Olen teille aiemmin jakanut vähän mietteitäni parisuhteista ja raottanut samalla elämääni hieman pintaa syvemmältä. Muistatteko kun Wait-postauksessani kerroin ystäväpiirissäni tapahtuvista muutoksista? Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kaikilla on ihan hirmuinen stressi ja kiire tulevasta. Tuntuu siltä kuin ihmiset alkaisivat olemaan jollain lailla hieman paniikissa huomisesta. Ollako yksin vai kaksin?
Minulle monesti sanotaan, että olen niin onnekas kun olen löytänyt poikaystäväni kaltaisen miehen rinnalleni. Kunnollisia ja jalat maassa pitäviä miehiä ei kuulemma tästä maasta enää löydy. Olen ehkä vähän eri mieltä. Olen tässä huomannut, että monen ystäväni miesmaku on ehkä vähän vääränlainen ja sen takia suhteet epäonnistuvat.
Miesmaustani sen verran, että itse pidän todella perinteisistä ja tavallisista miehistä ja sellaisista ihmisistä muutenkin joilla arvot ja tavat ovat kohdallaan. Joidenkin mielestä miesmakuni voi olla tylsä, mutta tasainen elämä ja arjen toimivuus ovat minulle kumminkin kaiken A ja O. Pidän siitä, että parisuhteeni on tasapuolinen kaikin puolin ja kummatkin tavoittelevat omia päämääriä yhteisiä unohtamatta.
Ystäväni ovat minulle ihan äärettömän rakkaita ja minusta tuntuu melkeinpä yhtä pahalta jos heihin sattuu. Olen heille yrittänyt aina välillä sanoa, että ei niistä kolmenkympin rajapyykin ylittäneistä party-pojista mitään aviomiehiä tehdä. Niiden edessä otetaan korkkarit käteen ja juostaan karkuun ja kovaa. Niin surullista kun se onkin, mutta ihminen ei kumminkaan voi perusluonteelleen mitään. Tällaisten asioiden edessä olen aika suora ja minun seulani on näissä ystäviini liittyvissä jutuissa aika tarkka.
Jalkani ovat aika lyhyet, mutta sitäkin tukevammin maassa. Olen siis oikeasti maalaistyttö, joten olen sitä mitä todellakin olen enkä mitään muuta. Kun aikoinaan muutin Helsinkiin, niin huomasin heti, että täällä jokaisen piti mukamas olla jotakin muuta kuin on. Tämä oli ja on minulle hyvin erikoista. En ole koskaan pitänyt itseään jalustalle nostavista ihmisistä tai sellaisista joista paistaa läpi, että puheissa ei ole mitään perää. Tämän kaltaisiin miehiin olen törmännyt viime aikoina ehkä vähän liiankin usein. Tai sitten niihin miehiin, jotka sopertavat LinkedIn-profiileihinsa koulutuksia tai titteleitä mitkä eivät pidä millään lailla paikkaansa. Ikävä kyllä, jotkut ystävistäni haksahtavat juuri tällaisiin tapauksiin.
Yksi asia mitä en henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt on, että jos suhde on jo kerran kuopattu, niin miksi se mennään sitten kaivamaan takaisin. Totta kai poikkeuksiakin löytyy, mutta harvemmin ihmiset oikeasti muuttuvat. Se vaan menee niin, että siitä samasta pakasta ei kannata pelata jos niillä korteilla on jo kerran hävitty.
60 Comments
Olipa hyvin sanottu. Varsinkin vertauksesi korttipakkaan oli mielestäni aivan mahtava:)
No yritin muotoilla sen parhaimman mukaan kun yöllä tätä kirjoittelin :)
Olipa hyvin sanottu. Varsinkin vertauksesi korttipakkaan oli mielestäni aivan mahtava:)
aika lailla samaa mieltä kanssasi, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Itse aikoinaan, ensimmäisen kerran tavatessani nykyisen mieheni en voinut yksinkertaisesti sietää häntä. Meillä oli jopa pientä sanaharkkaa ja pidin häntä täysin playerina, partyboyna, vouhkana naistennaurattajana. Jostain syystä törmäsimme sinä kesänä useamman kerran, ja jotenkin rupesin näkemään kaiken sen shown taakse, ja siellähän olikin aivan todella herkkä ja hyväsydämminen ihminen. Isot pettymykset ja epäonni elämässä olivat saaneet hänet rakentamaan jonkunlaisen “roolin” ja kuoren sen todellisen luonteen päälle. Muurit olivat korkeat, mutta onneksi näin kuitenkin niiden läpi, sillä ensimmäisen tapaamisen perusteella en oisi koskaan voinut kuvitellakaan että oma perhe, lapset ja tavallinen “farmariauto-elämä” voisivat olla jotain mistä hän todella haaveilee.
Nyt meillä on se oma pieni täydellinen perhe, emmekä ole koskaan olleet kumpikaan näin onnelisia. On ihanaa nähdä kuinka toinen todella nauttii kaikesta näistä tavallisistakin arjen asioista täysin siemauksin, ja harva se päivä kertoo kuinka onnellinen on kun tapasi minut ja elämä sai täysin uuden suunnan, ja että nykyään hän voi todella olla rehellisesti se ihminen joka hän todella on. Rakastava ja luotettava aviomies ja maailman paras isä.
Niin, kyllä niitä löytyy.
Minulla oli kanssa samanlaiset fiilikset kun tapasin poikaystäväni ensimmäisen kerran. Ajattelin ensivaikutelman perusteella hänet aivan toisenlaiseksi. Itsesuojeluvaistoni näissä miesasioissa on aika korkealla ja pidin häntä juurikin sellaisena tyyppinä joista pitää pysyä kaukana. Ulkokuori ja ensivaikutelma kyllä pettivät pahan kerran.
Ihana juttu, että teille on käynnyt noin. Omasta ystäväpiiristäni ei valitettavasti löydy noin onnellisia loppuja. Se puolisonvalinta on taitolaji ja pahimmillaan sillä valinnalla voi pilata oman elämänsä.
aika lailla samaa mieltä kanssasi, mutta poikkeuksiakin löytyy.Itse aikoinaan, ensimmäisen kerran tavatessani nykyisen mieheni en voinut yksinkertaisesti sietää häntä. Meillä oli jopa pientä sanaharkkaa ja pidin häntä täysin playerina, partyboyna, vouhkana naistennaurattajana. Jostain syystä törmäsimme sinä kesänä useamman kerran, ja jotenkin rupesin näkemään kaiken sen shown taakse, ja siellähän olikin aivan todella herkkä ja hyväsydämminen ihminen. Isot pettymykset ja epäonni elämässä olivat saaneet hänet rakentamaan jonkunlaisen “roolin” ja kuoren sen todellisen luonteen päälle. Muurit olivat korkeat, mutta onneksi näin kuitenkin niiden läpi, sillä ensimmäisen tapaamisen perusteella en oisi koskaan voinut kuvitellakaan että oma perhe, lapset ja tavallinen “farmariauto-elämä” voisivat olla jotain mistä hän todella haaveilee.Nyt meillä on se oma pieni täydellinen perhe, emmekä ole koskaan olleet kumpikaan näin onnelisia. On ihanaa nähdä kuinka toinen todella nauttii kaikesta näistä tavallisistakin arjen asioista täysin siemauksin, ja harva se päivä kertoo kuinka onnellinen on kun tapasi minut ja elämä sai täysin uuden suunnan, ja että nykyään hän voi todella olla rehellisesti se ihminen joka hän todella on. Rakastava ja luotettava aviomies ja maailman paras isä.
Suoraa puhetta mutta täyttä asiaa :) Tosin tuota korttipakan uudelleen katsomista en täysin allekirjoita, koska itsekin ollaan jo toisella kierroksella…Tosin meidän tilanteessamme ensimmäinen kierros ei edes kunnolla päässyt alkuun kun jo ehti loppuakin…Nyt ollaan kovaa vauhtia suunnittelemassa häitä :)
Mutta en myöskään usko, että ihmiset juurikaan muuttuvat. Toki virheitä sattuu elämässä jokaiselle mutta ei kenenkään perusluonne muutu mihinkään.
Itsellä on vähän samantyyppinen tilanne, että itsellä on jalat maassa oleva MAALAISmies :D ja monesti kuulee ystäviltä, ettei heille kelpaisi tuollainen tavallinen ja kiltti mies. Pitää löytää se jännittävä pahapoika, joka särkee sydämen kerta toisensa jälkeen…Sen jälkeen aina löytyy tällekin tylsälle kaverille hommia kun pitää olla olkapäänä kerta toisensa jälkeen…Joskus vaan alkaa itseäkin väsyttää tämä toiminta kun joka kerta olen sen jo etukäteen nähnyt tapahtuvan…
Yleensä se on se suora puhe mikä menee parhaiten perille. Vaikka joskus varmastikin sanani tuntuvat ystävistäni pahalta, mutta kun he kumminkin tietävät että ajattelen vain heidän parastaan.
Joo, virheitä sattuu kaikille, mutta kun niistä ei saa tulla tapaa. Niin riippuu tietenkin millainen se ensimmäinen kierros on ollut, mutta yleisesti ihmisiä ja heidän tapojaan ei voi muuttaa. Samat ongelmat ne kumminkmin siellä pinnan alla on.
Niin, välillä mietin itsekseni, että “ei taas tätä” ja “eikö ne ikinä opi”. Kun se tavallinen kiltti mies ei kumminkaan riitä vaan sen tilalle halutaan joku ihan muu ja valitettavan usein näen miten näissä jutuissa aina loppujen lopuksi käy.
Suoraa puhetta mutta täyttä asiaa :) Tosin tuota korttipakan uudelleen katsomista en täysin allekirjoita, koska itsekin ollaan jo toisella kierroksella…Tosin meidän tilanteessamme ensimmäinen kierros ei edes kunnolla päässyt alkuun kun jo ehti loppuakin…Nyt ollaan kovaa vauhtia suunnittelemassa häitä :)Mutta en myöskään usko, että ihmiset juurikaan muuttuvat. Toki virheitä sattuu elämässä jokaiselle mutta ei kenenkään perusluonne muutu mihinkään.Itsellä on vähän samantyyppinen tilanne, että itsellä on jalat maassa oleva MAALAISmies :D ja monesti kuulee ystäviltä, ettei heille kelpaisi tuollainen tavallinen ja kiltti mies. Pitää löytää se jännittävä pahapoika, joka särkee sydämen kerta toisensa jälkeen…Sen jälkeen aina löytyy tällekin tylsälle kaverille hommia kun pitää olla olkapäänä kerta toisensa jälkeen…Joskus vaan alkaa itseäkin väsyttää tämä toiminta kun joka kerta olen sen jo etukäteen nähnyt tapahtuvan…
No yritin muotoilla sen parhaimman mukaan kun yöllä tätä kirjoittelin :)
Niin, kyllä niitä löytyy.Minulla oli kanssa samanlaiset fiilikset kun tapasin poikaystäväni ensimmäisen kerran. Ajattelin ensivaikutelman perusteella hänet aivan toisenlaiseksi. Itsesuojeluvaistoni näissä miesasioissa on aika korkealla ja pidin häntä juurikin sellaisena tyyppinä joista pitää pysyä kaukana. Ulkokuori ja ensivaikutelma kyllä pettivät pahan kerran. Ihana juttu, että teille on käynnyt noin. Omasta ystäväpiiristäni ei valitettavasti löydy noin onnellisia loppuja. Se puolisonvalinta on taitolaji ja pahimmillaan sillä valinnalla voi pilata oman elämänsä.
Yleensä se on se suora puhe mikä menee parhaiten perille. Vaikka joskus varmastikin sanani tuntuvat ystävistäni pahalta, mutta kun he kumminkin tietävät että ajattelen vain heidän parastaan.Joo, virheitä sattuu kaikille, mutta kun niistä ei saa tulla tapaa. Niin riippuu tietenkin millainen se ensimmäinen kierros on ollut, mutta yleisesti ihmisiä ja heidän tapojaan ei voi muuttaa. Samat ongelmat ne kumminkmin siellä pinnan alla on. Niin, välillä mietin itsekseni, että “ei taas tätä” ja “eikö ne ikinä opi”. Kun se tavallinen kiltti mies ei kumminkaan riitä vaan sen tilalle halutaan joku ihan muu ja valitettavan usein näen miten näissä jutuissa aina loppujen lopuksi käy.
Jälleen kerran erinomainen postaus! Oma mieheni on huolissaan, että koen elämän hänen kanssaan joskus tylsäksi, kun hän on luotettava, rehellinen, harkitseva ja jalat maassa-tyyppiä. Minulle nuo piirteet viestivät turvallisuutta parisuhteessa, jotakin sellaista mitä en ole koskaan suhteissani aiemmin kokenut. Itse asiassa tunnistin juurikin itseni tekstistäsi siinä, että olen aiemmin tapaillut aivan vääriä, tai ainakin minulle vääränlaisia, miehiä.
Mieheni kuvasi parisuhdetta mielestäni erinomaisesti, kun hän sanoi, ettei sinkkuudella ja parisuhteessa elämisellä oikeastaan ole valtavaa eroa, sillä parisuhteessa eletään omaa elämää, yhdessä toisen kanssa. Ei siis saa elää toiselle, vaan pitää muistaa säilyttää omat menot, mielenkiinnon kohteet ja haaveet/tavoitteet, joita sitten täydennetään toisen vastaavilla.
Hih, omani on joskus kysynyt minulta samaa? Hassuja nuo herrasemme :)
Minun miestyyppini on tästä nuoresta iästäni huolimatta ollut aina sama, rauhalliset ja suhteellisen kunnolliset :)
Tuo on muuten ihan totta. Tosi hyvin muotoiltu. Niinhän se menee, kaikilla pitää olla omalle elämälle oma tarkoitus :)
Jälleen kerran erinomainen postaus! Oma mieheni on huolissaan, että koen elämän hänen kanssaan joskus tylsäksi, kun hän on luotettava, rehellinen, harkitseva ja jalat maassa-tyyppiä. Minulle nuo piirteet viestivät turvallisuutta parisuhteessa, jotakin sellaista mitä en ole koskaan suhteissani aiemmin kokenut. Itse asiassa tunnistin juurikin itseni tekstistäsi siinä, että olen aiemmin tapaillut aivan vääriä, tai ainakin minulle vääränlaisia, miehiä.Mieheni kuvasi parisuhdetta mielestäni erinomaisesti, kun hän sanoi, ettei sinkkuudella ja parisuhteessa elämisellä oikeastaan ole valtavaa eroa, sillä parisuhteessa eletään omaa elämää, yhdessä toisen kanssa. Ei siis saa elää toiselle, vaan pitää muistaa säilyttää omat menot, mielenkiinnon kohteet ja haaveet/tavoitteet, joita sitten täydennetään toisen vastaavilla.
Todella ihana teksti,
On ollut kyllä tosi ihana nähdä miten teidän kahden suhde on kestänyt näin kauan. Muistan vieläkin kun tapasitte, miten se tuntui hyvältä, että löysit mukavan miehen, kaikkien kokemusten jälkeen:) Itsellä kävi samoin tavatessani aviomieheni, ulkokuori petti pahasti ja ennakkoluuloista huolimatta löysin ihanan ja avoimen miehen.
Voi Sanna <3 <3
Joo, vaikka se alku ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)
Olen niin onnellinen puolestasi. Sinä jos kuka ansaitset ihanan ja hyvän miehen <3
Todella ihana teksti,On ollut kyllä tosi ihana nähdä miten teidän kahden suhde on kestänyt näin kauan. Muistan vieläkin kun tapasitte, miten se tuntui hyvältä, että löysit mukavan miehen, kaikkien kokemusten jälkeen:) Itsellä kävi samoin tavatessani aviomieheni, ulkokuori petti pahasti ja ennakkoluuloista huolimatta löysin ihanan ja avoimen miehen.
Itselläni päättyi juuri 9 vuotta kestänyt parisuhde, josta 8 vuotta asuttiin yhdessä. Yleensähän parisuhteet päättyvät, ennemmin tai myöhemmin. Itse vaan kyllästyin ja halusin jotain ihan muuta. Tiedän jättäneeni maailman ihanimman miehen enkä toista yhtä mahtavaa tyyppiä tule koskaan tapaamaan, mutta exän mummin sanoin “sellaista se on”. En taidakaan enää tässä elämässä rakastua keneenkään ainakaan mitenkään syvästi, koska siinä ei oikeasti taida olla hirveästi mitään järkeä.
No, mutta hienoa että olet itselleni rehellinen :)
Itselläni päättyi juuri 9 vuotta kestänyt parisuhde, josta 8 vuotta asuttiin yhdessä. Yleensähän parisuhteet päättyvät, ennemmin tai myöhemmin. Itse vaan kyllästyin ja halusin jotain ihan muuta. Tiedän jättäneeni maailman ihanimman miehen enkä toista yhtä mahtavaa tyyppiä tule koskaan tapaamaan, mutta exän mummin sanoin “sellaista se on”. En taidakaan enää tässä elämässä rakastua keneenkään ainakaan mitenkään syvästi, koska siinä ei oikeasti taida olla hirveästi mitään järkeä.
Olipa hyvin kirjoitettu juttu ja olen myös iloinen puolestasi. Itsekin olen huomannut joissakin ihmissä sellaisia piirteitä että pitää esittää kovasti. Tuntuu, että sellainen kävisi kovasti voimille :)
No heh, enpä nyt tiedä. Kirjoitin tämän yöllä pienessä tokkurassa enkä oikein miettinyt sanojani ehkä parhaimmin päin :)
Olipa hyvin kirjoitettu juttu ja olen myös iloinen puolestasi. Itsekin olen huomannut joissakin ihmissä sellaisia piirteitä että pitää esittää kovasti. Tuntuu, että sellainen kävisi kovasti voimille :)
Olipa mielenkiintoinen teksti. Olen täysin samaa mieltä, että aika ja ikä voi kyllä muokata ihmistä, mutta perusluonne ja sisin ei kyllä muutu, vaikka kuinka niin toivoisi/luulisi. Meitä on täällä moneen junaan.
http://lifewithsilverlining.blogspot.fi/
Tottakai voi, mutta kun se perusluonne ei vain muutu mihinkään. Kaikki ihmiset eivät vain sovi toisilleen ja se pitäisi pystyä havaitsemaan ajoissa.
Olipa mielenkiintoinen teksti. Olen täysin samaa mieltä, että aika ja ikä voi kyllä muokata ihmistä, mutta perusluonne ja sisin ei kyllä muutu, vaikka kuinka niin toivoisi/luulisi. Meitä on täällä moneen junaan.http://lifewithsilverlining.blogspot.fi/
Kiva postaus! :) Tämä on ajankohtainen aihe minunkin ystäväpiirissäni, jossa moni vielä etsii onneaan. Tasapaino ensivaikutelman ja ulkokuoren takaa löytyvän aidon ihmisen välillä ulkokuoren takana on kyllä niin vaikea laji hallita!
Hih, kiitos :)
Niin, kai se on meillä kaikilla joilla kolmekymppiä kolkuttelee nurkan takana. Hassua miten tämä elämä menee eteenpäin :)
Kiva postaus! :) Tämä on ajankohtainen aihe minunkin ystäväpiirissäni, jossa moni vielä etsii onneaan. Tasapaino ensivaikutelman ja ulkokuoren takaa löytyvän aidon ihmisen välillä ulkokuoren takana on kyllä niin vaikea laji hallita!
Mä olin 16v kun alettiin seurusteleen..heh..nyt pian 11v naimisissa. :)
Oi, onnea :)
Mä olin 16v kun alettiin seurusteleen..heh..nyt pian 11v naimisissa. :)
Mulla on kaksi hyvää ystäväpariskuntaa, jotka ovat ottaneet pienen hengähdystauon suhteessa hieman työelämään astumisen jälkeen. Töiden aloittaminen on yllättävän iso muutos opiskeluelämän jälkeen ja monet muuttunut arki voi yllättää. Nämä molemmat pariskunnat ovat kuitenkin olleet alusta asti todella hyviä toisilleen ja ovatkin löytäneet takaisin toistensa kainaloon noin puolen vuoden eron jälkeen. Nyt heistä toisilla on kaksi lasta, toisilla yksi ja kaikesta näkee kuinka onnellisia nämä perheet ovat yhdessä :)
Eli joskus se korttipakka voi sekoittua elämässä turhan paljon ja pitää ottaa hieman etäisyyttä, jotta saa oman elämän kortit takaisin järjestykseen ja niillä on taas kiva pelata yhdessä rakkaan kanssa :)
Kurjaa, jos useat miehet ovat vain niitä vääriä tapauksia. Itse olen sun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että toimivassa suhteessa on todella tärkeää jakaa samat arvot ja nauttia arjen pienistä iloista yhdessä. Ihmiset kannattaa kohdata ennakkoluulottomasti, niin ne helmet löytyvät, eivät todellakaan sieltä linkedInestä :)
On varmasti. Uusia elämäntilanteita on välillä yksinkin vaikea hallita, mutta varsinkin kun parisuhteessa on aina kaksi niin se tuo kaikkeen aina lisää kiemuroita.
Voi miten kivasti raapustettu. Se pelaaminen pitää nimenomaan olla kivaa, eikä mitään väkisin hampaat irvessä vääntämistä.
Niin, musta on maailman ihaninta kun mun ei ikinä tarvitse olla huolissani, että missä se mun raksulainen oikein on. Mä tiedän tasan tarkkaan, että joko se on salilla tai näin kesäisin kalassa tai golffaamaassa :)
Mulla on kaksi hyvää ystäväpariskuntaa, jotka ovat ottaneet pienen hengähdystauon suhteessa hieman työelämään astumisen jälkeen. Töiden aloittaminen on yllättävän iso muutos opiskeluelämän jälkeen ja monet muuttunut arki voi yllättää. Nämä molemmat pariskunnat ovat kuitenkin olleet alusta asti todella hyviä toisilleen ja ovatkin löytäneet takaisin toistensa kainaloon noin puolen vuoden eron jälkeen. Nyt heistä toisilla on kaksi lasta, toisilla yksi ja kaikesta näkee kuinka onnellisia nämä perheet ovat yhdessä :)Eli joskus se korttipakka voi sekoittua elämässä turhan paljon ja pitää ottaa hieman etäisyyttä, jotta saa oman elämän kortit takaisin järjestykseen ja niillä on taas kiva pelata yhdessä rakkaan kanssa :)Kurjaa, jos useat miehet ovat vain niitä vääriä tapauksia. Itse olen sun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että toimivassa suhteessa on todella tärkeää jakaa samat arvot ja nauttia arjen pienistä iloista yhdessä. Ihmiset kannattaa kohdata ennakkoluulottomasti, niin ne helmet löytyvät, eivät todellakaan sieltä linkedInestä :)
Hih, omani on joskus kysynyt minulta samaa? Hassuja nuo herrasemme :)Minun miestyyppini on tästä nuoresta iästäni huolimatta ollut aina sama, rauhalliset ja suhteellisen kunnolliset :)Tuo on muuten ihan totta. Tosi hyvin muotoiltu. Niinhän se menee, kaikilla pitää olla omalle elämälle oma tarkoitus :)
Voi Sanna <3 <3Joo, vaikka se alku ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)Olen niin onnellinen puolestasi. Sinä jos kuka ansaitset ihanan ja hyvän miehen <3
No, mutta hienoa että olet itselleni rehellinen :)
No heh, enpä nyt tiedä. Kirjoitin tämän yöllä pienessä tokkurassa enkä oikein miettinyt sanojani ehkä parhaimmin päin :)
Tottakai voi, mutta kun se perusluonne ei vain muutu mihinkään. Kaikki ihmiset eivät vain sovi toisilleen ja se pitäisi pystyä havaitsemaan ajoissa.
Hih, kiitos :)Niin, kai se on meillä kaikilla joilla kolmekymppiä kolkuttelee nurkan takana. Hassua miten tämä elämä menee eteenpäin :)
Oi, onnea :)
On varmasti. Uusia elämäntilanteita on välillä yksinkin vaikea hallita, mutta varsinkin kun parisuhteessa on aina kaksi niin se tuo kaikkeen aina lisää kiemuroita. Voi miten kivasti raapustettu. Se pelaaminen pitää nimenomaan olla kivaa, eikä mitään väkisin hampaat irvessä vääntämistä.Niin, musta on maailman ihaninta kun mun ei ikinä tarvitse olla huolissani, että missä se mun raksulainen oikein on. Mä tiedän tasan tarkkaan, että joko se on salilla tai näin kesäisin kalassa tai golffaamaassa :)
Hyvin kirjoitettu! Mukavaa kun uskallat olla suorasanainen :)
Oon itse samanlainen; suorasanainen ja maanläheinen. Myös melko “vanhanaikainen” näissä mies- ja parisuhdeasioissa :)
Onneks nyt on hyvä mies löytynyt, tai toivon ainakin ;)
Hih, mä osaan myös olla aika tomera täti, vaikka aika lempeä perusluonteeltani olenkin.
Ystäville pitää pystyä olla rehellinen ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Ei se pelkkä myönnyttely tässä elämässä vaan oikein tahdo riittää.
Hyvin kirjoitettu! Mukavaa kun uskallat olla suorasanainen :)Oon itse samanlainen; suorasanainen ja maanläheinen. Myös melko “vanhanaikainen” näissä mies- ja parisuhdeasioissa :)Onneks nyt on hyvä mies löytynyt, tai toivon ainakin ;)
Hih, mä osaan myös olla aika tomera täti, vaikka aika lempeä perusluonteeltani olenkin. Ystäville pitää pystyä olla rehellinen ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Ei se pelkkä myönnyttely tässä elämässä vaan oikein tahdo riittää.
Aamen. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja kivasta blogista! :)
Hih, ole hyvä :)
Aamen. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja kivasta blogista! :)
Voi Sofié kun näitä sun kirjoituksia on aina niin ihana lukea! <3 Näitä asioita varmasti moni pohtii itsekseen ja ystävien kanssa. Aihe on kiinnostava ja olen lukenut paljon kirjoja mm. suhteista. Mun mielestä ihmiset ylipäänsä eroavat nykyään liian helposti kun se arki tulee vastaan. Seuraavassa suhteessa kun tuppaa käymään samoin, ja etenkin jos on aiemmissa suhteissa ollut ongelmia niin ne tulevat mukana myös uuteen suhteeseen ellei niitä käsittele.
Ihmiset saattavat myös alitajuisesti hakeutua suhteisiin ihmisten kanssa joista tietävät (alitajuisesti) ettei tästä tule mitään.
No voi kiitos :)
Tästä en tosin ole järin ylpeä sillä, olisin halunnut ehkä vielä viilata sitä ja sitä punaista lankaakaan ei niinkään tästä löydy.. Oletko lukenut Sari Näreen “Styylaten ja Pettäen”?
Tottakai jokaisessa suhteessa on ne omat ongelmat, mutta kaikki suhteet ei ole tehty kestämään ja se pitäisi vain ymmärtää eikä yrittää vuodesta toiseen.
Tuo on muuten ihan totta :)
No onhan tässä lankaa, turhan vaativa olet vaan! :) Pelkkää tajunnanvirtaakin on kiva lukea vaikka tietenkin sitä haluaa jäsennellä kirjoittamaansa selkeäksi ja tajuttavaksi.
Tuota kirjaa en ole lukenut, kuulostaa pahalta nimen perusteella! Eilen luin Heli Vaarasen Parisuhdepalapelin, jossa kuvailtiin tutkimuksen perusteella eri tyyppisiä suhteita meillä nuorilla aikuisilla.
Totta, ei todellakaan kaikkia suhteita ole tarkoitettu kestämään. Tarkemmin ajatellen voisikin sanoa, että ihmiset menevät yhteen liian helposti tutustumatta kunnolla! Siinä rakastumisen hurmassa se toinen on täydellinen, ja sitten sitä tehdään ratkaisuja niiden ruusunpunaisten lasien läpi. :)
Voi Sofié kun näitä sun kirjoituksia on aina niin ihana lukea! <3 Näitä asioita varmasti moni pohtii itsekseen ja ystävien kanssa. Aihe on kiinnostava ja olen lukenut paljon kirjoja mm. suhteista. Mun mielestä ihmiset ylipäänsä eroavat nykyään liian helposti kun se arki tulee vastaan. Seuraavassa suhteessa kun tuppaa käymään samoin, ja etenkin jos on aiemmissa suhteissa ollut ongelmia niin ne tulevat mukana myös uuteen suhteeseen ellei niitä käsittele.Ihmiset saattavat myös alitajuisesti hakeutua suhteisiin ihmisten kanssa joista tietävät (alitajuisesti) ettei tästä tule mitään.
Hih, ole hyvä :)
No voi kiitos :)Tästä en tosin ole järin ylpeä sillä, olisin halunnut ehkä vielä viilata sitä ja sitä punaista lankaakaan ei niinkään tästä löydy.. Oletko lukenut Sari Näreen “Styylaten ja Pettäen”? Tottakai jokaisessa suhteessa on ne omat ongelmat, mutta kaikki suhteet ei ole tehty kestämään ja se pitäisi vain ymmärtää eikä yrittää vuodesta toiseen.Tuo on muuten ihan totta :)
No onhan tässä lankaa, turhan vaativa olet vaan! :) Pelkkää tajunnanvirtaakin on kiva lukea vaikka tietenkin sitä haluaa jäsennellä kirjoittamaansa selkeäksi ja tajuttavaksi. Tuota kirjaa en ole lukenut, kuulostaa pahalta nimen perusteella! Eilen luin Heli Vaarasen Parisuhdepalapelin, jossa kuvailtiin tutkimuksen perusteella eri tyyppisiä suhteita meillä nuorilla aikuisilla.Totta, ei todellakaan kaikkia suhteita ole tarkoitettu kestämään. Tarkemmin ajatellen voisikin sanoa, että ihmiset menevät yhteen liian helposti tutustumatta kunnolla! Siinä rakastumisen hurmassa se toinen on täydellinen, ja sitten sitä tehdään ratkaisuja niiden ruusunpunaisten lasien läpi. :)
Olipa osuva kirjoitus. Olen itse aina haksahtanut enemmän ja vähemmän pahoihin poikiin ja nyt on tullut sellainen olo, että ehkä tämä ei olekaan sitä mitä tahdon. Eräs maalaispoika on alkanut viemään enemmän tilaa ajatuksissani ja elämä hänen kanssaan tuntuu siltä mitä haluaisin. En kuitenkaan tahdo tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan pohdiskella rauhassa mitä oikein tahdon. Itse kun asun nyt helsingissä ja kyseinen mies kauempana maalla.
Pitää selvittää onko tämä vain sitä kyllästymistä nykyiseen tilanteeseen, kuten joku aikaisemmin taisi mainita, vai onko tämä todellinen tunne. Toisaalta sitähän sanotaan, että pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Minulla on kuitenkin vielä aikaa, joten toivon että saan ajatukseni kokoon ja tämä maalaispoika sitten minut vielä huolisi, jos sen päätöksen teen :)
Mutta mukava lukea tällaisia hieman syvällisempiäkin pohdintoja, ne kun saavat ainakin minut ajattelemaan asioita :)
Olipa osuva kirjoitus. Olen itse aina haksahtanut enemmän ja vähemmän pahoihin poikiin ja nyt on tullut sellainen olo, että ehkä tämä ei olekaan sitä mitä tahdon. Eräs maalaispoika on alkanut viemään enemmän tilaa ajatuksissani ja elämä hänen kanssaan tuntuu siltä mitä haluaisin. En kuitenkaan tahdo tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan pohdiskella rauhassa mitä oikein tahdon. Itse kun asun nyt helsingissä ja kyseinen mies kauempana maalla. Pitää selvittää onko tämä vain sitä kyllästymistä nykyiseen tilanteeseen, kuten joku aikaisemmin taisi mainita, vai onko tämä todellinen tunne. Toisaalta sitähän sanotaan, että pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Minulla on kuitenkin vielä aikaa, joten toivon että saan ajatukseni kokoon ja tämä maalaispoika sitten minut vielä huolisi, jos sen päätöksen teen :)Mutta mukava lukea tällaisia hieman syvällisempiäkin pohdintoja, ne kun saavat ainakin minut ajattelemaan asioita :)