Kiitospäivän helppo suklaamousse

Thanksgiving on meidän perheessä ollut tärkeä päivä mieheni taustan takia. Eilinen päivä onkin hänen vuotensa tärkein päivä. Päivä joka menee joulun ja kaiken muun edelle. Ensimmäisenä yhteisenä kiitospäivänä yritin huonolla menestyksellä tehdä meille dinnerin, mutta jouduin kurpitsan kaivertamisen johdosta ensiapuun ja tikattavaksi. Eilen ei kaiverrettu kurpitsoja, mutta tehtiin monia hänen lempiruokiansa. Mieheni ehdoton lempijälkiruoka on suklaamousse ja senpä takia suklaamousse sukelsi myös kiitospäivän pöytään.

Avec Sofié blog l suklaamousse

Emme syöneet perinteistä kiitospäivän illallista, joten senpä takia pumpkin piet ja muut korvattiin myös meidän pöydässä jollakin muulla. Saatte muidenkin annosten reseptit myöhemmin, mutta ensiksi saatte jouluisen suklaamoussen reseptin.

Avec Sofié blog l suklaamousse

 

Avec Sofié blog l suklaamousse

Käytin itse maitosuklaata, jossa oli kardemummaa ja hunajakennoa, mutta toki ihan normaali maitosuklaa käy tai vaihtoehtoisesti tummasuklaa. Jos tosin teet moussen tummemmasta suklaasta, muista lisätä hivenen sokeria.

Avec Sofié blog l suklaamousse

Suklaamousse neljälle:

3 kanamunan valkuaista

150g suklaata (jos käytät tummaa suklaata, lisää sokeria)

50 g voita

2 dl kuohukermaa

 

Koristeluun:

Kuivattuja mustikoita

Kookoslastuja

Erottele valkuaiset keltuaisista. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää voi sulaneeseen suklaaseen. Lisää suklaaseos vaahdotettujen valkuaisten kanssa. Maista ja lisää sokeria, jos käytät tummaa suklaata.  Kaada seos kulhoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa parin tunnin ajan. Koristele suklaamousse oman mielen mukaan.

Ps. Jos kaipaat kirpeämpää jälkiruokaa, kokeile lemon posset -reseptiäni.

Please leave a comment

Helpot banaanipannukakut mangokanelisalsalla

Banaanipannukakut ovat aiemmin olleet aina osa aamiaisiani, mutta viime aikoina olen jostain syystä unohtanut vähän niiden olemassaolon. Suomessa söin pannareita useasti banaanilla tai ilman ja muistatteko esimerkiksi viiden vuoden takaisen Protein Rich Pancakes -reseptini? Pitää itsekin ihan kaivaa se useammin esiin, niin saa aamiaiseksi muutakin kuin puuroa tai smoothieita.

Avec Sofie blog l Banana pancakes

Avec Sofie blog l Banana pancakes

Nyt tosin muuttolaatikoiden seassa heräsin taas tähän vakioaamiaiseeni, joka pitää nälän vähän kauemmin poissa. Ihan joka aamu en ihan näin näyttäviä aamiaisia sydämenmuotisten mangojen palojen kanssa syö, mutta viikonloppuisin brunssin merkeissä on energiaa panostaa vähän kauniimpiin aamiaisiin.

Montaa eri ruoka-ainetta et näihin pannareihin tarvitse ja moni näistä löytyy varmasti jokaisen kaapista. Itselläni pannareiden kaveriksi eksyi hunajaa, rahkaa, mangoa, ananasta ja mustikkaa pähkinöiden lisäksi, mutta miksi eivät pannarit maistuisi ihan pelkästään jogurtin kera.

 

Avec Sofie blog l Banana pancakes

Avec Sofie blog l Banana pancakes

Tarvitset: (8 pientä pannukakkua)

3 kananmunaa

1 banaani

3 rkl rahkaa

Öljyä paistamiseen

Lisukkeet:

Mangoa

Ananasta

Rahkaa

Hunajaa

Pähkinöitä

Mustikoita

Kookoslastuja

Mantelilastuja

Chia-siemeniä

Kanelia

Laita kananmunat, banaani ja rahka blenderiin ja sekoita kunnes seos on tasaista. Lämmitä pannu lämpimäksi ja lisää tilkka öljyä. Kaada seos ohukaispannulle, mutta muista että seos nousee hivenen. Anna pannukakkujen paistua rauhassa. Käännä pannukakut, kun seos on jähmettynyt. Lado valmiit banaanipannukakut lautaselle ja tarjoile oman maun mukaan.

 

Please leave a comment

Gluteenittomat madeleinet kesäkurpitsasta

Olen kuluneena vuotena tehnyt tosi paljon erilaisia kokeiluja ruoka-aineisiin liittyen. En tiedä olenko nyt vasta löytänyt oikeille hyllyille, mutta tuntuu, että Ranskassa ollaan herätty vaihtoehtoisille tuotteille kuluneena vuotena. Mieheni takia meillä ei syödä käytännössä vehnätuotteita, vaikka minulla ei niiden kanssa ongelmia sen suuremmin olekaan. Joten mieheni takia kokeilen erilaisia vaihtoehtoja, kun leivon tai teen ruokaa. Mieheni syö myös todella paljon oman veriryhmänsä mukaan, joten tässä vuosien saatossa on pitänyt vähän soveltaa, että keittiössä olisi muutakin kuin paistettua kalaa ja salaattia.

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Tämä ei tosin tarkoita, että teidän tarvitsee orjallisesti lukea reseptejäni, vaan totta kai voitte käyttää vehnäjauhoja tai lisätä sokeria. Haluan jakaa tietoutta, mutta liian orjallista ruoanlaitto (tai mikään muukaan) ei saa olla. Sokerin olen korvannut näissä madeleineissa taateleilla, mutta toki ne voi korvata myös sokerilla. Tein ihan normaaleja madeleineja muutama vuosi sitten ja jos ei tämä terveellisempi madeleine -resepti innosta, kannattaa katsoa Madeleines -reseptini.

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Olen innostunut käyttämään kesäkurpitsaa todella paljon vuoden sisään leipomuksissani. Kesäkurpitsa tuo ihanaa kosteutta ja koska se on aika mauton, ei sitä huomaa edes makeimmassakaan suklaakakussa. Yksi hyvä asia kesäkurpitsassa on myös, että sillä korvataan helposti osa jauhoista, joten kakusta tulee kevyempi. Blogista löytyy resepti esimerkiksi viime kesän gluteenittomaan ja suklaiseen kesäkurpitsakakkuun.

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Resepti 12:sta pienelle madeleinelle

75g voita

12 taatelia (voi laittaa enemmänkin niin taikinasta tulee makeampi)

2 kananmunaa

2 rkl kardemummaa

2 rkl kanelia

15 cm pala kesäkurpitsaa (pienehkö kesäkurpitsa)

2 dl riisi – ja kastanjajauhoja (voi toki korvata muilla jauhoilla)

2 rkl kaakaojauhetta

Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Voitele madeleine-vuoka öljyllä. Laita kananmunat blenderiin/tehosekoittimeen. Vaahdota. Lisää kesäkurpitsa, taatelit sekä mausteet. Seosta hieoksi. Lisää jauhot, sulanut voi ja sekoita taikina kunnolla. Asettele taikina vuokiin ja paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Please leave a comment

Ei mikään samppanjalla höystetty hernekeitto, vaan kunnon kasvisversio

Lihaton lokakuu on ollut minulle tapa monena vuotena, mutta tänä vuonna en siihen valitettavasti kyennyt, sillä olin niin paljon poissa kotoa. Olin myös ilmeisesti kovin kiireinen, kun en edes mediassa huomannut samanlaista muistuttamista lihattomasta lokakuusta kuin aiemmin. Täytyy myöntää, että harmitti aika lailla viime viikolla, kun ymmärsin, että olen sivuuttanut lihattoman kuukauden tänä vuonna. Onneksi sitä tosin voi viettää muinakin kuukausina.

Avec Sofié blog l Hernekeitto

Punaisen lihan syöminen on lisääntynyt ruokavaliossani Ranskassa ollessa, sillä täällä syödään lihaa monessa muodossa. Olen tosin vähentänyt lihan syöntiä koko ajan ja toivon pääseväni samoille lukemille kuin presidentti Niinistö, eli lihaa kerran viikossa. Aina kaikkeen ei tosin voi itse vaikuttaa, mutta uskon, että esimerkiksi Amsterdamiin muutto luo jo myönteisen vaikutuksen ruokailutottumuksiimme, sillä ruokakauppojen läheisyys tuo eri vaihtoehdot lähemmäksi.

Kun otin ryhtiliikkeen tuossa viikonlopun aikana syömisiimme, päätin tehdä niinkin tavallista keittoa kuin hernekeittoa. Kyseessä ei ole keiton ranskalainen versio, Crème Ninon, mutta jos googlaatte kyseisen keiton ja avec sofie (crème ninon+avec sofie) löydätte samppanjalla varustetun hernekeiton, jonka olen tehnyt vuosia sitten.

Avec Sofié blog l Hernekeitto

Vaikka Ranskassa ollaan, ei samppanja maistu histamiini-yliherkkyyden takia ja sen takia tein ihan todella perinteisen kasvishernekeiton kuivista herneistä . Hernekeitto on itseasiassa yksi suosikkikeitoistani. Ihan joka viikko en sitä tee, sillä kuivat herneet vaativat reilun tunnin liotus – sekä keittoajan, mutta viikonloppuna ehtii keittämään kauemmin.  Ihan arkiruoasta hernekeitto kuivista herneistä ei ehkä siis mene, mutta viikonloppukeitosta kylläkin.

Tarvitset

500g kuivattuja herneitä

2 kasvisliemikuutiota

1,5 litraa vettä

1 tl meiramia

Suolaa

Pippuria

Punasipulia

 

Pese herneet. Laita herneet likoamaan veteen edellisenä iltana, jos mahdollista. Jos herneet ovat puolikkaita (katso kuvat yllä), niin muutama tunti riittää myös. Kaada herneet liotusvedessä kattilaan ja keitä niitä kasvisliemikuution kanssa noin tunnin verran. Lisää vettä tarvittaessa, sillä herneet imevät kaiken nesteen itseensä.

Kun herneet ovat pehmenneet, kaada seos blenderiin ja seosta niin kauan, että seos on samettista. Kaada seos sen jälkeen takaisin kattilaan ja kiehauta kuumaksi. Tarjoa keitto punasipulin kanssa.

Ps. Jos joku etsii hyvää blenderiä, en voisi olla KitchenAidin blenderistä yhtään onnellisempi. Ostin sen vuosi sitten ja se tekee keitot samettisiksi ja rikkoo jäät tarvittaessa. Suuri suositus!

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment
1 2 3 9