Oli syyskuun puoliväli neljä vuotta sitten. Ilta oli pimeä ja ilmassa oli vähintään jonkinlaista jännitystä. Olin lentänyt Kööpenhaminaan toisille treffeille. Olin kai vähän hullu, mutta niin kai se rakastuneena kuuluukin. Tuossa oikeanpuoleisessa pöydässä odotti mies jota nyt kutsun aviomiehekseni.
En halua ällömakeilla näillä Köpiksen postauksillani ja toivon, että matkaseuralaisteni korvista ei pursunut hattaraa. Pysähtelin nimittäin kadunkulmissa sekä kahviloissa, joissa neljä vuotta sitten kävimme ja muistelin ääneen viikonloppuamme koko ajan. Kööpenhamina on ihana, mutta vielä ihanamman siitä tekee kaikki yltiöromanttiset muistot.
Kööpenhaminassa on monenlaista nähtävää, mutta ehkä yksi mielenkiintoisimmista alueista ainakin minun mielestäni on meatpaking district, eli teurastamo-alue. Meatpackingissä on myös Kööpenhaminan yksi suosituimmista kalaravintoloista, eli Fiskebar. Rakastan kalaruokia, joten mieheni tiesi minne minut viedä ja teimme nyt saman viime viikonloppuna ystävättärieni kanssa.
Fiskebarin sisustus on jokseenkin rustiikkinen, sillä se on jätetty osittain alkuperäiskuntoon. Lohkeilevat laatat ja betonilattia tuo tosin kivaa kontrastia muuten suhteellisen modernin menun rinnalle. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia, mutta makuhermoja ei säästellä. Annokset ovat myös äärettömän kauniita, joten kaunis kontrasti tulee myös annosten ja sisustuksen välille.
Ladyt olivat erittäin tyytyväisiä ravintolavalintaani ja ostereiden lisäksi löytyi pöydältä myös sinisimpukoita. Itse söin pääruoaksi grillattua kukkakaalia, joko oli muuten aivan mieletön annos. Kuulemma simpukkaliemi oli taivaallista ja sitä kauhottiin pöydässämme kukkakaalin lisäksi.
Kööpenhaminassa ei kenenkään tarvitse nähdä nälkää, mutta Fiskebar on kyllä käymisen arvoinen paikka, jos pitää kalaruoista ja ehkä hivenen rustiikkisesta menosta. Meatpackigillä on tosin monta muutakin ravintolaa, joten suosittelen katsomaan ravintolatarjonnan ennen kuin menette Kööpenhaminaan. Ah, voinko mennä Köpikseen taas uudestaan?
