You are the expert of you

Aina kun elämässäni tapahtuu jokin iso muutos, olen kirjoittanut itselleni kirjeen. Kirjeen siitä mitä opin, mistä pidin ja mistä en. Elämä kun on jatkuvaa oppimista, niin asioita on hyvä kirjata ylös, jotta niihin päätelmiin voi palata myöhemmin.  ”You are the expert of you”, on lause, jonka kuulen aina välillä mieheltäni, kun hän kysyy minulta jotakin. Se on todellakin niin ja niitä omia tuntemuksia on hyvä tutkiskella ja kirjata ylös.

Tämän aamuna kirjoitin kirjeen itselleni niistä asioita, joista olen ollut Luxemburgissa kiitollinen ja myöskin niistä asioita joita toivon välttäväni tulevaisuudessa. Olen aina ollut herkkä reagoimaan siihen mitä ympärilläni tapahtuu ja sanonut itselleni joko ”et halua tuollaista elämää” tai ”tuohon pitää pyrkiä”. Luxemburgissa oli monta tilannetta, jotka opettivat mitä haluan elämältäni ja mitä en.

Luxemburg on vähän omituinen paikka. En aina kokenut, että se oli kovinkaan dynaaminen tai inspiroiva paikka. Välillä tuntui, että se ei ollut maa ollenkaan. Yritykset voivat laittaa pääkonttorinsa sinne, mutta sieltä puuttui kaupunkikulttuuri, johon olen Helsingissä esimerkiksi tottunut. Ymmärrän, että miksi ihmiset muuttavat sinne isomman palkan perässä ja se on ihanteellinen maa lasten kannalta, mutta jotakin siletä puuttui.

Avec Sofié blog l bye bye Luxemburg

Itselleni voisin antaa noottia siitä, että ensi kerralla minun pitää pyrkiä integroitumaan paremmin uuteen paikkaan. Tiesin tosin jo muutaman viikon jälkeen, että tulisin muuttamaan Pariisiin helmikuun lopussa niin en kovasti edes yrittänyt. Ensi kerralla on tehtävä tähän parannus.

Suomalainen tasa-arvo kupla seurailee minua edelleen ja välillä olin välillä surullinen mitä näin ympärilläni, siitä miten eri kansalaisuuksia kohdeltiin. Tällä viikolla sain kokea itse ensimmäisen rasistisen lauseen, kun minua luultiin ranskalaiseksi. Luxemburgilaiset eivät välttämättä pidä belgialaisista tai ranskalaisista kovinkaan paljon ja se näkyy ikävästi ihmisten käytöksessä. Se mitä koin tällä viikolla, on jotain sellaista mitä en toivo kenenkään kokevan. Onneksi seison tukevasti jaloillani ja annoin saman tien palautetta siltä seisomalta tälle herralle. Epätasa-arvo tai rasismi on jotain sellaista mitä en voi sietää. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta se että asenne on automaattisesti vihainen tiettyä kansallisuutta kohtaan, saa minut äärimmäisen surulliseksi.

On asioita mitä rakastin Luxemburgissa yli kaiken. Puhtaus ja monikansallisuus on jotain sellaista mitä en ole kokenut muualla. Kun ei ole tiettyä tapaa, kaikkien pitää blendautua yhteen.

Avec Sofié blog l bye bye Luxemburg

Hiljaisuus on jotain sellaista mitä en saa Pariisissa. Pariisissa kuulen naapureideni jokaisen askeleen ja aivastuksen, mutta Luxemburgissa en kuullut yhtään mitään. Se teki illoista rauhallisia ja nukuin elämäni parhaimpia unia.

Ruoan laatu oli Luxemburgissa ihan mieletöntä. Lempparihetkiäni olivat kauppareissut, sillä löysin niin paljon sellaisia tuotteita mitä en saa Pariisissa. Pariisin keskustassa ei ole isoja kauppoja, joten välillä jonkun tietyn tuotteen hankkiminen on hankalaa ja sen takia en ole oikein innostunut kokkailemaan Pariisissa ollessa. Luxissa taas kaikki oli saatavilla.

Kun menee paikasta toiseen, pitäisi muistaa ottaa mukanaan ne hyvät oivallukset ikävämpiä juttuja unohtamatta. Pitää miettiä mitä voisi ensi kerralla tehdä paremmin ja mitä jättää tekemättä. Mikä on itselle tärkeää ja mikä ei.

Olen tällä hetkellä niin onnellinen, kun olen parhaillani menossa takaisin Ranskaan ja pääsen näkemään miestäni enemmän. On ollut hieman outoa asua yksin uudessa maassa ja jos jotain opin, en haluaisi tallaiseen tilanteeseen enää uudestaan. Suomeen voisin muuttaa, sillä siellä on ystäviä ja perhettä, mutta pidemmällä aikavälillä yhteinen koti on kumminkin aika tärkeä osa elämää. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat asuneet vuosikausia Luxemburgin Pariisin tai Lontoon välillä. Oma seitsemän kuukautta on pieni aika, mutta kahdeksan vuotta on pitkä aika asua viikot toisessa maassa erossa perheestään. Iso hatun nosto näille tyypeille.

Nyt on aika mennä takaisin Ranskaan monta kokemusta rikkaampana. Olen onnellinen, että uskalsin kokeilla jotakin uutta. Elämässä pitää kokeilla kaikenlaista, jotta voi tietää, mitä sitä oikeasti haluaa. Äddi!

 

 

You may also like

5 Comments

  1. Kiitos tasta postauksesta! Itse olen asunut ulkomailla kolme ja puoli vuotta, ja en voisi enempaa samaistua kyseisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. On rankkaa muuttaa yksin ulkomaille, mutta samalla opettavaista. Inspiroiduin tavastasi kirjoittaa itsellesi kirje., ja aion kokeilla samaa itse. Kaikkea hyvaa sinulle !

    1. Heippa,
      Ihana kuulla. Olen sitä mieltä että jokaisen tulisi asua joskus elämässä poissa kotimaasta niin sitä ymmärtäisi paremmin kun ei elä samassa kuplassa koko ajan.

      On rankkaa, mutta niin palkitsevaa. Ikinä en tekisi toisin. Tuntuu että vuodessa on saatu kymmenen oppivuoden kokemukset koettua :)

      Suosittelen kirjeiden kirjoittamista. Heitin kopion Luxemburgissa jokeen ja toinen kopio jäi minulle :)

  2. Osaan niin samaistua tähän tunnelmaan! Olen itse samanlaisessa tilanteessa, kun asuimme mieheni kanssa Pariisi-Bryssel välillä (Brysseli, tuo Pariisin kaukaisin banlieu…). Vaikka välimatka oli lyhyt, mutta matkustaminen raskasta.

    Matkustin vielä työni puolesta siihen päälle, niin jossain kohdassa tuntui, ettei ole kotia ollenkaan. Tähän lisäksi vielä logistiset haasteet kuten se, että kun käyt kaupassa niin osa ruuasta tulee satavarmasti homehtumaan jääkaappiin, tai se, että aina joku meikkituote/laukku/toppi/kirja/laturi oli siellä toisessa kodissa. Jossain vaiheessa ostin esim meikit ihan kylmästi tuplana kumpaankin kotiin.

    Kaiken tämän lisäksi thalys-lippujen olleen noin +70e suunta, alkaa matkustusmenoihin mennä ihan tuntuva summa…

    Kokemus oli todella opettavainen, ja kuten jo sanoit niin integroituminen on ihan A ja O. Eri asia on sitten, että jaksaako sitä enää iltaisin lähteä mihinkään expat-meetteihin koska haluaa muitakin kontakteja kuin työkaverit.

    Uskon, että tulet saamaan mukavan energiaboostin kun tajuat perjantaina, että hei, voinkin vaan lepäillä eikä tarvitse lähteä minnekään.:)

    1. Heippa,

      Oooh, kuulostaa niin tutulle. Kun on koko ajan reissussa, ei ole kotia ollenkaan. Kävin maanantaisin aina kaupassa, mutta en ikinä ehtinyt tehdä ruokaa ja sunnuntaisin mennessä kaikki oli pilalla.

      Tein myös saman että ostin pakolliset kosmetiikat kahteen paikkaan kun meni hermo monesti kun kaikki oli aina väärässä paikassa.

      Jep, ei se kovin taloudellista ollut maksaa kolmesta asunnosta ja vielä kun kaikki on suurimman osan ajasta tyhjillään. TGV on vielä suhteellisen kallis ja usein minulta meni viikonloppureissuun 200€. Onneksi ei mene enää :)

      En ihan tarkoituksellani halunnut sotkea töitä ja vapaata ja näin vain ihan muutamia työkavereita töiden jälkeen. Ajan tosin saan kulumaan aika hyvin blogijutuissa myös :)

      Jep, niitä energiabuusteja odotellessa kun onkin jo kuudelta perjantaina kotona eikä klo:22. Tai kun ei tarvitse ottaa junaa maanantaina klo:06:30 :)

      Kiitos ihanasta kommentista :*

  3. Ihana Sofie, tuntuu kuin tuntisin sinut, olenhan lukenut blogiasi alusta asti. Ihailen sinua niin paljon. Juuri kaltaisiasi nuoria suomalaisia maailmalla tarvitaan. Olet paitsi menestyvä, kaunis sisäisesti ja ulkoisesti. Sinulla on rohkeutta ja aloitekykyä. Olen varmasti blogisi lukijakunnan vanhimpia, 61v, mutta rakastan seurata elämäsi vaiheita ja viisaita kirjoituksiasi. Kuvasi Villefrancesta, Cap Ferralta ym. ovat myös niin läheisiä, koska olemme viettäneet jo 40v lomiamme niillä seuduin. Bisous Marianne

Leave a Reply to Sofié Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*