Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

Fiskebaren & ja muistoja neljän vuoden takaa

Oli syyskuun puoliväli neljä vuotta sitten. Ilta oli pimeä ja ilmassa oli vähintään jonkinlaista jännitystä. Olin lentänyt Kööpenhaminaan toisille treffeille. Olin kai vähän hullu, mutta niin kai se rakastuneena kuuluukin. Tuossa oikeanpuoleisessa pöydässä odotti mies jota nyt kutsun aviomiehekseni.

Avec Sofié blog l Fiskebar Copenhagen

Avec Sofié blog l Fiskebar Copenhagen

En halua ällömakeilla näillä Köpiksen postauksillani ja toivon, että matkaseuralaisteni korvista ei pursunut hattaraa. Pysähtelin nimittäin kadunkulmissa sekä kahviloissa, joissa neljä vuotta sitten kävimme ja muistelin ääneen viikonloppuamme koko ajan. Kööpenhamina on ihana, mutta vielä ihanamman siitä tekee kaikki yltiöromanttiset muistot.

Avec Sofié blog l Fiskebar Copenhagen

Kööpenhaminassa on monenlaista nähtävää, mutta ehkä yksi mielenkiintoisimmista alueista ainakin minun mielestäni on meatpaking district, eli teurastamo-alue. Meatpackingissä on myös Kööpenhaminan yksi suosituimmista kalaravintoloista, eli Fiskebar. Rakastan kalaruokia, joten mieheni tiesi minne minut viedä ja teimme nyt saman viime viikonloppuna ystävättärieni kanssa.

Avec Sofié blog l Fiskebar Copenhagen

Avec Sofié blog l Fiskebar Copenhagen

Fiskebarin sisustus on jokseenkin rustiikkinen, sillä se on jätetty osittain alkuperäiskuntoon. Lohkeilevat laatat ja betonilattia tuo tosin kivaa kontrastia muuten suhteellisen modernin menun rinnalle. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia, mutta makuhermoja ei säästellä. Annokset ovat myös äärettömän kauniita, joten kaunis kontrasti tulee myös annosten ja sisustuksen välille.

Avec Sofié blog l Fiskebar Copenhagen

Ladyt olivat erittäin tyytyväisiä ravintolavalintaani ja ostereiden lisäksi löytyi pöydältä myös sinisimpukoita. Itse söin pääruoaksi grillattua kukkakaalia, joko oli muuten aivan mieletön annos. Kuulemma simpukkaliemi oli taivaallista ja sitä kauhottiin pöydässämme kukkakaalin lisäksi.

Kööpenhaminassa ei kenenkään tarvitse nähdä nälkää, mutta Fiskebar on kyllä käymisen arvoinen paikka, jos pitää kalaruoista ja ehkä hivenen rustiikkisesta menosta. Meatpackigillä on tosin monta muutakin ravintolaa, joten suosittelen katsomaan ravintolatarjonnan ennen kuin menette Kööpenhaminaan. Ah, voinko mennä Köpikseen taas uudestaan?

Please leave a comment

Koti Kööpenhaminan Töölössä ja huomioita tanskalaisten tyylitajusta

Viikonloppu meni tosi nopeasti Köpiksen minireissulla, mutta onneksi perjantaina ehdin nähdä myös ystäväni ja hänen pienen perheensä. Pikku-pupunen oli saapunut perheeseen ihan äskettäin, joten koin Tanskalaisen vauvakuplan jokseenkin Töölöläisissä fiiliksissä. Ystäväni perheineen asuu Islands Brygge nimisellä alueella ja minulle tuli siitä ihan Töölöläiset tunnelmat. Punaisia tiilitaloja, viheralueita, satama, lapsiperheitä ja suhteellisen rauhallinen miljöö. Mikään Köpiksen asiantuntija en ole, mutta Töölö kuvastaa asuinaluetta minusta hyvin.

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Kuten tiedätte, tuli meille Köpikseen lähtö aika yllättäen, joten ei tullut paljoa tuliaisia ostettua etukäteen. Kurvasin tosin kukkakaupan kautta ystävälleni, joten Louise sai oman #fredagsbuketten minulta tuliaisiksi.

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Tanskalaiset hurmaavat vähintään persoonillaan, mutta kun astelee näiden tyylitaitureiden koteihin, ei näistä pienistä pesistä haluaisi lähteä pois. Tanskalaisilla on joku maaginen kyky yhdistää kaikki rennosti yhteen ja olla laittamatta liikaa minnekään (oli kyse sitten sisustuksesta, asusta tai lautasesta).

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Ystäväni koti on juuri tällainen hyvä esimerkki, jossa on kaikkea, mutta ei mitään liikaa. Kaikki oli simppelisti yhdistetty toimivaksi kokonaisuudeksi. Etsin ystäväni kodista sellaisia epämääräisiä rojukasoja, mutta ei niitä ollut, vaikka perheeseen oli juuri saapunut pieni Elliot-poika. Kysyinkin, että oletko nyt ihan varma, että täällä ei ole jotain salaovia, jonnekin rojuhuoneeseen. Ei ollut ovia eikä rojuja.

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Tanskalaiset ovat jollain lailla aika vähäeleisiä ja se sama vähäeleisyys näkyy minusta hyvin ystäväni Louisen kodissa. Neutraaleja sävyjä, mutta kumminkaan värejä unohtamatta. Tässä kodissa oli jollain lailla hyvin lämmin fiilis ja lämpöisyyttä toivat lisää kynttilät, valaisimet sekä puupinnat.

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Omiksi suosikeikseni taisivat ei niin yllättäen nousta Hans Wegnerin klassikkotuolit. Tuolit ovat aika maskuliiniset, joten en ikinä varmastikaan olisi niitä omaan kotiini ostanut, mutta kun näin ne yhdistettynä vaaleaan keittiöön, aloin taas unelmoimaan tulevasta uudesta Amsterdamin keittiöstä.

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Ystäväni harmonisessa kodissa taas käyneenä, tuli sellainen olo, että minun pitää päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. Louisin kodissa oli ihana energia, kun tavaroita ei ollut liikaa ja kaikille oli oma paikkansa.

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Rakastan Marokkolaisia Beni Ourain -mattoja, mutta koska meillä on kotona valkoinen sohva, ei sen kaveriksi käy luonnonvalkoinen villamatto. Ystäväni kotiin se taas sopi ihan äärettömän hyvin. Matto toi kivaa struktuuria muuten aika kliinisiä pintoja vasten. I like!

Avec Sofié blog l Kööpenhamina ja tanskalainen tyylitaju

Minulla on ihan järkyttävä sisustuskuume tällä hetkellä. Eikä se helpotu sillä, että käyn näissä ystävieni ihanissa kodeissa.  En malta odottaa, että pääsen uuteen pysyvämpään paikkaan jonne uskaltaa jo investoida huonekaluihin. Muutaman sisustusjutun ostinkin jo Kööpenhaminasta Amsterdamiin, nyt vain odottelen sitä muuttoautoa.

PS. Sain mieheltäni joskus kolmisen vuotta sitten ”How to be Danish”- kirjan. Kirjan kautta mennään historiassa kauas ja yritetään selittää, että miksi tanskalaisilla on mieletön touch tehdä kaikesta kaunista yrittämättä liikaa. Suosittelen kirjaa äärettömän paljon!

Please leave a comment

Kööpenhamina kutsuu – viikonloppu Tanskassa

Suomessa ollessa olen nähnyt myös paljon ystäviäni ja saimme pienen extempore-idean, että mitä jos mentäisiinkin viikonlopuksi Köpikseen. Ei ollenkaan huono idea. Juuri tällaisia yllätyksellisiä minireissuja olen kaivannut sen suurempia suunnitelmia. Meidän reissu tosiaan tuli niin yllättäen, että hotellin varasimme vasta eilen illalla, joten mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ole.

Olen käynyt Kööpenhaminassa muutaman kerran, mutta olisi kiva nähdä siellä jotain uutta. Lempiravintolat ovatkin jo tiedossa, mutta jos teille tulee jotain mieleen mitä pitää nähdä, kertokaa.

Avec Sofié blog l Copenhagen

Kööpenhaminaan liittyy minulla monen monta muistoa ja ne rakkaimmat taitavat olla tasan neljän vuoden  takaa, kun olimme toisilla treffeillämme mieheni kanssa. Sillä reissulla taisi Kööpenhaminan lisäksi viedä sydämeni myös joku muu, jota nyt kutsun aviomiehekseni <3

Ihanaa viikonloppua!

Please leave a comment

Kamerakoulua keittiössä

[mittaustagi]

*Commercial collaboration with Olympus

Aiemmin kesällä kirjoitin lomakuvaamisesta vinkkejä kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa, mutta koska kamerajutut usein kiinnostavat teitä, paneudutaan tässä yhteistyössä kameroiden eroihin ja lähinnä vertailen kahta Olympuksen kameraani. Mikäli tosin aiempi postaus kiinnostaa erojen lisäksi, kannattaa se lukaista ennen seuraavaa lomamatkaa.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Yleensä minulla on käytännössä blogissa vain ulkokuvia tai hyvin rajatusti ruokakuvia, joten ajattelin, että tässä yhteistyössä olisi kiva kuvata enemmän sisällä ja pieniä yksityiskohtia. Samalla mitä blogissa rajataan riveillä yksityiselämää, rajaavat kamerat ja erilaiset linssit myös kuvakulmia ja täten antavat blogista tai sen kirjoittajasta tietynlaisen kuvan. Senpä takia ne kulmat ja laajuudet kannattaa miettiä aika tarkkaan ja myös se oma kalusto niiden kulmien mukaan.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani vuonna 2009, mutta ensimmäinen Olympus hyppäsi kaulalleni vuonna 2007. Nyt minulla on kolmas Olympuksen kamera käytössä ja käytän tällä hetkellä Olympus PEN Lite E-PL 7– ja OM-D E-M10 Mark II -kameraa. Linssejä taasen löytyy aika paljon eri tarkoituksiin ja eniten käytössä ovat 25mm f1.8, 45mm f1.8, 30mm Macro ja 75mm f1.8.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Vaikka tällä hetkellä kuvaan kummallakin kamerallani, on OM-D E-M10 Mark II -kamera useimmiten käsissäni. PENin jälkeen oli luonnollista siirtyä ammattimaisempaan käyttöön ja sen takia OM-D tuntuu enemmän omalta. Jos taas ei ole järjestelmäkameroista kokemusta, on PEN parempi vaihtoehto, kun säädöt eivät ole niin monen nappulan välillä. Täten en ehkä ilman minkäänlaista kokemusta järjestelmäkamerasta suosittele OM-D E-M10 Mark II -kameraa, vaan kannattaa ne säädöt opetella aluksi simppelimmällä mallilla.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Kuvaustekniikka on jokaisella omanlainen. Itse olen aiemmin tottunut kuvaamaan etsimen kautta ja PENissä kun sitä ei ollut, meni hetki ennen kuin opin kuvaamaan näytön kautta. OM-D -mallissa etsin löytyy taas, joten olen palannut kuvaamaan sen kautta. Jotenkin minun on helpompi hahmottaa kuva paremmin etsimen kautta, kun rajaan kaiken muun ympäriltäni sitä kautta pois. Tämä on tosin tottumuskysymys, että miten kukakin kuvaa.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Yksi asia mistä olen erityisen iloinen OM-D -kamerassani, ovat säätörullat. Kun kuvaan etsimen kautta, on valoisuutta helpompi muokata, kun silmää ei tarvitse ottaa pois etsimestä samalla kun tekee haluamansa säädöt. Näin ollen kun säädöt ovat helpompi tehdä, tulee kuvattua nopeammin ja tehokkaammin. Toki jos kuvaa näytön kautta, ei tällä ominaisuudella ole niin paljoa väliä, mutta omaa kuvaamistani se on helpottanut.

Mitä samaa kameroissa on muuta kuin nimi? Moni varmasti miettii kuvanlaatua kameroiden välillä, mutta Olympuksen virallinen kanta on, että kuvanlaatu on samoilla säädöillä ja linsseillä sama kamerasta riippumatta. Ihan pienen pientä eroa olen itse huomannut, mutta en mitään sen suurempaa.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Moni varmasti miettii kaksi kertaa kameran vaihtoa, jos edelliseen malliin on ostanut kattavan objektiivi-perheen. Olympuksen kameroissa on se hyvä puoli, että kaikki linssit käyvät kumpaankin malliin. Joten kameran vaihto ei tarkoita älyttömän suurta investointia.

Oma suosikki-ominaisuuteni päivittäisessä käytössä on WiFi. En lataa juurikaan kännykkäni kameralla otettuja kuvia esimerkiksi Instagram-profiiliini, vaan kaikki kuvani ovat käytännössä otettu kamerallani. WiFi -ominaisuus helpottaa myös kuvien jakamisen ystäville ja perheenjäsenille saman tien heidän puhelimiin.

Oma kantani on, että ilman kunnon objektiivia, ei kuvista tule yhtään mitään. Monesti kamerapakettien kanssa tulee perus kittilinssi, joka ei ole ehkä se kaikista valovoimaisin ja paras ja sen takia kalustoon kannattaa satsata hivenen, jos uuden rungon on ostamassa. Minulla on monta omaa lempilinssiä, mutta jokaiselle on oma tarkoituksensa.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Tässä postauksessa käytin neljää eri linssiä 25mm f1.8 –objektiivia, 45mm f1.8 –objektiivia, 17mm f2.8– sekä 30mm f3.5 Macro-objektiivia. Jos olisin kuvannut ihmisiä potrettimaisesti, olisin kuvannut myös 75mm 1.8 -objektiivillani. Oma suosikkilinssini muuten on 25mm f1.8, sillä sen kanssa saan kätevästi kuvattua niin monta erilaista kohdetta. Yleensä kuljenkin vain 25mm f1.8-objektiivin kanssa, jos minulla ei ole selkeää ideaa mitä ajattelin kuvata.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Tässä kohtaa on hyvä varmasti muistuttaa mitä numerot objektiiveissa tarkoittavat. F-luku kertoo objektiivin valovoimaisuudesta ja itse yleensä kuvaan vain linsseillä jossa luku on 1.8. Muilla linsseillä ei varsinkaan yhtään hämärämmässä tule kuvattua. Pienempi f-luku kertoo myös objektiivin syväterävyydestä ja siitä, miten kuvan tausta blurrautuu kuvan varsinaisesta kohteesta. Toki pitää muistaa, että esimerkiksi 30 mm f 3.5 Macro-objektiivilla esimerkiksi saa blurrattuja kuvia, sillä tarkennusetäisyys on linsseissä eri. Tiedän, voi kuulostaa nyt hankalalta, mutta kokeilemalla eri linssejä oppii eniten ja harjaantuu säätöjen ja eri lukujen kanssa.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Ehkä vielä muutama vuosi sitten muokkasin kuvia enemmän, mutta nykyään säädän lähinnä valoisuutta tai valkotasapainoa. En pidä kellertävistä tai kovin lämpöisistä kuvista, joten sen takia yleensä säädän kuvat jo kuvaustilanteessa aika kylmän sävyisiksi. Omaa ihoani tai muuta en muokkaa, sillä haluan kuvan olevan mahdollisimman realistinen. Ylivalotus saa kuvistani yleensä ”puhtaamman” näköisiä, mutta muuten haluan kuvieni olevan todenmukaisia. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kuvanmuokkaus ei minusta sovi blogeihin, vaan enemmänkin lehtiin. Tästä trendistä olen itseasiassa aika huolissani varsinkin nuorempien sukupolvien osalta, jotka eivät välttämättä ymmärrä miten paljon kuvia nykyään muokataan ja vääristetään.

Avec Sofié blog l Olympus Pen & OM-D E-M10 Mark II

Toivottavasti tämä postaus selkeytti kameroiden eroja, jos olette olleet epävarmoja aiemmin mallien välillä. Olympus PEN on loistokamera, jos kameroista ei ole aiempaa kokemusta, mutta jos olet tottunut kameran käsittelijä, on OM-D E-M10 Mark II -kamera parempi vaihtoehto. Itse ainakin tuntuu helpommalta tehdä säädöt rullien kautta ja sitä kautta tulee kuvattua enemmän. Jos taas kuvaa pelkällä automaatilla, en näe mitään syytä hankkia OM-D E-M10 Mark II -kameraa. Kaikki on siitä omasta kuvausinnosta ja -tavasta kiinni.

 

Mikäli uuden järjestelmäkameran hankinta tuntuu tällä hetkellä ajankohtaiselta, Olympuksen verkkokaupasta saa runsaasti alennuksia 8.10.2017 saakka.

Koodilla ”OMDjaPEN” saat  seuraavat alennukset (sekä ilmaiset toimituskulut):

OM-D E-M10 Mark II -kamera -15%
PEN E-PL8 –kamera -15%
25mm f1.8 –objektiivi -20%
45mm f1.8 –objektiivi -20%
30mm Macro-objektiivi -20%

 

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin

Please leave a comment