Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

Tivoli Copenhagen & Halloween mood

Olemme olleet viikonlopun Kööpenhaminassa ja vihdoinkin pääsin Tivoliin. Vaikka Kööpenhaminassa juuri pari viikkoa sitten käväisin, en silloin enkä myöskään aiemmilla reissuillani ole Tivolissa piipahtanut. Eilen kumminkin vietimme aamun tässä satumaisessa kurpitsakeitaassa.

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Monesti olen kuullut ystävieni menevän Tivoliin joulun alla, kun huvipuisto puetaan valoloistoon, mutta kertaakaan en ole kuullut tästä Halloweenin ajan tapahtumasta. Silmäni olivat varmasti lautasen kokoiset nuhasta huolimatta, sillä puisto näytti niin sympaattiselta kaikkine kurpitsoineen.

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Yritin kysellä, että montako tonnia kurpitsoja tuodaan puistoon koristukseksi ja mitä niille tehdään tämän ajan jälkeen, mutta kukaan ei tuntunut tietävän. Ketään fiksumpaa siellä ruudun toisella puolen? Olisi nimittäin mielenkiintoista tietää, millainen prosessi on tämä koko puiston koristelu kurpitsoilla sekä miten Tivoli uudelleen käyttää kaikki materiaalit. Uudelleen käyttöä tai ei, oli puisto ihan mielettömän näköinen.

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Eilinen oli ehkä elämäni parhain huvipuistokokemus. En niinkään pidä laitteista, mutta kun käveli oranssissa satumaassa tikkupullaa grillaten, en olisi huvipuistolta muuta pyytää. Kaikki oli niin kauniisti laitettu, joten aikuisetkin viihtyivät.

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Monesti huvipuistot ovat aika laitekeskittyneitä ja väriloisto sotii keskenään, mutta tuntui kuin Tivolissa olisi ymmärretty, että lapsien lisäksi puistoon tulevat aikuiset. Tivolissa oli niin upeita ravintoloita ja esimerkiksi hotelli Nimbin aulabaarissa todella unohti, että oli yhdessä Euroopan vilkkaimmista huvipuistoista.

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Olin todella häkeltynyt siitä, miten laitteiden väriloistoa ei edes huomannut ja miten jokaiseen yksityiskohtaan oli kiinnitetty niin paljon huomiota. Tuli todella ihana olo, kun näki jotain näin viehättävää ja lautasellekin aseteltiin mitä kaunein voileipä. Tämä on juuri sellainen moderni huvipuisto, jonka aikuinen haluaa kokea.

Avec Sofié blog l Tivoli Copenhagen

Joku teistä kommentoikin minulle Instagramiini, että ”jos lokakuun markkinoi näin, se ei vaikuta ollenkaan hullumalta” ja en olisi itse voinut sitä paremmin sanoa. Lokakuu on hivenen tylsä kuukausi, kun päivät pimenevät ja taivaalta tulee tuulen lisäksi yleensä myös vettä, mutta jos siitä voi viettää edes päivän tai pari jossakin tämänkaltaisessa paikassa, ei se ole ollenkaan hullumpi kuukausi.

PS. Instagramin Storyssa näkyy vielä hetken materiaalia Tivolista ;)

Please leave a comment

Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)

Minulle oli oikeastaan alusta asti selvää, että Pariisiin emme ole jäämässä. Pariisilainen elämäntyyli ei vain oikein ole minua. Kertomalla omia mielipiteitäni näissä asioissa, en lynkkaa toisten elämäntapoja, kerron vain mitä minä haluan elämältäni. Me olemme jokainen erilaisia, joten toivon, että kukaan ei ota henkilökohtaisesti sitä asiaa, että en viihtynyt Pariisissa. Näin olen myös sanonut ranskalaisille ystävilleni ja he ovat ymmärtäneet minua. En myöskään ota itseeni, jos joku ei pidä Suomesta, me olemme jokainen erilaisia ja arvostamme eri asioita. Tärkein asia on arvostaa ihmistä vierellä ja heidän toiveitaan.

Koska en voinut saada Pariisissa niitä asioita mitä toivoin, oli meidän pakko muuttaa. Monesti sitä kuulee ihmisten valittavan parisuhteesta, työpaikasta ja omasta elämästä, vaikka se valittaminen kannattaisi vaihtaa tekemiseen. Mikään ei muutu, jos et sinä muutu tai muuta asioita. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Mitä sitten odotan uuden kotimaani muuttavan elämääni? Olen koti-ihminen, niin kuin aika moni meistä suomalaisista. Siinä missä pariisilaiset alkavat valua kahdeksan maissa illallisille, minä alan tekemään iltatoimiani. Minä rakastan ruoanlaittoa enemmän kuin ravintolassa istumista. Näitä asioita ja paljon muuta odotan uudelta kotimaaltani.

Emme käytännössä ikinä syö yhdessä arkena mieheni kanssa, joten ihan perustavanlaatuinen aamupalahetki on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Nyt kun tulemme asumaan Hollannissa, on mieheni enemmän kotona, joten yhteisiä aamupalahetkiä tulee olemaan enemmän. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaipaan sitä, että saan puristaa hänelle sitruunamehun ja sitä, että hän tekee minulle kahvin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Koti, jonka alla ei ole metroa. Yksi tärkeimmistä asioista mitä uudelta kodiltani odotan, on, että kodin alla ei mene metrolinjoja. En ollut aiemmin edes ajatellut, että miltä tuntuu, kun kodin alla menee kolme metrolinjaa. Metrolinjat yhdistettynä 1700-luvun rakennukseen, ovat huonoyhdistelmä ihmiselle joka haluaa nukkua hiljaisuudessa.

Toinen kriteeri kodille olivat laadukkaat ruokakaupat. Niitä tosin on Amsterdamissa enemmän kuin voisin pyytää ja kävin eilen tekemässä pienen iltakävelyn ja kartoittamassa, että mikä on lähikauppani ja miten pääsen sinne kätevimmin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Suomalaisena koti on äärettömän tärkeä paikka ja sen takia me olemme olleet aika valikoivia uuden kotimme takia. Pariisissa elämäntyyli ei ole samanlainen mitä Suomessa, joten kodit eivät ole ehkä ihan samanlaisilla asioilla varustettuja mitä sitä odottaisi. Hollannissa taasen, kodit ovat todella hyvin varusteltuja ja pinta-ala on järkevästi käytetty.

Ilman puhtaus on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Pariisissa kun juoksin aamulenkkejä Louvren vierellä, olivat kuvat kauniimpia mitä ehkä todellisuus. En ole aiemmin edes ajatellut, että Euroopassa voi ilman laatu lähennellä Kiinan suurimpien kaupunkien tasoa, mutta näin se Pariisin kohdalla on. Amsterdamissa ihmiset pyöräilevät ja kanaalien sokkeloissa autoilu on muutenkin aika vaikeaa, joten uskon ilman laadun olevan puhtaampi Amsterdamissa mitä Pariisissa.

Vaikka suorapuheisuus on meille suomalaisille hyve, saatan tulla kaipaamaan ranskalaisten pulputusta hivenen. Miehelleni hollantilaisten suoruus ja ”paleo-puhetapa” voi tosin olla hivenen haastava. Itse tosin olen iloinen, kun aikaa ei mene turhaan ”ooh la la”-voivotteluun vaan puhutaan niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Amsterdamissa tosin tuntuu monesti, kuin olisin New Yorkissa, sillä kaikki puhuvat niin hyvin englantia ja yleinen fiilis on hilpeä. Jopa lipuntarkastaja naureskeli minulle ystävällisesti eilen, kun en ymmärtänyt miksi junalippu ei toiminutkaan metrossa, kun vaihdoin kulkuvälinettä.

Haluan painottaa näissä teksteissäni, että vaikka en Pariisissa suuremmin viihtynytkään, on se silti ihana kaupunki ja minulle jää sinne paljon mahtavia ihmisiä ja paikkoja joita tulen kaipaamaan. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja vaikka hihkun nyt onnesta, tulee olo varmasti olemaan haikea sillä hetkellä, kun suljemme Pariisin asunnon ovemme viimeistä kertaa. Siellä olemme nimittäin rakastuneet, rakastaneet, iloinneet, itkeneet ja kokeneet elämän kaiken kirjon. Pariisin koti on myös miehelleni ensimmäinen paikka minkä hän koki kodikseen, joten hänelle muutos tulee olemaan isompi mitä minulle ja minä tiedän, että minun pitää olla hänen tukenaan tässä muutoksessa, samalla tavalla mitä hän on ollut minulle.

Please leave a comment

Lapinlahden Lähde – Pala kauneinta Helsinkiä

[mittaustagi]

Commercial collaboration with InvestEU

Kuka on kuullut Lapinlahden Lähteestä? Tuosta Töölössä sijaitsevasta upeasta paikasta, jossa vähintään inspiroituu ainakin yhdestä asiasta – hyvän tekemisestä. Pääsin tutustumaan Lapinlahden Lähteeseen InvestEU-projektin myötä tässä hetki sitten ja vierailuni vanhojen kotikulmieni keitaassa ei varmasti jäänyt viimeiseksi.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Kun asuin Töölössä, kävin usein sunnuntaikävelyllä Lapinlahden sairaalaan tuntumassa ja kurkkailin lenkillä ollessa porttien ja nurmikkojen läpi tuonne valtavalle viheralueelle. Valtava viheralue on pala kauneinta Helsingin keskustaa ja toimii tällä hetkellä monella tasolla ja luovana tilana oppia uutta ja tehdä yhteistyötä yli rajojen.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Lapinlahden Lähteen perustajiin kuuluva Jaana Merenmies kuvaa tilaa hautomona, jonka tarkoitus on luoda hyvää ja tuoda ihmisiä yhteen. Lapinlahden Lähteen toimintaan liittyy edelleen mielenterveys monella tasolla ja vaikka sairaala ei ole enää pitkään aikaan toiminut sen varsinaisessa tarkoituksessa, talon juuret näkyvät niin sen sisustuksessa kuin myös toiminnassa.

Alkujaan missä Lähde nykyään sijaitsee, oli ainoa paikka mistä helsinkiläiset saivat pumpattua puhdasta vettä. Siksi nimikin on paikalle oikein osuva. Vaikka Lapinlahden Lähde onkin monelta kohdin uusinut tilankäytön mahdollisuudet, löytyy sieltä Suomen vanhin käytössä oleva sauna. Paljon on vuosisatojen saatossa muuttunut, mutta meren rannalla oleva sauna on ja pysyy.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Kun tapasin Jaanan, hänestä pursui mieletön energia hyväntekemiseen. Kun hän kertoi oman sekä Lapinlahden lähteen tarinan, taisi minulta kostua silmät pariinkin otteeseen. Se miten Jaana on omistautunut tekemään hyvää ja tuomaan ihmisiä yhteen, on todella merkityksellistä. Samojen seinien sisällä on hoidettu ihmisiä monella eri lailla ja tällä hetkellä Jaana tekee sitä omalla tavallaan, pääpaino on tosin hyvänmielen lähettämisessä.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

InvestEU tukee useita hankkeita, kuten hankkeita joissa tuetaan monimuotoisuuden jatkumista, oli kyse sitten maataloudesta tai vaikkapa Lapinlahden Lähteen kaltainen projekti, jonka tarkoituksena on luoda hyvää ja tuoda ihmisiä yhteen ja sitä kautta tukea monimuotoisia projekteja. Lapinlahden Lähteen tarkoituksena on lisätä kestävää kehitystä ja lisätä sosiaalista osallistumista. Näistä kumpikin toteutuu Lapinlahden Lähteellä, joka on saanut rahoituksen Euroopan sosiaalirahastosta.

No millaisia hankkeita InvestEU sitten tukee Lapinlahden Lähteellä? Haluaisin itseasiassa tehdä Jaanan kanssa podcastin tästä aiheesta, sillä tuntui, että hänen johdollaan Lähteellä tapahtuu koko ajan jotakin. Sieltä löytyy kahvila, hävikkiravintola, taidegalleria, yhteisöllinen puutarha, lifestyle-puoti, hunajafarmi ja taidettiin Lähteellä pitää myös juhannustanssit viime juhannuksena.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Yksi mielenkiintoisimmista hankkeista mitä Lapinlahdessa tapahtuu tulevaisuudessa, on Open Cinema -hanke, jonka tarkoituksena on nimenomaan voimaannuttaa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä elokuvan keinoin. Hankkeen takana on elokuvaohjaaja Christoph Warrackin kehittämä projekti ja tämän nimenomaisen yhteistyömuodon tarkoitus on tuoda social francising -osaamista Suomeen.

Yksi mahdollisuus mistä itse innostuin kovasti, oli oman valokuvanäyttelyn järjestäminen Lapinlahden Lähteen tiloissa. Se on ollut yksi haaveeni, jonka joskus haluan toteuttaa ja kun varat menevät näin hyvään tarkoitukseen, en keksi syytä miksi en unelmaani toteuttaisi.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Minulla on tapana ollut kirjoittaa kirjeitä niin ihmisille kuin myös paikoille. Luxemburgille kirjoitin kirjeen lähtiessäni, jossa kiitin kaikista opeista ja kokemuksista. Lapinlahden Lähteellä järjestetään kerran vuodessa tapahtuma, jossa voi kirjoittaa kirjeen joko jo poismenneelle ihmiselle tai vielä olemassa olevalla. Kun asiat pukee sanoiksi paperille, voi niistä aisoista päästä irti, lähetti kirjettä tai ei. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Lapinlahden Lähde voimaannuttaa ihmisiä.

Yksi asia mikä tuli Jaanan puheista selväksi, oli se, miten hän haluaa luoda erilaisia mahdollisuuksia ihmisten välille. Sen takia myös oppilaitosyhteistyö on Lapinlahden Lähteelle hyvin tärkeää. Jaana sanookin, että Lähde onkin hautomo, jossa opiskelijat voivat kokeilla erilaisia asioita, ennen kuin yritystoiminta alkaa tai tuote menee tuotantoon.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Tällä hetkellä Lapinlahden rakennuksien ja tilan myyminen on vielä Helsingin kaupungille vaihtoehto, mutta Jaanan tavoin toivon, että InvestEU-hankkeiden kautta tuotettu hyvinvointi on taloudellista pääomaa Helsingin kaupungille tärkeämpää. Itse toivon, että tulevaisuudessa näissä tiloissa pidettäisiin jooga-retriittejä, kokkikursseja, käsityöpajoja ja tilaisuuksia, joiden kautta ihmiset saisivat ilmaistua itseään ja sitä kautta ihmisten hyvinvointi lisääntyisi. Jos haluat nähdä mitä seuraavaksi Lähteellä tapahtuu, kurkkaa tämän linkin taakse.

P.S. Lupaan ilmoittaa, kun omat valokuvani ovat Lähteen seinällä.

 

 

Please leave a comment

Vuosipäivän aamiainen

Eilen vietimme kihlautumisemme vuosipäivää. Emme juhlistaneet kihlautumistamme muuten kuin, että minä tein meille aamiaisen mieheni nukkuessa. Isommat juhlat ovat sitten uuden vuoden tienoilla.

Avec Sofié blog l Balcony breakfast

En tarkoituksella puhunut kihlautumisestamme sen kummemmin blogissa, sillä tiesin jo siinä vaiheessa, kun kysymys tuli aamukävelyllämme Pariisissa, että menisimme naimisiin kahdestaan New Yorkissa. Se oli kummankin suuri haave ja toive. Kumpikaan meistä ei ole muuten mitään suuria hääihmisiä ja monelle se minun kohdallani on yllätys. Rakastan häitä, mutta omat halusin nimenomaan kahdestaan New Yorkissa.

Avec Sofié blog l Balcony breakfast

Onnellinen olen, että pystyimme pitämään salaisuuden sekä saimme päivästä juuri sellaisen, kun halusimme. Jouluinen ja taianomainen New York oli juuri se mitä halusimme. Aamiainen Tiffanylla edellisenä aamuna ja drinkit Plazassa edellisenä iltana ja seuraavana aamuna vain me kaksi ja todistaja kaupungintalolla. Kaikki mitä ikinä halusin <3

Avec Sofié blog l Balcony breakfast

Jos olisimme pitäneet perinteiset häät, olisin järjestänyt ne todellisuudessa yksin, sillä miehelläni ei olisi ollut juurikaan aikaa. Näin jo mielessäni ne stressilevelit ja ranskankielen asettamat haasteet, joten unohdettiin isot häät jo ennen viime vuotista aamukävelyä. Kun suunnittelimme häät pienessä koossa, myös järjestelyt olivat kiva hoitaa kahdestaan salassa.

Kun ostin mieheni vihkisormuksen Tiffanylta, lupasi Pariisin liike, että yllättäisimme mieheni New Yorkin liikkeessä aamiaisella. Onneksi mini-yllätys onnistui ja saimme teehetken Fift Aavenuen liikkeen ylimmässä kerroksessa. En tosin tiedä kumpi oli tästä teehetkestä enemmän onnessaan?

Eilisen aamun teehetki oli juuri sellainen mitä yhteiseltä vuosipäivä-aamiaiselta toivoo. Vuosi sitten kävelimme noutokahvien kanssa jo hivenen syksyisessä Pariisissa, mutta eilen saimme viettää vielä lämpimän aamun parvekkeella.

Avec Sofié blog l Balcony breakfast

Jos jostain olen kiitollinen liittyen hääpäiväämme, on se, että saimme viettää sen niin kuin halusimme. Heräsimme yhdessä, söimme aamupalan hotellihuoneessa ja kävelimme aamulla yhdessä pitkin Manhattania. Vähän tosin jännitti miten mieheni perhe ottaisi uutisen vastaan ja hyvinhän he ottivat. He luulivat meidän tulevan kertomaan vauva-uutisia ja oli jotenkin todella huvittavaa, kun saavuimme heille, kaikki katsoivat vatsaani eivätkä huomanneet kahta sormusta kädessäni.

Täten toivon, että jokainen joka järjestää häitä, ei ottaisi turhia paineita muiden odotuksista ja toiveista. Kenellekään muulle päivä ei ole yhtä tärkeä kuin teille kahdelle, niin turha ottaa stressiä muiden odotuksista.  Pääasia, että teillä on ikimuistoinen päivä, jota voi rennosti odottaa ja muistella <3

Ps. Meidän häätunnelmaan pääsette Our day in New York -postauksessani.

Please leave a comment
1 2 3 6