valoa taivaalla.
Olette varmaan huomanneet, että alkutaival täällä Ranskassa oli aika hankala, pimeys ja ison kaupungin hulina saivat Sohvin vähän surulliseksi. Olen aika paljon viikosta yksin ja helposti syksyn pimeydessä jähmetyin kotiin kun että olisin mennyt kotikatua kauemmas. Ihmismassa ja pitkät välimatkat tuntuivat aluksi niin raskailta ja väsyttäviltä ja sen takia olin esimerkiksi syksynä myös paljon Suomessa. Eli vaikka siellä Instagramissa pyörii ties minkälaista kakkukuvaa, ne kuvat ja ajatukset voivat olla pään sisässä hyvin erilaiset.
.jpg)
Moni näkee ulkomailla asumisen, ja kun on kyse varsinkin Pariisista, aika epärealistisena ja välillä todella ruusuisena. Ruusuja täällä kaduilla kyllä on mutta löytyy niiltä muutakin. Totta kai on hyviä asioita, mutta varsinkin syksyn pimeydessä ei niitä ruusujakaan meinannut löytyä.
.jpg)
.jpg)
Nyt täällä on ihanan keväistä jo, vaikkakin lämpötilansa puolesta ilma on todella kolea. Meni hetki tottua Ranskaan ja tähän elämänmenoon, mutta nyt valon tullessa kaikki näyttää kivammalta ja näin suomalaisen näkökulmasta myös turvallisemmalta. Enää ei ahdista mennä metroon tai junaan niin paljon kuin aluksi (ja nyt keväällä työmatkakin taittuu Vespalla!!!). On löytynyt ihan ne omat jututkin mitä voi tehdä vaikka yksin ja uskallan puhua sitä ranskaakin vähän enemmän :)
Kuvat ovat viime lauantailta ja niin kuin näkyy, täällä on keväistä että trenssilläkin pärjäilee. Aurinko näyttäytyy myös, joten lasit on pidettävä päässä. Käsissä on tosin edelleen hansikkaat pitämässä kylmän (ja okei, ne metrojen bakteerit myös) poissa.
19 Comments
Tulin surulliseksi tuosta turkisliivistä. Lämpimiä vaatteita kun löytyy ilman kidutustakin.
Sä olet kyllä nii-in kaunis! Sun asu on myös ihana, kevättä alkaa odottamaan entistä enemmän, kun näkee noin upeita, keväisiä Pariisin asuja;-) :-)
Ihania kuvia! Kaikkea hyvää sinne ja tsemppiä jatkoon!
“Here’s Sofie umm, sporting uh, y’know, cutting edge hairy carcass from y’know, the steal traps of wintry Russia”
Miksi ihmeessä sulla on tuo turkki päällä? Se ei tee susta kaunista tai tyylikästä, jos niin kuvittelet.
Hyi kamala tuota turkisliiviä. Onko oikeasti mitään turkista mauttomampaa?
Hei, ihana Sofié!
Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Takki on huiken kaunis, ja kettutytöistä huolimatta, nauti sen käytöstä. Rakkaus pukee sinua. Ja onpa ihanan hempeä ruusukimppu.
Terveset Alppimaasta.
Upea turkisliivi :) Tosi tyylikäs kokonaisuus muutenkin!
Mammat taas vouhkaa sun turkisten käytöstä AV-palstalla. Siinä varmaan syy noihin yllä oleviin alapeukutuksiin. Mun mielestä sä olet niin kaunis!
Heippa,
mä ymmärrän teidän pointin ja en minäkään minkkiä päälleni laittaisi, mutta kania on samalla tavalla lautasella mitä kanaa, nautaa tai kalaa, joten en näe sitä samalla tavalla mitä ehkä sinä.
Itseasiassa ihan unohdin että minulla oli tuo päällä näissä kuvissa, sillä en ole halunnut sitä näyttää vuoden takaisen ryöpyn takia. Joten vahingossa tuli kuvat blogiin.
Täällä on itseasiassa kylmintö mitä koko talvena. Tämä kosteus tekee ihan erilaisen koleuden ja on suomalaisia pakkaskelejä ikävä, sillä tämä koleus menee luihin ja ytimiin. Brrr. Pian saatte toivon mukaan myös oikeasti niitä keväisempiä kuvia :D
Yritän viikonloppuisin kuvailla vähän enemmän kun on valoisaan aikaan liikkeellä :)
En kuvittele sellaista ollenkaan. Kun olin pieni en suostunut lähtemään äitini kanssa kauppaan jos hänellä oli turkki päällä. En pidä minkkiä tai kettua ylläni. Kani ja poni on mielestäni ok ihan samalla tavalla mitä käytän mokkaisia tai nahkaisia kenkiä, sillä se on elintarviketeollisuuden sivutuote.
Ehkä meillä ei Suomessa ole kania lihatiskissä samalla tavalla mitä Ranskassa, mutta täällä se on ihan samanlainen eläin mitä nauta tai possu. Kotonani meillä on aina syöty kania ja sorsaa, ja syödään edelleen.
En minäkään vauhkoa kenenkään kanin häkissä olosta, se on jokaisen oma asia – itse en vain enää lemmikkipupua ottaisi jos se ei saisi olla vapaana.
Heippa,
tässä kotaa pitäisi puhua varmaan puputytöistä.
Toivoisin että tässä kohtaa otettaisiin vain askel taaksepäin ja tultaisiin katsomaan Keski-Euroopan lihatiskejä. Täällä jokatoisella on kaniturkis eikä sitä nähdä ollenkaan niin pahana mitä ehkä Suomessa. Ihan samalla tavalla voi jokainen kauhistella niiitä nahkakenkiään tai -laukkujaan.
Ymmärrän toki että se tuntuu kamalalta jos kotona on lemmikkikani, oli minullakin bumba. Mutta kun tämä on vain sivutuote siitä lautasellani olleesta ruoasta.
Heippa,
kiitos. Tämä tosin taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi kun se täällä on.
Heh, mietin hetken että mikä on AV-palsta ja kilautin kaverille… ;)
No joo näin on. Noh jokaisella on oikeus omaan mielipiteisiinsä. On minullakin omani, mutta jätän ne yleensä sanomatta tällaisisa tilanteissa. Kavereille kyllä sanotaan suoraan – välillä jopa liiankin.
Toivoisin että tässä tilanteessa myös nähtäisiin se minun näkökantani. Minulle mokka, poninkarva, jänis ja naudan nahka ovat ihan samalla viivalla.
Hei Sofie, kirjoituksesi toi jo tuulahduksen kevättä tänne Suomeenkin. Harmi vain, että taas jotkut elämäänsä katkeroituneet jokapaikan valittajat tulivat jakelemaan turhia moitteitaan. Samaan aikaan nämä tekopyhät naisolennot ahtavat itseensä naamat vihreinä epäeettisesti tuotettua ruokaa ja ostavat tusinaketjuista kyseenalaisin keinoin valmistettuja vaatteita. Tekoturkikset päällä keimaillaan mielellään ja unohdetaan, että niiden valmistus on kuluttanut läjäpäin luontoa. Siispä te nipottavat turtanat, katsokaa peiliin ennen kuin alatte muita ruotimaan!
Heippa Sofie! Vähän samanlaiset fiilikset on täälläkin. Muutin hiljattain Pariisiin ja vaikka olen asunut täällä ja muuallakin Ranskassa aiemmin, niin jälleen kerran sitä joutuu rakentamaan arkensa lähes alusta alkaen ja löytämään uusia ihmisiä elämäänsä ilahduttamaan jne. Onneksi viime päivinä aurinko on kuitenkin paistanut siniseltä taivaalta. Pikkuhiljaa se arki alkaa muotoutua, kun mennään kevättä kohti! :)
Ihanaa kevään odotusta!
Maaria
Mukava postaus! Ja upea turkki niin kuin sen kantajansakin! :-) Aurinkoista kevättä!
Sanna L.