Edellisen postauksen jälkeen on vaikea kirjoittaa oikeastaan mistään. Vaikka blogini onkin pintaraapaisu elämääni ja välillä aika todella pinnallinen sellainen, on minusta tärkeä kirjoittaa myös mitä oikeasti kuuluu. Elämä ei aina ole yhtä juhlaa, vaan siihen kuuluu myös muita sävyjä ja vaikka blogini on aika kiiltokuvamainen, olen yrittänyt parhaani mukaan kertoa teille myös arkisista ja välillä tosi ikävistä asioista myös.

Olen todella kiitollinen kaikista kommenteista täällä blogissa sekä myös Intagramin puolella. Moni teistä jakoi varsinkin Instagarmissa omakohtaisia kokemuksia menetyksestä ja olen todella kiitollinen teidän avoimuudesta. Vaikka menetys oli tiedossa jo pitkään, oli tämä viikko tosi ikävä ja raskas. Vieläkään en sitä jollakin tasolla usko tapahtuneeksi.

Onneksi meillä on muistot, valokuvat ja videot yhteisitä hetkistä. Niiden kautta pääsee helposti niihin iloisiin hetkiin, joita koimme vuosien aikana yhdessä. Toki muistot säilyvät mielessä, mutta valokuvien kautta niihin pääsee helposti takaisin.

Amsterdamin koti on myös jollain lailla ihana muisto Izzystä, sillä hän löysi sen meille ja hän oli varma, että se on meille hyvä koti ennen kuin olin nähnyt edes koko asuntoa. Hän oli taas kerran oikeassa ja täällä meillä on ollut hyvä elää <3