Creating by consuming

One of the topics that has always caught my attention is consumer behavior. I studied it while at University and on exchange in Asia. My real interest in it rose in my late twenties and since I’ve been traveling and living abroad.

We start to build our social acceptance already in kindergarten. I had my guinea pig/hamster as a teddy bear and oh yes it caught the attention of my childhood friends because it wasn’t a normal boring teddy bear. It was a guinea pig. It had a zipper, and I remember one could hide cookies in it and eat them secretly when no one was watching. My guinea pig had some rough times especially when I didn’t want to eat my morning porridge, and I hid those morning bites in its stomach.

When I was in middle school, I wanted a Finnish design bag ”the Marimekko bag” as a Christmas gift. Unfortunately Santa didn’t bring me that one and instead I got some other brandless bag. It was the worst Christmas ever, and I remember even today how disappointed I was. Even though that bag was probably as nicely made, it wasn’t used because it wasn’t the ”it bag ” at that time.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

When I grew older and went to university, I had a MacBook. I remember that some of the students had PCs, but at the end of the first year classrooms were filled with either white or silver laptops with Apple badges. It is not necessarily that these machines would work better, but they did support our acceptance in the environment where we were. If I can be honest, my PhotoShop doesn’t run as smoothly in my MacBook Pro (yes I’ve upgraded), than in my PC. But of course I have to have a MacBook Pro– the ”it machine” of my generation.

While I was studying, I was also working through my blog and also in interior store. I didn’t have so much spare time because I was studying during the days, blogging in the evenings, and working in the store during the weekends. Why I was working so much? To keep up my social status and building my personal brand by buying design chairs and other objects. I could have been a normal student and be more with friends, but I decided differently. This kind of behavior still follows me even now in the adult age. I want to have certain things, not necessarily that I need them, but I like to have beautiful objects next to me.

I think there are two very distinctive personality types, one who desires nice experiences and another who I would call pragmatic. As an example, to a pragmatic personality a towel is just for the purpose of drying yourself after shower, for myself, who I consider an experience type of personality, a silky and pretty towel is an object that makes me feel good. It has a deeper meaning than just to dry my skin.

Personality types follow us everywhere. The choices we make as consumers day to day build our personal brands and give us a sense of belonging. I feel I belong in certain consumer category when I buy the artisan bread or think my next vacation destination.

ifolor2

I’ve read a lot of sociology (I was initially studying sociology) and the differences in consumer behaviors are deep down in to our roots. I’m fighting a lot with myself because I’m Finnish, and it is not socially acceptable in Finnish society to crave expensive shoes. The only socially acceptable expensive things one should buy are home, car and summer cottage. To me, the car is not the object I would like to put money on. We don’t have a car, and we put our car allowances into plane tickets instead. First of all, what does a person do with a car in Paris anyway? Secondly, the price drops immediately when you drive it out of the lot. So we use the metro, an electric car service subscription, and Über.

I think I’ve taken my personality type from home. Of course my friends influence it as well, but what makes the big difference is that the availability of goods is totally different now than twenty years back. I’m sure some middle school girl is craving for a Louis Vuitton or Céline bag, and it can be as disappointing Christmas to her as it was to me when I didn’t get my Marimekko bag. Today, my cravings are different, and I don’t necessarily need to wait somebody to buy those gifts to me. I think that is the biggest gift I can ever have. So little girl, study and work.

 

 

 

You may also like

21 Comments

  1. Olen jo pitkään lukenut blogiasi, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kommenttini. Pidän kirjoituksistasi todella paljon ja koen omaavani samanlaisen ajatusmaailman (ainakin osittain ja blogin perusteella saamani kuvan avulla) kuin sinulla. Itse koen kamppailevani myös kulutustottumusteni kanssa – onko opiskelijana ok kuluttaa rahaa ulkomaanmatkoihin ja vaatteisiin vaikkeivät ne olisi aivan välttämättömiä ja millaisen kuvan tosiaan tahdon itsestäni antaa kulutusvalinnoillani. Postauksesi oli silmiä avaava ja ajatuksia herättävä. Täytyykin miettiä jos ottaisin keväällä muutaman sosiologian tai sosiaalipsykan kurssin valinnaiseksi ;) kiitos!

    1. Heippa – kiva kun kommentoit !

      Sinulla on ilmeisesti samanlainen suomisyndrooma mitä minulla. Kun opiskelin, käytin kaikki ylimääräiset rahani matkoihin. En ostellut juurikaan vaatteita, vaan käytin rahani joko huonekaluihin tai matkoihin. Minulla on ystäviä ketkä kantoivat LV:n ja Mulberryn laukkuja yliopistolla eikä kukaan katsonut niitä pahalla. Ja miksi katsoisi?

      Itse en käyttänyt rahaa käytännössä ollenkaan ulkona käymiseen. En siis ollut mikään suurikaan bilettäjä yliopistoaikoina. Laitoin sata euroa mieluummin lautasiin kun baari-iltaan tai vein silloisen poikaystäväni Pariisiin uudeksi vuodeksi. En usko että kukaan paheksui niitä asioita.

      Olisihan se nyt oikeasti erikoista, jos ihminen ei saisi käyttää omia rahojaan niin kuin itse parhaaksi näkee. Moni miespuolinen ystäväni esimerkiksi laittaa monta tonnia auton vanteisiin ja sitä minä en ihan oikeasti ymmärrä. Tässä herää kysymys. Kiinnostaako miehiä toisten autojen vanteiden hinta yhtä paljon kuin naisia uuden laukun ostaminen. Epäilen että ei.

      Eli matkustele vain minkä kerkeät, sillä sitten työelämässä et välttämättä ikinä saa oikeasti olla vapaasti “lomalla” :)

      PS.Sosiologia on aina hyvä idea!

  2. Olisi mielenkiintoista kuulla sun ajatuksia ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyen? Ajatteletko tekemistesi vaikutusta ympäristöön ollenkaan? Mielestäni kuluttajuus ei ole ihan noin kaksijakoista kuin annat ymmärtää kirjoituksellasi, joka on toki vain pintaraapaisu. Joitakin meistä myös kiinnostaa vahvasti se, mistä ja miten tuote tulee. Rakastan tiettyjä ylellisyystuotteita, olen äärimmäinen kauneuden ja tiettyjen turhuuksien rakastaja, hedonisti ja esteetikko, mutta en enää pysty ostamaan/muokkaamaan ympäristöäni pelkästään sen puolesta, koska tiedän miten epäeettisesti suurin osa tuotetaan.

    1. Heippa,

      kiva kommentti :)

      Ajatttelen ja paljonkin!
      1)Meillä kierrätetään kaikki roskat.
      2)matkustan mieluummin junalla kun lentäen vaikka se olisi kalliimpaa (mieluummin 7h junassa kuin 45 min lentäen ).
      3)Olemme miettineet aurinkopaanelien asentamista etelän asuntoon, sillä on ihan älytöntä ettei Etelä-Ranskassa hyödynnetä aurinkoenergiaa enemmän.
      4)Olen itseasiassa autoja vastaan ja niin kauan kun ei ole mahdollista ostaa sähköautoa, käytän kaupungilta vuokrattavaa autojärjestelmää.
      5)Ostan ruokani yleensä luomuna, sillä bio-kauppoja on meidän naapurusto pullollaan.
      5)En juo normaalia maitoa sen takia että en kestä yliprosessoitua maitoa enkä myöskään sen eroosion takia.
      6) Laitamme lämmityksen aina pois päältä jos olemme enemmän kuin 3 päivää pois kotoa.
      7)Kynttilöistä sen verran, että kun niitä rakastan niin ostan vain laatukynttilöitä enkä mitään kiina-kamaa. Ne kun ovat helposti täynnä pahoja kemikaaleja eikä massaan ole käytetty esimerkiksi soijaa.
      8)Vaatteita ostan todella harvoin. Siis moni varmasti järkyttyisi kun näkisi vaatekaappini. En haluaisi ostaa H&M:stä tai muista Bangladesh-puljuista, mutta välillä on pakko.
      9) Minulle on pienenä sanottu sanonta, että köyhän ei kannata ostaa halpaa ja allekirjoitan sen. Ostan kerralla kunnolla ja käytän asiat loppuun. En esimerkiksi mene joka toinen vuosi uusimaan keittiön tuolejani, vaan luulen että ostamani tuolit ovat minulla seuraavat kymmenen vuotta.
      10) Kierrätän jonkin verran huonekaluja ja käytän Le Bon Coinia täällä josta ostan ja myyn.
      11)Vaatteita en ole juurikaan ostanut käytettynä muuten kuin ystävältäni Chat and the Cityltä.

      Tulipa pitkä vastaus, mutta sait nyt varmaankin muutaman esimerkin miten minä mietin ympäristöä ja tekemisten vaikutuksia.

  3. Mielenkiintoinen aihe totta tosiaan! Varmasti ihmiset ovat eri tyyppisiä ostostottumuksineen, mutta ryhmiä on minusta enemmänkin kuin nuo kaksi; pragmaattinen ja (kauniita) kokemuksia hakeva (esim. aiemmassa kommentissa mainitut ympäristätietoiset). Lisäksi luulen, että käyttäytymistyyppi vaihtelee eri kulutustilanteissa. Ehkä sama ihminen kuitenkin voi hyppiä roolista toiseen. Itselleni ei ole väliä mitä merkkiä kalusteet ovat enkä muutenkaan osta kotiin juuri uutta tavaraa. Ostan vain jos on tarvetta. Vaatteita ostan vaikka ei olisi välttämättä tarvetta. Niiden suhteen pidänkin itseäni enemmän kokemuksia hakevana / esteetikkona, mutta täytyy sanoa, että se ei tarkoita vain hintaa tai sitä, miten tunnettu ostetun tuotteen merkki on. Eihän kaunis tarkoita aina samaa kuin kallis!
    Liitit tavaroiden hankkimisen hyväksyntään ja sosiaalisen statuksen kohottamiseen. Koetko hakevasi tavaroilla edelleen hyväksyntää muilta tai rakennatko siten itsestäsi tietynlaista brändiä? Miksi? Olisi mielenkiintoista kuulla. Vai nautitko vai tuotteiden kauneudesta? Miksi siinä tapauksessa niiden pitää olla tunnettua merkkiä eikä esimerkiksi pienen brändin tuotteita?
    Hyvä tuo pointti, että ei kannata odottaa, että tavarat vain tupsahtavat jostakin vaan niiden eteen pitää tehdä töitä. Kannustan kuitenkin kaikkia opiskelemaan / tekemään töitä muistakin syistä kuin että saa ostettua kivoja tuotteita!!

    1. Heippa,

      totta- ehkä itse nyt käytin vähän kärjistetysti näitä kahta esimerkkiä. Itse en taas osaa ostaa vaatteita, vaan ostan mieluummin kotiin asioita. Minulla on esimerkiksi vain kolmet housut. Kolme paria housuja on varmasti monelle aika vähän, mutta itse pärjään hyvin. Tuoleja minulla on sitten sitäkin enemmän.

      Ei tietenkään tarkoita. Minulla on paljon muutaman euron juttuja ja ne ovat yhtä kauniita kuin kalliimmat koruni esimerkiksi. Mutta täytyy myös todeta, että kymmenen euron lakanat ovat aivan toista luokkaa kuin vaikka 50 euron.

      En koe että tarvitsen tavaraa ympärilleni. Itse ainakin huomasin sen yliopistolle miten juurikin Mac/PC kategorisoivat ihmiset. Moni ystävistäni ei esimerkiksi vaihtaisi Applen puhelinta mistään hinnasta Androidiin. Ja on minulla myös ystäviä, jotka eivät voisi ikinä asua Töölössä. Tämä on minusta hassua sillä minulle Töölö on ihana paikka.

      Minulla on paljon enemmän pienten brändien tuotteitä mitä isojen. Haluaisin muistuttaa, että minulla on esimerkiksi vain 3 merkkilaukkua, 1 iso ja 2 pientä. Muut väskani ovat Zarasta tai jostain Italian laukkukaupoista. Suosikkiballerinani ovat esimerkiksi Italiasta ja nahkaiset ballerinat maksavat 30 euroa ja ovat pikkumerkin. Huonekaluissa olen taas hivenen ehkäpä erilainen. En jaksa kertakäyttökamaa ja sen takia ostan laatua kerralla. Vaikka sohva tai pöytä maksaa kerran enemmän, säilyttää se arvonsa vuosienkin jälkeen.

      En nyt tarkoita, että kenenkään tarvitsee opiskella tai tehdä töitä sen takia että voi haalia tavaraa. Joskus on kumminkin luvallista ostaa jotain jos on tehnyt pitkää päivää ja paljon töitä…

  4. Kiitos kun vastasit! Toivottavasti kommenttini ei vaikuttanut liian tylyltä, se ei ollut tarkoitus. Kysyin noita siksi, että olet selkeästi miettinyt kulutusasioita. Pohdin itsekseni ostammeko merkkituotteita itsemme vai muiden takia. Joskus on hyvä puntaroida omia valintoja . :) Sekin on totta, että välillä suuremmalla summalla saa parempaa laatua, ja silloin on kyse tavallaan myös ympäristöystävällisestä valinnasta, kun ei jatkuvasti tarvitse osta uutta. Kiva, että olet suosinut noita pienempiä liikkeitä esim. Italiassa!

    1. Heh, ei vaikuttanut :)

      Jep, kun minulla on tällainen suomisyndrooma aina välillä ja koen huonoa omaa tuntoa ostoksistani tai en ainakaan kehtaa kertoa jos olen ostanut vaikka uudet kengät.

      Tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla vain ostoksiin liittyen vaan ihan se miten me käyttäydytään yleisestikin. Tuo PC Mac vertaukseni oli nimenomaan sen takia. Luennoilla ei yhden vuoden jälkeen näkynyt PC:tä ollenkaan vaan kaikilla oli Mac.

      Ja kun esimerkiksi seuraa Instagramia, näkee selkeästi erilaisia kuvia joiden kautta luodaan tuotteiden kautta mielikuvia henkilöbrändistä. On ollut hassua huomata näitä tiettyjä saman kaavan kuvia Instagramissa. En ehkä näe näitä niinkään suomalaisilla instaajilla, vaan ulkomaisilla.

      Jep, mä olen tällainen joka laittaa kerralla asiat kuntoon. Minulle kotiasiat ovat olleet todella tärkeitä aina ja sen takia poikaystävän halpis haarukat ja astiat lähtivät esimerkiksi kirpputorille.

      Ne pikkuliikkeet on parhaita!

      1. Luulen, että suomalaiset eivät halua ajatella itseään brändinä vaan “aitoina ihmisinä”. Olemme aika vaatimattomia mitä tulee omien ideoiden myyntiin tai itsensä markkinointiin. Ei taida kuulua meidän kulttuuriin. Tavallaan virkistävää, mutta toki kaupallisesti meillä olisi kehitettävää.

        1. Niin, me olemme vaatimattomia emmekä halua puhua brändeistä ihmisinä, vaikka jokaisella meillä on toki omanlainen brändi. Jokainen kumminkin kehittää sitä jopa tiedostomattomasti juurikin sosiaalisen median kautta.

          Suomalaiset ovat kovin vaatimattomia näissä asioissa ja se näkyy valitettavasti ihan jo yritystenkin osalta. Ihmisistä nyt puhumattakaan. Tämä on ollut hyvin silmiä avaavaa kun on ollut poissa Suomesta ja huomannut näitä eroja niin vahvasti.

          Olen miettinyt, että miksi me olemme niin vaatimattomia, sillä kun me ollaan monessa asiassa niin hyviä?

  5. Mielenkiintoinen postaus.
    Miettivätköhän muut kuin suomalaiset mitä toiset ajattelevat ostoksista?
    Jotenkin epäilyttää. Minulla on ystävinä monessa eri maassa asuvia, ei kävisi edes mielessä ihmetellä mihin kenelläkin on varaa.
    Mitä sen luulisi kenellekään kuuluvan.
    Kun tekee töitä, saa palkkaa. Ja ainakin minä saan palkan ihan rahana, euroissa.
    Maksan verot, ja elätän perheen.
    Jos haluan ostaa jotain itselleni, kallista tai ei, niin so what.
    Kun ostaa laatua niin se kestää yleensä kauemmin käytössä.
    Maailma pyörii rahamarkkinoiden kautta. Kun kulutat, tuet myös työllisyyttä.
    On sitten eri asia miettiä mikä on eettistä maailman saastumisen ja jäteongelmien näkökulmasta.
    Tähänkin minun vastaus on laatu. Less is more.
    Nina

    1. Eivät mieti, eihän muissa maissa puida toisten verotietoja laajasti ainakaan mediassa. Tämä on minusta jotenkin niin sairas osa meidän kulttuuria. On totta kai hyvä tietää, että ei ole alipalkattu ja tietää oman tasonsa, mutta se että niitä levitellään lehdistössä on minun mielestäni mautonta. Mitä sen pitäisi kenellekään kuulua.

      Juurikin näin!

  6. Mielenkiintoinen keskustelun aihe. Pisti miettimään omia kulutustottumuksia ja arvoja sekä sitä, mihin itse sijoitun kulutuksen kentällä tai mihin haluaisin sijoittua. Juuri tällaiset keskustelunavaukset saavat minut palaamaan tämän blogin pariin lukutaukojen jälkeen. Toki on ihanaa nauttia myös blogin kauniista kuvista, mielenkiintoisesta elämästä ulkomailla, vaateista, laukuista, kauniista Sofiesta jne. Mutta ilman näitä syvällisempiä sisätöjä ne kävisivät nopeasti puuduttaviksi. Samantyyppisiä ahaa-lukukokemuksia ovat tuottaneet mm. ajatuksesi turkikisista, laihduttavista ranskalaisista sekä sukujuuristasi. Ilahduttavaa myös havaita, että Sohvilla on lukijoita, joilla on ajatuksia ja kykyä keskustella niistä monipuolisesti.

    1. Kiva, että pidät. Nämä ovat minullekin mukavampaa sisältöä muun “hötön” seassa. Totta kai on kiva kirjoittaa reseptejä ja jakaa vinkkejä, mutta on kiva että tekin näette muutakin kuin sen muovisen kuvan.

      Turkisasiaan en uskalla enään ikinä varmaankaan palata, sillä pupu on meille eläin, ei ruoka. Se että minulla on puputurkki kaapissa ei minulle ole sama asia kuin esimerkiksi minkkirturkki. Euroopassa syödään kaneja jänistä ihan eri lailla mitä Suomessa ja sen takia osa sitä prosessia päätyy myös päälle ihan samalla tavalla mitä nahkakengät jalkaan.

      Minulla on parhaat lukijat ;) <3

  7. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Meillä on omistusasunto, pihassa pari autoa ja kesämökkikin löytyy. Emme ole niitä kuitenkaan hankkineet sen takia, että niin kuuluu tehdä, vaan koska ne valinnat ovat sopineet meille. Autosta luopuisin tosin kovin mielelläni, koska sen ylläpito kallista mutta kun emme asu Helsingin keskustassa, niin pari autoa tarvitaan helpottamaan elämää. Julkisia pyrin hyödyntämään pitkillä matkoilla. Kotiin hankin myös laatua, joka kestää ja säästöön jääneet rahat käytän mieluiten matkustamiseen. Ylimääräistä tavaraa en nurkkiin halua, vaan mielummin kokemuksia. Vaatteita ostan todella harvoin ja ostoksille menen vain kun jotain tarvitsen. Joka viikonloppu en jaksa kauppakeskuksissa notkua. Vaatteet ostan milloin mistäkin. Löytyy H&M:n paitoja sekä kalliimpia. Peruspaitoja saa edullisesti ketjuliikkeistä, niihin en halua kovin montaa kymppiä uhrata. Takit ja kengät saavat maksaa enemmän, mutta ne kestävätkin sitten vuosia. Kierrättämistä teen myös niin paljon kuin mahdollista. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, mutta tässä päällimmäiset mietteet.

    1. Tähän palaan myös sen takia, sillä se paikka missä asumme, muokkaa meidän kulutustottumuksia. Kun olen kertonut ulkomaisille ystävilleni, että monelta suomalaiselta löytyy se kesämökki, ovat he ihmetelleet suuresti. Ranskassa esimerkiksi kun se ei ole se juttu. Ihmiset käyttävät matkailuun enemmän rahaa kuin kakkosasuntoon.

      Meille auto olisi haitta kuin hyöty. Eihän sitä voisi parkkeerata mihinkään ja kätevämmin pääsee kun menee metrolla. Suomessa saatikka jenkeissä autoja pitää olla vähintään kaksi.

      Nämä ovat tosi mielenkiintoisia juttuja, sillä se paikka missä synnymme/asumme muokkaa meitä ihan hurjan paljon :)

      1. Lisäisin vielä, että Jenkeissä auto on enemmän kuin vättämättömyys. Auto on pakko olla jos yleensäkin haluaa liikkua, ja joskus käydä ruokaostoksilla. Kunnollisia kävelykatuja löytyy USA:sta vain muutamasta kaupungista. Yritin muutaman kerran pyöräillä Houstonissa ja kun valitsin tietämättäni väärän puolen, katu loppui kesken matkan. Eikä iloa kauan kestänyt kun pyöräni varastettiin, myöhemmin mieheni pyörä ja siinä joutuivat käyttämään metallisahaa apuna. Taisi olla liian huomiota herättävää täkäläisille;) -Suomessa joukkoliikenne pelaa kohtuullisen hyvin, ja lapset on vaan totuttu viemään kouluun ja niihin harrastuksiin.
        Sveitsissä taas koululaiset kulkevat julkisilla ja pyörillä koulumatkan, ja kun käyvät kesken koulupäivän vielä kotona syömässä. Bussit on sitten tupaten täynnä.. Kaikilla perheillä ole autoa, ostetaan matkalippu vuodeksi, ja se käy kaikissa mahdollisissa kulkuvälineissä, jopa laskettelugondoleissa. Mun mies istuu junassa nyt 4 tuntia päivässä, mutta autosta hän ei sentakia tule luopumaan. Aihe on silti kaikinpuolin kiinnostava. Merci!

  8. Itse kasvoin kodissa jossa oli sohvia joille ei saanut istua ja mattoja joille ei saanut astua. Eikä ne olleet mitään haurasta perintöantiikkia, vaan muuten vain liian kalliita tavallisen perheemme käyttöön. Niitä ei siis ollut hankittu meitä varten vaan rakentamaan tietynlaisen perheen imagoa (kohtuu harvoin käyville) vieraille. On siis sitä osattu jo kauan enen somea…
    Vieläkin naurattaa se touhu.
    Tuosta(kin) siis kumpuaa syvällinen inhoni nyt vallitsevaa “merkkilaukuilla paremmaksi ihmiseksi” -kulttuuria kohtaan.

    1. Kiitos kommentista. Voi miten surullista :/

      Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat tuolla imago-laukulla tai elämällä. Vaikka blogini on oikeasti vain pintaraapaisu elämästäni, toivon että ette ajattele että täällä ei sohvilla istuskella tai kupeista juoda.

      Minun lapsuudessani ne olivat korut ja turkikset ja autot. Sen takia en voi ymmärtää autoja ollenkaan. Mitä pienempi ja vanhempi, sen parempi. Paras on olla autotta.

  9. Minua oikeasti harmittaa, että suomalaiset on niin vaatimattomia, melkeinpä näkymättömiä ollakseen olemassa. Jos ei osata markkinoida sitä ei pitäisi laittaa kulttuurin piikkiin, vaan juuri päinvastoin ja kasvaa sellaisesta ajattelusta ulos ja nopeasti! Olin varsin ilahtunut kun huomasin, että kotikutoinen yritys, Lapuan Kankurit, on saanut jalansijan Sveitsin parhaimmassa Globus-liikkeessä. Yhtiö on selkeästi ymmärtänyt brändin merkityksen, elää täydellä 2010-lukua eikä 70-luvun, anteeksi olen olemassa -vaatimattomuudessa! Tällaisista tuotteista voi ainakin ulkosuomalainen olla oikeasti ylpeä. Samoin tietysti Marimekosta, Kone-yhtiöstä, ja on niitä muutama muukin, mutta enemmänkin saisi olla.

    Kävimme eilen katsomassa uuden James Bond-leffan, ja filmin loputtua kävelemässä parkkihalliin. Seuraava hetki oli kuin elokuvasta, ja ensimmäinen auto mikäs muukaan kuin Aston Martin ajoi meidän ohitse, vähän se kyllä hymyilytti. Sveitsissä asuu ihania ihmisiä eikä huolehdi naapureiden asioista, tai millä automerkillä ajetaan.. Sen verran ollaan jo edempänä vaatimattomasta ajattelutavasta. Ympäristöllä on vaikutusta ja toisinaan hyvään suuntaan, ettei olla vain näitä pelkkiä jees-jees -tyyppejä maailmalla.

  10. Kaiken jälkeen jäljelle jää rakkaus. On ollut vapauttavaa päästää irti materian vallasta ja antaa energia rahassa mittaamattomille asioille. Minä en kategorisoi ihmisiä sen perusteella mitä he omistavat. Pystyn itsekin olemaan oma tavallinen itseni oli ihminen rikas tai varaton. Omistaminen ei tee kenestäkään ihmisenä enempää tai vähempää. Saan nautinnon yhtä hyvin puoli ilmaisesta kuin superkalliista hankinnasta. Onko meihin juurtunut asenne kun käytän luksusta olen erityinen itsekin. Maailma hukkuu materiaan ja ihmisten oikea elämä sen mukana. On ihan ok päättää itse mihin rahansa käyttää. Itse olen vaan niin löytänyt irti materian vallasta, ja siitä nautin. Pidän kauneudesta mutta monissa muissakin asioissa kuin materiassa. Minulla on ihana perhe rakas suku iso kaverijoukko. Tilaa vapautui enemmän rakkaudelle, se on ollut mieletöntä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*