Pastaa ja piilomainontaa

Olen ollut viimeisen viikon verran Vaasassa yksin sillä poikaystäväni on ollut edelleen Helsingissä. Olenkin nauttinut näistä päivistä, sillä nyt olen voinut tehdä sellaisia ruokia mitä hän ei syö. Se on vähän hassu tyyppi, se pelkää pastaa. No ei pastaa tietenkään joka päivä kannata syödä, mutta kai sitä nyt joskus voi? En ole mikään karppaaja (siis en todellakaan :D), mutta en syö yleensä hirveästi leipää, pastaa kylläkin.

Täällä Vaasassa on ollut ihan kummallisen lämmin, maanantainakin oli 20 astetta? Olenkin nauttinut tästä yksinolosta ja söin pastani parvekkeella. Meillä on onneksi lasitettu parveke, niin siellä voi olla näin syksyisinkin.  Vaasassa nimittäin tuppaa aina silloin tällöin tuulemaan vähän enemmänkin, niin ilman suojaa ei parvekkeellamme voisi olla. Kaikki ketkä ovat joskus käyneet Vaasassa  tietävätkin varmasti mistä  tuulesta puhun.

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt punajuuren taas ihan uudelleen. Olen ehkä jopa vähän ihastunutkin siihen, sillä ostin sitä viikonloppuna kolmen kilon säkin. Siinä olikin sitten pienoinen raahaaminen. En nimittäin muistanut siinä ostotilanteessa, että se joka yleensä kantaa kauppakassit ei ole mukana. Värjäsin pastan  juurikin punajuurella. Ihan niin pinkkiä en pastasta saanut kun olisin halunnut, mutta ihan kivan persikkaisen värin sain aikaiseksi.

 

Tarvitset:

Öljyä

Valkosipulia

Pastaa

2 Punajuurta

170g jättikatkaravunpyrstöjä

tilkka kermaa (3 rkl)

Pinaattia

Korianteria

Suolaa

Pippuria

Pinjansiemeniä

Parmesaania

Kuori ja pilko punajuuret. Keitä punajuuria kymmenisen minuuttia ennen pastan lisäämistä punajuuriveteen. Samalla kun lisäät pastan niin lisää hivenen myös suolaa.

Kuumenna öljy ja lisää murskattu valkosipuli. Laita ravut valkosipuliöljyyn ja anna niiden olla hetkisen kuumassa öljyssä. Lisää kerma, pinaatti ja korianteri. Muista että ravuista tulee helposti nahkeita, joten niitä ei saa kuumentaa liian kauaa (noin 2 minuuttia riittää). Lisää pippuria ja tarvittaessa myös suolaa. Ravut ovat yleensä suolaliemessä, niin ne eivät edes välttämättä tarvitse suolaa.

Erottele keitetty pasta punajuurista ja lisää pasta kastikkeen sekaan. Nostele annokset lautasille ja laita pastan päälle paahdettuja pinjansiemeniä ja parmesaania.


Joku teistä joskus kysyi, että onko Iittala minun yhteistykumppanini ja harmikseni joudun toteamaan että ei ole :D. Olen vain fanaattinen astioiden keräilijä. Jokaisen kipponi ja kuppini olen ihan itse ostanut. Blogissani ei muutenkaan, niin kuin ei muissakaan Indiedaysin blogeissa, ole piilomainontaa. Sitä ikävä kyllä tapahtuu blogeissa paljon, mutta meillä Indiedaysiläisillä on selkeät säännöt koskien juurikin sitä. Tästä nousi pienoinen keskustelu kun meidän liittymisemme julkaistiin ja sen takia Indiedays on julkaissut tiedotteen koskien muun muassa piilomainontaa.

____________________________________

Butterfly shrimp Pasta with Coriander and Beetroot

Makes two portions

You need:

Oil

Garlic

Pasta

2 Beetroots

170g of Butterfly shrimps

3 tablespoons of cream

Spinach

Coriander

Parmesan

Salt

Pepper

Roasted pine nuts

Peel and chop the beetroots. Boil the beetroots for a ten minutes before putting the the pasta into a pan. At the same when you add  pasta add  hint of salt as well.

Heat oil and add garlic. Put the shrimps into a pan. Add cream, spinach and coriander. Remember that if shrimps are too long in the heat, they become chewy.  Therefore about two minutes in the heat is enough for shrimps. Add pepper and also salt if you wish so. Shrimps are usually quite salty itself so you might not even need to add salt.

Separate pasta from the beetroot pieces.  Add pasta into saucepan and mix it with sauce. Before serving, add pine nuts and Parmesan cheese on top of the pasta.

Please leave a comment

My Very Own Cookbook

Copyright of these photos belongs to my friend.

Noin kaksi vuotta sitten yksi hyvä ystäväni kysyi minulta, että onko minulla jotain sellaista mitä haluan elämäni aikana tehdä. Makoilimme sängyllä, söimme suklaata ja katselimme pilvenpiirtäjän ikkunoista Kuala Lumpurin yli. Mietin muutaman sekunnin ja vastasin, “keittokirjan”. Jos jotain haluan elämäni aikana saada aikaan, se on nimenomaan keittokirja.

Toukokuussa sähköpostiini tupsahti sähköposti jossa kysyttiin, että olisinko kiinnostunut tekemään keittokirjaa. Luulin sähköpostia aluksi roskapostiksi enkä ottanut sitä tosissani. Luin sähköpostin hetken päästä uudelleen ja tajusin, että kyseessä ei ollut roskaposti. Silloin tajusin, että unelmastani voisi todellakin tulla totta. Muutamien sähköpostien ja puheluiden jälkeen sovimme tarkemmista yksityiskohdista ja käytännön asioista.

Kaikista parasta kirjan teossa oli se, että sain itse määrätä  kaikesta. Sain päättää, että millainen kirjasta tulee eli minulle annettiin kirjan kanssa ihan vapaat kädet. Päätin melkein heti, että kirjastani tulee visuaalinen herkkukirja. Kirjan nimeä en tässä vaiheessa paljasta, mutta se on erittäin “Sofiémainen”. Kesäkuuni meni käytännössä suunnitellessa, leipoessa ja kuvauksissa. Yksi ystäväni on valokuvaaja ja olen ihan äärimmäisen onnellinen, että hän auttoi minua tässä kirjaprojektissani. Ilman häntä olisi kirjan kuvamateriaali totaalisen erilainen. Olen myöskin siitä ihan hurjan kiitollinen, että sain kuvauslainoja Riviera Maisonilta, Säteeltä ja Stockmannilta.

Kirjaprojekti oli kaikinpuolin ihan mieletön kokemus. Kuvatessa saattoi mennä helposti 12 tuntia, mutta se ei todellakaan tuntunut siltä. Muutaman kerran ystäväni/valokuvaajani joutui sanomaan minulle kahden aikaan yöllä, että voitaisiinko millään jatkaa huomenna. Itse olin niin innoissani, etten edes tajunnut kellon olevan niin paljon. Hauskaa lisätunnelmaa toi myös se, että kuvasimme meillä kotona ja tehän varmasti tiedätte, että miten kivitalot kuumenevat kesäisin?! Keittiö oli enemmän kuin kaaoksessa ja jääkaappi oli täynnä kakkuja, mutta minä olin yhtä hymyä.

Tulen kirjoittamaan varsinaisesta kirjan tekoprosessista pian. Olen nimittäin siitäkin ihan itse vastuussa. On ihanaa oppia uusia asioita, sillä kaikista näistä kirjan tekovaiheista olen oppinut ihan mielettömän paljon. Kirjani on tällä hetkellä taittovaiheessa ja se minun pitäisi saattaa loppuun tulevan viikonlopun aikana. Sitten kirja menee painoon ja näytän lopputuloksen teille heti kunhan saan uunituoreen kirjani käsiini. Sain itse päättää myös siitä, että mihin kirjan tuotto oikein menee ja minulle tärkeää onkin, että osa kirjan tuotosta menee hyväntekeväisyyteen. Näistä ja itse kirjan teosta tulen kirjoittamaan vielä lisää.

Suurimmat kiitokseni haluaisin antaa  Books on Demandille Milttonille ja ystävälleni. Te teitte unelmastani totta!



About two years ago a good friend of mine asked from me that if  there’s  something what I want to do in my life. We were  laying on the bed and eating chocolate. I thought for a few seconds and replied, “cook book”. If there’s anything I want  to do in my life, that is my very own cook book.

In May, I got a mail  where  I was asked if I would be interested of making cook book. After when I had read the mail couple of times I understood that one of my biggest dreams can actually come true. The best thing about my book was that I could make all the big decisions. I could choose what kind of book my  book would be and how would I do it. I decided that my book is a visual book about delicacy.

One of my friend is a professional photographer and he offered  his helping hand to me. Without his knowledge and skills my book would look totally different. I’m more than thankful for him.

My June went fast because I planned and baked all the time and in the evenings we had our photo shoots. Our kitchen was more than chaos, our fridge was full of cakes, and I was all smiles.

I will write more about my book when I have it in my hands. I don’t tell you the name yet, but you will here it soon. At this point I can say that the name of the book is really sweet ;)

I would like to thank Books on Demand and Miltton for giving me this amazing opportunity. Also I would like to thank Stockmann, Riviera Maison and Säde for borrowing their beautiful tableware and interior decoration elements to me. Special hugs goes to my amazing friend :)

Please leave a comment

New family member: Alessi Juicy Salif Citrus Squeezer

Olin ala-asteella, kun ensimmäisen kerran ihastuin Alessin sirtuspuristimeen. Sitten ihastukseni unohtui, mutta aikuisemmalla iällä huomasin ihastukseni kohteen ja katseeni kohtaavan aina silloin tällöin. Noh, minulla oli tässä vähän aikaa sitten synttärit ja joku tarkkakorvainen oli pistänyt korvan taakse, että mitä minulle voisi lahjaksi antaa. No Alessin sitruspuristimen tietenkin! Sitä en tiedä miten käytännöllinen se on, mutta ulkonäkö ainakin miellyttää. Philippe Starckin suunnittelemalle komistukselle pitäisi varmaankin käydä ostamassa muutama appelsiini kaveriksi, ja kokeilla toimiiko ihastukseni. Vaikka pohjimmiltani rakastan romanttista ilmettä, niin vaatteissa kuin sisustuksessakin, mutta silti minua viehättää teräksiset yksityiskohdat pieninä ripauksina. Näitä pieniä ripauksia meiltä löytyy kotoonta muutamina kappaleina.  Alessilta meiltä löytyy iso Blow Up vati sekä Alessin klassikoksi muodostunut hedelmäkori. Blow up on tosi kaunis, mutta se ei ole löytänyt vielä kodissamme paikkaa, tuntuu että se oli aina tiellä ja naarmuttamassa pintoja. Niinpä se majaileekin varastossa ja odottaa sopivaa paikkaa.


If there’s something what I love the most, that’s different kinds of kitchen products. I started collect different tablewares when I was 14 and ever since my heart has belong to design products. I had my birthday few weeks ago and someone had have her ears open, because I got one of my secret cravings as my birthday present. Even though I love Finnish design products a lot, but still Italian design company, Alessi, is one of my favorite Design producers. Their simple style pleases my Nordic eyes.
Please leave a comment

Rocky Road

Noniin herkkusuut, nyt on kyllä niin makeeta, että oikein hampaita vihloo! Te ketkä olitte eilen tarkkaavaisina arvasittekin, että luvassa olisi Rocky Road-leivonnaista :) Tein hieman muunnellun version, sillä en pidä säilykekirsikoista. Korvasin kirsikat kuivatuilla karpaloilla, jotka sopivatkin oikein mainiosti suklaan seuraksi. Ja periaatteessahan sekaan voi laittaa ihan mitä tykkää, piparinmuruja, konjakkia, rusinoita, pähkinöitä… Suomessa harvoin törmää erilaisiin Rocky Road-leivonnaisiin, mutta ulkomailla niihin törmää sitäkin enemmän, on brownieseja, cupcakeja, fudgeja jne. 

Yesterday I made my version of Rocky Road. I don’t like  canned cherries so I used dried cranberries instead. And basically you can add anything you like, gingerbread crush, brandy, raisins, nuts… Rocky Road is not well known in Finland. Don’t know why but I don’t remember that I would have bought it even once. But abroad I have met Rocky Road brownies, blondies, cupcakes and fundges.

Resepti:

250g valkosuklaata
250g maitosuklaata
100g kuivattuja karpaloita
100g vaahtokarkkeja
70g cashewpähkinöitä
30g pinjansiemeniä

Vuoraa vuoka kelmulla. Pilko pähkinät, siemenet ja vaahtokarkit. Sekoita ne keskenään. Sulata suklaat. Lado vuorotelleen suklaata ja vaahtokarkkisekoitusta päällekkäin, kumminkin niin että alimmainen ja päälimmäinen kerros olisi suklaata. Anna kovettua jääkaapissa.

Recipe:


250g white chocolate
250g milk chocolate
100g dried cranberries
100g marshmallows
70g cashew nuts
30g pine nuts

Line container with freezer bag. Chop marshmallows, nuts, seeds and berries and mix them together. Melt chocolates. Make layers from chocolate and from the nut-seed-marshmallow combination. Put the Rocky Road into the fridge and let it set completely.

Please leave a comment