En haluaisi synkistellä blogissa enää viime viikon tapahtumilla, vaan mennä eteenpäin samalla tavalla mitä oikeassakin elämässä. Sen takia onkin parempi siirtyä valoisampiin aiheisiin ja käsitellä Pariisia muuten kuin sameissa ajatuksissa. Valon kaupungista kun löytyy varsinkin näin joulun alla vaikka mitä ihasteltavaa.
Minulta usein kysytään mikä on kaupungin monista tavarataloista se suosikkini ja se on totta kai se kaikista ikonisin, Bon Marché. Bon Marché on vasemmalla puolella jokea ja lähellä esimerkiksi St. Germaininia. Yleensä kävelen tavaratalolle, sillä kävelyreittini menee Louvren ja mitä kauneimman jokireitin läpi. Matkalle osuu myös monia lempi liikkeitäni aina Hugo & Victorista lähtien.
Nykyajan tavarataloja haastetaan olemaan elämyksellisimpiä ja kulkea digitalisaatiossa mukana. BM on onnistunut tässä loistavasti ja jos jossain niin tässä tavaratalossa menee pää pyörälle kaikesta kauniista ja elämyksellisestä. Asiakaskokemus on kaiken keskiössä ja harvemmin edes olen ajatellut mitä kaikkea tavaratalo voi asiakkaalleen tarjota.
Viime jouluna ihastelin esimerkiksi parfyymitalojen shop in shoppien kaiverruspalvelua (lahjan saajan sai kaiverrettua pulloon). Tänä vuonna olen taas käynyt ihastelemassa BM:n kaupallista joulumaata ja taisin teettää meille joulupallot nimillä varustettuna sekä kankaiset joulupussit. En tiedä onko nimikirjainten tai nimen teettäminen hyvinkin ranskalainen käytäntö, sillä Bon Marché:ssa voi lahjoja kustomoida jos minkälaisia.
Yksi asia minkä myös huomasin, tai oikeastaan nenäni, niin tavaratalon ilma oli täynnä joulun tuoksuja. Näin migreenipotilaana ne eivät tosin olleet häiritsevän voimakkaita vaan mietoja tuoksuja, joita leijaili osastolta toiselle. Tuoksuilla oli ihanasti tuotu joulun tuntua vaikka joulumusiikkia ei ollutkaan.
Ranskalaiset ovat paketoinnin ammattilaisia ja paperikasseihin yleensä saatetaan suihkauttaa myös hajuvettä. Ostin Bon Marchesta käpyjä ja jopa hassun huvittuneesti avasin paperikassini ja keräsin käpyni silkkipaperieni seasta. Pieniä juttuja, mutta kuluttajalle hyvin elämyksellisiä.
Voisin kirjoittaa näistä elämyksellisistä ja digitalisoituneista ostokokemuksista vaikka kuinka paljon, sillä huomaan näissäkin todella paljon kulttuurillisia eroja. Harmikseni tavaratalossa ei oikein saa kuvailla, mutta onneksi sain napattua kuvan edes noista klassikkoportaista. Elämyksellistä joulun odotusta!
4 Comments
Bon Marché on ihana! Mulle tulee siitä aina oheinen kohtaus mieleen Breakfast at Tiffany’s -leffasta. Bon Marché on siis mulle kuin Tiffany’s Hollylle.
Holly Golightly: You know those days when you get the mean reds?
Paul Varjak: The mean reds, you mean like the blues?
Holly Golightly: No. The blues are because you’re getting fat and maybe it’s been raining too long, you’re just sad that’s all. The mean reds are horrible. Suddenly you’re afraid and you don’t know what you’re afraid of. Do you ever get that feeling?
Paul Varjak: Sure.
Holly Golightly: Well, when I get it the only thing that does any good is to jump in a cab and go to Tiffany’s. Calms me down right away. The quietness and the proud look of it; nothing very bad could happen to you there.
Ooh, mulle tuli ihan kylmät väreet kun luin kommenttisi <3
Tämä on muuten totta! BM on aikuisen satumaa ja siellä ei voi tapahtua mitään ikävää <3
Mun täytyy selkeästikin käydä uudelleen Bon Marchèssa seuraavalla Pariisin-visiitillä. Olen käynyt siellä vain pikaisesti kääntymässä ruokaosastolla ja oma fiilis jäi vähän valjuksi, mutta nyt kuvailet kyllä yhtä joulun satumaata.
Tuo kaivertaminen ja tuotteiden kustomointi on todella mielenkiintoinen ilmiö. Suomessa se on hyvin vierasta. Joissain luksustuotteissahan tuota maailmalla esimerkiksi on, mutta mahtavatko niidenkin kaikkien jäljet johtaa Ranskaan..?
Ostoskokemuksen elämyksellisyydestä ja siihen liittyvistä kulttuurieroista saat ehdottomasti kirjoittaa lisää. Aihe on erittäin mielenkiintoinen jo Suomen sisällä eri kuluttajaryhmiä vertaillen, mutta Pariisista löytyy varmasti aivan omanlaisiaan juttuja. Itsellä ainakin käy toisaalta sisäinen taisto kauniin paketoinnin ja pakkausmateriaalien tuoman ylellisyyden ja toisaalta ekologisuuden välillä, mutta täällä kauniit pakkaukset ovat kyllä sellainen harvinaisuus, että silloin tällöin luksuksen voi omatuntokin sallia ;)
No sinun pitää!
En ole lukenut tästä liieemmin, mutta jos katsoo vaikka Hermésin, LV:n tai Burberryn kustomonteja, niin se kai on nimenomaan luksusmerkeillä ja moni niistä on ranskalainen alunperin.
Suomalainen on ehkä jollain lailla vaatimaton, että ei halua omia nimikirjaimia esille. Ihan jo pelkästään sekin etä joku laittaa auton rekisterikilpeen oman nimensä tuottaa huvittuneisuutta.
En tiedä miksi se on minusta taasen jollain lailla ihana juttu. Se että sain joulupussin missä lukee “pupunen” on minusta ihana juttu. Oikein harmittaa, että ei ole uudelle hajuvedelle tarvetta, sillä mikäs olisi sen ihanempi lahja kuin lasipulloon kaiverrettuna oma nimi.
Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun noukin käpyjä silkkipaperista, niin hymyilytti. Itse pidän paketoinneista ja siitä että paketit ovat kauniita ja mielelläni maksan euron tai kaksi enemmän jos lahjat ovat kauniisti kassissa. En voi ymmärtää sitä että vieläkin annetaan muovikasseja. Miksi ei paperikasseja?