Itsetunnosta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun on puhuttu ja sivuttu itsetuntoasioita joka toisessa blogissa, päätin kertoa miltä minusta on tuntunut ja miten oma itsetuntoni on muuttunut varsinkin Ranskaan muuton jälkeen.  Minun on pitänyt itseasiassa kirjoittaa tästä aiheesta jo jokunen aika. Minulla on mielestäni suhteellisen hyvä itsetunto. Nuorempana se perustui ehkä liikaa ulkonäölle ja niin kuin olen siitä kertonut, niin metsäänhän sen kanssa mentiin. Ranskassa meinasi aluksi myös paineet kasaantua ulkonäköasioiden takia, sillä ruoasta tykkäävän ihmisen oli vaikea olla anorektisessa ilmapiirissä. Vaikka totaalisen nautinnon maassa elänkin, ei se Pariisin keskustassa näy.

En ole varsinkaan aikuisiällä ymmärtänyt miten jotkut pystyvät perustamaan oman arvon tunteensa peilikuvaan, sillä se peilikuva muuttuu kumminkin iän karttuessa. Toivottavasti ne ihmiset jotka siihen peiliin tykkäävät tuijotella, muistavat vaihdella niitä mielikuvia kun ikää tulee. Minua itseasiassa harmittaa että ulkonäkö on niin keskellä jokaisen arkea. Kun lukee lehtiä tai blogeja on melkein jokaisella joku pepun tai vatsan tiukennus projekti menossa. ”En voi juoda tai syödä sitä tai tätä kun mulla on nyt tää rahkakuuri menossa. Pahaltahan tää maistuu, mutta minkäs teet.” Siis nyt oikeasti niitä chill pillejä nassuun ja chillax! Perusruokavalio on ihan ok ja kaikkien ei tarvitse näyttää fitnesmallesilta jos ei olla tähtäämässä kisoihin.

Ymmärrän että urheilu tuo hyvää oloa. Myönnän että mullakin on parempi fiilis kun käyn juoksemassa, mutta teen sen fiiliksen takia nykyään, en peilikuvan. Se peilikuva ei nimittäin toisenlaiseksi muutu minulla ainakaan pelkällä painonpudotuksella. Olen siinä mielessä perussuomalainen, että oma itsetuntoni rakentuu oman työosaamiseni kautta. Kun huomaan oppineeni tai saavuttaneeni jotain niin nostan kädet ilmaan ja katson peiliin ”ei hitto mä oon hyvä”. Se onko mulla tukka sekaisin tai hampaat pesty ei merkitse mitään sille peilikuvalle. Se olo mikä on sisällä, se on kaikkein tärkein, silloin peilissä näkyy hymy ja ilo.

Kun muutin Ranskaan, oli minulla jo omat epäilykseni mitä tuleman pitää. Olihan yksi parhaimmista ystävistäni muuttanut täältä juuri itkukurkussa Ruotsiin kun ei kestänyt kaupungin menoa tai paineita. Hän on alun perin ranskalainen, eli hänellä oli se kielitaito taskussa, itselläni ei sitä 100%:n ranskankieltä edelleenkään ole.

Varsinkin aluksi otti suoraan sanottuna itsetuntoni hittiä kun en osannut täällä edes puhua. Olen kumminkin aina ollut kovin itsenäinen, ja täällä en voinut kielitaitoni kanssa tehdä asioita yksin, vaan tarvitsin tulkkia vaikeimmissa asioissa. Kun yritin jotain sopertaa, katsottiin minua alaspäin ja väheksyttiin. Kiukkuinen minä meinasin aina välillä kysyä, että anteeksi, montako kieltä te puhutte ranskan lisäksi? Itse kun puhun sujuvasti neljää ja tässäkin yritän nyt tätä patonkimaata sinulle sopertaa.

Toinen asia mikä sai mieleni maahan, oli että ymmärtänyt ranskalaisia käytäntöjä tai tapoja. Muistan kerrankin kun leikkasin juuston väärin päin ja se oli tietenkin taas maailmanloppu. Et voi puhua tai edes istua samassa lounaspöydässä tietyllä levelillä hierarkiassa olevan ihmisen kanssa koska olet juniori.. Tällaisia asioita kun kohtasi päivittäin niin jokainen ymmärtää, ettei se mieli ollut aina se aurinkoisin.

Nyt kumminkin aurinko on noussut taivaalle ja samalla se oman itsetunnon ja- arvon tunne takaisin paikoilleen. Nyt osaan leikata sen juustonkin oikein (heh heh) ja jos joku ei halua minulle puhua junioriuteni takia, niin hänen ongelmansa, ei minun. Tykkään kuunnella ihan omaa puhettanikin.

Tämä on ollut opettavainen matka ja suosittelen jokaista muuttamaan edes hetkeksi ulkomaille. Ymmärtää ja osaa arvostaa sitä omaa maataan niin eri tavalla mitä aiemmin. Avartaa sitä omaa maailmannäkemystä oikein kunnolla kun saa kokea ihan totaalisen erilaisen elinympäristön. Eli ei hätää kaikki hyvin, katsotaan sinne peiliin vain tukkasekaisin ja vanhassa teepparissa ja sanotaan sille kuvalle että mä oon ihan hemmetin hyvä just näin :)

P.S. Puhalletaan pahat fiilikset pois mielestä kuin saippuakuplat.

You may also like

22 Comments

  1. Ranskassa naisten kesken on kaikenlaista kilpailua juuri ulkonäöstä ja huomiosta. Muistan kun myyjätär
    katsoi minua arvioiden ja totesi “olkaa ylpeitä pyöreistä muodoistanne” (kokoa 36 Suomessa) ja miehetkin arvostelevat surutta naisia. Toisaalta ne “vous etes jolie” – huudahdukset kadulla ja muut ovat ihan hupaisia mutta eivät niin vakavasti otettavia. Onneksi sitä ei ole kasvanut siihen että ulkonäkö olisi joku juttu, mutta Ranskassa sitä kommentoidaan koko ajan. Ranskasta kaipaan ehkä sitä kuplivaa iloisuutta ja ystävällisyyttä ja spontaanisuutta..

    1. Heippa,

      niin, perusuomalainen on täällä selkeästi ylipainoinen ranskalaisten silmillä katsottuna. He ovat peruskropaltaan paljon linnunluisempia mitä suomalaiset ja siihen kun lisätään vielä syömishäöiriöt, niin ymmärrän että normaalipainoinen näyttää ylipainoiselta.

      Niin, täällä tosiaan oikeasti ottaa myös rennosti. Meillä on Suomessa ihan hurja suorituskulttuuri ja maailma kaatuu jos ei olla viimeistään 23 mennessä sängyssä. Täällä taasen osataan jäädä myös valveille jos on jotain kivaa tekemistä, elää kun pitää nyt eikä odotella eläkepäiviä.

  2. Niin samaa mieltä kanssasi! Olen nyt muuttamssa toisen kerran elämässäni ulkomaille, ja jälleen on edessä uuteen ympäristöön sopeutuminen. Dubaissa pukeudutaan melko peittävästi, mutta erittäin siististi. Sielläkin kommentoidaan kokoa melko vapaasti: vaatekaupassa myyjä sanoi, että minulla on leveä takamus ja tarjosi kahta numeroa liian suurta mekkoa sovitettavaksi! Enkä mielestäni ole isokokoinen, hah. Rannalla tuolla sitten näkee niin viimeisenpäälle treenattua ja ehkä leikeltyäkin kroppaa. Itse kuitenkin uskon, että itsetuntoni kestää ja uskon edelleen luonnolliseen kauneuteen. Ja juurikin tuohon työstä saatavaan itsetuntoon. Tsemppiä sinne Ranskaan, olet tyrmäävän kaunis nainen!

    1. Heippa,
      kävin itseasiassa lukemassa postauksesi ja kommentoinkin sihen ;)

      Olen niin onnellinen että lähdet uuteen kotimaahasi. Itseasiassa yksi parhaimmista ystävistänikin on muuttamassa Dubaihin, Kyllästyi Suomeen ja halusi uudet ympyrät. Tulen siis varmasti pian käymään siellä!

      Dubai on varmaan tosi muovinen, joten ei sinänsä yllätä nuo kommentit. Täällä en itseasiassa normaalikaupoista löydä edes rintsikoita, sillä “ylipainoinen” kun olen niin myös rintani ovat liian isot normistandardeihin mitattuna;D

      Niin, työhön ja tähän blogiin rakentuu paljon. Kun en tätäkään teknisten ongelmien ja muiden takia pystynyt Sanomilla kunnolla tekemään, niin senkin takia mieli meni maahan, Blogi kun on minulle niin tärkeä ja varsinkin täällä kun on niin paljon yksin.

      Paljon halauksia ja iloa tulevaan, Dubai tulee olemaan varmasti todella jännittävä (ja kuuma) kokemus!

      1. Moi Sofié,

        Täällä toinen pariisilainen, ja oon aikas pitkä ja kokoa 40 (eli siis pulska täkäläisten mukaan) mutta olen aina kuitenkin löytänyt kaikkia vaatteita.

        Kannattaa käydä ostaan liivit La Fayettelta tai Printempsistä, siellä on varmasti kokoja.

      2. Lähetä vaikka sähköpostia kun olet Dubain suunnilla, jos haluat treffata! Ehkä olen jo siihen mennessä löytänyt kivoja paikkoja sieltä.

  3. Itsetunto on jännä juttu, niin annettu kuin hankittu kuten tuo ammatillinne itsetunto. Aloitin opiskelut töiden ohella ja käyn juuri yhtä kurssia, jossa viimeksi käsiteltiin itsetuntemusta ja itsetuntoa, todella mielenkiintoisia aihealueita!

    Ulkomailla asuessaan menee varmasti hetki ennen kuin löytää “oman paikkansa” uudessa kulttuurissa . Siinä samalla oppii itsestäänkin uusia asioita ja kokee onnistumisen tunteita matkan varrella.

    Ihastelin tuossa ihania kuvia Israel postauksissasi, tuli ihan matkakuume. Monesti olen miettinyt mistä kauneutesi on peräisin, kiva kun jaoit tämän asian itsestäsi meille blogin lukijoille. Harmillista jos olet elämäsi aikana kohdannut negatiivista suhtautumista taustastasi etkä sen takia et ole siitä halunnut hirveästi puhua. Itse näen sen vain rikkautena, tosin aussi-suomalaisena olen ehkä oman taustani takia vähän puolueellinen ;D

    Aurinkoisia terveisiä Suomesta!
    Laura

    1. Heippa,

      niin on! Ja itseasiassa olen oppinut itsestäni ihan valtavasti viimeisen vuoden aikana. Sellaisia asioita joita en varmasti ilman tänne muuttoa olisi ikinä voinutkaan oppia.

      Tällä viikolla koin esimerkiksi iloa kun osasin olla itse rautakaupassa ja sain ne asiat ostettua mitä piti ja ilman apua. Raahailin vanhat hyllyt kauppaan ja pyysin remppajamppaa sahaamaan samanlaisia. Mikä fiilis kun sain kaikki kannettua kotia!!

      No Suomessa jos jossain on epäluuloja. Juutalaisvastaisuus ja varsinkin nyt kun Israelin ja Palestiinan jutut ovat tapetilla, niin en ole ikinä oikein puhunut tästä. En edes työpaikalla, sillä moni kun ei kumminkaan ymmärrä sitä historiaa mikä siellä vallitsee. Kun menee sinne ymmärtää, että siellä asustellaan kumminkin Jerusalemissa kaikki uskonnot vieri vieressä. Uutisissa näkyy vain pommiskut, minun kuvissa jotkut muut. Pampula on jo luvannut, että jos joku hyvä duuni sieltä löytyy, niin voisimme muuttaa joskus vaikka sinne. Asuisin itseasiassa siellä mieluummin mitä Pariisissa. Tämä kun on ehkä Japanin, Kiinan tai Venäjän jälkeen vaikein kulttuuri. Eli jos tästä selviän niin voin muuttaa minne tahansa.

      Totta kai koen taustani rikkautena ja se on ehkä tehnyt minusta todella suvaitsevaisen ja myöskin ymmärtäväisen. Mutta kun taustani on niin ristiriitainen ja siihen liittyy niin paljon isoja murhenäytelmiä ja vastakkainasettelujam niin mieluummin olen siitä ihan hiljaa,

      Kiitos kommentista Lora, olen kaivannut niitä!

  4. ja toinen kommentti heti perään.

    En itse koe ranskalaista kulttuuria kauhean vaikeaksi, mutta joo onhan täällä omat pelisäännöt. Olen asunut muuallakin Suomen ulkopuolella kuin Ranskassa, ja esim Hollanti, Italia ja Belgia voivat olla tosi vaikeita paikkoja myös vaikka ihmiset englantia puhuvatkin.

    Luulen, että vaikeus tulee sun tapauksessa siitä, että et puhu kieltä täydellisesti, ja et ole vielä kokenut ihan totaaliranskalaisia ympyröitä. Ehkä se sopetutumista helpoittava viimein aste on sinulla vielä kokematta?

    Koen itse että opiskelu ranskalaisessa yliopistossa ja ranskalainen puoliso ovat tuoneet todella paljon helpotusta. Ymmärrän nykyisin “syyt” ranskalaisten kommervenkkejen takana. esim hierarkia tulee suoraan sekä hovista, että katolilaisuudesta, ja on tyypillistä vanhoille kuningaskunnille. Ja ranskassahan vanhat suvut ja entinen aatelisto on vieläkin hallitsevassa osassa kulttuuri- ja bisneselämää (ja ennenkaikkea politiikkaa).

    1. Heippa,

      ero ehkä meidän välillä on että en asu ranskalaisen kanssa. Minulla on täysin expattipiirit, muutamaa ranskista lukuunottamatta. En edes meidän töissä tapaa ranskalaisia juurikaan, vaan kaikki ovat muualta.

      Joo, näin se menee. Mutta varmaan ymmärrät että suomalaisella #gettheshitdone -mentaliteetilla turhanpäiväinen politikointi tuntuu vain ajantuhlaukselta. Tiedän, minulla on vielä paljon opeteltavaa ;)

      1. Joo siitä se varmaankin johtuu, jos oot ekspatti piireissä.

        Mä olen (olin) suomalaiseksi tosi suora, jaoli kyllä oppimista kun tänne tulin. Nyt olen ehkäpä vähän muuttunut, tai jännällä tavalla mulla on kaksi eri persoonaa.

        Uran kannalta saattaa olla hyvä kehittää juuri vastakkaista kommunikointi- ja toimintamallia. Ymmärsin, että oot itsekin aika suora, ootko ajatellut sen kannalta mikä mahtava mahdollisuus ranskassa asuminen on? Jos opit täkäläiset kiemurat (tai siis opit muuttamaan tarvittaessa toimintatapojasi) tulet toimeen kaikkialla latinomaissa! eli tulee sellaista agiliteettia, mitä johtotehtävissäkin tarvitaan, varisinkin jos alaiset ovat eri kulttuurista. Musta on tullut aikamoinen poliitikko, ja välillä kun mietin että jos palaisin suomeen, oisin kyllä ihan todella “smooth” – mihin en olisi pystynyt ilman ranskan oppeja…

        :) tsemppiä toimistopörräykseen, kyllä se siitä :)

  5. Itsetunto paranee myös iän myötä. Minulla oli parikymppisenä todella huono itsetunto ja tuntui, että kaikki muut olivat niin paljon parempia ja taitavampia kuin minä. Vuosien varrella on tullut elämänkokemusta sekä onnistumisia niin työ- kuin yksityiselämässä, niin tänä päivänä itsetunto on ihan toista luokkaa. En jaksa myöskään enää välittää mitä mieltä muut ovat minusta. Voin hyvin lähteä kauppaan ilman meikkiä ja jos joku katsoo nenänvarttaan pitkin, niin se on hänen ongelmansa. Kiva kuulla, että elämä Pariisissa alkaa tuntumaan paremmalta. Alamäen jälkeen tulee aina ylämäki :) Niin ja hei kiitokset, kun arkisto laitettiin kuntoon. Super-Hannu on nimensä ansainnut ;)

    1. Heippa,

      minulla ei taasen ole ikinä ennen ollut mitään ongelmia omani kanssa. Mutta täällä kun tunnen itseni tyhmäksi ja kyvyttömäksi, niin se on tosi tylsää aina välillä.

      Joo baby steps !

      Joo, siis Hannu on paras! Se ei edes itse ymmärrä miten hyvä se näissä hommissa oikeasti on!

  6. Hieno postaus :) Kestää enennkuin tottuu uuteen paikkaan ,etenkin jos ei hallitse maan kieltä täydellisesti. Minulla oli hieman samanlainen tunne kun muutin Venezuelaan,ja espanjantaidossani oli silloin vielä paljon parantamista,ainakin mitä puhumiseen tuli.
    Oli kiva aamulla nähdä Instagram-tilissäsi kuvia kantakahvilastani HaSachen.(ex.Sugar Daddy,ex-Sugar-cafe) jossa olen jo viiden vuoden ajan käynyt säännöllisesti muutaman kerran viikossa,ja josta olen usein kirjoittanutkin. Oli muutenkin kiva lukea Tel Aviv.postauksia ja nähdä tuttuja paikkoja kuvissasi:)

    1. Heippa,

      no ranskan kanssa menee vielä hetki.Mietin että pitäisikö mennä etelä-Ranskaan 4 viikoksi intensiivikurssille. 8 tuntia päivässä Ranskaa. Voi kai sen kesäloman huonomminkin viettää?

      Venezuela on varmaan ollut tosi erilainen paikka?

      Oi sun kantis oli aivan ihana! Ne vohvelit ja muut!! Olet niin onnekas kun asut niiden lautasten äärellä joissa tarjotaan värien lisäksi aina pieni seikkailu ja ilo!

      Harmi, olisi voitu nähdä siellä, sillä olin aika paljon yksin siellä kun Pampula oli töissä.

      Ihanaa viikkoa!

      1. Voihan harmi ettei tavattu! Kantikseni on tosi ihana eikä mun edes tarvitse sanoa mitä haluan sillä tietävät just miten haluan kahvini;D Venezuela oli mielenkiintoinen maa,joskis aika vaarallinen ja sai olla aika tarkkana koko ajan eikä luottaa liikaa ihmisiin,vaikka siellä ihmiset ovat yleensä tosi ystävällisiä. Mutta kokemuksena oli mahtava paikka, Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin Pariisiin!

  7. Hei. Ystäväni asui aikoinaan vuosia Pariisissa ja sieltä hän muutti Toulouseen. Siellä oli paljon rennompaa, (paljon esim. opiskelijoita) ja tunnelma oli muutenkin ihan erilainen Pariisiin verrattuna. Itse havaitsin saman asia siellä vieraillessani. Ystäväni luuli, että hänelle “piilokettuillaan”, koska ihmiset olivat niin mukavia. Sieltä hän muutti Lyoniin ja se oli kuulemma hieman taas Pariisin kaltainen paikka.

    1. Heippa,

      toisaalta ymmärrän heitä. Kyllä minuakin ärsyttää jos joudun heti aamusta metrokaaokseen eikä omaa tilaa ole missään. Ihmiset tönivät ja kaikki on pahalla tuulella. Ja täällä ei ainakaan minun piireissä ole suomentyöajoista mitään käsitystä. Jos lähtee töistä ennen kuutta, niin silloin laiskotellaan. Eli jos arki on duunia 08-21 ja metromatkat päälle, niin ei minuakaan hymyilyittäisi.

  8. Olen kuullut myös, että ihmiset Pariisissa eroavat paljon muusta Ranskasta. Kaikki tuntemani ja tapaamani ranskalaiset ovat olleet aivan ihania ja toisaalta olleet muualta kuin Pariisista.

    Tiedän kuinka itsetunto murenee, kun uuden asuinmaan kieltä ja tapoja ei vielä osaa. Jenkeissä asuessani kaikki oli suhteellisen helppoa, mutta Saksassa koin ensimmäistä kertaa kulttuurishokin. Vaikka suurin osa ihmisistä oli mukavia, niin joukkoon mahtui myös vanhempia ihmisiä, jotka katsoivat alaspäin ja nauroivat päin naamaa. En puhunut saksaa silloin, enkä puhu vieläkään ja visiittini oli harjoittelun vuoksi vain lyhytaikainen. Tämän kokemuksen jälkeen en ole kokenut minkäänlaista mielenkiintoa palata Saksaan edes lomalle, mikä on tietysti ikävää.

    Onneksi tavat voi aina oppia ja itsetunto kohenee, kun saa asioita hoidettua itse – ja vieläpä vieraalla kielellä! Hienoa, että olet päässyt jo sopeutumaan paremmin. Kyllä sinusta vielä kunnon pariisitar kuoriutuu ;)

    1. Jep. näin on. Tai totta kai ei voi yleistää, mutta elämisen laatu Pariisissa on ihan erilaista mitä muualla. Sen takia ei täällä kukaan kauaa halua asuakaan jos ei ole pakko. Tänne tullaan tekemään töitä, eipä muuta.

      On muuten outoa että Saksassa ei puhuta englantia kovinkaan paljoa tai yleisesti. Tai onhan siihen syynsä.

      Ei kai minulla muuten mitään ongelmaa olisi jos olisi normaalit sosiaaliset piirit samalla tavalla mitä Suomessa. Nyt ei ole oikeastaan kun työt ja kun olen suurimman osan viikosta yksinm niin aika yksinäinen fiilis on aina välillä. Onneksi minulla on blogini, toinen työ, niin saan välillä muuta ajateltavaa.

      kiitos tsempeistä !!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*