupölyä.
Nurmikko on ainakin minulle Suomessa kasvaneelle jotain sellaista, jonka pitäisi olla raikasta, vihreää ja elinvoimaista. Ei saastepilven kastelemaa ja elottoman oloista mattoa.
Olen aikuisuudesta asti ollut autoja jollain lailla vastaan. Tuo arvo on tosin kirkastunut entisestään Pariisin vuosien aikana ja olen viimeiseen asti ilman autoa, jos vain voin. Sen takia kaupunkielämä sinällään sopii minulle, sillä julkinen liikenne on apuna, jos jalat eivät ennätä ajoissa paikalle.
Myönnän, että tässä autoasiassa mielipiteeni voisi olla toinen, jos asuisimme Vaasassa tai vaikka Espoossa. Mielipiteeni voisi olla myös erilainen, jos en olisi kokenut sitä, miten Pariisissa yksityisautoilu kielletään, koska ilmanlaatu oli niin huono. En ollut tullut Suomessa asuessani ajatelleeksi, että Euroopassa voisi oikeasti ilmanlaatu lähennellä yhtä huonoa mitä Pekingissä. Pariisi kun on kauniiden talojen, terassilounaiden, kävelijöiden (flâneur) ja ruusukimppujen kaupunki, niin saastepilvet eivät oikein tuohon joukkoon mahdu jatkoksi. Pariisissa ymmärsin, että olin elänyt omassa Suomi-kuplassani.
Omat kokemukseni Pariisista ovat hyvin erilaiset, kuin ehkä niillä jotka tulevat kaupunkiin viikonlopuksi tai asuvat kaupungin ulkopuolella. Saasteisiin ei ehkä samalla tavalla reagoi, jos ei niitä huomaa nenässään heti kun astuu ulos asunnostaan tai joudu pesemään valkoisia seiniä noesta. Tämä aihe nousi eritoten mieleen tällä viikolla, sillä WMO julkaisi raportin, jossa kerrottiin, että hiilidioksidia on ilmassa enemmän kuin miljooniin vuosiin.
Katselen usein Pariisissa ollessa reaaliaikaista ilmanlaatu-sivustoa, jossa näkyy, miten keskustan ilmanlaatu muuttuu päivän ja ajankohdan mukaan. Toki aina ei tarvitse sivustoa tulkitakseen, että ilmanlaatu on huonoa, mutta sivuston kautta saa hyvän käsityksen siitä, millaista ilmaa hengittää. Meidän alueella eli ydinkeskustassa lukemat ovat poikkeuksetta välttäviä tai huonoja.
En halua kuulostaa paasaavalta ja mielipiteitä tuputtavalta ihmiseltä, kyllä minäkin autossa välillä istun ja lentokoneella lennän. Mutta jos ei ole pakko, niin menen mieluummin jalan tai julkisilla, kuin että lentäisin tai ajaisin autoa. Toki monella muullakin asialla voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä ja yksi niistä on nimenomaan omat ruokailutottumukset. Ruokailutottumukset ovat yksi asia mitä jokainen voi helposti miettiä, että miten voisi itse kuluttaa ja syödä paremmin ja elää ympäristöystävällisemmin.
13 Comments
Pariisin sijainti tuulilta suojaavien kukkuloitten keskellä on nykyaikana huono, kun ilma ei pääse vaihtumaan.
Kiitos ilmanlaatusivuston linkistä. Siitä näen oman kaupunginosani ilmanlaatumittarin tulokset täällä Reinin rannalla BASF:n tehtaan naapurissa. Ajan siitä päivittäin ohi, mutta en osannut ajatella, että tulokset näkyvät netissä. Lauantaipäivänä on vähemmän liikennettä ja hyvä ilma. Pitääkin katsoa työpäivinä.
Niin on, Pariisin lokaatio on ilmojen takia huono, kun ilma jää sumppuun.
Hyvä, että linkistä oli apua muillekin. Seuraan tuota Pariisissa ollessa enemmän kuin sääennusteita, sillä sen kautta näkee miten ilma kehittyy ja kannattaako mennä ulos kävelylle.
Nyt sunnuntai-aamuna ilma näyttää hyvältä, mutta on toinen juttu kun katsoo esimerkiksi keskellä viikkoa ja kevät- ja kesäkuukausina.
On kyllä totta, että Euroopan suurkaupungeissa jo autojenkin saastemäärän tuntee ihollaan, mutta toisaalta, jos vaikka Ruotsinlaiva ajaa 24h putkeen (ja niitähän ajaa kaiken aikaa ;)), niin sillä päästömäärällä saa ajaa perusautolla 900 000km, jotta pääsee samaan päästöön, puhumattakaan mainitsemistasi lentokoneista. Samoin esim. jonkin tehtaan käynnistys, tuottaa jo YHDESSA tunnissa saman päästömäärän, minkä ehdit autolla tehdä elämäsi aikana. Joten toisaalta sillä, jos joku papparainen jossain Mustasaaressa käy autollaan kaupassa 20 km päässä ei tätä maailman saastemäärää paljoa pelasteta. Toki jokaisen valinnoilla on merkitystä, mutta kyllä niiden muutosten on tapahduttava paljon suuremmassa mittakaavassa, että tämä maailma saasteilta pelastetaan., niin surullista kuin se onkin. Sähköautoilukin on sikäli ihmeen arvostettu, kun vaikka se auto ei itsessään päästöjä tuota, mutta jossainhan se on ladattava sähköllä ja kuinka paljon päästöjä taas tuottaakaan sen sähkön tuottaminen, jollei nyt sitten satu olemaan niin onnekas, että saa vain nk. vihreää energiaa töpseliinsä. :) Sikäli ihmetyttää, että autojen käytöstä tehdään vain entistä vaikeampaa nostamalla veroja ja polttoaineiden hintoja. Ja näitäkin vahtaavat juuri ne ihmiset, jotka lentävät 5 kertaa viikossa Helsingin ja Brysselin väliä, saastuttaen siis paljon enemmän kuin se köyhä Mustasaaren pappa kauppareissullaan… :)
En ollut Suomessa asuessani kokenut mitään vastaavaa ja minulle oli aikamoinen herätys kun muutin pois puhtaan ilman läheisyydestä.
Samaa mieltä olen, on muutosten tapahduttava isommassa mittakaavassa vaikka jokaisen valinnoilla on toki merkitystä. Sen takia omat ruokailutottumukset ovat hyvin kasvispainottieset. Toivoisin, että tämä alkaisi näkyä myös esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla :)
Pariisin kaupunginjohtaja yrittää tehdä paljon asioita sen eteen että autoilu vähenisi. Harmiksi vain blokkamalla kadut, ruuhkat ja saasteet lisääntyvät. Amsterdamissa huomasin myös, että autoilu oli kanaalialueella tehty todella hankalaksi, jotta alue olisi enemmänkin “pedestrian”. Mietin aina näissä asioissa ain sitä että kun autoilu tehdään hankalaksi, vähentääkö se oikeasti päästöjä ja autoilua vaan lisääkö vain ruuhkia ja niistä koostuvia saasteita. Sillä jos on pakko päästä paikasta toiseen, on sinne mentävä vaikka se vaikeammaksi tehdäänkin.
En ymmärrä, että miten hankalaa on käyttää teknologiaa apuna kokouksiin ja välttää sillä tavalla turhat matkustamiset ja päästöt. Kun se on nimenomaan tätä päivää ja kun ratkaisut löytyvät, niin miksi lennetään paikasta toiseen parin tunnin palaverin takia?
Jep, Mustasaaren pappa saa käydä autolla kaupassa ja syödä nautaa useammin kuin kerran viikossa. Isommassa kuvassa on tehtävä muutoksia, mutta toki jokainen omilla valinnoillaan ja esimerkillään voi vaikuttaa jo paljon :)
Kyllä, minä kanssa koin ekan samanlaisen ilmanlaatuherätyksen, kun 19-vuotiaana laskeuduin Damaskokseen. Voi sitä melun ja pakokaasun määrää ja siihen vielä lisättynä ilmassa pöllyvä hiekka ja 50 asteen kuumuus. :) Mutta juu, kyllä eron Suomen ilmaan huomaa tosiaan jo Euroopankin isoissa kaupungeissa, joskin silti ne tehtaat sielläkin pahimmin saastuttaa (terveisin naimisissa hollantilaisen kanssa, joka työskennellyt 10 vuotta Bayerin tehtailla Saksassa.) ;) Toki myös sitä väestöäkin on vähän eri lailla kuin täällä kotosuomessa (esim. Saksan 80 milj. vrt Suomen 5 milj.) , että tietysti kaiken tuottamisen tarve on myös suuremmassa mittakaavassa. No, osaapa arvostaa tätä pohjoista luontoa, vettä ja ilmaa.
Samat ajatukset kyllä täälläkin, yksilötasonkin valinnoilla on merkitystä. Itse myös koitan vääntää kasviksia ja käännyttää perhettäni myös vaivihkaa samaan ja sama koskee kyllä muutakin kulutusta. Monessa asiassa ihmisten kulutustottumukset ovat kestämättömällä tasolla. Sitä tulee kuitenkin hyvin vähällä toimeen ja oikeastaan on paljon onnellisempi sillä vähemmällä…
Kiitos vielä mukavista kirjoituksista. On kiva seurata seikkailujasi maailmalla ja onnea teille uuteen kotiin Hollantiin! :)
Ymmärrän huolesi saasteista mutta etkö sinä juuri hetki sitten ostanut oman auton?
Heippa,
jep. Jouduin ostamaan auton, sillä työpaikkani oli Luxemburgissa 35 km päässä ja sinne ei päässyt turvallisuussyistä muuten kun autolla.
Suomessa taas otin car allowansen rahana ja käytin bussia työmatkoihini.
Nyt tosin Fifi on todella pienellä käytöllä kun emme sillä aja juuri koskaan. Eilenkin menin Italiaan junalla enkä autolla. Luulen, että ruokalitottumukseni on minun kohdallani se suurempi paha kuin autoilu.
Tämä on sellainen asia, josta puhun paljon erityisesti Suomessa asuville enkä pelkää “valittaa” tästä asiasta, vaikka moni suomalainen karsastaa hirveästi sitä, jos ulkosuomalainen valittaa omasta asuinmaastaan. Tai no välillä tuntuu, että ulkosuomalainen ei saa ikinä avautua Suomesta eikä asuinmaastaan. Mutta mullekin tämä asia on konkretisoitunut vasta ulkomailla, ei tämä vaan Suomessa asuessa tule sillä tavalla osaksi arkea. Toivon, että tähän herättäisiin Suomessakin, Suomen puhdas ilma ei ole sen ansiota, että suomalaiset jotenkin olisi yksilöinä ympäristöystävällisempiä ja tietoisempia kuin vaikka pariisilaiset. Suomen puhdas ilma on ihan luksusta, mutta mun mielestä suomalaiset ottaa siitä yksilöinä välillä vähän liikaa krediittiä, meillä jokaisella on varaa tarkastella kulutustottumuksiamme, vaikka Suomessa lukemat on lähes aina vihreällä. Mutta pakko sanoa, että kun omin aistein näkee, haistaa ja jopa maistaa ilmansaasteet, on ainakin mulle esim. kasvissyönti oikeasti todella itsestään selvä valinta, eikä tee yhtään pahaa pysytellä erossa lihatuotteista ja tehdä muita pieniä mutta suuria arjen ekotekoja.
Heippa,
ymmärrän miksi uudesta kotimaasta ei halua kauheasti valittaa, mutta epäkohtia on minusta hyvä tuoda esiin. Minä bloggaaja koen, että se on vähän niin kuin minun vastuu. Tuskin ketään kiinnostaisi lukea blogiani jos se olis pelkkää asua tai meikkivinkkejä reseptien peraan. Sitä varten on muotilehdet. Ja minusta on ainakin mielenkiintoista lukea eri asioista, jotta pääsen omista kuplistani välillä ulos.
Suomalaiset eivät joudu kokemaan sitä, että miltä tuntuu kun hengittää pakokaasua. Meillä ei ole ikkunoissa edes tiivisteitä, niin en halua edes tietää millaista haittaa keuhkoni ovat kokeneet siellä ollessa. Onneksi olen pystynyt olemaan poissa Pariisista mahdollisimman paljon. Jos olisimme jääneet Pariisin, en olisi ikinä esimerkiksi suostunut edes ajattelemaan jälkikasvun hankkimista. En halua kasvattaa lasta sellaisessa ympäristössä valitettavasti.
Jep, nimenomaan. Omat näkökulmat sekä ruokailutottumukset ovat kääntyneet koko ajan enemmän ja enemmän kasvissyöntiä kohden. Olin viisi vuotta myös kasvissyöjä enkä kyllä koe mitään syytä, että miksi en voisi olla ilman lihaa myös tulevaisuudessa.
Toivoisin, että jo kouluissa mentäisiin enemmän tähän suuntaan ja meillä olisi vaikka kerran viikossa lihapäivä koulussa ja muuten syötäisiin kasviksia. Ranskassa tähän ei olla varmasti ihan tällä vuosikymmenellä menossa, mutta Suomessa uskoisin että pian tämän suuntainen muutos voisi olla aiheellinen. Ollaanhan me monessa mallimaita ja tässä olisi taas hyvä esimerkki :)
Hei! Tärkeästä aiheesta kirjoitit! Mielestäni ympäristöasiat eivät voi koskaan olla liika tapetilla. Harvalla tulee mieleen että myös pohjois-Italiassa, Torinossa, joka on vaihtokohteeni kevääseen saakka, että se on Italian yksi saastuneimmista kaupungeista. Saasteiden määrä on ollut syksyn aikana korkeammalla tasolla kuin Hong Kongissa. Sanomattakin on selvää että saaste on jo aiheuttanut meille täällä asuville terveysongelmia. Italialaisen kanssa saastepilvistä keskustellessa hän vain tokaisi “What can you do?”. Mutta kun tehtävissä olisi aika paljonkin jos italialaiset ottautuisivat ongelmaan ihan tosissaan. Maan “muutokset ovat aina pahasta” -asenne ei ainakaan helpota ongelman ratkaisua.
Heippa,
en olisi näihin asioihin varmastikaan herännyt näin vahvasti jos en olisi asunut Pariisissa ja kokenut sitä ikävää katkua suussa joka tulee ilmasta jota hengitän :/
Olen Torniossa käynyt muutaman kerran juna-asemalla kun olen vaihtanut junaa. Muuten kaupunki on tuntematon, mutta olen lukenut myös näistä Torinon saasteongelmista. Pohjois-Italiassa on niin paljon tehtaita ja teollisuutta. Katoaa ne unelmanomaiset Italian kuvat varmasti nopeasti kun siellä asuu. Minullekaan Pariisi ei näyttäytynyt yhtä ihanana enää kun siellä asuin. Yritin vain olla poissa, että ei tarvitsisi asua saasteen keskellä.
Niinpä! Suomessa sitä kaipasi maailmalle ja maailaili hattaranvärisiä mielikuvia ulkomailla asumisesta. Ne mielikuvat sortuu hyvin äkkiä kun pääsee kokemaan ulkomailla asumista suomalaisena. Oppii arvostamaan puhdasta ilmaa ja asioiden toimivuutta aivan eri tavalla. Muistan, kun kirjoitit, että ranskalaisen pankkitilin avaamis yritys päättyi johonkin sähköpostien tulosteluun. Nauroin katketakseni, koska se upposi niin hyvin. Esimerkki kun olisi ihan yhtä hyvin voinut olla Italiasta
Toivottavasti viihdyt Hollannissa paremmin, eikä siellä olisi samanlaisia ongelmia mitä Ranskassa. Odotankin innolla postauksia elämäntyylistä Amsterdamissa ! Niin ja kiitos ihanasta blogistasi, tämä on ehdoton suosikkini! :)
Pariisissa voin todella pahoin syksyllä. Se johtui lehtikasoista ja niiden homeitiöistä. Asuin myös talossa joka oli kosteusvaurioinen. En saanut ääntä ja le vin chaud aloitti aamut marraskuussa, jotta ääni kulkisi. Mielestäni Pariisin sisällä on saasteeroja, olen istunut nurmella joka on ihan ok. Pohjoisessa Pariisissa tosin ei ole edes nurmea.. Olin töissä Dijonissa ja siellä se siisteys oli todella erilaista. Tosiaan se musta karsta jonka huuhtoi pois iholta oli käsittämätöntä. Silti rakastan Ranskan kieltä ja Pariisia yli kaiken! Toivottavasti Dam lunastaa odotukset ja kaikkea hyvää sinne!