Tulin tänne pikkukylään ensimmäisen kerran joskus 1,5 vuotta sitten. Matkustimme pääsiäisenä Ranskan läpi Italiaan ja pysähdyimme Villefrance:ssa yhden yön verran. Pampulan ensi näkemästä on hivenen kauemmin, mutta hänelle tämä paikka on aina ollut se “happy place”. Pampulani tuli tänne muutettuaan Ranskaan ja vietti lomansa ranskankielisessä koulussa 8 tuntia päivässä ranskaa opetellen neljän viikon ajan. Samalla kun hän oppi ranskankielen täysin, ihastui hän samalla tähän etelän rauhalliseen menoon.
Olemme kumpikin ehkä välillä hieman väsyneitä Pariisiin rauhattomuuteen, likaisuuteen ja yleiseen härdelliin mitä ei ikinä pääsee pakoon. Olemme miettineet varsinkin viimeisen vuoden ajan mihin muutetaan vai muutetaanko. Pampulaa on pyydetty kaukomaille, mutta minä haluaisin olla kumminkin Euroopassa, lähellä perhettä ja ystäviä. Näiden syiden ja muutaman muun takia aloimme miettiä jotain sellaista “pakopaikkaa” missä voi hengittää ja olla rauhassa. Sen takia Villefrance ja Etelä-Ranska.
Emme ole siis muuttamassa Pariisista pois, vaan tämä on kakkoskoti minne voi mennä viikonloppuisin ja lomien aikoihin. Tänne pääsee kätevästi lentämään melkein mistä tahansa, sillä vieressä on Nizzan lentokenttä. Eli ihan missään metsikössä ei olla. Vaikka ei sekään toisaalta haittaisi.
Aloitimme tämän prosessin joulukuussa ja tammikuussa löysimme kotimme. Viimeiset puoli vuotta onkin sitten täytelty kaikenlaista ja opeteltu Ranskan byrokratiaa ihan kunnolla. Ranskalaisia ainakin minun kokemuksen mukaan on tämän prosessin jälkeen turha kutsua höveleiksi, sillä meidän notaari on pitänyt huolen, että kaikki on paremmin kuin täydellisesti. Ovia on vaihdettu jne..
Mutta tänään, noin tunnin päästä, avaan oman kotini oven <3 Illalla menen kalaan, on kuulemma hyvät saumat ja siimat saada barracudia ja huomenna (fingers crossed) kala on pannulla. Loppu lomani ja koko ensi viikko meneekin sitten maalaillen ja siivoille.
9 Comments
Katselin kuvia ja kovin tutulta näytti. Just nimittäin palattiin kotiin Italia-Ranska-reissultamme. Vietimme muutaman päivän ensin Nizzassa ja sitten ajelimme rennikkoa pitkin Liguriaan ja Piemonteen.
Onpa ihanassa paikassa kesäkotinne. Niin ihana valo ja värit. Puhumattkaan ruoasta ja viinistä ja….
Onnea!
– Elma –
Onnea uudelle lomakodille ihana Sofie!
Odotan jo innolla kertomuksia ja kuvia uudesta piilopaikastanne.
Yst.t. Ella
Hei, ihana juttu, että kaikki meni lopulta hyvin. Lämpimät onnittelut uuteen kesäkotiin!
Huomenna sitten voimme yhdistää kaksi juhlaa; kilistellä Sveitsin kansallispäivän ja Sohvin ja Pampulan uutta kesäkotia. :) Etelä-Ranska on niin suloinen paikka ja kuvainnollisesti meilläkin aina ‘kielen päällä’. Täytyypä piipahtaa kartalla ja onko teidän pakopaikka lähellä niitä, mistä olemme aikaisempina vuosina vuokranneet kesäkoteja Les Issambresin ja Saint Tropezin läheltä. Sen me kyllä huomasimme että eteläranskalaiset ovat jotenkin lupsakampia kuin viime käynnin pohjoisen Deauvillen.
Aurinkoisen leppoisaa lokoilua kakkoskodissa!
Hei Sofie, täällä yksi suomalainen 27-vee tyttö, jonka “happy place” löytyy samasta paikasta! Siellä vierailtu nyt neljänä kesänä peräkkäin. Ja sitä ennen nuorempana kerran Välimeren risteilyn yhteydessä. Olisi kiva kuulla teidän lempipaikoista Rivieralla ja Villefrancessa. Omat suosikkipaikat ovat toki jo muotoutuneet, noh ehkä juuri senkin takia olisi virkistävää kokeilla uusia ravintoloita! (monena iltana päädymme Caravelleen nauttimaan kolmen ruokalajin menun, hyvä hinta-laatu suhde!)
Ihanaa, vietimme viime kesänä aikaa juuri samassa paikassa. Fantastisia voitaikinaleivonnaisia myyvä leipomo jollakin pikkukadulla muodostui päivittäiseksi must paikaksi. Kauniit näköalat ja paikan rauhallisuus hurmaa, kuitenkin ollaan kivenheiton päässä Nizzan sykkeestä. Onnea!
Ihanaa! Oikein hyvää lomaa Sinulle ja rakkaallesi!
Onnea unelman toteutumisesta! Kylä on aivan superihana, ihan paras paikka Rivieralla. Ja niin lyhyt matka joka paikkaan. Nauttikaa!
Wow, mikä unelma! Ihan mahtavaa, onnea!
Onnea täältäkin! Itseä jäi vielä kiinnostamaan että mistä Pampula sai mielenkiinnon lähteä Ranskaan ja opetella kieli ja vielä haluta kansalaisuutta? Tai mikä sai lähtemään ulkomaille ylipäätään? Jotenkin jenkit on niin isänmaallisia ja tykkäävät pysyä siellä :)