Olen käynyt kuluneena viikkona melkein jokaisen kaapin ja nurkan läpi ja kasannut kasseihin ja laatikoihin sellaista tavaraa mistä haluan luopua, että nurkat eivät täyty liiaksi ylimääräisestä. Tein ison remontin tavaroihini kolme vuotta sitten kun myin ja annon pois käytännössä 80% omista tavaroistani. Se oli ihana tunne, niin puhdistava. Samanlaista haen myös nyt.
Meillä onneksi neliöt tulevat vastaan aika nopeasti, sillä tähän Pariisin 70 neliöön ei paljoa mahdu. Onneksi. Nyt on jo jonkin aikaa tosin tuntunut, että tavaroita pursuilee kaikki nurkat, joten sen takia aloin tehdä suursiivousta kaappeihini tällä viikolla.
Täytyy tosin todeta, että vaatteita ostan yllättävän vähän. Kenkiä kyllä, mutta vaatteita en. Ja jos ostan, kulutan ne loppuun enkä osta niitä kertakäyttömielessä. Toki joskus tulee otettua harha-askelia, mutta aika harvoin itseasiassa.
Luin mielenkiintoisen artikkelin Helsingin Sanomista; Suomalaiset ostavat ja hylkäävät vaatteita kiihtyvään tahtiin – Mitä käytetyille vaatteille pitäisi tehdä, jos niille ei pian ole käyttöä edes Afrikassa? Artikkelissa otettiin kantaa suomalaisten kulutuskäyttäytymiseen. Artikkelin mukaan jokainen suomalainen laittaa vaatteita kierrätykseen 3 kiloa vuodessa, jos kokonaismäärä, 15 miljoonaa kiloa, jaetaan väkiluvun kesken. Kuulostaa aika paljolta.
Artikkelissa myös käsiteltiin sitä asiaa, miten Länsi-Eurooppalaiset ostavat paljon ”kiinakamaa” ja miten näiden vaatteiden kulkeutuminen myyntiin Afrikkaan syö paikallista tuotantoa. Tästä syystä halpaketjujen ja huonolaatuisten vaatteiden vienti tiettyihin maihin halutaan estää, jotta samanlaista lähituotannon katoamista ei kävisi mitä esimerkiksi meillä Suomessa.
Myönnän ostavani vaatteita halpisketjuista. Zaraa, Hennesiä ja Mangoa on kaappi pullollaan. Ilokseni tosin olen huomannut, että ketjut ovat alkaneet myös ottaa huomioon kiihtyvän kulutuksen ja Hennes & Mauritzilla on esimerkiksi oma linja, Concious. Kenkiäni en osta kyllä muista kuin merkkiliikkeistä tai niiden on oltava nahkaa. Entisenä kenkämyyjänä ja jalkavaivaisena en mielelläni laita jalkaani muita, kuin kunnon kenkiä, jossa on myös kauniin ulkonäön lisäksi rakenne paikoillaan.
Kun tässä on tehty näitä tavarapinoja ja lajiteltu vaatteita ja tavaroita eri kasoihin, olen taas huomannut, että miten sitä olisi kiva, jos täällä olisi kirppareita. Tuntuu nimittäin hassulta viedä vaatteita joko roskiin, kodittomille tai keräykseen myytäväksi. Onko täällä kukaan joka tietää missä Pariisissa on kirpputori? Online-versioon minulla ei valitettavasti riitä aikaa.
Mitään kunnon ”konmarittajaa” minusta tuskin koskaan tulee, mutta en voi muuta kuin iloita tästä vapauttavasta tunteesta, kun päästä tavaroista ja vaatteista irti mitä ei tule pidettyä enää. Turha niitä on siellä kaapissa säilöä, vaan parempi päästää irti niin feng shuit menee ainakin jotenkin taas paikoilleen.
Ihanaa viikonloppua!
12 Comments
Pariisissa järjestetään vide de Grenier, eli vintintyhjennyksiä kortteleissa. Olen ostanut siskon tytön kastemaljan sieltä.
Asuessani 17emessa siellä oli paikkoja jossa oli vintage chaneleita eli luksusta. Perinteiseltä puolelta löytyy Emmaus ja sitten sellainen “ota mitä haluat” hyväntekeväisyyspaikka, näistä ei saa rahaa. Lisäksi kamoja heitetään kaduille ota tästä tyyliin. Yritän katsoa sulle jonkun osoitteen.
Hmm. Onkohan näistä mitään sivustoa mistä voisi löytää? Meillä ei ole vinttiä, mutta yhden kellarin voisin tyhjentää :D
Olen vienyt kodittomille vaatteita usein, sillä siitä tiedän ainakin että apu menee perille. Monesti kun näitä vie eri lähetyksiin, ei tiedä menevätkö vaatteet myyntiin vai apuatarvitseville :/
Samoissa vapauttavissa raivauspuuhissa täällä Lauttasaaressa. Ystävä otti itselleen kirpputorimyyntiin tavarat, vaatteet mielenterveyskuntoutujille, kirjat kiertoon. Ainoastaan muutama risa juttu roskikseen. Tämä tavarapaljous on meidän hyvinvoivien ihmisten haaste.
Hyviä raivauksia Ulla :)
Antaisin niin mielelläni tavarat jonnekin mutta en tiedä minne? Alkoi ihan ahdistaa, kun ajattelin tätä asiaa että miten paljon Pariisissa onkaan roinaa jos siitä ei pääse helposti eroon.
Se on . Aika ikävä sellainen kun näkee kaiken sen mitä kantaa vuosien varrella sisään.
Itse olen miettinyt paljon tämän päivän kulutustottumuksia. On aika hurjaa ajatella, että meillä voi olla niin paljon “ylimääräistä” tavaraa, että voimme puhdistautumisriittinä luopua siitä 80 prosentista. Enkä todellakaan tarkoita sanoa tätä sinulle henkilökohtaisesti vaan ihan yleisellä tasolla. Itselläkin pois annettavaa vain syntyy jatkuvasti, vaikka muka aina teen ostopäätöksiä harkiten. Silti kun peilaa noita keskimäärin-lukuja omaan kulutuskäytökseen ja kun tietää, että on varsinkin vanhempia ihmisiä, joiden kulutuskäyttäytyminen jää hurjan kauaksi noista keskiarvoista, sitä jää miettimään kuinka valtavan hurjia määriä sitä pois heitettävää toisille kertyy? Ja kuitenkin itsekin ihailen niin mielelläni kaikkia kauniita tavaroita ja vaatteita. Ehkä pointti vain on siinä, onko pakko omistaa ne itse?
Heippa,
niinpä. Itsellä vaikutti muutto aika lailla ja piti tehdä valinta, että maksanako 10 k tavaroiden siirtämisestä, vai tulenko toimeen vähemmällä. Valitsin jälkimmäisen ja hyvin olen pärjännyt.
Mitä vaatteisiin tulee, niin ostan sen minkä oikeasti käytän. Minulla ei kierrätettäviä vaatteita juurikaan tule, sisustustavaraa kylläkin.
Tuo on hyvä pointti, ei ole pakko omistaa kaikkea itse. Vaikka kuinka monta kertaa olen miettinyt esimerkiksi uuden laukun ostoa, on tuhansien eurojen laittaminen kapistukseen jota kannan paikasta toiseen järjetön. Olen siis miettinyt 4 vuotta Chanelin ostoa enkä vieläkään löydä järkevää selitystä sille. Katselen niitä muiden olalla :)
Mä aloin kiinnittää tavaroideni määrään uudella tavalla huomiota, kun muutin uuteen asuntoon, jossa oli huomattavasti aiempaa vähemmän säilytystilaa. Esim. eteiseemme ei mahdu kuin muutamia kenkäpareja kerrallaan esille ja se on ohjannut mut vaivihkaa siihen, että käytössä ei ole kuin ne muutamat parit. Ennen mahtui esille 12 paria ja tuntui luonnolliselta, että kutakin kenkätyyppiä piti olla useammassa värissä. Nykyään lähinnä ahdistaa kävellä ostoskeskuksissa ja miettiä myytävänä olevan kaman määrää ja sitä, kuinka suuri osa niistäkin päätyy jätteeksi.
Remonttien yms. takia olen viettänyt myös pitkiä aikoja väliaikaismajoituksessa ja silloin olen joutunut pärjäämään murto-osalla omaisuudestani. 80 % omaisuudesta olisi siis karsittavissa täälläkin, mutta en tahdo tehdä sitä! Nykyään fiilistelen omistamiani kirjoja ja cd:itä ja muuta tavaraa konmarimaisella ilolla, mutta en tahdo kuitenkaan lisätä tavaran määrää. Balanssi saavutettu siis!
Minulla on vähän sama juttu, Pariisin neliöt eivät anna periksi vaikka kuinka yrittäisin.
Minulle tulee ostoskeskuksissa sama fiilis kuin jenkeissä syömässä. Yleensä puolivälissä lomaa lopetan syömisen kun annoskoko oksettaa. Kerran olin viisi päivää vain marjoilla ja vedellä ja jogurtilla kun kaikki äklötti. Jenkit vaan syövän ihan hervottoman kokoisia annoksia.
Muutin Luxemburgiin viime elokuussa töihin ja menin sinne pelkällä parilla matkalaukulla. Toki joskus kaipasi lisää astioita ja muita, mutta yleisesti pärjäsin tosi vähällä tavaroita :)
Olen viime aikoina ihmetellyt paljonkin sitä kuinka vähillä tavaroilla voinkaan tulla toimeen! Olen parhaillaan vuoden työkomennuksella lähi-idässä ja omat tavarani mahtuvat yhteen matkalaukkuun. Työnantajan puolesta tulee toki vaatetus ja muu varustus, mutta kun ympäristö on kriisien runtelemaa ja väestö verrattain köyhää, on pakostakin alkanut miettimään mm. omaa kulutuskäyttäytymistä ja elämää yleensäkin. Mielenkiinnolla odotan, kuinka Suomeen palattuani suhtaudun tavarapaljouteeni joka siellä odottaa. KonMaritanko kaiken vai unohdanko vähitellen täällä heränneet ajatukset?
Vaikka en nyt Lähi-Idässä ollut, mutta Luxemburgissa niin lähdin sinne ihan vain muutamalla laukulla. Monia tavaraoita ei sinällään tullut edes ikävä. Vähän jopa unohdin ne. Kun mukana oli pelkät välttämättömyysvälineet, ei tarvinnut kokoajan siivota ja järjestellä. Oli niin vapautunut olo.
Me olemme elämäntyyliltämme vähän tällaisia kiertolaisia. Ei meillä ole voinut olla kunnon kotia mieheni työn puolesta. Nyt se koti on etelässä, mutta en taas tiedä milloin pääsen sinne seuraavaksi. Pariisin koti on vähän niin kuin varasto, joka pitää pakata sitten kun aika tulee. Aluksi se ahdisti suuresti, nyt osaan suhtautua asiaan paremmin.
En varmaan oikein sopeutuisi suomielämään enää kunnolla kun pitäisi mennä tiettyjen normien ja protocollan mukaan.
Itse päätin jo vuosia sitten, etten osta uutta jos en samalla myy vanhaa pois. Ja tämä periaate on pysynyt. Olen viime vuosina aina myynyt Siivouspäivinä, ja se on joka kerta kannattanut! Tyylini on pysynyt suhteellisen samana jo monta vuotta, ja vaatekaapin kulmakivet ovat pysyneet samana, eli yleensä trendiostokset ovat vähäisiä. Suurin muutos viime vuosina on kyllä ollut se, että luovuimme tv-tasosta ja vitriinistä olohuoneessa. Näin saimme paljon lisätilaa :) Kirjahylly ei myöskään löydy meidän olkkarista, mutta hesari kirjoitti siitäkin hiljattain jutun, jossa sanottiin, että trendi on juuri tämä: kirjahylly on poistumassa suomalaisten kodeista. Pääasia on, että itse voi hyvin! Minulle se tarkoittaa less is more -ajattelutapaa!
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Ihana kuulla Elisabeth, haluan pystyä samaan, mutta kun en tiedä missä myydä :D
Haluaisin luopua koko televisiosta, olen jotenkin niin anti-telkkariihminen. Meillä ei ole kirjahyllyjö kun otin ne pois ja laitoin kirjat kaappiin. Meillä myös luetaan e-kirjoja nykyään joten luonto ei haaskaannu samalla tavalla silläkään lailla. Ymmärrän kirjahyllyn poistumisen pölynkerääjänä ja sekalaisuuden takia, vaikka joskus sitä onkin ihana käpertyä nurkkaan kirja kädessä.