Christmas holiday – the Paris edition

Hei, mä oon lomalla. Palasin eilen yömyöhällä Pariisin kylmään kotiin. Jep jep. Lämmöt eivät olleet päällä. Pikkaisen kylmä, mutta onneksi lämpöpullot ja joulumieli lämmittää.

Avec Sofié blog l Christmas holiday

Olen ehkä itseasiassa löytänyt sisäisen jouluihmisen nimenomaan Pariisissa ollessani. Joulumarkkinat, valot ja yleinen ilmapiiri on jollain lailla jouluinen, niin Sohvi on jopa alkanut koristelemaan kotia ja kuuntelemaan jouluisia biisejä autoillessaan ja kotona. Did not see this coming at all. Onkohan tämäkin jokin kolmenkympin ylittämisen oire?

Nyt täällä heräillään ensimmäiseen lomapäivään ja luetaan task-listaa, että mitä kaikkea pitäisi saada vielä tehtyä. Kodin siivoamisen lisäksi pitäisi käydä hankkimassa joulukoristeet (luitte oikein), miettiä mitä haluamme syödä joululounaalla täällä Pariisissa ollessa ennen lentoa.

Avec Sofié blog l Christmas holiday

Parasta tässä lomassa on se, että olemme oikeasti LOMALLA. Emme ole olleet samaan aikaan kunnolla lomalla kahteen vuoteen. Eli nyt joulun aikaan voidaan oikeasti tästä illasta alkaen sammuttaa kaikki koneet ja puhelimet ja olla ihan vain kahdestaan ja nauttia tästä niin ihanasta ajasta.

En malta odottaa, että saan Pampulani kotiin tänään. Tämä syksy on ollut vahan hektistä silta kannalta, kun emme ole minun Luxemburgin asumisen takia oikein nähneet muuten kuin viikonloppuisin. Joten yhteinen aika tekee myös hyvää meille. Siksi on itseasiassa ihana juttu, että lähdemme reissuun emmekä jää kotiin siivoamaan kaappeja.

Nyt lomalla ollessani olen nyt taas vahan aktiivisempi some-kayttaytymiseni kanssa, joten voitte seurailla jouluvalmistelujani IG:ssa ja Snapchatissa. Olen odottanut tätä minilomaani Pariisissa niin paljon, sillä en ole pitkään aikaan ollut kunnolla täällä. Toivottavasti joulumieli tarttuu myös sinne ruudun toiselle puolen näinä seuraavina päivinä <3

 

Please leave a comment

Tuntemattomien tunnettuja rakkastarinoita

Olen niin monesti ihaillut ja ollut kiitollinen siitä miten avoimia te olette minulle kommenteissanne. Se että saan lukea teidän elämistä ja kokemuksista kommenteissani on niin palkitsevaa. Mobiiliaikana tosin olen huomannut, että kommentit ovat blogeista hävinneet ja jokseenkin lyhentyneet ja sen takia blogeista on tullut nykyään ehkä enemmän yksinpuhelua mitä se ei ollut vaikkapa neljä vuotta sitten.

Avec Sofié blog l one love

Kerroin muutama päivä sitten omasta suhteestani ja sain teiltä muutaman todella ihanan ja insipiroivan rakkaustarinan. Rakkaudesta ja rakastumisesta puhutaan tämän romantikon mielestä aivan liian vähän. Miksiköhän se on niin, että yhdestä elämän kauniimmasta asiasta uskalletaan kertoa niin varovasti?

Jollain lailla rakastuminen ja rakkaus mielletään henkilökohtiaseksi asiaksi ja niistä ei mielellään puhuta muuten kuin romaanien muodossa. En pidä romaaneista, mutta mielelläni lukisin teidän rakkaustarinoista. Haluaisitteko jakaa niitä? Olen varma, että niitä luettaisiin aivan varmasti :)

Ehkä oman tarinasi voit kertoa helpommin kuin voit olla anonyymisti kommenttikentässäni, etkä kasvotusten kahvikupin äärellä?  Tarinasi voi olla jo kuihtunut tai vasta alkamassa tai kestänyt 20 vuotta. Jokaisella meillä on toivottavasti ainakin yksi tai muutama muisto jaettavana. Joulu on parasta aikaa ajatella lähimmäisiä lämmöllä, joten palataanhan, vaikka niihin hetkiin, kun kaikki alkoi?

Ps. Inspistä voitte lukea tästä postauksesta ja sen kommenteista <3

Please leave a comment

Yksi todella ylpeä suomalainen täällä hei

Eilen vietettiin Suomessa itsenäisyyspäivää ja mitä kauemmin olen Suomesta ollut poissa, sitä suomalaisempi minusta on tullut. Eri asioita ei osannut aiemmin edes arvostaa niin paljon mitä nykyään, kun on ollut hetken poissa.  Usein sitä eri medioissa tartutaan aina meillä hieman negatiivisesti Suomen tilanteeseen ja suomalaisuuteen, vaikka todellisuudessa meillä on niin moderni ja upea kotimaa. Olen niin ylpeä tasa-arvoisesta Suomesta kun katson sitä nyt vähän erilaisin silmin mitä vaikka kolme vuotta sitten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mistä sitten olen ylpeä kotimaastani ja kansallisuudestani?

Yksi suurimmista asioista on varmastikin tasa-arvo. Vaikka joku voisi sanoa, että asiat voisivat olla vielä paremmin, mutta ihan oikeasti, meillä ei ole niin suurta kuilua miesten ja naisten välillä mitä olen esimerkiksi Keski-Euroopassa kokenut. Se näkyy ihan jo positioissa, palkassa ja organisaatiokulttuureissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulutus on jotain sellaista mistä aina kiitän kotimaatani. Kaikille annetaan samat lähtökohdat ja mahdollisuudet menestyä. Kaikki on vain itsestä kiinni ja omasta halusta oppia ja kouluttautua. Kun kuuntelen, miten esimerkiksi Pampulani opiskeli nuoruudessaan stipendien varassa itselleen tutkinnon ja sai sitä kautta ihan erilaisen suunnan itselleen, toivon, että meillä ei supistettaisi koulutuksesta enää yhtään enempää vaan siihen panostettaisiin vieläkin enemmän. Suomessa jokainen voi menestyä ja kouluttautua oli tausta sitten millainen tahansa.

Porvoo 201212 Porvoo 201211

Minulle turvallisuus on saanut viime aikoina ihan erilaisen merkityksen prioriteeteissani. Viime marraskuun takia sain pienimuotoiset traumat, joiden takia vieläkin ahdistun, jos olen liikaa Pariisissa. Välttelen isoja tapahtumia enkä mielelläni mene metroon ruuhka-aikoina ja nykyään mietin esimerkiksi, minne rannalle menen ja minne rantatuoliin menen istumaan. Olen ollut niin sinisilmäinen ja jollain lailla niin luottavainen, sillä Suomessa minun ei ole tarvinnut juuri koskaan pelätä. Olen aina kävellyt yömyöhään kotiin Mannerheimintietä pitkin eikä minun ole tarvinnut pelätä henkeni tai vaikkapa laukkuni sisällön takia.

20121014-0901581

Rehellisyys ja aitous. Kun suomalaiselta kysyy, että mitä kuuluu, vastaus ei aina ole välttämättä kiitos hyvää, vaikka oikeasti menisikin päin persusta. Me suomalaiset olemme siinä mielessä niin rehellisiä, että me kerromme usein niin kuin asia on ilman sokerikuorrutusta. Vaikka tätä kuorruttamista olen usein harjoitellut viime aikoina varsinkin työpaikalla, mutta se että joku sanoo suoraan miltä tuntuu ja miten menee, tuntuu ihanalta. Ihannoin aitoa suorapuheisuutta mitä me edustamme. Vaikka suomalainen mies ei välttämättä ole yhtä runopuheinen mitä ranskalainen, on aitous jotain sellaista mitä ihmisissä arvostan. Mikään ei kuulosta niin hyvältä, kun kuulen sanat ”minä rakastan sinua”, vaikka ne tällä hetkellä tulevatkin tosin vielä hieman erikoisella murteella ja painolla.

Pääsiäiskattaus1

Recently Updated169

Puhtaudesta ja suomalaisesta ruoasta puhutaan ihan liian vähän ja väärällä sävyllä. Voin kuvitella, että 20 vuotta sitten Suomeen tulleessaan turistit irvistelivät silakkalaatikoita, mutta kuka niitä vielä oikeasti edes syö? Meillä on varsinkin Helsingissä ihan mieletön ravintolakulttuuri, josta olen niin ylpeä. Helsingissä syö kymmenen kertaa paremmin mitä Pariisissa. Piste. Pampulani vei tiiminsä Slushiin viime viikolla ja viikon aikana he kävivät syömässä Boulevard Socialissa, The Cockissa, Brondassa ja parissa muussa paikassa. Viime viikon jälkeen en muusta kuullutkaan, kun siitä, että miksi ihmeessä me ei pidetä enempää ääntä meidän ravintolakulttuurista. Ranskassa voi olla tähdin varustettuja ravintoloita, mutta jos haluaa tilavan, maistuvan ja mukavan ravintolakokemuksen ihan vaikka arkena, on Helsingissä niin paljon paremmat mahdollisuudet siihen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulle avoimuus on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Se, että meillä saa olla avoimesti sellainen, kun on ja rakastaa ketä haluaa, on jotain niin upeaa. Työpaikallani nousi pieni keskustelu siitä, että miten Ranskassa ei valtion päämiehen olisi soveltuvaa rakastaa samaa sukupuolta. Olin hieman ällistynyt, että ensinnäkin mitä se kenellekään kuuluu kenen kanssa makuuhuoneen oven laittaa kiinni, on kyse kumminkin ihan normaalista kanssakäymisestä ja rakkaus kuuluu kaikille. Me suomalaiset olemme kumminkin aika moderneja ja on jollain lailla myös rikkaus, että meillä ei ole vuosisatoja vanhoja perinteitä ja käytäntöjä.

Recently Updated256

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Totta kai aina voi löytyä toisenlaisia mielipiteitä (niin pitääkin), mutta näitä asioita esimerkiksi Suomesta, yhdestä modernimmista yhteiskunnista, kaipaan. Matkailu avartaa ja auttaa näkemään lähemmäs ja niitä asioita joita pitää itsestäänselvyytenä. Suomi, toivottavasti voin joskus vielä muuttaa takaisin.

Please leave a comment

Toisenlainen tarina Syyriasta

Olen hieman viime aikoina tylsistynyt lukemaan artikkeleita ja varsinkin jos ne liittyvät Syyrian tilanteeseen. Tuntuu, että niissä ei ole kuin yksipuolinen näkökulma ja pakolainen totta kai on paha. Nämä kirjoittelut toki muokkaavat aika ikävästi meidän mielikuvia maasta ja sen ihmisistä. Senpä takia ajattelin itse kirjoittaa hieman toisesta näkökulmasta, että millainen on minun tuntemani nainen Syyriasta.

Olin muutama vuosi sitten globaalissa urakehitysohjelmassa ja tapasin ikäiseni nuoren naisen Syyriasta. Omassa kotimaassaan hän ei enää asunut, vaan oli muuttanut vuonna 2010 Italiaan vaihtoon. Italiassa asumisen piti kestää vain 6 kuukautta, mutta ensimmäisten vaihtokuukausien aikana tilanne hänen kotimaassaan muuttui. Samalla kun hän eli opiskelijamaista dolce vitaa Italiassa, uutiskuvat kotimaassa muuttivat aika surullisiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kotimaan tilanne meni maaliskuussa 2011 huonompaan suuntaan, Rand ymmärsi, että hänen on pakko oppia italiaa, sillä hän ei tule todennäköisesti vähään aikaan näkemään kotimaataan. Italian oppimiseen meni ystävälläni 6 kuukautta ja nyt hän puhuu sitä jo ihan natiivilla tasolla.

Opiskelujen jälkeen Rand tuli samaan yritykseen töihin, jossa minä olin. Kumpikaan meistä ei enää ole samassa yrityksessä töissä, mutta meidän tyttöporukka on silti pitänyt tiiviisti yhteyttä. Rand on tällä hetkellä ehkä yksi menestyneimmistäni ystävistäni. Hän johtaa globaalia projektia Italiasta käsin ja on nuoresta iästään lukuun ottamatta saanut isot kannukset ja korot jalkaan. Tällaisia tarinoita sitä toivoisia itsekin lukevan enemmän, eikä puolirasistisia ja epäluuloisia kirjoituksia.

Meillä oli tyttöjenviikonloppu Pariisissa viikko sitten ja näin Randin pitkästä aikaa. Aluksi en meinannut uskaltaa kysyä, että miltä tuntuu lukea uutisia, mutta onneksi kysyin. Hän ei lue kuulemma enää valtavirran tabloid-uutisia juurikin näiden vääristyneiden otsikoiden takia vaan lukee omasta kotimaastaan uutisia, joissa on ehkäpä hieman erilainen näkökulma. Rand myös muistutti, että ei koko Syyria ole katastrofin alla. Hän myös myönsi sen, että Aleppon tilannetta käytetään aika räikeästi hyväksi, kun Aleppo tarkoittaa mediassa juurikin koko Syyriaa.

Ystäväni ei ole käynyt kotona seitsemään vuoteen ja eikä hän tiedä milloin hän voi mennä sinne takaisin. Hänen koko perheensä asuu nykyään joko Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Aluksi Rand kaipasi lapsuudenvalokuviaan ja joitain tavaroita, mutta tällä hetkellä hän on vain onnellinen, että koko hänen perheensä on turvassa ja jokainen on töissä ja saanut uuden mahdollisuuden uusissa kotimaissa. Helppoa se ei tietenkään aina ole ollut, mutta nyt uskaltaa jo hymyillä.

Please leave a comment