Kun viime keväänä aloimme miettiä seuraavaa kotimaata, oli Luxemburg korkealla listallani. Sen kansainvälisyys ja pienuus viehättivät minua ihan todella paljon. Poikaystäväni oli todella skeptinen ja sen takia enne muuttaneet tänne kokonaan, vaan vain minä työni ja Pariisista hengähdystauon perässä. Niin kuin varmaankin jo ensimmäisessä postauksessa kerroin, on Luxembourg vähän niin kuin Monaco (ja varmaan niin kuin myös Dubai). Luxembourg on tosin varmasti paljon viehättävämpi mitä kaksi edellistä yhteensä, mutta maa on jopa minulle liian hiljainen.
Näin jälkeenpäin olen todella onnellinen, että emme muuttaneet tänne kokonaan, sillä poikaystäväni olisi ollut mahdotonta tehdä työtään täältä käsin. Jollain lailla ymmärsin sen vasta täällä oltaessa, että lentoja ei olekaan samalla tavalla kaikkialle mitä esimerkiksi Helsinki-Vantaalta. Hän kun käytännössä lentää työkseen niin yhdessäolo on ollut aika minimaalista viime aikoina. Suoria lentoja on yllättävän harvakseltaan Luxembourgista ja yhden yön pysähdykset kotona ovat olleet sen takia käytännössä mahdottomia.
Ymmärrän, että perheellisille työssäkäyville pariskunnille Luxembourg on taivas. Korkea palkkataso, verohelpotukset, lyhyet yhteydet ja lapsista tulee auttamatta monikielisiä kosmopoliitteja jo ennen kuin synttärikakussa on seitsemän kynttilää. Yksineläjälle Luxemburg voi tosin olla aika hiljainen ainakin näin talviaikaan?
Luxembourgissa ei sinänsä ole mitään vikaa, se on todella siisti, turvallinen ja töitä on paljon. Itselleni tuli vain sellainen opiskeluaikojen Vaasa-efekti, kun kaikki paikat ovat kiinni sunnuntaisin ja kaupat sukevat arkisinkin jo klo:18, niin en edes yritä mennä töiden jälkeen keskustaan. Välillä mietin, että miten putiikit pysyvät edes pystyssä, sillä harvemmin kukaan lähtee töistä ennen kuin kello lyö illalla kuusi.
Yksi asia mikä tosin on täällä jotain sellaista mitä en ole missään kokenut on kansainvälisyys. Puolet maan asukkaista on kaikkialta muualta maailmasta ja olen täällä asuessani törmännyt varmaankin vain viiteen oikeasti luxemburgilaiseen ihmiseen. Kaikki muut ovat jostain muualta. On ollut hieno kokea miten kaikki ovat tervetulleita ja jollain lailla toimivat yhdessä, vaikka kulttuuritaustat ovat niin erilaisia. Omassa tiimissäni on esimerkiksi venäläinen, intialainen, kanadalainen, ranskalainen, saksalainen sekä egyptiläinen : )
Tämä teksti on henkilökohtaisesta perspektiivistä kirjoitettu ja luulen, että jos olisin tullut suoraan Suomesta ilman Pariisissa asumista tänne, voisi hiljaisuudessa viihtyäkin. Olen vain tottunut, että joka puolella on elämää ja sen takia tämä kotoilu tuntuu vähän omituiselta. Pitäisi löytää joku hyvä balanssi näiden kahden väliltä :)
22 Comments
Vaasa-efekti – pääsin aika hyvin jyvälle, mitä tarkoitat perheellisille Luxembourg tosiaan kuulostaa enemmän kuin ihanteelliselle asuinpaikalle, mutta varmasti kotoilullakin on rajansa. Nytpä sinulla on kuitenkin vertailupohjaa, kun mietitte seuraavaa asuinpaikkaa!
Hih, niinpä. Vaasa oli ihana paikka opiskella ja olla, mutta minulle vain vähän liian pieni. Toki ystävät ovat edelleen Helsingissä, joten sekin totta kai vaikuttaa, että mikään muu kaupunki ei tunnu yhtä mahtavalta kuin Helsinki : )
Jep, nyt on vertailupohjaa. Haluaisin jotain tältä väliltä, en niin suurta mitä Pariisi enkä näin pientä mitä Luxi. Perheellisille tämä on tosin paratiisi :)
Samaa sanoivat nuoret Luxembourgissa investointipankissa työskentelevät siellä vuosi sitten vieraillessani :) Mietin silloin samaa – perheelliselle mukava lintukoto, muuten kovin hiljainen.
Voin ymmärtää hyvin. Varsinkin kun olen niin paljon yksin, alkaa tämä autoiluelämä töiden ja kodin välillä aina hivenen väsyttää. Olisi kiva edes kävellä hivenen kaupungilla ja mennä vaikka teelle, mutta kun kaikki menee kiinni niin aikaisin.
Jostain syystä samaa on Tanskassa, ainakin Aarhusissa. Ostoskeskukset ja kaupat menee kiinni klo 17-19. Mähän oon vasta työmatkalta päässy kotiin klo 17! Ainoastaan ruokakaupat on auki 22 saakka tai yön yli. Eniten ehkä ärsyttää se, että rakastan käydä kirpputoreilla ja ne menee jostain syystä täällä aina viimestään klo 17 kii. Ehkä ne ajattelee että töissä käyvät ei käy kirpputoreilla? :D
Joo Aarhus on kyllä siinä suhteessa kummallinen! Asuin siellä pari vuotta ja mul oli kans toi sama ongelma: ei paljoa shoppailtu kun viikolla ei ehtinyt kauppaan töiden jälkeen. Toisaalta, jäipähän aikaa tehdä muita juttuja kun kaupoissa kiertely ei ollutkaan vaihtoehto :)
Täällä Köpiksessä on eri tilanne, kaupat ja kauppakeskukset on _jopa kahdeksaan_ asti auki (jotkut ihan ysiin asti!), joten töiden jälkeen ehtii ostoksille jos tarve vaatii. Tosin kaupoissa kiertely ei siltikään enää nappaa, enkä aina tajuakaan Suomen “kauppojen pitää olla auki koko ajan” kehitystä.. Miksi pitäisi?
Heippa N,
Siis lähinnä ehkä kaipaan sitä ihmisvilinää ja yöskin mahdollisuutta mennä kaupunkiin kävelemään ja katselemaan. Olen todella paljon yksin niin joskus se vain olisi kiva jos kahvilat olisi pidempään auki niin voisin mennä iltaisin vaikka kahvilaan kirjoittamaan blogipostauksiani. Pariisi on sitten taas ihan ääripää. Siellä ei ikinä mene mikään kahvila kiinni ennen klo:22 ja aina löytyy elämää ja tekemistä.
Itse kun tekee pitkää päivää, niin olisi joskus arkisin kiva mennä ostamaan vaikka sukkahousut seuraavalle päivälle jos haluaa laittaa hameen :D
Hei Heli!
Oho, Tanskassa? En olisi uskonut, sillä Helsingissä kaupat menee kiinni klo:20 ja Stockmann 21 ja muut isoimmat ruokakaupoista 22.
Ensimmäisellä viikolla yritin aina ehtiä ostamaan sukkahousuja keskustasta töiden jälkeen, mutta kun yritin rynnistää kauppoihin, olivat ne aina kiinni kun pääsin keskustaan asti. Niinpä käytin ensimmäisen viikon vain housuja :D
Vaasa-efekti :D ymmärrän täysin mistä puhut. Välillä tuntuu ihan Vaasalta myös tuolla nykyisessä saarivaltiossa…Tärkeitä asioita pitää mielessä ensi kerralla muuttoa miettiessä, vaikka toki hiljaisuudessa on hyvätkin puolensa :) (esim. olen alkanut urheilemaan samaan malliin kuin Vaasassa :P)
Hei sinä ihana – pitäisi soitella <3
Niin, Dublin on varmasti todella samanlainen paikka mitä Luxi. Varmasti niin erilainen paikka mitä Berliini :)
Niinpä. Täällakin ollaan samoiltu luonnossa, niin kuin siellä. Nyt kun tosin ilmat ovat niin kylmät niin en ole käynyt ollenkaan lenkillä tällä viikolla ja sen takia katsoin eilen jo uutta saliakin. Eli Vaasa-efekti kasvaa myös täällä ja on se jollain lailla kai ihan hyväkin :)
Pohdin juuri samaa asiaa muutama päivä sitten ystävieni kanssa. Olen asunut nyt kolmisen vuotta hieman Helsinkiä isommassa kapungissa Euroopassa(ei siis vielä edes mikään miljoonakaupunki), jonne muutin Itä-Suomesta pikkukaupungista. Olin aina ajatellut olevani huonosti ihmisvilinässä viihtyvä, mutta nyt kun vierailin juuri ystäväni luona Suomessa Jyväskylässä, jopa se tuntui heti aivan liian hiljaiselle ja pienelle. Tuli todella nopeasti ikävä kotiin. Pidän siitä että kun astuu ovesta ulos on heti ihmisiä ympärillä ja monen monta ravintolaa mistä valita illallispaikkaa, ja elämää on iltamyöhälle saakka(en puhu nyt vain biletyksestä). Eli niin vain pikkukaupungin tyttö on vähän muuttunut matkan varrella. Toki siinä vaiheessa kun tulee perhe mukan kuvioihin mieli olla toinen, vaikken kyllä usko mihinkään pikkukaupunkiin palaavani :) Muutto toiseen maahan jatko-opintojen myötä on käsillä vajaan vuoden päästä, pitäisi vain keksiä missä sitä olisi mukavin asua.
Harvoin kommentoin, mutta kiitos vielä mukavasta blogista!:) Tulee kyllä eksyttyä lukemaan useasti toisen ulkosuomalaisen juttuja-
Heippa, tunnistan kommentista itseni.
Olen pienestä kaupungista ja luulin, että en kaipaa sen suurempaa metropolia ympärilleni. Toisin kävi. Vaikka arki on suurkaupungissa hektistä, mutta ainakin siellä on alttiina kaikelle uudelle. Jotenkin Luxista puuttuu jonkinlainen dynaamisuus. Ja jollain lailla en koe että tämä on oikea maa. Näiden pitää keksiä koko ajan jotain uutta, millä pitää maa kasassa ja ihmiset täällä, sillä luonnollisesti se ei tapahtu. Verotus ja muut edut ovat ihan samanlaisia syöttejä täällä mitä Dubaissa ja Irlannissa.
Ymmärrän kyllä täysin tuon tunteen, kun hiljaisuus ei olekaan ihan niin nautinnollista, kuin mitä suurkaupungissa asumisen jälkeen ajatteli… Meilläkin oli Lontoosta muuton jälkeen aika shokki olla Saksassa, missä on myöskin sunnuntaisin kaikki kaupat kiinni ja arkipäivisinkin jopa pienimmät kioskit laittavat pillit pussiin kasilta (eivät sentään ihan vielä kuudelta, se vielä olisikin puuttunut!). Toisaalta se rauhallisuus ja hiljaisuus oli siihen hetkeen tervetullut muutos ja vaikka se välillä ärsytti ja ihmetytti, osaa sitä viimeistään näin jälkeenpäin arvostaa. Joutui puoliksi pakostakin keksimään muuta tekemistä, kuin pelkkää kaupoissa luuhaamista (kävin vuoden aikana museoissa useammin kuin koskaan aiemmin), eikä iltaisin voinut sortua ihan yhtä helposti hakemaan kaupasta vaikka suklaalevyä aina kun mieli teki. Mutta yleisesti ottaen mulle sopii enemmän elämä kaupungissa, joka on 24/7 auki – satun vaan olemaan tällainen, joka haluaa kaiken nyt ja heti eikä vasta huomenna ;)
Heippa,
olen miettinyt sinua paljon viime aikoina :)
Hih, uskon. Maija on kertonut, että Saksa oli aika samanlainen mitä Luxi. Kaupat kiinni aikaisin ja töiden jälkeen oltiin paljon kotona. On sekin ihan kiva, mutta kaipaan sitä kun käeli ulos ja kaupunki oli siinä. Ihan kun asuin Töölössä. Kävelin ulso ja hyppäsin ratikkaan ja viidessä minuutissa olin jo Stockalla joka oli auki 9 asti.
Varsinkin Ranskassa elämäninen on painottunut myöhään iltaan, niin sen osan puuttuminen ehkä vähän itseäni ärsyttää kun ei ole edes mahdollista mennä museoon vaikka klo:19. Toinen asia mitä kaipaan täällä on kävely (lue:haahuilu). Pariisissa kävelin helposti 50 km viikossa ja täällä en ole edes uskaltanut katsoa askelmittariani. Ihan hirvittää.
En tiedä mikä paikka itselle olisi paras. Jotenkin vain aina romantisoin sitä Amsterdamia.
Ihanaa viikonloppua sinne – sinulla se onkin alkanut jo tänään! Teen paljon töitä Dubain kollegojen kanssa, niin perjantaisin aina havahdun, että siellähän onkin lauantai :)
Muistelen, että pidät Barcelonasta, eikö se käy teille molemmille?
Siis oh boi jos voisimme asua Barcelonassa! Siellä tosin työllisyystilanne ei ehkä ole se parhain, mutta elämä olisi :)
Poikaystäväni toimisto on Madridissa, niin meidän pitäisi muuttaa sinne ja joidenkin syiden takia sinne ei oikein toivota kenenkään muuttavan, joten Espanja on meidän kohdalta pois laskuista.
Olen monta kertaa kysynyt, että haluaako poikaystäväni oikeasti näin vaikean tapauksen kanssa naimisiin, kun maa valinta on näin hankala :D. Jenkkeihin olisi järkevintä mennä, mutta kun en halua sinne ollenkaan :/
Asuin vuosia Buenos Airesissa ja oh boy, kun Suomi tuntui hiljaiselta tämän kokemuksen jälkeen.
Buenos Aires on täynnä tunteita, hyväntuulista puheensorinaa, kahvila- ja ravintolakulttuuria, vilkasta ilta(yö)elämää kera lasten, illallisia ystävien kesken jne. -Miljoonakaupunki, joka ei kai koskaan nuku.
Ensimmäisen vuoden kotiinpaluun jälkeen asuimme ihan Helsingin keskustassa. Kaikkialla muualla hiljaisuus ja kaupunkien pienuus tuntui kuin heinäseiväs kutittaisi kurkkua.
Vuoden jälkeen olin taas tottunut Suomeen ja muutimme sitten pienemmälle paikkakunnalle isomman kodin perässä. Autolla pääsee nopeasti Helsinkiin, jos omat ympyrät tuntuu turhin pieniltä. Toisaalta, lapsiperhe-elämä pitää niin kiireisenä, ettei sillä ole paljoa väliä, missä asumme. Elämä kun on neliö kodin, koulun, kaupan ja työpaikan välillä – ja pienellä paikkakunnalla kaikki on mukavan lähellä. ;) Kiva plussa on se, että ostoskeskus menee kiinni 20-22 välillä arkisin.
Mieheni joutuu matkustaa usein Saksaan ja toimisto on pienellä paikkakunnalla. Siellä iltaisin on lähes täysin hiljaista ja autiota. Kun tähän lisätään vielä keliakia, mieheni on ihan pulassa iltaruokailujen suhteen. Vain pari hassua kotikutoista kuppilaa/ravintolaa auki ja that’s it. Jos vuokraa auton, pääsee kauppaan -siis jos ennättää palaverien jälkeen.
Miten olisi Italia asuinmaana? Rooma? Milano?
Mun suosikki on Kööpenhamina. :)
Siis wau! Buenos Aires on ollut varmasti ihan mahtava kokemus.
Istuin kerran Italiassa Buenos Airesissa asuvan mummon vieressä ja ja hänen tyttärensä tulkkasi, että miten hänen edesmennyt aviomies toi joka sunnuntai aamuapalan tarjottimella sänkyyn ja yhden ruusun. Mummeli piti myös poikaystävälleni saarnaan, että minua pitää kohdella hyvin :))
Tanssitko tangoa? Olen kerran ollut viikonloppukurssilla argentiinalaista tangoa opettelemassa ja siitä lähtien olen unelmoinut tanssivani tangoa Buenos Airesissa.
Niin, kai se on vähän mistä tahansa tulee niin takaisin niin shokki on suuri. Muistan kun tulin Malesiasta takaisin Suomeen kahdeksan kuukauden jälkeen ja olin aivan rikki. Äkkiä siihen taas sitten tottui.
Ymmärrän hyvin. Jos meillä olisi lapsia, niin en varmasti haikailisi yhtään isompaan kaupunkiin. En nytkään tosin ehkä isompaa kaupunkia tarvitsisi, vähän eläväisemmän ehkä.
Lux on aikasamanlainen tuossa asiassa mitä Saksa. Ihmiset ovat kotona eivätkä syö ulkona niin kuin ranskalaiset. Onneksi ruokakaupat ovat täällä 19 asti auki ja yksi 20 asti, niin ruokaa saa onneksi vielä työpäivän jälkeen.
Siis vuosi sitten olimme muuttamassa Italiaan, mutta se kulttuuri on jollain lailla ehkä vielä hitaampi mitä Ranskassa tai Luxissa. Jos minua pidetään jo nyt kamalana tylsänä suorittajana joka ei millään haluaisi olla lounaalla 20 minuuttia enempää niin miten sitten Italiassa? :D
Mun suosikki on myös Köpis, Dami, Helsinki ja Tukholma :)
Moikka Sofie,
Oletko asunut itse Saksassa? Saksa on suuri maa ja sieltä kyllä löytyy isoja kaupunkeja, joissa on menoa myöhemminkin illalla. Esimerkiksi Berliini on kaupunki, joka oikeasti ei nuku koskaan :)
Voin samaistua tohon balanssin löytämiseen kyllä! Asuin ennen aivan Geneven ulkopuolella ja koin alueen todella viehättäksi eikä turhan kiireiseksi :) Ranskankielinen Sveitsi oli ihanan eloisa, mutta ei ikinä tuntunut liian kiireiseltä. Nyt asun Amsterdamissa ja jostain syystä elämä tuntuu täällä paljon kiireisemmältä, kulttuuri muistuttaa koti suomalaisesta paljon enemmän :D Suosittelen silti Damia, ehkä voisi olla Pariisin jälkeen hyvä välimuoto :)
Kihlautumisesi myötä kannattaa “perustaa” perhe. :=) Sitten haikailet tänne takaisin. ;=)
Mä taas rakastan Luxia! Tosin tähän varmasti vaikuttaa se, että Luxemburg oli ensimmäinen kaupunki jonne muutin heti valkolakin saatuani. Kieltämättä nuorelle ihmiselle ajoittain vähän turhankin rauhallinen, mutta jotenkin tosi ihana ja erityisesti upea maa perheellisille expateille. Oon itseasiassa tulossa nyt viikonloppuna Luxiin ensimmäistä kertaa sitten poismuuton jälkeen, vähän jännittää vieläkö kaupunki tuntuu yhtä rakkaalta ja kodikkaalta! Tässä välissä on kuitenkin tullut asuttua jo niin monessa muussa maassa ja kaupungissa..