Viikonloppu meni tosi nopeasti Köpiksen minireissulla, mutta onneksi perjantaina ehdin nähdä myös ystäväni ja hänen pienen perheensä. Pikku-pupunen oli saapunut perheeseen ihan äskettäin, joten koin Tanskalaisen vauvakuplan jokseenkin Töölöläisissä fiiliksissä. Ystäväni perheineen asuu Islands Brygge nimisellä alueella ja minulle tuli siitä ihan Töölöläiset tunnelmat. Punaisia tiilitaloja, viheralueita, satama, lapsiperheitä ja suhteellisen rauhallinen miljöö. Mikään Köpiksen asiantuntija en ole, mutta Töölö kuvastaa asuinaluetta minusta hyvin.

Kuten tiedätte, tuli meille Köpikseen lähtö aika yllättäen, joten ei tullut paljoa tuliaisia ostettua etukäteen. Kurvasin tosin kukkakaupan kautta ystävälleni, joten Louise sai oman #fredagsbuketten minulta tuliaisiksi.

Tanskalaiset hurmaavat vähintään persoonillaan, mutta kun astelee näiden tyylitaitureiden koteihin, ei näistä pienistä pesistä haluaisi lähteä pois. Tanskalaisilla on joku maaginen kyky yhdistää kaikki rennosti yhteen ja olla laittamatta liikaa minnekään (oli kyse sitten sisustuksesta, asusta tai lautasesta).

Ystäväni koti on juuri tällainen hyvä esimerkki, jossa on kaikkea, mutta ei mitään liikaa. Kaikki oli simppelisti yhdistetty toimivaksi kokonaisuudeksi. Etsin ystäväni kodista sellaisia epämääräisiä rojukasoja, mutta ei niitä ollut, vaikka perheeseen oli juuri saapunut pieni Elliot-poika. Kysyinkin, että oletko nyt ihan varma, että täällä ei ole jotain salaovia, jonnekin rojuhuoneeseen. Ei ollut ovia eikä rojuja.

Tanskalaiset ovat jollain lailla aika vähäeleisiä ja se sama vähäeleisyys näkyy minusta hyvin ystäväni Louisen kodissa. Neutraaleja sävyjä, mutta kumminkaan värejä unohtamatta. Tässä kodissa oli jollain lailla hyvin lämmin fiilis ja lämpöisyyttä toivat lisää kynttilät, valaisimet sekä puupinnat.

Omiksi suosikeikseni taisivat ei niin yllättäen nousta Hans Wegnerin klassikkotuolit. Tuolit ovat aika maskuliiniset, joten en ikinä varmastikaan olisi niitä omaan kotiini ostanut, mutta kun näin ne yhdistettynä vaaleaan keittiöön, aloin taas unelmoimaan tulevasta uudesta Amsterdamin keittiöstä.

Ystäväni harmonisessa kodissa taas käyneenä, tuli sellainen olo, että minun pitää päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. Louisin kodissa oli ihana energia, kun tavaroita ei ollut liikaa ja kaikille oli oma paikkansa.

Rakastan Marokkolaisia Beni Ourain -mattoja, mutta koska meillä on kotona valkoinen sohva, ei sen kaveriksi käy luonnonvalkoinen villamatto. Ystäväni kotiin se taas sopi ihan äärettömän hyvin. Matto toi kivaa struktuuria muuten aika kliinisiä pintoja vasten. I like!

Minulla on ihan järkyttävä sisustuskuume tällä hetkellä. Eikä se helpotu sillä, että käyn näissä ystävieni ihanissa kodeissa.  En malta odottaa, että pääsen uuteen pysyvämpään paikkaan jonne uskaltaa jo investoida huonekaluihin. Muutaman sisustusjutun ostinkin jo Kööpenhaminasta Amsterdamiin, nyt vain odottelen sitä muuttoautoa.

PS. Sain mieheltäni joskus kolmisen vuotta sitten ”How to be Danish”- kirjan. Kirjan kautta mennään historiassa kauas ja yritetään selittää, että miksi tanskalaisilla on mieletön touch tehdä kaikesta kaunista yrittämättä liikaa. Suosittelen kirjaa äärettömän paljon!