Yksi todella ylpeä suomalainen täällä hei

Eilen vietettiin Suomessa itsenäisyyspäivää ja mitä kauemmin olen Suomesta ollut poissa, sitä suomalaisempi minusta on tullut. Eri asioita ei osannut aiemmin edes arvostaa niin paljon mitä nykyään, kun on ollut hetken poissa.  Usein sitä eri medioissa tartutaan aina meillä hieman negatiivisesti Suomen tilanteeseen ja suomalaisuuteen, vaikka todellisuudessa meillä on niin moderni ja upea kotimaa. Olen niin ylpeä tasa-arvoisesta Suomesta kun katson sitä nyt vähän erilaisin silmin mitä vaikka kolme vuotta sitten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mistä sitten olen ylpeä kotimaastani ja kansallisuudestani?

Yksi suurimmista asioista on varmastikin tasa-arvo. Vaikka joku voisi sanoa, että asiat voisivat olla vielä paremmin, mutta ihan oikeasti, meillä ei ole niin suurta kuilua miesten ja naisten välillä mitä olen esimerkiksi Keski-Euroopassa kokenut. Se näkyy ihan jo positioissa, palkassa ja organisaatiokulttuureissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulutus on jotain sellaista mistä aina kiitän kotimaatani. Kaikille annetaan samat lähtökohdat ja mahdollisuudet menestyä. Kaikki on vain itsestä kiinni ja omasta halusta oppia ja kouluttautua. Kun kuuntelen, miten esimerkiksi Pampulani opiskeli nuoruudessaan stipendien varassa itselleen tutkinnon ja sai sitä kautta ihan erilaisen suunnan itselleen, toivon, että meillä ei supistettaisi koulutuksesta enää yhtään enempää vaan siihen panostettaisiin vieläkin enemmän. Suomessa jokainen voi menestyä ja kouluttautua oli tausta sitten millainen tahansa.

Porvoo 201212 Porvoo 201211

Minulle turvallisuus on saanut viime aikoina ihan erilaisen merkityksen prioriteeteissani. Viime marraskuun takia sain pienimuotoiset traumat, joiden takia vieläkin ahdistun, jos olen liikaa Pariisissa. Välttelen isoja tapahtumia enkä mielelläni mene metroon ruuhka-aikoina ja nykyään mietin esimerkiksi, minne rannalle menen ja minne rantatuoliin menen istumaan. Olen ollut niin sinisilmäinen ja jollain lailla niin luottavainen, sillä Suomessa minun ei ole tarvinnut juuri koskaan pelätä. Olen aina kävellyt yömyöhään kotiin Mannerheimintietä pitkin eikä minun ole tarvinnut pelätä henkeni tai vaikkapa laukkuni sisällön takia.

20121014-0901581

Rehellisyys ja aitous. Kun suomalaiselta kysyy, että mitä kuuluu, vastaus ei aina ole välttämättä kiitos hyvää, vaikka oikeasti menisikin päin persusta. Me suomalaiset olemme siinä mielessä niin rehellisiä, että me kerromme usein niin kuin asia on ilman sokerikuorrutusta. Vaikka tätä kuorruttamista olen usein harjoitellut viime aikoina varsinkin työpaikalla, mutta se että joku sanoo suoraan miltä tuntuu ja miten menee, tuntuu ihanalta. Ihannoin aitoa suorapuheisuutta mitä me edustamme. Vaikka suomalainen mies ei välttämättä ole yhtä runopuheinen mitä ranskalainen, on aitous jotain sellaista mitä ihmisissä arvostan. Mikään ei kuulosta niin hyvältä, kun kuulen sanat ”minä rakastan sinua”, vaikka ne tällä hetkellä tulevatkin tosin vielä hieman erikoisella murteella ja painolla.

Pääsiäiskattaus1

Recently Updated169

Puhtaudesta ja suomalaisesta ruoasta puhutaan ihan liian vähän ja väärällä sävyllä. Voin kuvitella, että 20 vuotta sitten Suomeen tulleessaan turistit irvistelivät silakkalaatikoita, mutta kuka niitä vielä oikeasti edes syö? Meillä on varsinkin Helsingissä ihan mieletön ravintolakulttuuri, josta olen niin ylpeä. Helsingissä syö kymmenen kertaa paremmin mitä Pariisissa. Piste. Pampulani vei tiiminsä Slushiin viime viikolla ja viikon aikana he kävivät syömässä Boulevard Socialissa, The Cockissa, Brondassa ja parissa muussa paikassa. Viime viikon jälkeen en muusta kuullutkaan, kun siitä, että miksi ihmeessä me ei pidetä enempää ääntä meidän ravintolakulttuurista. Ranskassa voi olla tähdin varustettuja ravintoloita, mutta jos haluaa tilavan, maistuvan ja mukavan ravintolakokemuksen ihan vaikka arkena, on Helsingissä niin paljon paremmat mahdollisuudet siihen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulle avoimuus on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Se, että meillä saa olla avoimesti sellainen, kun on ja rakastaa ketä haluaa, on jotain niin upeaa. Työpaikallani nousi pieni keskustelu siitä, että miten Ranskassa ei valtion päämiehen olisi soveltuvaa rakastaa samaa sukupuolta. Olin hieman ällistynyt, että ensinnäkin mitä se kenellekään kuuluu kenen kanssa makuuhuoneen oven laittaa kiinni, on kyse kumminkin ihan normaalista kanssakäymisestä ja rakkaus kuuluu kaikille. Me suomalaiset olemme kumminkin aika moderneja ja on jollain lailla myös rikkaus, että meillä ei ole vuosisatoja vanhoja perinteitä ja käytäntöjä.

Recently Updated256

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Totta kai aina voi löytyä toisenlaisia mielipiteitä (niin pitääkin), mutta näitä asioita esimerkiksi Suomesta, yhdestä modernimmista yhteiskunnista, kaipaan. Matkailu avartaa ja auttaa näkemään lähemmäs ja niitä asioita joita pitää itsestäänselvyytenä. Suomi, toivottavasti voin joskus vielä muuttaa takaisin.

You may also like

7 Comments

  1. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirjoitus. Varmasti ulkomailla Suomea alkaa arvostamaan eri tavalla ja näkee kotimaansa positiivisessa valossa. Maailman viimeaikaisten tapahtumien myötä omaa kotimaataan ja sen lukuisia hyviä puolia osaa kyllä arvostaa. Itsekin olen vasta iän myötä oppinut arvostamaan Suomea ja olemaan kiitollinen siitä, että sain syntyä juuri tänne. Eilen itsenäisyyspäivänä pohdiskelin myös sitä, miten harmillista on, että isänmaallisuudesta on tullut nykyään lähes negatiivinen termi. Usein huomaan korjaavani, että “olen isänmaallinen ihminen, silleen hyvällä tavalla”, jottei kukaan saisi väärää käsitystä.

    Haluaisin myös kommentoida koulutuskohdassa esiin tuomaasi kohtaa “kaikki on vain itsestä kiinni ja omasta halusta oppia ja kouluttautua”. Kyseistä perustelua kuulee nykyään todella paljon, yllättäen juuri korkeamman sosioekonomisen taustan omaavilta ihmisiltä. Sillä, millaiseen perheeseen syntyy, on todella suuri vaikutus siihen, miten ihminen itse suhtautuu koulutukseen ja elämään ylipäätänsä. Vaikka Suomessa ollaankin päästy meritokratian suhteen pitkälle, on täysin eri asia syntyä Westendiin lääkärien lapseksi kuin kontulalaisen kouluttamatoman yksihuoltaja-alkoholistiäidin lapseksi. Näistä lähtökohdista “kaikki on vaan itsestä kiinni” tarkoittaa täysin eri asiaa, näin kärjistäen.

    En tarkoita kommenttiani missään nimessä pahalla, olen itsekin korkeasti kouluttautunut, “hyvästä perheestä” oleva nainen ja minulla oli itsellänikin aiemmin (ja varmasti huomaamattani vieläkin) taipumusta richplainingiin. Tutkin kuitenkin gradussani taustan vaikutuksia kouluttautumiseen ja tämä avasi silmäni. Nykyään tuo “kaikki on itsestäå kiinni” kommentti särähtää pahasti korvaani. Haluan antamastani kärjistetystä esimerkistä huolimatta korostaa, että tilanne koulutuksen ja ylipäätänsä elämän suhteen on Suomessa silti maailman parhaimmistoa ja tästä meidän tulee olla kiitollisia ja ylpeitä Suomesta. Kiitos siis kirjoituksestasi :)

  2. Hei ja kiitos kommentistasi :)

    Niin, isänmaallisuus ajatellaan ehkä jollain lailla myös sulkeutuneena, vaikka se ei nimenomaan pitäisi olla niin. Itse ainakin toivon, että Suomi olisi avoin niin kuin se on ollut tähänin asti.

    Varmasti taustalla on väliä, mutta on niitä poikkeuksiakin. Itse olen juurikin tällainen. Äitini oli kotiäiti eikä häntä ihan hirveästi kiinnostanut opiskeluihin patistaminen varsinkaan siinä vaiheessa kun hänestä nimenomaan tuli yksinhuoltaja.

    Aina ei minusta tarvitse mennä ääripäihin sillä ei sekään mitään takaa vaikka isä olisi juristi ja äiti lääkäri. Minusta kaikki on nimenomaan siitä omasta kapasiteetista kiinni. Ja vaikka miten on “hyvästä perheestä” (kuka senkin määrittelee?) voi tulevaisuus olla ihan muuta kuin loistokas. Toki vanhempien elämäntyyli ja tavoitteet kulkevat vanhemmalta lapselle. Itse olen unelmoinut kymmenvuotiiasta asti circle of excellence palkinnosta joita näin kummisedälläni. Vielä en ole sellaista saanut, mutta kova usko on, että joskus.

    Tai voi ihminen loistaa muutenkin kuin maisterintutkinnolla. Minulla on muutama tällainen esimerkki kaveripiirissäni, jotka ovat vain ylioppilaita ja varamsti yhtiä menestyneimpiä ihmisiä mitä tunnen. Ei se opiskelutausta aina kaikkea takaa.

    Ja jos katson vaikka Pampulaani, on hän niin onnekas kun oli lahjakas ja ahkera koulussa. Hänen yksinhuoltajaäidillä ei todellakaan olisi yhdeysvalloissa ollut varaa missään nimessä kustantaa satojen tuhansien koulutusta. Hänen tapauksessaan se nimenomaan oli itsestä kiinni ja sen takia häntä niin paljon arvostan ja kunnioitan :)

    Kiitos kommentistasi. Ymmärrän pointtisi ja varmasti siinä perää onkin. Onneksi on kumminkin myös poikkeuksia :)

    1. No onhan siinä pikkaisen perää juu, kyse on tutkimustiedosta! Sitä ei yksittäiset oman tuttavapiirin kokemukset muuksi muuta. Toki täällä sukupolvien pituinen huono-osaisuuden ketju on helpompi katkaista kuin maissa, joissa koulutus maosaa.

  3. Mä oon niin samaa mieltä sun kanssa Sofié! Oon itse asunut nyt puolitoista vuotta Pariisissa, enkä ikinä ole kokenut itseäni yhtä suomalaiseksi tai yhtä ylpeäksi siitä kuin nyt. Monien asioiden merkitys on helppo unohtaa Suomessa, jossa ne tuntuu usein itsestäänselvyyksiltä, mutta kun on hetken jossain muualla, niin esimerkiksi puhtautta, turvallisuutta ja tasa-arvoa alkaa arvostaa ihan eri tavalla. Suomi <3

  4. Tähän on pakko kertoa yksi hauska tapahtuma lentokoneesta matkalla Zürichistä-Hki-Vantaalle. Oli Swissin ensilentoja Suomeen ja kone oli tupaten täynnä. Siinä kun porukkaa lappasi sisään aloin juttelemaan vieressäni istuvan herran kanssa, jolla oli sylissään kasa papereita ja yksi valtavan paksu kirja. ( jonka lentoemäntä otti pois nousun ja laskun ajaksi) Ja huomasin että ryhmään kuulukin useampi henkilö. Matkan aikana jutellessa selvisi että he olivat tulossa Bernistä ja olleet siellä kutsuvieraina, ja mies oli korkeasti kouluttautunut tutkija. Ja mikä tässä hauskinta (tutkija nauroi kertoessaan) että he olivat kaikki ‘saman kylän poikia’ eli Kontulan kasvatteja, samoin kutsun esittänyt henkilö, joka työskentelee Bernissä Sveitsin Suomen suurlähettiläänä.. (Bernissä sijaitseva Suomen suurlähetystö edustaa Suomen valtiota Sveitsissä, Liechtensteinissa ja Vatikaanissa.)

    – Kyllä ne Suomen parhaat puolet tulevat aika pian esille kun on asunut muutaman vuoden ulkomailla. Itse olen tuntenut olevani vahvasti suomalainen ja kiitollinen juuristani. Yksi asian on varma: Se, etten ikinä tule luopumaan Suomen passista.

  5. Koulutuskeskusteluun palatakseni, monissa tutkimuksissa on Suomessa havaittu perheen sosioekonomisella taustalla olevan voimakas yhteys nuorten uravalintoihin / koulutukseen / syrjäytymiseen. Eli toki jokainen tuntee näitä esimerkkeja siitä, kuinka kouluttamattomien vanhempien / yksinhuoltajan lapsesta on tullut erikoislääkäri tms. pitkän koulutuksen vaativa asiantuntija, mutta koko väestössä tilanne on kuitenkin kuten edellä mainitsin. Koulutus periytyy Suomessakin.
    Minustakin on upeaa, että Suomessa on ilmainen, hyvätasoinen peruskoulutus, yliopistokoulutus jne. Siitä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni. Nykyisessä asuinmaassamme lasten eriarvoisuuden näkee jo päiväkodeissa – yksityisiin päiväkoteihin ja kouluihin laittavat lapsensa kaikki perheet joilla suinkin siihen on mahdollisuus.

  6. Itse olen asunut ulkomailla jo 13 vuotta ja edelleen haaveilen Suomeen muutosta “sitten joskus”. Musta on ihanaa olla suomalainen ja olen samaa mielta, etta naita Suomen hyvia puolia ja suomalaisuutta alkaa arvostaa paljon enemman kun on ehtinyt viettaa aikaa ulkomailla. Valilla saan oikein muistutuksen siita kuinka olen ylpea omasta maastani, silla asun brasilialaisen miehen kanssa, joka seuraa kylla tiiviisti oman maansa asioita mutta hanelle taas oli erittain ylpea hetki se, kun han sai Australian kansalaisuuden. Itse olen toissa viinialalla ja Suomen alkoholipolitiikka saa mut nakemaan punaista ihan vaan sita ajatellessakin. Tama on suurin syy miksi en ole viela palannut takaisin eika varmaan ihan hetkeen palatakaan. Vaikka Suomessa on monia hyvia puolia, niin tata ajatellessa muistuu aina mieleen etta on siellakin jotkut asiat ihan alyttomasti ajateltu..

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*