Suolaa ruusuilla
Yksi asia mistä tykkään Ranskassa, ovat pienet henkilökohtaiset lahjat ja kortit. Täällä ilot jaetaan eri tavalla mitä Suomessa ja meille esimerkiksi tupsahtelee jatkuvalla syötteellä Pampulan vanhojen työkavereiden perheenlisäys- tai syntymäpäiväkortteja. Luulin aluksi, että on vain sattumaa, että näin on, mutta ilmeisesti täällä on tapana muistutella olemassaolostaan, ei edes niin tuttujen kesken. Tämä oli ihmiselle, joka ei lähettele edes joulukortteja hyvin omituista, mutta olen alkanut lämmitä ajatukselle, että iloja voi jakaa myös sen ydinpiirin ulkopuolelle.
Nyt kun on joulun aika ja ihmiset kutsuvat ehkä enemmän kyläilemään mitä kesäisin, niin sain idean omatekemästä lahjasta ystäväni aloittamasta joulublogista. Mikon ja Kaisan blogi on popup-blogi ja sieltä saa inspiraatiota joulun valmisteluihin – suosittelen! Mikon ja Kaisan innoittamana, alkoi viime sunnuntainen lahja-askartelu hyvin mausteisissa merkeissä.
En ole aiemmin tehnyt mitään maustesekoituksia, joten painelin maustekauppaan kyselemään, että millaisia mausteita esimerkiksi punaisen lihän tai kanan kanssa kannattaisi laittaa. Täten pienellä opastuksessa keräilin maustekoriini kauniin lajitelman erilaisia juttuja ja nyt ovat suolapurkit odottamassa lahjojen saajiaan. Niin ja minä tietysti kutsuja kylään ;)
Totta kai on monia vaihtoehtoja miten näitä erilaisia maustesuoloja voisi tehdä, mutta tässä on hyvin kaunis esimerkki mikä on varmasti lahjan saajaan mieleen. Purkki sisältää kuivattuja ruusuja, provencen maustesekoitusta, Himalajan suolaa, sormisuolaa ja pippurisekoitusta. Sekoitin nämä keskenään ja laitoin lasipurkkiin. Mietin vielä, että suola varmaankin tarvitsisi öljyjä rinnalleen, joten jospa sitä tekisi jonkun mausteisen öljyn lahjapakettiin suolan seuraksi :)
…………..
One thing I like in France are small personal gifts and cards. I feel that the joy and happiness are distributed here in a different way than in the Nordics. In Finland for example, we tend to share our precious moments only with those who are the closest and dearest to us. Therefore we don’t send personal cards to people we don’t actually know so well. And I think it even goes into the social channels, my foreign friends share so much more about their lives than my Finnish friends. This habit of sharing was at first a bit odd to a person who does not even send Christmas cards, but somehow I have started to like the idea that sharing the little things with the people you don’t necessarily know so well is also ok.
Now when the holiday season is approaching, you might get more invitations to little home parties for example. Sometimes I’m struggling a bit that what to bring especially if you don’t know the person so well. Yes you can always bring a bottle of wine, chocolate or candles, but self-made gifts are always well appreciated. One of my friend inspired me to make my own salt for these kinds’ occasions and in the pictures you can see my first salt jar.
I never done any spice mixtures, so I went to spice store to ask help that which kinds of spices I should use for example with beef or chicken. With a little help, I collected a beautiful assortment of different kinds of things and now my little salt jars are waiting for the little Christmas parties and I’m waiting for the invitations. Of course there is million different options for the seasoning, but I wanted to share this very beautiful example with you. Maybe it would need a nice bottle of self-made oil next to it?
3 Comments
Suomalaiset ei oikein tunnu osaavan sellaista toisten huomioimista. Poikkeuksiakin varmasti löytyy mutta noin yleisesti ottaen.
Asun itsekin ulkomailla, kanaalin toisella puolella, asunut jo pari vuosikymmentä. Miten monet itkut olenkaan itkenyt syntymäpäivinä ja jouluina kun suomalaiset “ystävät” täysin jättävät huomiotta vaikka itse aina muistan kaikki merkkipäivät ja kissanristiäiset. En haluaisi antaa asian vaikuttaa itseeni mutta kyllähän siinä paha mieli tulee.
Minusta on ihanaa etsiä hauskoja kortteja, jotka sopivat saajalleen kuin nakutettu ja näin kertoa ihmisille, että ajattelen heitä, ihan ex temporekin. Tunnun olevan ainoa lajissani.
Hmm. Yep. Tai ainakin itse koen olevani ihan pönttö välillä kun en tajua basic-asioita. Esimerkiksi joulukortteja tai synttärikortteja. Toisaalta taas, ystäväpiirini koostuu myös samanlaisista ihmisistä, en minäkään kovin usein kortteja saa. Ruokia tai lasillisia tarjoillaan, kun toisiamme nähdään :)
Itselle on kun kumminkin tärkeää, että silloin kun nähdään, niin silloin huomioidaan ihan esimerkiksi kuuntelemalla mitä sitä oikeasti kuuluu :)
Voi kun olisin samanlainen kun sinä. Koen korttien lähetyksen niin vaivailloiseksi kun ei ole postia ikinä lähettyvillä. Jos postimerkin hinta olisi varmiiksi kortissa, varmaan lähettelisin kortteja paljon enemmän. Olisiko tässä Postille idea?
Anteeksi nyt vain mutta selityksen makua, selityksen makua…voit helposti olla kuin minä sillä mikä estää ostamasta vaikka parikymmentä postimerkkiä kerralla niin sitten niitä on valmiina? Ei siellä postissa tarvitse erikseen joka kerta käydä.
Olet niin ulkomailla asumisen alkutaipaleilla, että siksi varmaatkin koet miten koet. Odotas vain, jos vielä asut ulkomailla kymmenen, tai kahdenkymmenen, vuoden päästä ja joka joulu, joka syntymäpäivä kaikki ne, joiden luulit olevan ystäviäsi, eivät koskaan muista sinua? Kuitenkin samat ihmiset lähettelevät kortteja ystävilleen ja tutuilleen Suomessa. Se ulkosuomalainen ystävä kuitenkin tietyllä tapaa tarvitsisi sitä muistamista vielä enemmän. Suomalaiset, jotka eivät koskaan ole ulkomailla asuneet, eivät tunnu ymmärtävän miltä tuntuu tulla unohdetuksi. Minusta on kyse itsekkyydestä ja huonoista käytöstavoista.