Olin niin onnellinen kaikista kommenteistanne Our Day in New York -postaukseeni. Jollain lailla pelkäsin hivenen teidän reaktiota, sillä blogini perusteella minusta saa ehkä sellaisen kuvan, että olisin nimenomaan järjestänyt isot häät kaikkine Pinterest clichéineen. Toisin kävi.
Häät ovat yksi asia mitkä ovat jollain lailla niin kulttuurisidonnainen. Meksikossa häihin kutsutaan vähintään viisisataa ihmistä, Suomessa syödään jälkiruoan sijasta hääkakkua ja Intiassa hääjuhlallisuudet kestävät päiviä. Näin jo kaukaa, että emme kumminkaan olisi voineet tyydyttää kaikkien toiveita, kun kaikki vieraamme olisivat tulleet niin ympäriinsä. Sen takia kuuntelimme sydämiämme jo ennen, kun menimme kihloihin ja päivä New Yorkissa meille kahdelle, illallinen vanhemmille ja hyvät bileet ystäville oli meille kaikista paras ratkaisu.
Muistan kun muutama vuosi sitten olin hääjuhlissa jotka alkoivat kahdeksalta illalla ja loppuivat heti klo:00:15. Olin sangen pettynyt, sillä olin lentänyt toiselle mantereelle bileisiin, jotka loppuivat ennen kun edes ehtivät alkaa. Mietin hetken ja katsoin itseäni peiliin – nämä häät olivat parin, eivät minun. Heillä oli syynsä miksi häät haluttiin pitää simppeleinä. Meksikossa taas odotin viime helmikuussa hääkakkua (jätin jopa alkuruoan syömättä, että voisin syödä kakkua enemmän- ahne mikä ahne) turhaan. Sitä odottamaani hääkakkua ei ikinä tullut. Ei myöskään latinobiisejä, sillä hääpari halusi eurooppalaiset häät vaikka oltiin Meksikossa. Minä odottelin siis aivan turhaan taco -vaunuja ja Ricky Martinia. Un dos tres – fail.
Häihin liittyy myös niin paljon odotuksia ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Joku ei haluaisi missään nimessä sormusta Tiffanylta ja toinen ei taas halua olla missään tekemisissä Antwerpenistä ostettujen kivien kanssa. Henkilökohtaisia valintoja nämäkin. Ihan itse saa kukin kukkansa ja kivensä valita :)
Minulle taas kirkkohäät huntupäässä olisi ollut niin korni ajatus. En usko mihinkään korkeampaan ja jos nyt rehellisiä ollaan, ei tässä enää mitään neitsyitä olla oltu pitkään aikaan. Jotenkin olisin ollut niin vieraassa paikassa astelemassa kirkkoa pitkin huntu päässä isossa mekossani. Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen, AMEN.
Rakastan häitä, mutta oman kokemukseni jälkeen haluan vielä enemmän, että jokainen saa pitää sellaiset häät kuin haluaa. Vegaanit saavat pitää vegaanihäät ja ne ketkä eivät juo alkoholia voivat pitää alkoholittomat häät. Olin niin onnellinen, kun sain pitää omat city-hääni New Yorkissa, syödä suklaamansikoita aamupalaksi ja olla stressaamatta, että viihtyväthän kaikki varmasti. Tärkeintä oli, että me viihdyimme ja nautimme päivästä.
Lensimme häiden jälkeen mieheni vanhempien luokse kertomaan uutiset. Vähän jännitti, sillä hän on ainoa lapsi ja totta kai äitinsä silmäterä. Onneksi itkettiin ja huudettiin ilosta eikä surusta.
Jos jotain take awayta voin antaa, niin tehkää niin kuin haluatte. Se on kaikista tärkeintä. Satoja ihmisiä on vaikea miellyttää ja aina jollain on jotain sanomista toisten valinnoista, mutta kyse on teidän päivästä. Ihan hyvillä fiiliksillä minä edelleen olen ystävistäni, vaikka en sitä hääkakkua siellä Meksikossa ikinä saanutkaan. Just enjoy!
Ja jos jotain haluan kiittää inspiraatiosta, on se Home Via Laura ja heidän häänsä New Yorkissa<3
60 Comments
Ihana postaus! <3 Ja olen niin samaa mieltä. Olet onnekas, kun sinun ja miehesi ajatukset häistä kohtasivat. Minä olen kanssasi samoilla linjoilla ja olisin halunnut häihimme vain meidät kaksi. Mieheni taas olisi halunnut isot kirkkohäät ja minun ajatukseni niistä olivat hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi. Summa summarum: emme menneet koskaan naimisiin, koska kumpikaan ei joustanut omista periaatteistaan. Yhdessä olemme silti edelleen. Joskus tuo hää-asia vähän harmittaa, sillä vaikka nyt menisimmekin naimisiin, ei mikään ole enää samanlaista kuin 15 vuotta sitten - liikaa elettyä elämää :) Toisaalta: lapset sitovat meidät joka tapauksessa yhteen loppuelämäksi, että ehkä tässä ollaan riittävän sitoutuneita ilman papin tai kenenkään muukaan aamenta.
Olen niin onnellinen sinun puolestasi ja siitä, että olet löytänyt viereesi oman ihmisesi! Toivon teille roppakaupalla onnea loppuelämäksenne! <3
Heippa sinä ja anteeksi että vastaaminen kesti.
Meille olisi varmaankin käynyt juuri noin. Olisin ollut niin kirkkohäitä vastaan ja jollain lailla en halunnut perinteisiä häitä. Ymmärrän että jos olisin ollut hivenen nuorempi olisin voinut unelmoida prinsessahäistä, mutta en enää tässä iässä :)
Nimenomaan. Me oltaisi oltu varmasti ihan yhtä onnellsia ilman naimisiinmenoakin, mutta tämä oli meidän päätös. Kaikkien ei tarvitse mennä naimisiin :)
Kiitos niin paljon Tarja <3 Kiitos että olet ollut mukanani jo vuosia ja ilahduttanut minua kommenteillasi <3
<3
<3
Ihana postaus! Oon sun kanssa tosi samoilla linjoilla häiden suhteen. Monet nykykäytännöistä ovat niin vanhentuneita, esimerkoksi nyt vaikka juuri nuo mainitsemasi ja esim. häälahjat (uuden elämän aloittamiseen, no miten kun yhdessä on jo asuttu vuosia) jne. Itse toivoisin nimenomaan pieniä häitä ihan omalle perheelle. Jotenkin ajatus kymppitonnin häistä kuulostaa kauhistukselta, itselleni paljon tärkeämpää on vaikka mahdollisuus ostaa oma asunto aikaisin. Ja tähän kun vielä lisätään kaikkien mielipiteet siitä millaisten häiden “kuuluu olla”, pikkuhäät alkavat kuulostaa parhaimmalta vaihtoehdolta. Jotenkin inspiroiduin tästä sun teksistä hurjasti! <3 Olen itsekin samanlainen kattausfriikki (sallit varmaan nimityksen) enkä voi kuvitella järjestäväni muita kuin Pinterest-häitä, jos tulossa on vähänkään enemmän kuin perhe. Onnea vielä naimisiinmenosta ja kaikkea hyvää teille! <3
Heippa, niinpä. Jonkun mielestä häämatkakin on niin vanhentunut käytäntö. Ennen häämatkalle lähdettiin sen takia koska yhteisiä öitä ei oltu vietetty aiemmin ja mainitsemasi häälahjat ostettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Itse haluan häämatkalle, mutta häälahjoja en tarvitse.
Niin, ja se kymppitonni ei edes riitä mihinkään välttämättä. Me haluttiin viettää mitä ihanin loma ja meidännäköiset häät ja laittaa rahat vaikka sijoitusasuntoon.
Kiitos niin paljon -ilo on minun puolellani :)
Toivottavasti et pahastu näin henkilökohtaisesta kysymyksestä, mutta onko nämä kenties miehellesi jo toiset häät? Tästä tekstistä saa sellaisen kuvan, että halusitte pitää matalaa profiilia häistänne.
Ette siis kertoneet vanhemmille etukäteen?
Heippa,
en pahastu kysymyksestä. Hän ei ole minua ennen ollut edes ikinä kihloissa. Hän on minua kymmennen vuotta vanhempi, mutta ei ole oikein aiemmin edes ajatellut mennä naimisiin ja sen takia on pysynyt yksin suurimman osan ajastaan.
Ei se mikään ihme olisi jos hän olisi ollut naimisissa ennen eikä se minua haittaisi. Tunnen minun ikäisiäni ihmisiä, jotka ovat menneet 20-vuotiaina naimisiin ja ovat eroamassa tai eronneet. Elämässä on hyvä tehdä valintoja ja luopua niistä jos ei ne toimi.
Emme halunneet kertoa oikein kenellekään, sillä pelkäsimme, että muut eivät hyväksy valintaamme vaan olisimme joutuneet nimenomaan järjestämään ne perinteiset häät. Plus, se oli niin ihanaa miettiä kuukausia meidän suurta päivää ilman lisäkysymyksiä tai stressiä :))
Nyt kävi niin hassusti, että minä taidan puolen toista vuoden päästä seurata sinun ja Lauran jalanjälkiä. ;)
Oi miten mahtavaa – suosittelen!
Teen vielä erillisen postauksen että miten kaikki kannattaa tehdä :)
Totesimme, että tämä voisi olla meillekin juuri se oikea tapa. Mieheni kammoaa esillä oloa ja isoja juhlia ja itse stressaisin itseni hullujen huoneelle niiden perinteisten häiden kanssa . Nyt sitten vaan New Yorkin matkaa suunnittelemaan.
Onneksi olkoon tuoreelle avioparille! Ja hienoa, että seurasit sydämesi ääntä, ratkaisunne on täydellinen juuri teille. Häät/joulu/pääsiäinen, olen sitä mieltä ettei sukulisia tarvitse miellyttää. Emme ole vastuussa toisten tunteista ja uskon että kestävimmät suhteet sukulaisiin ja lähimmäisiin syntyvät kun olemme reippaasti omia itsejämme. Toki toinen asia on läheisen miellyttäminen puhtaasta välittämisestä.
Me myös ‘karkasimme’ naimisiin ja paljastimme sen ystäville ja vanhemmille kotona hääbileissä. Parasta päivässä oli se, että sain viettää sen kahden kesken aviomieheni kanssa omassa kuplassamme: vihkiminen oli todella tunteellinen hetki, jonka jälkeen saimme viettää loppupäivän hotellihuoneessa sängyssä, johon skumppaa sai tilattua lisää ottamalla yhteyden respaan. Hääillallista söimme läheisessä bistrossa baritiskillä, koska meillä ei ollut pöytävarausta ja silti ilta on yksi elämäni ikimuistoisimmista. Vihkimisen jälkeisessä tunnemyllerryksessä energiaa ei olisi riittänyt vielä sadan häävieraan kanssa seurusteluun ja bilettämiseen.
Ihanaa kuherruskuukautta teille! <3
Hei,
kiitos paljon :’)))
Niin, minä olen tähän ikään sen oppinut niin monta kertaa että aina loukkaa jotakin kun kaikkia ei tässä elämässä voi miellyttää. Se on surullista, mutta toivoisin, että ihmiset olisivat myös avoimempia erilaisille vaihtoehdoille :)
Niin. Tuo hetki kun söimme aamiaista ja katselimme pilvenpiirtäjiä oli niin ihana. Samoin se odottelu kaupungintalolla sekä ajelu pitkin kaupunkia. Parhainta olivat sanat toisillemme ja se fiilis minkä jaoimme. Tietäisin että en olisi kokenut sellaista levollista fiilistä jos olisin joutunut stressaamaan satojen vieraiden viihtyvyyttä :)
Teidän häädinneri kuulostaa mahtavalta! Ei se paikka tai ruoka ole tuossa kohtaa tärkeintä, se on se seura <3
Kiitos paljon! Lähdemme häämatkalle kevään tullessa :)
Voin kuvitella kuinka ihanan romattinen paiva teilla on ollut ja ehka mielestani tama tapa sopii myos sinulle. Itse en oikein osaa ottaa paineita haista, ehka mun lahipiirissa tallaista on vahemman, monet kaveritkin on vaan karannut naimisiin. Me mentiin melkein vuosi sitten naimisiin ja paatettiin paiva kuukautta ennemmin. Tilaisuus jarjestyi kun aitini ja siskoni tulivat tanne Australiaan ja mieheni isa asuu taalla. Viime tipassa hoidetut paperiasiat, aiti ja sisko kavivat hakemassa kimpun ja sit vaan kutsuttiin vapaana olevat kaverit maistraattiin torstai-iltapaivana. Illaksi oli ravintola, jonne meita paatyi n. 20 hengen porukka ja olin saanut valita mieleiseni viinit eli aika taydellisesti meni myos meidan paiva. Me halutaan jarjestaa viela haabileet kaikille kavereille, jotka asuu ympari maailman ensi vuonna. Valilla mietin etta oli taa pienempikin versio jo ihan taydellinen :)
On kiva kuulla, että te olette samanlaisen päivän kannalla. Se on jotenkin niin helpottavaa, kun pelkäsin aluksi teidän reaktiota :)
Niin, luulen että prinsessahäät ovat kaksikymppisten mielessä. Kolmekymppisille riittää vähempi ja henkilökohtaisempi juhla.
Voi miten ihanan kuuloinen päivä! Teidän tarinoita on niin ihana lueskella kun monella on niin rento ja realistinen ote suureen päivään. Juttelin hääkuvaajamme kanssa ja hän sanoi minulle, että hänelle on muutaman kerran tullut vastaan pariskunta jotka ovat järjestäneet nimenomaan Pinterest-häät ja päivä on kuvaajan mielestä ollut yhtä suorittamista ja dokumentointia ja kireys on vain seurannut pariskuntaa kun kaiken on pitänyt olla “Pinterest perfect.”
Ja kun on pienemmät häät, voi panostaa niihin eri tavalla mitä isoihin häihin :)
Teidän häät kuulostavat aivan ihanalta! Rehellisesti sanottuna myös minä olisin halunnut “karata” vihille, jossain kauniissa paikassa niin että paikalla olisi vain minä ja mies. Täällä sitä kuitenkin järjestetään reilun 100 hengen häitä ensi kesälle.. Ei sillä että mielellään näitäkin juhlia järjestän! Ihana saada läheiset paikalle rakkaudentäyteisen päivän merkeissä :)
Mutta oon ehdottomasti samaa mieltä, jokainen tyylillään! Häät ovat parhaimmillaan kun ne ovat juuri hääparin näköinen tapahtuma!
Kiva kuulla :)
Minulla on itseasiassa moni muukin tuttu karannut naimisiin. Voi olla että ikä sekä taloudellinen tilanne on sellainen, että mieluummin laittaa tuhannet asuntoon kun yhteen päivään :)
Nimenomaan. Jos joku olisi oakottanut minut kirkkohäihin, niin olisin varmasti pysynyt kihloissa lopun ikääni. Toki ymmärrän myös kirkkohäät, mutta itse en vain voinut nähdä itseäni astelemassa alttarille. Jos ei usko muutenkaan, niin miksi kirkko pitää sotkea isoon päivään :)
Onnittelut teille <3 Tuo on kyllä niin totta, että kaikkia ei voi, eikä tarvitsekaan miellyttää. En ole itse naimisissa, vaikka yhteistä tietä miehen kanssa on takana jo yli 14 vuotta, ja toki naimisiin menokin mietityttää, mutta mikä olisi se oikea tapa, kun perinteiset kirkkohäät ei tosiaan omalta jutulta tunnu. Ihanalta kuulostaa teidän hääpäivänne!
Niin, tosi moni jättää menemättä naimisiin nykyään ja se on ainakin Suomessa todella fine. Yhdysvalloissa se on jollain lailla sosiaalinen pakko. En itse ymmärrä miksi ei pelkkä rakkaus riitä jos ei halua mennä naimisiin?
Kiitos, se oli ihana!
Ihana juttu! Itse toivoisin niin tätä samaa. Kirkossa kerran vihitty eikä tuntunut omalta itseltä ja kaatuihan se suhdekkin sitten siksi koska ei tuntunut että olen oma itseni vaan se mitä minun toivotaan olevan. Nykyinen mieheni sen sijaan vaalii perinteitä ja hänen suku tietysti myös. En tiedä miten saisi ajatukset kohtaamaan vai meneekö niin että lopulta naimisiin ei päädytä ainakaan toistemme kanssa. Niin ja tuleeko siitä loppuelämän vihat ja taistelu sukulaisia kohtaan kun ei pidetty jättimäisiä kirkkohäitä jossa morsian luultavasti ahdistuu niin että karkaa paikalta
Niin, onneksi kukaan ulkopuolinen ei kertonut meille miten tulisi tehdä ja elää, vaan ihan itse päätimme. Toki tilanne olisi voinut olla toinen jos olisimme kertoneet aluksi mitä suunnittelimme. Meidät tosi pelasti se, että mieheni äiti ei voi lentää ja minun mummikaan ei ole enää sen ikäinen että se olisi fiksua.
Minusta se ei kuuluu suvulle. Tai jos joku haluaa välttämättä juhlat, onko niiden pakko olla aina niin perinteiset? Jos minut oltaisiin laitettu kävelemään kermakakkupuvussa alttaria pitkin, olisin varmasti ollut niin ahdistunut ja ärsyyntynyt. Kyse on kumminkin minun päivästäni.
Nyt vaan sanot sille miehelle että ei kiitos. Tämä asia oli myös ongelma entisessä suhteessani ja olimme kihloissa kuusi vuotta eikä niitä häitä ikinä tullut. Niin erilaiset toiveet tässä ja muissa asioissa.
Suuret onnittelut vielä näin jälkikäteen! Yhtenä aamuna viikolla luin ennen töihin lähtöä postauksesi siitä, että olette menneet naimisiin, ja kyllähän siinä taisi pari kyyneltä tirahtaa ihan ventovieraan puolesta, niin omituista kuin se onkin :)
Täytyy myöntää, että blogisi lukijana tietysti odotin juuri sellaisia Pinterest-chichéillä höystettyjä kauniita hääjuhlia, joista me lukijatkin olisimme saaneet nauttia kuvien muodossa. Loppujen lopuksi tulin kuitenkin puolestasi paljon onnellisemmaksi, kun sain lukea tästä teidän kahdenkeskeisestä onnenpäivästä. Häät ovat nimenomaan hääparia itseään varten, ja jokaisen parin pitäisi voida mennä naimisiin juuri niinkuin he yhdessä haluavat.
Olen käynyt tässä viimeiset pari vuotta mielessäni kamppailua siitä, millaiset häät me tulemme avopuolisoni kanssa pitämään. Toisaalta haluaisin aviotua juurikin vain kaksin, toisaalta taas järjestää ne isot juhlat, joista olen pienestä asti haaveillut (ei kirkkoja tai muitakaan ns. clichéitä, ylipäätään vain kunnon juhlat). Mieheni taitaa olla hieman enemmän juhlien kannalla, mutta avoin kuitenkin kaikille ehdotuksille. Teidän häänne antoivat kyllä paljon inspiraatiota, kiitos siitä <3
Heippa, voi kiitos <3 <3
Niin, uskon että et ollut ainut ! Varmasti jotain sellaista saatte sitten ystäville järjestetyistä kesäjuhlista, mutta haluan että kaikki on kumminkin rentoa menoa eikä pönötystä :)
Niin. Kun kerroin työpaikalleni, että olen menossa naimisiin, oli vastaukset hyvin erilaiset. Kun on monikulttuurisessa työpaikassa, näkyy perinteet hyvin selkeästi. Sain onnentoivotuksia ja ihmetyksiä.
No mitä jos karkaisitte kahden ja pitäisitte kunnon juhlat rakkaimille? Minua ei ainakaan kiinnosta kutsua ihmisiä juhliini, joita en ole nähnyt vaikka viimeiseen viiteen vuoteen. Ne kutsun ketkä ovat olleet elämässäni läsnä viime vuodet :)
Oleppa hyvä!
Onnea avioituneille!
Pitkäaikainen seuraajaksi kiittää tyylikkäästä ja omaa elämäänsä jakavasta blogistasi. On kiva seurata kansainvälisessä ympyröissä liikkuvan suomalaisen elämää.
Minua kiinnostaa sukunimikysymys. Eli vaihdoitko, otitko kaksiosaisen vai säilytitkö oman sukunimesi?
Itse avioituessamme säilytin omani nimittäin, vaikka aviomies oli pettynyt. Hän olinkin konservatiivisempi kuin minä.
Heippa,
kiitos paljon :)))
Otan hänen sukunimen. Jotenkin koen että meistä tuli perhe niin minulle on tärkeää että meillä on sama sukunimi. Kaksiosainen ei toimisi, sillä minulla on suomalainen sukunimi ja se tulevan nimeni kanssa ei vain rimmaisi. Jos en pitäisi sukunimestä, niin pitäisin omani. Ymmärrän sinua hyvin :)
Rakkaimmat onnittelut!! Olen todella onnellinen puolestasi ja toivon teille ihanaa elämää koko
sydämmestäni. Kiitos ihanasta blogistasi.
Heippa,
voi kiitos niin paljon :)))))
Niiden Instan sneak peak kuvien ja blogipostusten myötä päivänne vaikutti olevan täydellinen. <3
Omat Pinterest kansiot täyttyvät harva se päivä mutta jos sitä suunnittelisi omaa suurta päivää niin päätyisin teidän ratkaisuunne. Kaikkein tärkeintä häissä on se, että päivä on hääparin näköinen eikä kellään muulla saisi olla siihen sanomista. :)
Arvaa vaan onko Nykki matkakuume taas noussut näitä postauksia lukiessa. Kävimme pari vuotta sitten juhlistamassa 30-vuotista syntymäpäivääni siellä kesällä ja siitä reissusta jäi niin hyvät muistot. Pidänkin mielessä Plaza hotellivinkkisi sillä viime reissulla hotellia tuli ihasteltua vain ulkoa. Home Alone 2 kuuluu omiin joululeffa suosikkeihin joten täytyyhän hotellin sisälläkin käydä vähän fiilistelemässä. ;)
Vielä kerran tätäkin kautta congrats! <3
Heippa Lora,
ja kiitos niin paljon kommentistasi ja kaikista näistä vuosista <3 On upeaa miten kauan sinäkin olet Sohvin matkassa ollut - siitä tulee niin hyvä mieli :)
Siis minä voisin suunnitella toisten häitä, mutta en omiani. Pinterestissä olisi ollut kansiot ja ideat valmiina, mutta kun en niitä sellaisia häitä haluaisi itselleni. Ymmärrän sinua nin hyvin!
Haha, no kuule, arvaa haluanko takaisin? Siis Plaza oli niin ihana! Sieltä tuli niin paljon Home Alone flashbackejä mieleen että oikein huvitti.
Kiitos paljon!
Hphiphurraa:)))
Kiitos!
Inspiraation Nycin häihin mekin saimme Home via Lauralta ;) Meille moni sanoi, että ihanaa, kun uskalsitte järjestää omannäköisenne häät, mikä on outoa, sillä miksi ihmeessä emme olisi uskaltaneet toteuttaa perinteistä poikkeavia häitä ja juuri sellaisia, joista me unelmoimme. Mielestäni parien pitäisi ehdottomasti kuunnella enemmän itseään ja toteuttaa juuri sellaiset häät kuin haluavat, välittämättä siitä vastaako se kenenkään muun odotuksia. Unelmat on tehty toteutettavaksi.
Hei – voi miten mahtava kuulla!
Voi olla että asenteet ovat muuttumassa. Moni myös opiskelee pitkään ja naimisiin mennään vanhempana jolloin eri asiat nousevat tärkeimmäksi suurta päivää miettiessä. Enää ei ehkä haluta maksaa tuhansia hääpuvusta ja mieluummin panostetaan häämatkaan.
Minunkin mielestä. Olen itse ollut aina ihan onnellisissa häissä, mutta olen kuullut ystäviltäni, että he ovat olleet nimenomaan häissä jossa stressi on ollut pääosassa, ei vapautunut onni <3
Nimenomaan, unelmista pitää pystyä pitämään kiinni. Oli ne sitten isot tai pienet häät :)
Naimisiin meneminen ei ole vielä varmaankaan kymmeneen vuoteen ajankohtaista minun kohdallani mutta sitten joskus haluaisin kyllä mahdollisimman pienet häät. Itselläni olisi toiveissq pieni intiimi tilaisuus, jossa olisivat läsnä vain lähimmät sukulaiset ja molempien puolelta parhaat ystävät. Olisipa myös niin ihanaa, jos uskaltaisimme tehdä tuollaisen päätöksen, että menisimme naimisiin ihan kahdestaan ja nauttisimme tärkeästä päivästä vain kahdestaan. Tiedän kuitenkin jo nyt, että etenkin poikaystäväni puolella tähän ei suhtauduttaisi hyvin, enkä haluaisi polttaa mitään siltoja sinne. Kyllä nämäkin asiat ovat vaikeita, vaikka kyse onkin ainoastaan vain kahden ihmisen päätöksestä ja päivästä… Mutta tottahan se on, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää täysin.
Heippa, niin minäkin. Haluan hyvät bileet ystävilleni, mutta rennon ja romanttisen päivän meille :)
Noh, ehkä jos hieman odotatte niin varmasti ne sukulaisetkin ymmärtää, että miksi päätitte kuten päätitte. On kumminkin teidän päivä. Itse en ainakaan haluaisi maksaa kymmeniä tuhansia päivästä jota en saisi viettää sillä tavalla kun haluaisin.
Kivaa suunnittelua ja toivottavasti löydätte kompromissin!
Onnea!
Kiitos!
Onnea teille <3 Omanlainen hääpäivänne kuulostaa ihanalle.
Oma hääpäiväni melkein 20v takaa oli tyystin erilainen. Astelin alttarille neitsyenä ja Jumalan siunausta liitollemme rukoillen. Takana seisoi 200 häävierasta, joista ainakin iso osa olisi ollut kovin surullisia jos emme olisi juhlineet näin. Olimme myös niin nuoria ja lähes suoraan kotoa yhteen muuttaneita, että häälahjalistan avulla koottiin yhteisen kodin irtaimisto :D 20 vuoteemme on mahtunut paljon ja uskon että ilman tuota siunausta olisi ehkä tiet jo eronneet.
Toivon teille elämänmittaista onnea!
Heippa,
kiitos häidesi jakamisesta :)
Niin, ennen oli asiat ehkä hivenen toisin ja minä en nyt ollut enää mikään ihan kauhean nuori vaimo. Ikää ja kumppaneita on hivenen enemmän mitä sinulla silloin oli.
Uskon, että tässä muutamassa vuosikymmenessä on käynyt todella iso muutos. Kukaan ystävistäni ei ole enää neitsyitä naimisiin mennessään, sillä ikää on enemmänkin kolmekymmentä kuin kaksikymmentä. Häitä ennen on asuttu yksin ja yhdessä, joten häälahjoilla ei ole samanlaista arvoa mitä ennen.
Paljon onnea teille <3
Aivan ihanan kuuloista. Ja oikeastaan aika pitkälti miten voisin itse kuvitella miten teidän häät olisi mennytkin., vaikka uumoilitkin lukijoiden odottaneen isoja prinsessahäitä. Ja vaikka olisikin odottanut, niin teksteistä ja kuvista välittyy aivan mielettömän ihana tunnelma. Paljon onnea teille molemmille!
Häät on niin intiimi ja tärkeä kahden ihmisen välinen asia, että ne pitää järjestää juuri siten mikä itsestään tuntuu luontevalta. Olin itse kaasona viime kesänä ja sain morsiamelle tolkuttaa pitkin vuotta, että teet juuri niin mikä itsestä tuntuu oikealta. Väliä siltä kuuluuko se osana suomalaista hääperinnettä tai pitääkö kummin-kaiman-veljen-vaimo sitä omituisena.
Häät oli ihanat.
Minusta onkin ihanaa että viime vuosina on saatu murrettua niitä perinteitä kirkkohäistä ja kakkukahvista. Häät saa vihdoin olla persoonalliset.
Kiitos paljon ihanasta kommentistasi – tuli niin ihana fiilis <3
Niin, moni lataa suureen päivään niin paljon odotuksia että se päivä tuntuu aika niin ylisuorittamiselta ja ahdistavalta jos ei se menekään juuri niin kuin itse on aina kuvitellut. Tämä kulttuurisidonnaisuus on jotain mitä olen niin paljon oppinut viime vuosina, jokaisella maalla on ne omat perinteet :)
Nimenomaan! Ei aina niitä pakollisia juttuja , vaan omannäköisiä juhlia!
Ihana kirjoitus ( eikä vähiten siksi että toit esiin lukuisia itseni laukomia pointteja). Kukin pari saa juhlia (tai olla juhlimatta) häitään siten kuin parhaalta tuntuu. Kyseessä kun on nimenomaan niiden kahden ihmisen tärkeä päivä
Tuhannesti onnea teille! <3
Niinpä. Moni ystävistä on tehnyt tai tekemässä samankaltaisia ratkaisuja. Toisaalta, ei kaikkien tarvitse mennä naimisiin välttämättä jos ei halua. Sekin on jollain lailla vanhanaikaista, että kaikkien on pakko mennä naimisiin.
Kiitos kiitos <3
Ihana, että piditte oman näköisen juhlan.! :) Meillä päivä ja paikka on jo varattu, mutta jälleen jään pohtimaan kuinka tällainen olisi myös paljon enemmän meidän näköinen ratkaisu. Isot sukuhäät tuntuvat jotenkin sellaiselta, että stressiä on tiedossa pilvin pimein ja jo nyt melkein kaksi vuotta ennen varattua päivää on sellainen olo, että ei jestas tuleekohan tästä mitään! Teidän päivästä rohkaistuneena voi olla, että ehkä ajattelemme vielä asiaa uudelleen todella siltä kannalta joka on tärkein eli omaltamme :)
Toivottavasti jossain kohtaa nähdään pientä vilausta sormuksestasi joka on varmasti super chic! :)
Niin oli!
Oh no, nyt vaan mietitte mikä on paras ratkaisu. En nimittäin haluaisi millään lailla mitään isoja sukuhäitä ihmisten keskellä joihin en edes pidä yhteyttä. Jotenkin tuntuisi niin teennäiseltä.
Suosittelen niin paljon meidän ratkaisua jos isot häät ei kuullosta omilta. Paras päivä ja tapa mennä naimisiin. Ne bileet voi järjestää muutenkin ilman virallista osuutta :)
Valitettavasti yksittäistä postausta en sormuksestani halua tehdä sillä pelkään ryöpytystä. Nämä ovat jollain lailla niin tunteita nostattavia juttuja, että en mieluusti julkaise asiasta mitään. Sen näkyy sitten asukuvissa :)
Ihanaa , että jollaikin on tahtoa elää kuten itse haluaa. Ihana hääpäivä teillä. Joskus on vaan ihan parasta kokea jotain kahdestaan. En ole koskaan jaksanut innostua vuosia ennen aloitetuista häävalmisteluista – tuntuu, että itse asia unohtuu kaikkien pikku yksityiskohtien alle. Ja tärkein kaikista onrakkaus! Onnea.
Hahah, minulla on ehkä välillä liiankin kova tahto :D
Niin. Välillä se oleellinen unohtuu jo ihan pienemmässäkin asioissa niin jos kaksi vuotta planaa suurta päivää niin siinä voi lähteä homma vähän fokuksesta. Itselläni ainakin lähtisi :D
Kiitos :))
Paljon onnea hääparille! <3 Hienoa että menitte naimisiin teille parhaiten sopivalla tavalla, kyse on kuitenkin teidän juhlastanne ja yhdestä yhteisen taipaleenne merkityksellisimmästä päivästä. Sen kuuluukin olla oman näköinen. :)
Heippa,
niinpä! Sen kuuluu olla sellainen kun on sen aina kuvitellut. Olen niin onnekas kun miehelläni oli samanlaiset mielikuvat suurestä päivästä :)
Onneksi olkoon!
Minua naurattaa näin ulko-suomalaisena myös kaikki tavat ja “täytyy tehdä näin” jutut häissä. Järjestin omat kaksikulttuuriset hääni syyskuussa ja vaikka päädyttiin lopulta juhlimaan kansainvälisesti Suomessa, häämme olivat myös hyvin omannäköisemme. Stressistä ei ollut tietoakaan ja oma asenteeni pikkuisen oudoista tavoista (tai niiden puutteesta) on aina: “it’s a cultural difference”. Toimi taas :)
Meillä taisi morsian selittää kesken ruokailun, että jälkiruokaa on turha odotella, täällä syödään hääkakkua :D
Kiitos :)))
Yeps, se morsiamenryöstä olisi ollut niin karsea ajatus minulle että en olisi suostunut siihen ikinä :D
Olisi ollut myös vaikea selittää miehelleni tämä suomalainen traditio.
Ihana kuulla – parasta. Niin, jos olisin mennyt sinne Meksikoon häihin sombrero päässä, niin minut oltaisiin käännytetty ovella ulos. Luulin että se olisi ollut ihan ok, mutta se olisi ollut heille sama kun minulle lippalakki suomalaisissa häissä :D
Jep, on hyvä myös tehdä vieraille selväksi että kyseessä on monikulttuuriset häät, ei ne kaikkien tuntemat perinteiset häät. Ihmisillä kun on pinttyneitä toimintatapoja jo ihan pelkästä joulustakin.
Kiitos kommentistasi!
Nyt vasta ennätän kommentoimaan, vaikka ihanaa luettavaa on ollut jo vaikka kuinka monen postauksen verran.
Ihan ensin, onnea, onnea, onnea! Niin kertakaikkisen ihanaa ja hääpäivänne on varmasti ollut niin täydellinen. <3 Olen tosi onnellinen puolestasi ja sen verran, mitä sinua tunnen, en minäkään olisi nähnyt sinua perinteisten kirkkohäiden juhlijana. Kaikkea hyvää tuleviin vuosiin, rouva Sofié!
Meillä on tänä vuonna jo 10-vuotishääpäivä. Omat häät olivat aikanaan aivan ihanat ja hyvin perinteiset. Tosin kaikki leikit kielsin absoluuttisesti, mutta muuten. Mutta jos menisin nyt naimisiin, niin mäkin varmaan toivoisin tuonkaltaisia häitä. Ratkaisumme oli silloin oikea, mutta tuollainen elopement (JA MISSÄ KAUPUNGISSA! <3 <3 <3) houkuttelisi nykyään.
Kuules sinä ihana <3
Vähän jo odottelin sinun kommenttiasi ;)
Meillä oli ihana päivä, juuri sellainen kuin halusimme. Ei mitään ylimääräistä eikä mitään liian vähän. Juuri sopivan simppelit. Masikoita, samppanjaa ja kahdenkeskeistä oloa. Todistajaksi löydettiin Rebecca kaupungintalolta ja hänelle lähtee kiitoksesi paketti sukltaita.
Moni pitää minua varmasti vähän tiukkana tätinä aina silloin tällöin, mutta mieheni tokaisi aamulla, että kukaan ei uskoisi miten rento ja laid back minä olin hääpäivänäni.
Hih, uskon. Blogin kautta voisi kuvitella että minulla olisi joku kermakakkuhässäkkä päällä, mutta jos yhtään tuntee minua, tietää, että olisin ollut niin vieraassa paikassa. Kiitos paljon <3
Jep, en näkisi sinua ehkä leikkimässä. Puhumassa kylläkin :)
Jos olisin mennyt sinun ikäisenä naimisiin, olisimme varmasti menneet tuolla samalla tavalla. Tämä oli varmasti yksi syy pitkään kihlaukseen aikoinaa. Tämä oli meille kummallekin niin ihana päivä jota muistelemme vielä kauan aikaa.
Hihi, New York on ihan sinun kaupunki. Sinä niin sovit sinne! Ps. Kuka kieltää menemästä kahta kertaa saman ihmisen kanssa naimisiin? Ystäväni meni Vegasissa naimisiin viime vuonna kun heidän lapsensa oli viisi vuotta. Mamma voitti casinolla, lapsi valitsi Alexander McQueenin pääkallosormuksen ja isä sai limusiiniajelun -perfect! Minusta on ihanaa kun ihmiset kokeilevat erilaisia juttuja :)
Paljon halauksia sinne <3 <3 <3 < 3< 3< 3
Joku jo sivusikin tuota sormuskysymystä keskustelussa. Amerikkalaisessa kulttuurissahan on se miehen kuukausipalkkaindeksi sormus linjaus olemassa ja pohjoismaisessa kulttuurissa tätä ei ole. Eli sitä suurempi timantti puolisolle mitä kovempi on miehen palkka. Tämä tyyli on havaittavissa hyvin selvästi amerikkalaisilla naisilla, kun katselee heidän sormuksiaan. Teidän suhteessahan eletään kahden kulttuurin välissä luovien toisen kulttuurin tapojen ja omien mieltymysten välillä… Mitä itse ajattelet amerikkalaista ja pohjoismaisesta sormustyyleistä ja perinteistä?
Heippa,
jotenkin pidän tällaisia hivenen vanhanaikaisina juttuina. Enkä oikein ymmärrä ison sormuksen ostamista jos sen pitämistä pitää koko ajan pelätä. Moni ystävistäni matkailee feikkisormuksen kanssa, sillä oikean timantin kuljettaminen olisi niin riskialtista. En ollut mitenkään mukana sormuksen valinnassa. Olin vain sanonut, että kiven pitää olla eettisesti hankittu. En siis halunnut mitään kiveä jonka alkuperä ei ollut tiedossa tai mitään mikä on kulkenut Antwerpenin kautta.
Jenkeissä kihlasormus on isompi investointi ja “wedding band” pienempi. Suomessa taas on toisinpäin. Halusin sellaiset sormukset, että minua ei pelota kulkea metroissa ja muualla. On hassua esimerkiksi nähdä miten Pariisissa käännetään kivet alaspäin kun mennään metroon. Suomessa tätä ei onneksi tarvitse tehdä.
Suomessa ollaan aika hillittyjä, mutta jenkeissä ollaan isompien asioiden perään, myös sormuksissa. Jokainen hankkikoon omalle tyylille, pussille ja arvoille sopivan sormuksen.
Oi, onnea! Teidän hääpäivä kuulostaa ihan unelmalta. <3
Meillä oli myös pienet häät. En tykkää olla huomion keskipisteenä ja en todellakaan halunnut potea stressiä tai rimakauhua elämäni tärkeimpänä päivänä. Mulle naimisiinmeno oli myös jotenkin niin pyhää ja intiimiä, etten halunnut muiden asioiden vievän huomiota tuon hetken erityisyydestä.
Meilläkin on kansainvälinen perhe ja vihkiminen päätettiin pitää Suomessa. Miehen puolelta sinne pääsi ainoastaan hänen leskeksi jäänyt äitinsä.
Vihkimiseen osallistui 10 henkeä ja heti sen jälkeen poistuin paikalta mieheni kanssa. Pari päivää olimme vain kahdestaan ja kun oli aika juhlia isommalla porukalla, häävastaanotolla oli 25 vierasta -mulle kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset. Enemmän kuin hääjuhla, mulle tuo oli viimeinen ja ainutkertainen mahdollisuus kokoontua porukalla yhteen, sillä viikko vihkimisestä muutin toiselle puolelle maapalloa. Juhlat olikin haikean suloiset.
Miehen kotimaassa pidettiin myöhemmin uusi häävastaanotto ja siellä oli tupa täynnä porukkaa. Miehen äiti järjesti nämä juhlat ja hän päätti kutsulistan, ruoan, ohjelman jne. En tuntenut sieltä oikeastaan ketään entuudestaan ja oli aika hämillinen kokemus olla kuin joku eksoottinen sirkuseläin sadan tuntemattoman tuijottaessa etäältä. Välillä poistuin ulos tuulettumaan, että jaksaisin illan. Juhlien keskipiste oli anoppini, joka nautti tästä "seurapiiritapahtumasta" ja vain muutama vieras ylipäänsä jutteli mun kanssani. Awkward. ;)
Mies pahoitteli tuota hääjuhlaa. Totesi katuvansa sitä, että antoi vapaat ohjat äidillensä. Juhlissa ei ollut yhtäkään meidän nykyistä ystävää, lähinnä sukulaisia ja anoppini ystäviä, sekä joitakin mieheni lapsuudenaikaisia kavereita samasta kotikaupungista, joihin mieheni ei ollut pitänyt yhteyttä vuosikausiin. Juhlia ei edes tulkattu mulle, kaikki oli alusta loppuun anopin äidinkielellä (miehelläni on isänsä kautta toinen kieli, jota itsekin osaan sujuvasti).
Sain siis kokea kaksi ääripäätä ja nyt 10 vuoden jälkeen ei harmita enää mikään. Pääasia on, että ne lupaukset jotka toisillemme teimme, pitää vieläkin ja yhdessä on hyvä olla. Juhlat ovat vain oheistuote, jotka ei sinänsä tuo lisäarvoa itse naimisiinmenolle.
Täytyy muuten mainita näin anonyymina teitä kumpaakaan tuntematta, että mua koskettaa, kuinka kauniisti puhut miehestäsi: kunnioittavasti, pilke silmäkulmassa ja ehdottomasti rakastaen.
Vielä kerran onnea!! <3
Juuri näin, päivä on teidän, ei kenenkään muun eli omalla tavalla tekeminen enemmän kuin sallittua. Paljon onnea, ja aivan ihana hääpäivä teillä :)!
Valtavasti onnea ja ihania hetkiä tuleville vuosille! Vuosikymmenille :)
Olen lukenut blogiasi monen, monen vuoden ajan, mutta valitettavasti olen ollut laiska, oikeastaan olematon kommentoija. Nyt kuitenkin aiheesi on niin inspiroiva, kannustava ja itselle ajankohtainen, että jopa minä päädyin kommentoimaan.
Itseäni kohtasi kihlaus viime syksynä, ja nyt sitten meidän tulisi pohtia suurta päiväämme. Me koemme kovia ympäristön paineita (mieheni äidiltä) siitä, millaiset häät pitäisi pitää, ja ketä sinne pitäisi kutsua. Itse olen ihan todella läheinen perheeni kanssa, enkä voisi kuvitella viettäväni suurta päivää ilman heidän läsnäoloaan. Kuitenkin kokonaisuudessaan toivomme mieheni kanssa hyvin pieniä häitä; vanhemmat, sisarukset, kummit ja molemmilta yksi paras ystävä. Toivomme ennen kaikkea hyvää ruokaa, intiimiä tunnelmaa, aikaa jutella kaikkien vieraiden kanssa kunnolla (ei mahdollista isoissa häissä), viettää rento ilta hyvissä puitteissa, ei mitään tekohauskaa tekemällä tehtyä ohjelmaa. Tämän vuoksi ajattelimme, että tarjoamme pienelle vierasjoukollemme juhlan upeassa kartanossa, majoituksen juhlien päätteeksi kartanohotellissa, ja seuraavana aamuna ihanan brunssin. Tämä on kallista, mutta meidän tärkeimmille ihmisille sen mielellämme kustannamme. Lisäksi saamme avaimet käteen-paketin, emme joudu stressaamaan mistään. Kukaan läheisemme ei joudu raahaamaan seurantalon oviaukkoon koivuja juhlia edeltävänä yönä, eikä kukaan joudu yrittämään nuhjuisen juhlatilan epätoivoista kaunistamista peittämällä koivupaneloituja seiniä lakanoilla tms. Jos ymmärrät mitä tarkoitan :)
Toiveemme tyrmättiin mainitsemaltani taholta, ja sinun blogipostauksesi aiheesta ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Näytin sen miehellenikin, ja hänkin sanoi, että jokainen kirjoittamasi sana oli täyttä asiaa. Saimme tekstistäsi vertaistukea ja voimaa; varasimme pienen juhlatilan, ja ilmoitimme, että meidän häät, meidän tyyli, maksamme itse, kutsumme ketä haluamme. Vaikka siis tulemme viettämään erilaiset häät kun teillä, saimme kuitenkin tärkeää tukea siihen, että asiat pitää tehdä siten, mikä itselle tuntuu hyvältä ja oikealta.
Kiitos siis siitä, että uskalsit raottaa jotain näin intiimiä ja henkilökohtaista meille lukijoille, ja kiitos muutenkin blogistasi; kauniista kuvista, aidoista ajatuksista ja inspiraatiosta! Vaikka sanot, että blogisi on vain pienen pieni osa elämääsi, ainakin minä koen osaavani teksteistäsi tulkita arvomaailmaasi ja ymmärtämään, että elämässäsi on muutakin kuin kauniit kuvat; aitoa elämää ylä- ja alamäkineen, niin kuin kaikilla meillä. Jatka samaan malliin, tekstisi ovat tärkeitä, vaikka tällaiset kaltaiseni lukijat eivät saisikaan aikaiseksi kommentoida <3
Hei Sohvi <3 olen tiedostanut blogisi olemassaolon jo pitkään, mutta jotain kautta löysin pari päivää sitten tänne ihan ajan kanssa.
Myönnän, että olen lukenut kirjoituksiasi nautiskellen ja sanasta sanaan nyt parin päivän ajan. Olen kertakaikkisen ihastuksissani sinuun, tyylikkyyteesi ja arvokkuutesi aikuisena naisena. Tämä hääkirjoitus nyt sitten kirvoitti minut kommentoimaan.
Olemme pitkäaikaisen avopuolisoni kanssa olleet kihloissa nyt reilun vuoden, ja meillä oli suunniteltuna jo syyshäät viime vuodelle, ne jouduimme perumaan mieheni loukkaantumisen vuoksi. Nyt ajatuksenä häistä ovat muuttuneet aika radikaalisti, kun en enää haluakaan suuria häitä vaan mieluummin pienet ja intiimit. En ole vain uskaltanut kertoa tätä kenellekään. Mieheni tietää ja ymmärtää mutta olen pelännyt kaikkien muiden mielipidettä. Rohkaistun sinun ansiostasi. Olet kultaa!
Heippa,
oi miten ihana kuulla, että löysit tänne ajan kanssa.
Voi paljon kiitoksia – lämmittää kovasti <3
Se on teidän päivä ja te saatte tehdä ihan mitä vain. Olen ehkä tässä mielessä aika tempperamenttinen ja minun on vaikea tehdä asioita miellyttääkseni muita jos en itse seiso aioiden takana :)
Menkää siis vain kahdestaan naimisiin ja ne ketkä oikeasti on ystäviä ja perhettä, ymmärtää vaikka menisitte naimisiin kahdestaan. Joku voi sanoa jotain siinä hetkessä, mutta kuka muistaa paremmin teidän häät 20 vuoden päästä kuin te kaksi? Ja ne muistot pitää olla onnen eikä stressin täyteiset <3