On monta syytä, että miksi C and the City viihdymme niin hyvin yhdessä, mutta yksi asia mikä meitä yhdistää, on mielenkiinto kauneutta kohtaan. Harvemmin kehtaan panostaa tai kuvailla samalla tavalla muiden kun blogikaverien nähden, sillä monikaan ei tätä vaivannäköä juurikaan arvosta. Se nähdään ehkä asiana mikä vie aikaa kun päätarkoitus syödessä on kumminkin syödä eikä ihailla pieniä detaljeja. Kun Charin kanssa olen, on detaljeihin panostaminen tosin sallittu ja itseasiassa aika toivottu asia.

Suomen reissulla olin myös Charin vieraana ja näin vanhoina kämppiksinä oli rytmit ja nurkat hyvin tuttuja. Nukun yleensä aika vähän ja jokseenkin hennosti, mutta tuon unikeon ja torkuttajan vieressä uni maittaa joskus vähän liiankin hyvin. Eli näin refenä voin kertoa, että parempaa unikaveria en ole eläessäni tavannut.

Sunnuntaina heräsimme suhteellisen aikaisin ja söimme aamiaista tuttuun tapaan yhdessä kera rennon kauniin kattauksen. Sama maku kun meillä on, niin tutut Teema-astiat, Hackmanin Inari-aterimet ja Hobstar-lasit löysivät kattaukseen kera pionien. Meillä on Charin kanssa kummallakin myös Georg Jensenin sisustusesineitä, joten fiilis oli todella kuin kotona.

Minun kotini on ehkä enemmän skandinaavinen, mitä Charin. Charin on ehkä enemmän klassinen ja jollain lailla minulla on enemmän tavaraa esillä mitä C:llä. Kun käyn hänen luonaan, niin itselle iskee välttämättä raivausinspiraatio ja jonkinlainen kodin selkeyttämisfiilis. Heidän Töölön kotinsa on kaunein koti ikinä ja minua on vaikea saada sieltä jopa ulos. Niin hyvin viihdyn heidän kauniissa Töölön kodissa. Miksi tällaisia koteja ei ole Pariisissa tarjolla?