Tämä aika on jollain lailla niin kivaa, kun pitää opetella uutta ja tutkia kaikenlaisia asioita. Jokainen asia kun on uusi, on niin paljon opeteltavaa. Moni arkinen asia jää usein minun harteilleni, sillä miehelläni ei ole kauheasti aikaa etsiskellä vaikkapa lamppuliikkeitä tai hyvää jooga-studiota (näin on varmasti  monesti expat-perheissä, että arkisten asioiden hoito kasaantuu toisen harteille). Minua se ei itseasiassa haittaa, sillä olen muutenkin luonteeltani explooraaja ja pidän uusien asioiden oivaltamisesta sekä etsimisestä.

Hollantiin on helppo tulla, sillä jokainen puhuu täällä niin sujuvasti englantia. Ranskassa silloin tällöin löin päätäni seinään, kun en saanut alkuaikoina mitään asiaa sanottua. Loppua kohden ja varsinkin etelässä ollessa puhuminen sujui hyvin, sillä etelässä puhutaan hitaammin mitä Pariisissa. Vaikka Hollannissa pärjäisi toki englannillakin, olen tosin päättänyt, että kieli on opeteltava. Kielen kautta, kun pääsee niin paljon paremmin sisään maan kulttuuriin.

Se miten ihmiset puhuvat, kertovat niin paljon maan tavoista. Usein kun esimerkiksi käänsin ranskalaisia lauseita suomeksi, ymmärsin paremmin Ranskaa ja ranskalaisia. Samalla myös monesti huomasin tekemällä suoria käännöksiä ranskalaisista lauseista, että miten moni vivahteinen ja runollinen kieli ranska on verrattuna suomeen. Jos vaikka puhuisin suomalaisittain ranskaa Ranskassa, en kovinkaan pitkälle pääsisi. Suomen puhuminen ranskalaisittain kuulostaa myös äärettömän oudolle ja yltiö kohteliaalle. Piti siis opetella sanojen lisäksi muutakin ja näin on myös tulevaisuudessa.

Eilen sain pikakurssin hollantiin, kun menin ensimmäiselle jooga-tunnilleni. En tosin muistanut kysyä ennen tunnin alkua, että millä kielellä joogailtaisiin. Mutta hyvin tunti meni saksan viiden vuoden opinnoilla. Tuli myös muistutettua itseä, että ihan perusasioista ja käytännöntilanteista kielen oppiminen lähtee parhaiten etenemään. Hollanti on niin lähellä saksaa ja ruotsia, että välillä olen itsekin ihmeissäni, että mitä kieltä nyt puhutaan. Hollanti vaikuttaa myös aika samanlaiselta kieleltä mitä Suomi, ei turhia korulauseita, vaan suoraan asiaan. Hollantilaiset ovat tosin (tai ainakin amsterdamilaiset) ihan äärettömän kohteliaita ja ystävällisiä. Joogatunnillakin muistuteltiin, että vaikka olit missä asennossa tahansa, muista hymy ja iloinen ilme kasvoilla.

Havainnoin eroavaisuuksia yleisestikin todella paljon, mutta varsinkin maiden välillä se tuntuu äärettömän mielenkiintoiselta. Moni yhdysvaltalainen tuttu pitää Eurooppaa yhtenä ja samana ja monesti joudun korjaamaan, että vaikka alue on pieni, ovat erot maiden väleillä ihan äärettömän isoja. Kun eilen menin hot jooga-tunnille, tuntui kun olisin ollut Suomessa. Ihmiset tulivat joogaamaan ja istuivat hiljaa salissa odottaen, että opettaja tulee. Pariisissa taasen poskipusuja vaihdettiin ennen tunnin alkua tuttujen kesken ja kuntosali oli muutenkin niin sanotusti enemmän näyttäytymistä varten mitä Hollannissa. Eilen joogassa ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan hot- joogaamaan ja miehillä oli speedojen kaltaiset pöksyt jalassa ja naisilla myös pukeutuminen oli vähäistä eikä ketään tuntunut haittaavan, vaikka masu näkyi tai hiki lensi. Pariisissa salini pukeutumisessa oltiin hienovaraisia ja jollain lailla tyylikkäitä sekä omaa vartaloa kyllä näytettiin, mutta hienostuneesti. Toki kuntosaleissa on eroja, mutta heti ensimmäisellä kerralla huomasin selkeän eron käytöksessä ja pukeutumisessa.

Olen suhteellisen malttamaton monen asian kanssa ja kielten oppiminen ja kulttuurin omaksuminen ovat asioista joiden kautta olen oppinut, että ihan ensimmäisen viikon tai vuoden aikana et voi oppia kaikkea uuttaa.  Oppiminen on jatkuva prosessi. Pitää olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua. Tärkeintä on kumminkin olla kiinnostunut ja pitää jatkuvasta oppimisesta kiinni.