Laiskan leipurin päärynäpiiras

Päärynäpiiraani vilahti hetki sitten Instagamin Storyssani ja olette kyselleet sen perään monta päivää, joten tässä tulee resepti maailman nopeimpaan piiraaseen. Tein piiraan viime viikolla ja montaa eri ainetta ei reseptiin tarvita eikä aikaa kulu piiraan tekemiseen. Piiraan voi siis kätevästi tehdä ihan arkenakin töiden jälkeen sen kummempaa stressiä.

Avec Sofié blog l Pear pie

Olen tehnyt Crème Bonjourin kanssa yhteistyötä useasti, mutta postaus ei ole yhteistyössä tehty, vaikka tuotteet vilahtavatkin välillä sosiaalisen median profiileissani. Olen vain totaalisen hullaantunut Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoon ja sitä olen tuonut mukanani Ranskaan aina kuin mahdollista. Juustojen kuljetus ei muuten onnistu käsimatkatavaroissa, joten ne pitää laittaa ruumaan. Kerran olen joutunut juustoistani luopumaan, kun ne käsitetään nesteiksi.

Avec Sofié blog l Pear pie

Tarkoitukseni oli tehdä omenapiirasta, mutta kun Ranskan omenat näyttivät vähän huonoille ja päärynät erinomaisille, vaihtui piirasidea hedelmähyllyjen välissä. Täytteeksi ei paljoa muuta tarvita kuin tuorejuustoa ja tilkka kermaa. Päälle vanilja-aromia ja kardemummaa. Olin jopa niin laiska kokki, että en pohjaakaan tehnyt itse, vaan ostin valmiin pohjan. Joten tämä on todellinen kiirepiiras. Mutta sehän ei haittaa, pääasia että maistuu.

Avec Sofié blog l Pear pie

Tarvitset:

Piiraspohjan

Päärynöitä

200g Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa

Tilkka kuohukermaa

2 rkl Vanilja-aromia

Hunajaa tai sokeria oman maun mukaan

Kardemummaa

Pese päärynät kunnolla. Puolita päärynä pitkittäin ja siivuta päärynä hyvin ohuisiin paloihin. Sekoita tuorejuusto kuohukerman kanssa pehmeäksi massaksi. Lisää hunajaa tai sokeria oman maun mukaan. Asettele piiraspohja vuoan päälle ja kaada juustokermaseos vuokaan. Asettele päärynäpalat seoksen päälle. Lisää 2 rkl vanilja-aromia sekä kardemummaa oman maun mukaan. Paista uunin keskitasossa 180 asteessa puoli tuntia.

Please leave a comment

Astiakaapin aakkoset

Usein puhutaan vaatekaapin kulmakivistä, mutta minä puhun tässä postauksessa lempipaikastani ja se on tietenkin keittiö ja sen kulmakivistä. Mitä lautasiin ja laseihin tulee, on niiden oltava kauniit, sillä muuten ruoka vähintään näyttää huonolta (jos ei jopa maistukin).

Olen ollut astioihini ”vinksahtanut” teinistä lähtien ja minulla on jonkinmoista kippoa ja kannua kaapit täynnä. Joistain astioistani luovuin muuttoni yhteydessä, mutta suurimman osan pidin itselläni, vaikka neliöt repeilevät liitoksistaan tällä hetkellä.

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Kertoo varmasti paljon minusta, jos paitaan en suostu laittamaan 200 euroa, mutta kattilaan kylläkin. Kattila kestää ja tuo minulle pitkäksi aikaa mielihyvää, paita ei kestä käytössäni yhtä pitkään ja sen takia mieluummin investoin kestäviin asioihin, kuin ns. kertakäyttöhyödykkeisiin. Toki paidatkin voivat kestää vuosia, mutta harvemmin.

Minulla on ollut jonkinlainen paussi astioiden ostamisen kanssa, kunnes viime syksynä Luxemburgissa ollessa ostin lisää Villeroy & Bochin Modern Grace -sarjaa. Olen kerännyt sarjaa jo jonkun aikaa, mutta Luxemburgissa tuli tehtyä lautaskokoelmaani lisäys. Kauniit ja suhteellisen eleettömät neliön malliset lautaset sopivat mainiosti illallispöytään ja myös tuomaan ryhtiä kattaukseen.

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Suurin ilo tosin koettiin lautaskaupoilla, kun huomasin toukokuussa Iittalan myymälässä Teema Tiimi -vadit (18×26). Nämä samaiset lautaset ovat olleet ennen Arabian alla ja olen harmitellut vuosia, että en silloin kyseisiä lautasia ostanut. Ilokseni ne ovat tulleet takaisin ja lempibrändini alle. Nämä lautaset ovat erittäin toivottu lisä omaan astiakaappiini. Älkää siis missatko näitä lautasia, jos teitte sen saman mitä minä joskus seitsemisen vuotta sitten. Aikoinaan lautasella oli eri nimi, mutta en nyt muista mikä se oli? Pääasia, että se löytyy nyt taas kaupoista ja on samaa värisävyä mitä koko muu Teema-sarja.

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Omituisinta on, kun huomaa makunsa muuttuneen. Vielä muutama vuosi sitten en millään olisi voinut nähdä Kastehelmi- tai Ultima Thule -sarjaa astiakaapissani. Toisin kävi. Viime aikoina olen ostanut kumpaakin kaappeihini ja koristellut kattaukset lasisilla pinnoilla.

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Aterimet ovat vähän kuin koruja ja minulla on Iittalan Mango-, Scandia- ja Citterio-aterimet sekä Hackmanin Inari-sarja. Kaikki hyvin erilaisia, mutta jokaiselle on oma hetkensä.

Avec Sofié blog l My kitchen favorites

Oma suosikkini kattilasarjoista on muotokielensä takia Tools-sarja. Vaikka muutaman kerran olen näppini polttanut, kun olen koskenut kahvoihin ilman patalappuja, silti en kattiloistani luovu. Sama pätee myös sarjan uunivuokaan. Minulta löytyy pienempi versio, mutta ehkä joskus saan niin ison uunin, jonne mahtuu myös sarjan isompi versio.

Haaveilen isosta uunivuosta, uunista sekä keittiöstä mihin nämä kaikki astiani mahtuvat kauniisti eikä osaa tarvitse säilytellä kellarissa. Toivon todella, että pian sellainen keittiö on edessäni. Lähellä ollaan, mutta ei ihan vielä kiinni uuninkahvassa ;)

Ps. Osa Teema-astioista on saatu kaupallisen blogiyhteistyön kautta.

 

Please leave a comment

Keittiökosmetiikka – kaikki rakkaat purkkini

Usein Ranskaan liittyen puhutaan paljon selektiivisestä- tai apteekkikosmetiikasta. Olen luvannut listata teille ne parhaimmat apteekkilöytöni, mutta ensiksi sukelletaan lempipaikkaani eli keittiöön. Kun kävin kaappejani läpi, huomasin, että minullahan on ”keittiökosmetiikkaa” keittiö täynnä. En tiedä onko tuo ihan oikea sana, mutta purkkien ulkonäön perusteella voidaan puhua jo kosmetiikasta. Eikö?

Avec Sofié blog l keittiö

Olen vähän tällainen purkkien keräilijä ja ostan tiettyjä asioita ihan vain, vaikka kauniin etiketin, fontin tai purkin takia. Joskus sitten kun oikein inspiroidun niin keräilen purkit riviin ja haen inspiraatiota blogipostausten teksteihin tai raapustelen ideoita paperille.

Avec Sofié blog l keittiö

Avec Sofié blog l keittiö

Meidän Pariisin keittiö on hyvin ranskalainen ja sitä ei ole koskaan näkynyt (eikä tule) blogissani. Yritän verhota pienet vanhat neliöt kauniilla purkeilla, jotta fiilis olisi erilainen pienessä keittiössä. Nyt kun kävin kaappeja tosin läpi, huomasin, että aika hyvin olen kuratoinut kaappini sisällöt hyvin saman tyyppisillä sisällöillä.

Avec Sofié blog l Parisian kitchen with black and white consumer goods

Onni on tosin, että on kaksi keittiötä niin onneksi kaikki purkkini eivät ole Pariisissa. Voisi olla, että neliöt loppuisivat kesken, jos kaikki olisivat yhdessä paikassa. Etelässä minulla on vaikka minkälaisia oliiviöljyjä, teepurkkeja ja maustepurnukoita.

Avec Sofié blog l keittiö

Vaikka yleensä pidän kaikki kaapissa piilossa, haaveilen silti sellaisesta keittiöstä missä kaikki kauniit purkkini voisivat olla esillä ja tuomalla inspiraatiota myös ruoanlaittoon. Kun näkee tryffeli-öljyn, alkaa sitä heti unelmoimaan kasviskeitosta. Kun taas näkee mustat suolahiput, tulee mieleen jotkut ihanat sämpylät. Kun taas silmä karkaa kohti upeaa oliiviöljyä, tekee mieli raikasta salaattia kera öljyn. Näin helppoa se inspiroituminen on.

Avec Sofié blog l keittiö

Avec Sofié blog l keittiö

Mistä sitten ostan kaikki purkkini? Pariisissa brandattyjen purkkien taivas on pikkuliikkeiden lisäksi Le Bon Marché -tavaratalo. Skandinaviassa meillä on monen monta ihanaa tuottajaa ja vaikka sisältö taitaa olla Ranskasta tai Italiasta, myydään purkkeja varmasti etiketin ja muotoilun takia Pohjoismaissa. Suomessa käyn yleensä Nougatissa (niin kuin myös viime viikolla) ja esimerkiksi Cobellossa on mieletön valikoima Nicolas Vahén tuotteita. Hurauttakaa siis vaikka Bulevardille tai Espooseen :)

Ps. Lupaan pian tehdä ne oikeat kosme-postaukset kun niitä niin paljon kyselette.

Please leave a comment

Kodin sisustusinspiraatio – rouheutta ja pehmeyttä

Aiemmin tällä viikolla mietin hieman kodin sisutuksen muokkaamista Pehmeyttä ja pintaa kotiin kiitos -postauksessani ja mietin erilaisia elementtejä, miten saisin kodistamme ei-niin-kliinisen. Pidän selkeydestä, sillä siten on myös helppo pitää paikat siistinä, kun pinnat ja tekstiilit on helppo pitää puhtaana. Tämä kliinisyys tosin aina välillä hieman uuvuttaa, kun kaikki on minusta jotenkin ennalta arvattavaa ja hieman jopa tylsää. Rakastan itse persoonallisia sisutuksia, mutta en itse halua kotiini värejä, sillä tiedän, että kestän niitä hetken ennen kuin kyllästyn. Tekstiilejä on tosin helppo vaihtaa, mutta keittiönkaappeja ei. Sen takia kaapit ovat valkoiset ja niiden rinnalle pitäisi saada jotakin tuomaan rouheutta.

Olen haaveillut yllä olevan kaapin serkusta meidän ruokailutilaan muuten niin modernien kalusteiden rinnalle. Vielä ei ihan täydellistä yksilöä ole tästä lähettyviltä löytynyt, vaikka olen jo jonkun aikaa pitänyt silmäni auki niin antiikkiliikkeissä kuin myös Ranskan Tori.fi -vastineelle, Le Bon Coin:ssa. Ehkä vielä joku päivä.

Matoista aina silloin tällöin haaveilen, mutta koska täällä ”maalla” tulee kaikenmaailman rantahiekkaa ja terassipölyä koko ajan sisälle, olen pitänyt matot minimissä. Meiltä löytyy yksi Pappelinan muovimatto sekä pari pienempää, jotka voi heittää pesukoneeseen tarvittaessa. Kotimme lattia ei tosin mattoja edes välttämättä kaipaisi, mutta jotenkin täältä puuttuu pehmoisuus tällä hetkellä.

  1. Ellos Round marble lamp. 2. Nicolas Vahe suryp 3. Meraki soap 4. Hübsch-kulho 5. Ellos pillows 6. Cactus Plantagen 7. Ellos  London carpet 8. Lexington Napkin rings.

Yllä olevasta kollaasista voi napata niin elementtejä kuin myös värimaailmoja mitä tänne kotiin haluaisin. Vaikka miten ruskeat puskevat taas harmaan aikakauden jälkeen, en beigeä, hiekkaa tai sinapin sävyjä suuremmalti kotiini ole kantamassa. Pieninä ripauksina nekin tosin tänne kävisivät, mutta itse pidän kaikella tavalla enemmän harmaasta kuin ruskean sävyistä.

Haluaisin vaihtaa lasipöydän ja tuoda kotiin joko kivi – tai puupöydän tilalle, sillä iso lasinen sivupöytä tuo kovuutta jo muutenkin niin pelkistettyyn sisustukseen. Valkoiset sohvat käyvät tänne paremmin kuin minnekään, mutta nekin haluaisin päällystää pellavalla tuomaan vähän samanlaista Gervasoni-rentoutta tänne mitä meillä on Pariisin kotona.

Tämä sisustus on ikuisuusprojekti ja koko ajan olisin maalaamassa, remontoimassa ja hiomassa paikkoja. Ennen kun tosin alan seuraavaan remonttiprojektiini, pitäisi nyt selvitä pienellä pintaremontilla, jonka toivon mukaan saan alkuun tässä ihan pian.

Please leave a comment

Pehmeyttä ja pintaa kotiin kiitos

Minulla on jollain lailla aika kova tyyli. Pidän suorista ja puhtaista pinnoista, muovista ja valkoisesta, enkä niinkään rosoisuudesta ja pehmeydestä. Toki muovituolit ja muuta pinnat yleensä valitsen käytännöllisyys mielessä, mutta viime aikoina kotimme kovuus on vähän jopa jollain lailla häirinnyt minua.

Avec Sofié blog l Scandinavian kitchen in south of France

Avec Sofié blog l Scandinavian kitchen in south of France

Mietin aluksi, että ehkä matot olisivat helppo vaihtoehto tuomaan pehmeyttä, mutta koska niitä pitää jatkuvasti pestä kodissa jossa ravataan varpaisillaan ulkona, ei se olisi likafriikille paras vaihtoehto. Tällä hetkellä nimittäin pesen keittiömme maton (kotimme ainoa matto) kerran kahdessa viikossa. Puutarha ja terassi ovat kivoja, mutta kyllä se tietää myös työtä niiden ulkopuolella.

Senpä takia kotimme kaipaa pehmeyttä jotenkin muuten kuin mattojen kautta. Olen unelmoinut nojatuoleista, antiikkikaapeista, pehmeistä verhoista, isoista lattiatyynyistä…

Avec Sofié blog l Scandinavian kitchen in south of France

Avec Sofié blog l Scandinavian kitchen in south of France

Nyt tosin astioita ja pikkutavaroita alkaa olla jo sen verran, että mielessä ei ole oikein muuta kuin kaunis valkoinen antiikkikaappi. Istuttaisin sen osaksi keittiötä ja ruokaryhmän viereen, jolloin se toisi kivaa rikkonaisuutta muuten niin modernin keittiöön ja ruokailutilaan.

Kun olimme Toscanassa reilu kuukausi sitten, oli torilla antiikkimarkkinat. Näin vaikka mitä ihania antiikkikalusteita, mutta auton tavaratila tuli esteeksi. Kultaisen peilin sain sieltä tosin raahattua mukanani, mutta muut huonekalut jäivät vielä haaveeksi. Itse olen ehkä muutenkin italialaisten huonekalujen perään enemmän kuin ranskalaisten, niin en tiedä pitääkö lähteä taas rajan toiselle puolelle kaappia metsästämään.

Kaapin ei sinänsä tarvitsisi olla edes valkoinen, sillä voisin itse käsitellä sen. Toki jo valmiiksi kulunut valkoinen kaappi olisi ihana löytö ja ehkä sen vielä löydän tässä pian, kunhan pidän silmäni auki. Kaappi ei tosin toisi kotiin pelkästään rosoista pintaa, vaan myös kaivattua tilaa järjestykselle.

 

Please leave a comment