Olen aina ollut hyvä venyttämään kesän tuntua ja ballerina-kelejä, mutta nyt tilanne taitaa olla sellainen, että minun on luovuttava kevyestä pukeutumisesta ja ballerinoistani ja pukea päälle jotain hivenen lämpimämpää. Vietin nimittäin viimeisen päivän etelässä eilen, ennen kuin muuttoapurini saapuvat ja laitamme Pariisin kodin pakettiin.
Olen ollut onnekkaassa asemassa, että olen saanut olla täällä auringossa marraskuun alun, sillä marraskuu ei kuulu niihin lempikuukausiini. Vaikka etelässä alkaa myös olla aika vilpoisaa ja iltaisin pimenee jo kuuden maissa, on eri asia, kun on saanut nähdä edes hetken valoa ja juoda aamukahvin auringonpaisteessa.
Olen henkisesti valmistautunut monta vuotta tähän viikonloppuun, mutta nyt kun se on täällä, tuntuu että on vielä niin paljon tehtävää. Pariisin muutot eivät ole ehkä niitä helpoimpia, sillä kaikki suuremmat tavarat varsinkin laitetaan parvekkeen kautta ulos ja erityisellä hissillä alas. Jos ihan totta puhutaan, olen vähän kauhuissani koko ruljanssista. Toivon todella, että ei sada, sillä en halua, että sohvat ja muut menevät piloille.
Jään vielä asunnon tyhjentämisen jälkeen muutamaksi yöksi hotelliin Pariisiin odottelemaan, ennen kuin muuttokuorma saapuu Hollantiin. Olen jopa varannut dinnerin palkinnoksi yhdestä ravintolasta, jonne minun on pitänyt mennä monta vuotta, mutta en ole ikinä saanut sieltä pöytää. Kummastukseni sain sieltä viimeiselle illalle pöydän.
Ensi viikolla blogissa voi olla hieman hiljaisempaa, sillä hoidan kaikkia viimeisiä juttuja sekä puran muuttokuormaa Amsterdamin päässä. Kannattaa kumminkin kurkata Instagramiini, sillä jaan siellä varmasti hetkiä muutosta ja viimeisistä Pariisin hetkistä.
Pitkä aika on siitä elokuun kolmannesta päivästä, kun mieheni luki sähköpostinsa ja jähmettyi. Ensimmäiset kolme päivää hän oli ihan surun murtama, sillä hän olisi niin halunnut Sveitsiin, jotta viikonloppuisin olisi aina päässyt lautailemaan. Yritin piristää näyttelemällä ihania hollantilaisia koteja sekä iloita ihmisistä, jotka siellä asuvat. Hetki siinä meni ennen kuin hän ymmärsi, että Amsterdam on kokonaisvaltaisesti varmasti meille parempi vaihtoehto.
Vaikka nyt on hieman haikea fiilis, mutta joskus sitä pitää luopua joistain asioista, jotta tilalle tulisi jotain Parempaa. Miehelleni tämä muutos on varmasti rankempaa, sillä Pariisi on ollut ainoa paikka hänen elämässään, jossa hän on tuntenut olevansa kotona. Hän rakastaa pariisilaista elämänmenoa ja ranskalaista kulttuuria. Uskon tosin, että hän viihtyy ns. suomalaisessa elämäntyylissä Amsterdamissa myös, kun hän ymmärtää sen tyylin edut ja positiiviset puolet. Hän kun ei ole koskaan viettänyt sellaista normaalia kotielämää, niin ei hän välttämättä vielä ymmärrä, että miten hänen elämä tulee muuttumaan kun muutamme Amsterdamiin :)
Follow me on
Facebook, Instagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin
