Erilaiset tuoksut kuuluvat vahvasti elämääni ja meidän perheeseen yleensäkin. Senpä takia monella eri tuoksulla on elämässäni tarina. BOSS:n kanssa kaupallisessa yhteistyössä kerron suhteemme alkuajoista.
Noin neljä vuotta sitten olin sinkkuna elämässäni ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Olin kolmenkympin korvilla ja kai vähän niiden isojen kysymyksien äärellä, että mitä elämältäni haluan. Takana oli elämäni pisin parisuhde ja olin vähän eksyksissä. Kaikki oli uutta ja pelottavaa, mutta samalla myös jännittävää. Elin aikuisen naisen sinkkuaikoja yhdessä kämppikseni Caritan kanssa.
Olin alkanut käydä deiteillä, mutta kukaan muu ei tuntunut kolahtavan tai saavan niin paljon perhosia vatsaan kuin tuo amerikkalainen herrasmies. Olimme nähneet syksyn aikana tuohon lokakuun loppuun mennessä kolme kertaa. Nyt olisi tulossa neljäs kerta, mutta minua alkoi jännittämään sekä myöskin etäsuhteessa olo hieman ahdistamaan. Mitä jos hänellä onkin nainen jokaisessa kaupungissa jossa hän työkseen matkustaa? Olin nähnyt tuohon mennessä työmatkailun positiiviset ja myöskin negatiiviset puolet ja juuri noiden negatiivisten puolten takia olin perääntymässä.
Oli lokakuun ilta ja teimme postauksia Caritan kanssa sängyssä vierekkäin ja mietin, että ostanko lennot viikonlopuksi Barcelonaan vai annanko olla. Carita oli sitä mieltä, että en saisi missään nimessä lähteä. Itse haikeana mietin, että mitä minulla on tässä kohtaa menetettävänä kuin rahaa. Olinhan vapaa tekemään mitä haluan. Olen aina myös sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla ja jos menee pieleen, niin sekin on kokemus ja siitä oppii. Mietin, että menetän korkeintaan yhden viikonlopun kavereiden kanssa ja muutaman sata euroa, mutta mitä jos se olisikin se oikea?
Muistan miten lähdin reissuun Barcelonaan vähän sillä tavalla ”whatever”- fiiliksellä suojellakseni itseäni. Olihan minulle sanottu aiemmin, että hän ei tule koskaan enää asumaan naisen kanssa tai tule menemään naimisiin. Miksikään viikonloppuromanssiksi en tosin olisi alkamassa, vaan tämä viikonloppu näyttäisi, olisiko meillä jatkoa.
Pakkasin korot ja hameet mukaan, noh, koska Barcelona ja halusinhan näyttää hänen edessä hyvältä. Koska tunnen Barcelonan hyvin, varasin romanttisista ravintoloista pöydät meille viikonlopuksi, hommasin picnic-eväitä ja leivon jopa gluteenitonta siemenleipää mukaan. Nyt kun jälkeenpäin mietin, en kai sittenkään ollut ihan hällä väliä -mielellä matkassa.
Muistan kun saavuin lentokentälle, näin hänet väenpaljouden keskeltä odottavan minua. Hyppäsimme taksiin ja ilmassa oli jonkinlaista sähköä. Kumpikin kai tiesi, että se on tässä tai sitten sitä ei vain ole. Olen itse aika ”all in”-tyyppinen ihminen ja en jaksaa montaakaan asiaa kovinkaan kauaa odotella. Sitä joko on tai ei ole. Rakkausasioissa olen jollakin tavalla mustavalkoinen, toki asiat voivat muuttua, mutta näissä sydämiin liittyvissä asioissa usein huomaan, että sen pitää kolahtaa heti. Tai jos en ole saanut vastakaikua, käännyn ympäri suojellakseni itseäni.
Tuo viikonloppu oli aivan maaginen, niin mielettömiä muistoja Barcelonasta. Ehkä yksi elämäni ihanimmista viikonlopuista. Sanomattakin on kai selvää, että ne lentoliput kannatti ostaa. Saan jakaa elämäni niin mielettömän ihmisen kanssa ja jokainen hetki on alusta asti ollut kuin elokuvista. Kohta meillä tuleekin vuosi täyteen vaimona ja miehenä <3
Tuoksut ovat vahvasti osa meidän elämää ja rakkaustarinaa ja senpä takia kulkivat BOSS:n the Scent – tuoksut mukana myös New Yorkin häämatkallamme. The Scent -tuoksusta on tullut markkinoille uudet ja hivenen voimakkaammat tuoksut, eau de parfum Boss The Scent for her Intense sekä miehelle Boss The Scent Intense.
The Scent for her Intense on nimensämukaisesti intensiivisempi ja ehkä hivenen sensuellimpi tuoksu. Intensiivisyyttä korostaa hunajaiset nuotit sekä myöskin vaniljaista ja kaakaopavun pohjatuoksua on vahvistettu. Tuoksussa tulevat selkeästi esiin myös persikkaiset vivahteet ja nuo persikan sävyt tuovat tuoksuun myös raikkautta. Täydellinen tuoksu siis jouluun varsinkin niille, jotka rakastavat vaniljaisia tuoksuja.
The Scent Intense 50 ml on miesten versio tuoksusta ja tuoksua on muokattu voimakkaammaksi klassikkotuoksusta. Tuoksuun on myös lisätty mausteisuutta lempimausteideni kardemumman ja vaniljan avulla. Todella ihana tuoksu miehelle, joka pitää lämpimistä sävyistä tuoksuissa.
Tähän yhteistyöhön liittyy myös kilpailu, joten kerro minulle omasta treffikokemuksestasi tai merkittävästä hetkestä rakkaasi kanssa. Arvon kolme BOSS-tuoksupakettia kommentoijien kesken. Arvonta on voimassa viikon verran 7.12.2017 klo:20 asti. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Follow me on
57 Comments
Oma ehkä merkittävin muisto on miesystäväni ja minun ensitreffit. Olimme tunteneet ja myös tapailleet vuosia aiemmin, mutta kipinästä huolimatta se ei silloin ottanut tulta alleen. Tänä vuonna kohtasimme uudelleen monen sattuman kautta yllättäen. Ensin päädyimme kävelylle, sieltä syömään ja katsomaan leffaa. Sama vanha kipinä syttyi heti uudestaan ensihetkestä pitäen ja tuli niin vahva tunne, että “the one” oli tässä. Ja taisi se tunne pitää paikkansa, koska tuosta tapaamisesta lähtien olemme olleet yhdessä ja onnellisempia kuin ikinä. <3
Ai että mä tykkään rakkaustarinoista!! <3
Tapasin mieheni kesätyöpaikassa ekana päivänä. Hän tuli ruokalassa mua vastapäätä istumaan ja kysyi saman tien ihan pokalla, että kuka olen. Hämmennyin täysin. Toki kerroin kuka olen ja hän esitteli myös itsensä. No se ruokatunti oli ns. liian lyhyt. Oltiin kerrottu siinä toisillemme mistä päin ollaan yms. Kesä meni nopeasti toisiaan bongaillen työpaikalla, kunnes minulla loppui työsuhde siihen paikkaan ja vaihdoin "talvityöhön". Alettiin hengailee sitten vapaa ajalla ja kuukausi kun oltiin vietetty kahviloissa ja kaupungilla muuten vaan niin sanoin et mä en voi jatkaa tätä jos tää ei oo hänen puoleltaan vakavaa. Viikkoon ei oltu yhteydessä (kauhein viikko tunne elämässä), kunnes perjantaina( jona oli suomen ilotulitus kisat helsingissä) hän laittoi viestiä, että voidaanko nähä. Olin silloin vanhempieni luona helsingissä ja hän saapui sinne. Siitä asti ollaan kävelty käsikädessä. Ensi vuonna siitä on jo kymmenen vuotta ja mikä parasta me ollaan vieläkin ihan lätkässä toisiimme. <3
Mulle muistuu heti mieleen mun ja mieheni ensimmäinen näkeminen sen jälkeen kun “oltiin sovittu, että nyt seurustellaan”. Se odottava ja pakahduttavam jännityksen tunne oli aivan ihana. Emme tehneet muuta ihmeellisempää kuin söimme ja katsoimme elokuvaa ( tietysti pussailimme ;) ) niin nämä tunteet muistuu aina mieleen kun miettii noita vuosien takaisia hetkiä <3
Vitsi mulla meni ihan kylmät väreet ja nousi jopa tippa linssiin lukiessa! :’) oletko tehnyt postausta missä kerrot miten olette tavanneet? Jäin janoamaan lisää, hahah. Kivaa päivää ja terkkuja Barcelonasta!
xx Jenna
Ensi kesänä tulee yhteistä matkaa täyteen 10vuotta, helmikuussa 9vuotta kihloissa. Tavattiin niinkin kauheassa paikassa kuin Viron laivalta, mutta matka on ollut satumainen. Toukokuussa mennään kaksin rannalla vihdoin naimisiin ja olisi ihana saada juhlavuoden kunniaksi uudet tuoksut molemmille. Ainiin, tuleehan meille molemmille vielä 30vuotta mittarin alkuvuodesta :)
Ihanaa, että päädyit ostamaan liput Barcelonaan! :) Saako kysyä, miten olette tavanneet?
Kovinkaan sykähdyttäviä treffikokemuksia ei ole tässä osoitteessa jaettavana, mutta yhden exän kanssa olemme voittaneet baarivisan ensimmäisillä treffeillämme. :) Viitisen vuotta olimme yhdessä eli kai se yhteispeli testattiin jo ensimetreillä.
Ihana tarina<3
Ihanimmat ja tärkeimmät muistot liittyvät nykyisen parisuhteeni alkuaikaan. Silloin vietimme useita romanttisia öitä hotelleissa, aivan todella kliseisen ällöromanttisella tavalla mm. kera suklaan ja kuohuvan :D
Muistelen niitä edelleen näin vuosienkin jälkeen, sillä nämä hotellitreffit olivat vaan niin onnistuneita ja jotenkin maagisia. Olimme tunteneet vain vähän aikaa mutta se toinen tuntui silti niin tutulta, turvalliselta ja oikealta. Alkuajan huumaa mietin myös haikeudella, sillä siihen aikaan liittyi niin suurien ja monien tunteiden skaala.
Minulle myös tuoksut aiheuttavat voimakkaita muistoja - ja juuri eräs mieheni tuoksu onkin sellainen, jonka tuoksuttelusta tulee aivan meidän suhteen alkuajat ja ensikohtaamiset mieleen <3 :)
Muistan kun tavattiin ensimmäisen kerran mieheni kanssa ja heti siinä oli jotain merkittävää. Kuitenkaan emme sopineet mitään jatkosta ja asuimme kumpikin eri paikkakunnillakin vielä. Kyllähän se jäi mietityttämään että mahdanko tavata häntä enää, mutta toisin kävi. Oli uudenvuodenaatto ja lähdin kaverini kanssa kaupungille kävellen. Joku auto pysähtyi kohdallemme ja sieltä huudeltiin nimeäni. Siitä alkoikin seurustelu ja tuosta hetkestä on tosiaan jo 31 vuotta tulevana uutena vuotena…
Muista aina ensimmäisen tapaamisen nykyisen mieheni kanssa. Oli lämmin heinäkuinen ilta kun lähdimme kaverini kanssa kävelylle maaseudulla , jossa olimme “lapsenpiikoina” kaverini vanhemman sisaren lapsille. Olimme silloin 16- j a17-vuotiaita ja meillä oli vähän tylsää siellä maalla. Kun tulimme lähemmäs kylän keskustaa kuului yhdestä talosta ja sen pihalta musiikkia ja porukaakin oli aika paljon paikalla. Kun menimme talon ohi meidät pyydettiin mukaan kotibileisiin, jossa sitten tapasin tulevan mieheni .
Ooh ihan tippalinsissä luin tätä! Itse olen tavannut avomieheni tinderissä. Siellä yritin katsoa mitä ruotsin opiskelukaupungilla olisi tarjota. Ja sitten mies johon ihastuin ensikuvan nähtyäni kirjoitti minulle “hej du” ja siitä alkoi kirjoittelumme. Kuukauden kirjoiteltuamme lähdimme kahville ja hän osasi täydentää lauseeni jo ensi tapaamisella. Itse jännitin kuinka treffailu sujuu itselleni silloin heikolla ruotsinkielellä mutta hän osasi tukea ja tsempata minua huomaamattani siten että en edes muistanut hermoilla hetken päästä ja pystyin vain nauttimaan siitä hetkwstä. Edelleenkin 2v jälkee hän tietää mitä tarkoitan kun en hermostuneena tai ärtyneenä osaa sanoa jotain täysin oikein ruotsiksi ja se lämmittää sydäntäni päivittäin!
Ekoilla treffeillä nykyisen mieheni kanssa tein nakkikätköjä! Ei ehkä romanttisinta mitä tiedän, mutta vaikutuksen teki
T. Hanna
Ihana tarina! Jos miehesi näin totesi niin mitä sitten tapahtui että päädyittekin asumaan yhteen ja vielä naimisiin asti?? Sinä olit selvästi se oikea minkä hän ei uskonut vastaan tulevan :)
No siinä oli varmaankin juuri tuo “oikea ihminen” -tarina taustalla <3
Hänellä oli ollut ikäviä parisuhteita taustalla ja hän on aina omistautunut työlleen 150%. Sekä varmasti omien vanhempien avioero on kummakin mielessä, joten avioliitto oli meille kummallekin todella iso askel. En ikinä itseasissa nähnyt itseäni naimisissa :)
Nykyinen poikaystäväni matkusti ulkomaille ensimmäisille treffeille luokseni. Ne treffit kestivät viikon ja seuraavat kolme viikkoa. Yhteenkuuluvuuden tunne oli heti mieletön! <3
Tapasimme loppukesästä paikallisessa ravintolassa ja piti olla vaan yhden illan-juttu…
Kuitenkin tapailimme syksyn ja jossain vaiheessa mies ilmoitti, että on muuttamassa Suomesta pois ja uusi elämä odottaa ulkomailla!!
Pienen tauon jälkeen tiemme taas kohtasivat ja olemme olleet naimisissa nyt 11 vuotta.
Sofie, sinun tarinasi sai kyllä kylmät väreet.
Toivon hirmuisesti onnea teille!
Minä koin niin vahvasti “sen oikean tunnetta”, että uskaltauduin kyläilemään ‘hänen’ kotonaan, parin tunnin verran. Sitä ennen olimme olleet vain kirjeitse tekemisissä, koska asuimme kaukana toisistamme. Silloin ei ollut mitään deittailu-someja olemassakaan, kirjeet ne oli jotka kulki, ja sitä kautta tutustuimme aika vahvasti jo toisiimme, kunnes tapaaminen tuli eteen joulukuussa vuosia sitten. Tapaaminen onnistui senkin takia, että olin jo muutenkin saapunut lähemmäs ‘häntä’, eräälle paikkakunnalle, vaikka siinäkin oli paljon kilometrejä väliä. Läksin kuitenkin treffeille, ja se johti seurusteluun, kihlautumiseen sekä onnelliseen avioliittoon <3
Ekat treffit olivat itsessään aivan katastrofi, mutta silti olin varma että tässä jutussa on juuri tuota “sitä jotain” . Niinkuin lopulta olikin:)
Eräs mieleenpainuvimmista muistoista on ensimmäinen yhteinen lomamatka Malesiaan kuusi vuotta sitten, jossa mies myös kosi aivan uskomattoman romanttisesti ja minulle vielä täysin yllätyksenä. Hän on ihminen, joka kolahti täysiä aivan ensimmäisistä hetkistä saakka, ja sain todella tuntea yltiöpäisen rakastumisen. Myös hänen Burberry-tuoksunsa saa edelleen jalat alta!
Ihanaa lukea myös muiden ihmisten rakkaustarinoita, tuo ihanasti valoa tähän marraskuun viimeiseen päivään!
Kiitos ihanasta blogista! Olen lukenut päivittäin jo usean vuoden ajan, joskin olen ilmieseti kai ujo jättämään kommenttia.
Tutustuimme mieheni kanssa jo yläasteella. Ensitapaamiset eivät ehkä olleet niin mieleenpainuvia. Hän osaa järjestää yllätyksiä ja yksi mieleenpainuvimmista yllätyksistä oli New Yorkin matka. Hän oli varannut matka minun tietämättä ja noin viikkoa ennen matkaa, syksyisenä marraskuun päivänä hän kertoi että lähdemme New Yorkiin. Olin niin yllättynyt ja iloinen. Matka oli ollut meidän molempien pitkäaikainen haave.
Mutta sitten tajusin etten missään nimessä saa töistä vapaata näin nopealla varoitusajalla. Mieheni oli ollut yhteydessä esimieheni ja he olivat sopineet lomani.
Täydellinen yllätys ja täydellinen matka. Ja muistan edelleen minkä tuoksun ostin tuolta matkalta.
Ihana, romattinen tarina!
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 21 vuotta , joista 18 vuotta naimisissa.
Tapasimme eräissä pihajuhlissa ja siitä se alkoi. Molemmat olivat jo tuolloin aikuisia ja elämää takana. Vakuutuin lopullisesti, kun nyt jo edesmennyt isäni sanoi, että` tuossa miehessä on ainesta`! Ja oikeassa hän olikin!
Kiitos upeasta blogista!
27 vuotta naimisissa ja sitä ennen pari vuotta seurustelua. Tapasimme paikallisessa ravintolassa yhteisen tuttavan kautta. Matka jatkuu edelleen.
Kai se merkittävin hetki on ollut ensitapaaminen kohta 20 vuotta sitten teininä. Tuntuu oudolta, että on edes ollut aika, joilloin emme tunteneet toisiamme.
Paljon on vuosien varrella tapahtunut ja suhde on ollut koetuksella. Olen onnellinen, että olemme silti yhdessä.
Olemme alkaneet seurustelemaan mieheni kanssa 15- ja 16-vuotiaina. Kaikki nuoruuden “treffimme” ovat jääneet mieleen samasta syystä: paikalla ja puitteilla ei ollut väliä, vaan pääasia, että saatiin olla yhdessä. <3
Vaikka vuosia on vierähtänyt jo hurjan paljon, niin välillä nimenomaan tietyt tuoksut muistuttavat hyvin elävästi niistä alkuajoista. <3 Siispä erittäin osuva aihepiiri tälle arvonnalle, ja ehdottomasti olen (tai siis olemme) mukana! :)
Jäi äsken sanomatta, että hyvä, että lähdit aikanaan tuolle matkalle, ja taisi tosiaan olla niin, että sittenkin aavistit, miten ihanasti asiat menisivät. <3 Minäkin kuulisin mielelläni lisää siitä, miten olette tavanneet. Erilaiset rakkaustarinat saavat aina hymyn huulille (ja välillä jopa kuuluisan tipan linssiin) eikä tylsää rakkaustarinaa ole olemassakaan. <3
Muistiin on jäänyt ei parisuhde vaan tapaaminen tyttären kanssa vuoden päästä kun hän oli suoraan ylioppilasjuhlista Australiaan au pairiksi. Oli ajateltu että ollaan suunnilleen yhtäaikaa Singaporen lentokentällä mutta kuinkas kävi sekä minun että hänen lentokone oli myöhässä. Mutta voi sitä ilon ja kyyneleiden määrää kun vihdoin nähtiin.
Muistan aina ensikohtaamisen lukion käytävällä silloisen ihastukseni ja ensirakkauteni nähdessäni. Se katse vain jäi mieleen, ja vaikka emme heti tekemisiin päätyneetkään, niin kyllä tuli tunne, ettämolemmat tiesivät, että jotain tulee tapahtumaan :) sittemmin on tullut uusia ihastuksia ja nykyinen mieheni ja lasteni isä, mutta onhan se joskus kiva muisteloida teiniaikojen kuvioita :)
Poikaystäväni on ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) tinder-deittini. Tapasin hänet kesän 2016 alussa; minun piti lukea tenttiin, mutta päätinkin lukemista vältelläkseni ladata Tinderin puhelimeeni. Taisimme löytää toisemme jo ensimmäisenä päivänä, ja tapasimme kasvotusten seuraavalla viikolla. Muutaman kuukauden tapailun jälkeen poikaystäväni lähti opiskelemaan toiselle mantereelle. Olin aiemmin vannonut, etten enää koskaan ala etäsuhteeseen, vaan kuinkas kävikään. Matkustin Washingtoniin ensimmäisen kerran sinä syksynä, ja olen ollut korviani myöten rakastunut siitä saakka. Välimatka on hirmuinen, aikaero haastava, lennot kalliita ja aikataulujen sovittaminen välillä hankalaa, mutta päivääkään en vaihtaisi tästä pois. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että jätin tenttiinlukemiset vähemmälle puolitoista vuotta sitten, ja tapasin maailman ihanimman ihmisen :)
Ne kuuluisat kolmannet treffit.. <3 .. kävelimme illalliselta kotiini päin ja puolessa välissä matkaa treffikumppanini yhtäkkiä halasi minua , ja sanoi, että tuoksun huumaavalta. Silloin myös suutelimme ensimmäisen kerran. Muistan tuon hetken ja tuoksun aina - edelleen sama hajuvesi & mies <3
Ymmärrän hyvin miksi ensitreffit usein kohoaa muistoissa yli muiden, meillä ne vietettiin Tähtitorninmäellä piknikillä. Ajan myötä treffit kuitenkin muuttavat muotoaan – se mikä aiemmin kupli mahassa jännityksenä, läikähtelee vuosien jälkeen lämpimänä onnentunteena. Ehkäpä juuri sen takia en edes osaisi nostaa toisia muiden yli -kuinka näitä voisikaan verrata :)
Merkittävin hetki on ollut poikamme syntymä. Se on uskomatonta, kuinka upeaa ja mahtavaa on se seisauttava hetki kun näkee oman lapsen ensimmäistä kertaa :)
Ensimmäiset treffit ovat jääneet parhaiten mieleen :)
Ihana tarina!
Itselläni kulunut 20v siitä kun näin mieheni ensimmäisen kerran. Muistan tuon ensikatseen aina, mutta silti sykähdyttävimmät yhteiset hetket ovat olleet arjen pieniä tapahtumia. Erityisesti se miten toinen seisoo tukena ja turvana silloin, kun oma usko ja toivo tähän maailmaan on hiipumassa, se saa minut rakastumaan aina uudestaan.
Ihana kertomus! Kirjaimellisesti kylmät väreet meni. Olisi ihana kuulla lisää teidän rakkaustarinasta. <3
Mieleenpainuvimmat treffit oli tulevan mieheni kanssa. Yhteinen ystävämme oli suostutellut meitä kirjoittamaan toisillemme. Asuimme tuolloin eri puolilla maailmaa -minä Euroopassa ja mies Amerikassa.
Mies otti muhun yhteyttä ensimmäisen kerran kohteliaisuudesta hyvän ystävän pyyntöä kohtaan (tuo ystävä oli sitä mieltä, että sopisimme toisillemme). Ja minä vastasin kohteliaisuuttani. Meillä molemmilla oli kiireinen ja hektinen elämä, sekä joitakin säätöjä romanttisella rintamalla, mutta mikään niistä ei tuntunut oikealta. Silloin tällöin kirjoittelimme ihan vain kaverifiiliksellä, ottaen huomioon ettemme olleet nähneet koskaan livenä.
Omalla painollaan viestittely tiheni ja keskustelunaiheet syveni. Ajattelin, että hassua: en ole koskaan tavannut tätä henkilöä ja silti hän tuntuu niin tutulta ja läheiseltä, kuin parhaimmalta ystävältäni. Ajattelimme hyvin samalla tavalla oikeastaan kaikista elämän tärkeistä asioista. En ollut aiemmin tuollaista kokenut kenenkään kanssa.
Yhtenä päivänä mies yllätti: hän ilmoitti lentävänsä Suomeen, jotta voisi viedä mut treffeille. Sovimme ensitapaamispaikaksi lentokentän.
Jännitin ihan hulluna. Lentokentällä tarrauduin kirjaani kuin hukkuva oljenkorteen ja pelkäsin nostaa katsettani ylös. Tässä se nyt oli. Tosipaikka. Joku oli maksanut pari tuhatta dollaria, ottanut vapaata töistä ja lentänyt valtameren yli voidakseen viedä mut treffeille. Entä jos emme pitäisi toisistamme tosielämässä? Yhdessäolo olisi kiusallista? Hän joutuisi viettämään yksinäisen hotelliviikon Helsingissä? Apuaaa!
Ja siinä hän oli. Kysyi, olenko X. Hitaasti kohotin katseeni kirjasta. Olin niin hämmentynyt, etten osannut edes vastata. Suljin ensin kirjan, laskin sen penkille viereeni ja vasta sitten sain sanottua, että kyllä, olen X. Mulle on helpompaa kommunikoida kirjoittaen. Kasvotusten olen todella ujo. Ja nyt edessäni seisoi ihkaelävä ihminen, ei vain kaksiulotteinen valokuva.
Edelleen hämmentyneenä ja ujona en osannut tehdä muuta kuin antaa tervetuliaishalauksen. Ja jäin hänen kainaloonsa. Se oli hyvä paikka olla. Se särki jään.
Viikon ajan juttelimme, juttelimme, juttelimme. Lähes vuorokauden ympäri. Kävelimme käsi kädessä ja tutustuimme yhdessä Helsinkiin. Kun viikko oli ohi ja hänen aikansa lähteä, olimme toisissamme kiinni viimeiseen asti lentokentällä. Kun hän siirtyi turvatarkastukseni läpi ja kadotin hänet näkyvistäni, kyyneleet valuivat poskilleni ja ajattelin, että tässäkö tämä oli; tulisinko näkemään häntä enää uudelleen?
Kun istuin bussissa matkalla kotiin lentokentältä, kävin mielessäni läpi viikon kestäneitä treffejä. Viikko. Se ei ole pitkä aika. Silti tuntui, kuin koko elämäni olisi sinä aikana muuttunut ja paluuta entiseen elämään ei enää olisi. Nyt tiesin mitä halusin: yhteisen tulevaisuuden.
---
Nykyisin olemme olleet naimisissa yli 10 vuotta ja lapsiakin on siunaantunut. Olemme asuneet parissa eri maanosassa ja neljässä eri paikkaa. Mies on edelleen niin käsittämättömän rakas. On hyvä olla yhdessä.
Kiitos niin paljon kommentistasi<3 Kai Mä olen jonkin sortin romantikko kun nämä teidän tarinat ovat parasta mitä blogin kommenttiboksissa on ikinä ollut <3
Aloin samantien miettimään, että miksi ei oikeita rakkaustarinoita jaeta enemmän?
Muistan edelleen minun ja mieheni ”ensitreffit” kuin eilisen. Lainausmerkit siitä syystä, että emme olleet varsinaisesti sopineet treffeistä, mutta olin sivulauseessa vihjannut viettäväni lauantai-iltaa molempien tuntemassa baarissa hyvän ystäväni kanssa. Tietysti toivoen, että hän tulisi kyseiseen paikkaan.
Kello alkoi uhkaavasti lähestyä pilkkua ja olin ihan varma, ettei mies a.) ollut oikeasti kiinnostunut tai b.) ymmärtänyt antamaani vihjettä. Päätin pettyneenä luovuttaa ja lähteä kotiin pitkän illan jälkeen. Ja siinä hän yhtäkkiä oli! Hän oli seissyt loputtoman pitkässä baarijonossa helmikuisessa pakkassäässä. Kaverit olivat yrittäneet saada häntä ikuisuuksia kestäneestä jonosta toiseen baariin, mutta hän oli halunnut pysyä jonossa. Oli kuulemma tärkeä henkilö, joka oli päästävä tapaamaan. Seitsemän yhteisen vuoden jälkeen tämän hetken muistelu saa edelleen saman onnellisen ja vastarakastuneen fiiliksen aikaan. <3
Kahdeksan vuotta sitten tulin jouluksi kotiin. Lentoliput oli jo ostettu takaisin Ranskaan jossa silloin väliaikaisesti asuin, mutta jostain syystä päätin kuitenkin olla hyppäämättä koneeseen ja jäädä Suomeen. Kaksi päivää myöhemmin tapasin mieheni ensimmäistä kertaa <3
Mulla on itseasissa juurikin tohon tuoksuun liittyvä treffikokemus takana, niin ajattelin että mikäs sen sopivampi tarina kerrottavaksi.
Rakastan tuota tuksua yli kaiken, mutta en ole ikinä raaskinut ostaa. Kävin kuitenkin yksi päivä ostoskeskuksessa ennen treffejä ja pari suihkausta eksyi purkista iholle. Tai kaulalle sen piti mennä, mutta takki taisi suurimmat tuoksut saada. Kuitenkin menin takki päällä illalla treffeille.
En ollut hirveän varma tapauksesta, baarissa oltiin tavattu ja en ollut varma mitä herrasta oikein ajattelin. Kaverin ehotuksesta kuitenkin suostuin näkemään ja mentiin ihan vaan kävelylle. Itse olin valmistautunut liikuntavarustuksella, sillä olin kertonut tietäväni hyvän kävelyreitin. Hänelle en muuta tyhmyyksissäni maininnut, vaikka tiesin että lenkkipolku vaatii jonkinlaisen liikuntavarustuksen. Treffipäivänä sattui vielä satamaan, joten polku oli kokonaan mudan peitossa.
Herralla olikin sitten vähän hienompi varustus päällä. Kyllä nolotti, kun tämän hienot kengät olivat mudan peitossa. Kaiken lisäksi sade tuulen ohelle teki itsestä kaikkea muuta kuin kaunista kasteltavaa.
Menimme kahville kävelyn jälkeen ja istuin takki päällä, sillä olin kylmettänyt itseni niin pahoin. Hän jopa tarjosi minulle takkiansa, vaikka omani oli jo päällä. En kehdannut ottaa, mutta kummasti tuollainen piristääkin. Pitkin iltaa juttelimme kaikenlaista ja olimme monta tuntia yhdessä. Yllätyin hänestä todella paljon ja nyt olemme nähneet toisiamme useasti parin viikon ajan. Onneksi kaverini laittoi minut näkemään herran uudestaan, sillä ei ensivaikutelma kerro aina kaikkea.
Mieheni ei ole koskaan asunut Euroopassa maassa, joka olisi Suomen kaltainen maa. Kun hän on nyt tässä parissa päivässä huomannut, että miten jopa sunnuntaina paketteja toimitetaan tai jos tilaa jotakin illalla ennen 23, on se kotiovella seuraavana aamuna 8:lta. Tai että jos kortti ei toimikaan kaupassa, annetaan Kartellin tuolit mukaan ja maksaa voi verkkopankin kautta kotona. Hollantilaiset ovat suomalaisten kanssa samanlaisia transactional-tyyppisiä, että kauppaa käydään ja vaihtoehtoinen tapa pitää löytää. Eilen mieheni ymmärsi mitä olin tarkoittanut sujuvuudella ja sillä, että ihmisiin luotetaan jopa design-liikkeessä sillä tavoin, että tavarat saat mukaan. Ei siis ole epäilystäkään, että minä en viihtyisi tässä maassa :) – KIRJOITIT aikaisemmassa postauksessasi näin. Siis jos pankkikortti ei toimikaan kaupassa niin saa tuotteet tosta noin vaan kotiin ja ne maksetaan kotona? En ole kyllä Suomessa ikinä törmännyt tälläiseen :D
Suhteen alku on ikimuistoinen. Siinä jäi järki pois ja tunteella mentiin täysin. Ensitapaamisesta oli mennyt alle vuosi kun jo asuttiin yhdessä. Yhdessä pienen vauvan kanssa. Tahti oli nopea ulkopuolisin silmin, mutta meille juuri oikea. Kun kaikki vaan kolahti niin hyvin yhteen, ettei olisi todeksi uskonut jollen itse olisi sitä elänyt ja kokenut. Ikimuistoista tekee myös siitä sen , ettei kukaan uskonut meihin. Nyt 20vuotta myöhemmin, asutaan vielä kaikki yhdessä ja tuo vauva, on jo nuori nainen joka muuttaa kohta omaan kotiinsa.
Paljon koettu yhdessä, ikimuistoisia asioita, ihania matkoja ja vielä on yhteisiä vuosia edessä.
Olimme tapailleet muutamia kuukausia.Hän kuiskasi korvaani, että haluaa kanssani yhtä ihania lapsia kuin minä olen. Aika pysähtyi siihen hetkeen. Tuosta päivästä on kulunnut 19 vuotta. Olemme edelleen yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa tytärtä.
Yksi ihannimmista treffeistäni oli suhteemme alkutaipaleella. Piknik rannalla aika myöhään illalla. Laineet, hiipuva aurinko/valo ja tähdet taivaalla. Ilta oli suorastaan maaginen :) Noiden treffien jälkeen on yhteistä matkaa kertynyt jo 5v. ❤
Ihaninta näissä kertomuksissa on se, että monet ovat olleet ensitreffikumppaninsa kanssa jopa 20-30 vuotta. Ja kertoo se Sohvillekin sen, että blogiasi lukee hyvin monen ikäiset ihmiset. Kiitos mukavasta seurasta ja mm. kivoista matkavinkeistä. Elämäni miehen minäkin löysin sattumalta 20 vuotta sitten taksin takapenkiltä, ja ensitreffit oli pilkillä!!!!!
Paras treffikokemus syntyi, kun olin lähdössä semisokkotreffeille. Klassinen “voisitte sopia yhteen” -järjestely tuttujen taholta. Deittipäivää ja ohjelmaa sopiessamme viestitellen kävi ilmi, että asumme samassa kaupunginosassa melko lähellä toisiamme. Viestittely päättyi lauseeseen: lähdettäiskö kävelylle nyt? Extempore kohtaaminen urheiluvaatteissa tukka ponnarilla työpäivän jälkeen toi lienee positiivisen rentouden tapaamiseen ja kemiat kohtasivat. Kävelylenkki oli pitkä ja iltaa jatkettiin takapihan terassilla kesäillasta nauttien. Ne “oikeatkin” treffit tehtiin pari päivää ensikohtaamisesta museon ja ravintolan merkeissä.
Enää emme ole yhdessä, mutta hyvänä muistona säilyy tuo kohtaaminen. Olisi kiva voittaa tuo tuoksupaketti, koska olen etsiskellyt uutta tuoksua. Ja miten se sanonta meneekään: “A women who doesn’t wear perfume has no future”(Coco Chanel)
Tapasin mieheni kaksikymmentä vuotta sitten kotibileissä. Se oli uskomaton tunne miten toisen katse voi kolahtaa niin syvälle. Miten toinen voi tuntua heti niin oikealta ja ainoalta. Ollaan oltu yhdessä nyt puolet mun elämästä. Kymmenen vuotta naimisissa. Elämässä on ollut ylä- ja alamäkiä, niinkuin kaikilla. Mutta suhde on kestänyt. Tosin sen eteen on muistettava tehdä myös töitä. Välillä sitä on koetellut työt, vauva-arki ja kodin rakentaminen. Välillä ihan se normaali arki. Mutta parasta on se miten nuo koettelemukset hitsaavat vielä vuosienkin jälkeen tiiviimmin yhteen. Mutta välillä pitää itseäkin muistuttaa, että ei saisi ottaa toista itsestäänselvyytenä. Suhteen eteen pitää tehdä töitä. Kaunista joulukuuta ja talvea kaikille! Pidetäänkin itsestämme ja toisistamme hyvää huolta❤️ Kati
Teidän tarina oli aivan ihana! Tuli kylmät väreet kun luin sitä ❤️
Parhaat ja ehkä kauheimmat treffit samaan aikaan oli kun olin nykyisen aviomieheni kanssa treffeillä ekaa kertaa. Tapasimme kaupungissa, jossa kumpikaan ei asunut ja kävimme syömässä.. minulla rupesi koskemaan ihan hirveästi mahaan ja koko loppu ilta meni kärvistellessä.. hän olisi vienyt minut lääkäriin mutta en suostunut. Seuraavana päivänä hän vei minut kotikaupunkiin ja samalla sairaalaan siellä :D Hän oli kokoajan tukenani ja itkukin pääsi siellä jossain vaiheessa, kun koski niin paljon ! Mutta hän vain yritti lohduttaa. Lopulta sain kipupiikin ja pääsin kotiin ja hän vei minut sinne❤️
Tuo Bossin tuoksu on mun miehen lempparituoksu! Ostin sen hänelle viime jouluna joululahjaksi ja sitä hän on siitä asti käyttänyt 😊
Minä taas uskon, että rakkaus voi syttyä ja syventyä pikkuhiljaa. Me olimme aviomieheni kanssa aluksi ystäviä, kunnes huomasimme ikävöivämme ja kaipaavamme toisiamme eri tavalla. Jotenkin turvallista näin, hän on mun bestis, mutta myös mun romanttisen rakkauden kohde. Rakkaus on kyllä parasta!
Tämä ei varsinaisesti liity treffeihin, mutta sain ensirakkaudeltani joululahjaksi diorin j’dore tuoksun ja se on vielä näin 15 vuodenkin jälkeen yksi suosikeistani! Meidän tarina päättyi jo melko pian, mutta on kiva palata niihin fiiliksiin, kun kaikki oli uutta ja kutkuttavaa :) Toivon todella, että ensi vuoteni olisi rakkauden täyteinen!
Olimme poikaystäväni kanssa seurustelumme ensimmäiset kaksi vuotta etäsuhteessa, joten jokainen tapaaminen oli hartaasti odotettu ja kaivattu. Tällöin asuin vielä pienessä opiskelija-asunnossa Tampereella, ja yhden kerran kun poikaystäväni tuli luokseni hänellä oli mukana ns. rakkauslukko. Tämä oli totaalisen yllätys, sillä poikaystäväni ei tuolloin ollut mitenkään erityisen romanttinen joten se, että hän oli yllätykseksi ostanut lukon oli todella odottamatonta. Talvisena iltana kävimme lumisateessa ripustamassa lukon Tammerkosken siltaan, ja siellä se on ollut siitä lähtien :)
Olimme sopineet mieheni kanssa ensitreffit perjantaiaamuksi, kun olin edellisenä iltana tullut työmerkeissä Helsinkiin. Menimme kävelylle kauniina alkusyksyn päivänä ja voi sitä jännityksen määrää! Pari tuntia kului nopeasti ja sovimme, että menemme vielä illalla syömään. Lopulta vietimme yhdessä koko viikonlopun ja vielä kolmessa eri kaupungissa. Se oli rakkautta ensi vilkaisulla. Se oli ihana katse ja sulattaa joka kerta edelleen<3
Osallistun arvontaan. Muistan edelleen ensitapaamisemme mieheni kanssa. Ilmassa oli sitä kaivattua kemiaa. Mies muistaa, että minulla oli päällä sähkönsininen villakangastakki ja violetti pipo. Yleensä mieheni ei vaatteita muista. Siitä se sitten lähti… Nykyään meillä on elämän keskipisteenä vajaa kaksi vuotias poika. Hän täydellisti meidän perheen. Rauhallista joulun odotusta kaikille! :)
Me tapasimme keskustan tuiskeessa. Mieheni oli nähnyt minut kaupan kassajonossa ja hänen oli kuulemma pakko saada selville kuka olen ja niinpä hän onneksi tuli juttusille… ja voi kuinka olo hänen kanssaan tuntuikin heti käsittämättömän luonnolliselta ja helpolta, vaihdettiin numeroita.
Myöhemmin viestitse sovimme sattumoisin treffipäiväksi 2.2.2006 Toinen toista päivänä <3
Yhdessä ollaan matkattu näihin päiviin saakka ja rakkaus sen kuin kasvaa vaan. Elämän kolhuissa ja onnissa yhdessä jatketaan.
Olen niin onnekas ja kiitollinen, kun rinnalle on löytynyt tuollainen aarre <3
Olin aloittanut juuri opinnot uudella paikkakunnalla ja tapasin kurssilla kivan nuoren miehen, jonka kanssa synkkasi.Meillä oli sama kotiseutu, mikä myös yhdisti meitä uudessa ympäristössä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aluksi piipahdin tämän poikaystäväni luona ja pikku hiljaa visiittini pitenivät ja lopulta muutin hänen luokseen. Olemme olleet naimisissa 10+ vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta. On aika jännää, miten kaksi elämän polkua voi kohdata tosi yllättäin ja että kohtaamisesta matka jatkuukin yhdessä :).Elämä on yllätyksiä täynnä :).
Ensimmäinen yhteinen tanssi, siitä se alkoi.
No ihana <3
Minun ja mieheni ensitreffeillä oltiin kahvilla stokkalla. Jostain ihmeen syystä treffeillä tuli puheeksi Nalle-Puh ja kerroin olevani kova Ihaa "fani" :D No mieheni sanoi, että kipaisee wc nopeasti, mutta tulikin stokkan 6kr:sta iso jätti Ihaa mukanaan <3 Hellyin siihen paikkaan palasiksi. Asuimme seurustelun alkuaikoina noin 900 kilometrin päässä toisistamme ja mieheni käytti silloin ja nykyään Bossin Bottledia, muistan aina suihkuttaneeni hänen Bossia Ihaaseeni. Jota ikävän iskiessä nuuhkin (siirappista :D) Mutta edelleen, kun jossain haistan tämän Bossin tuoksun se vie minut välittömästi takaisin 7 vuoden päähän ja ihanat perhoset alkaa lennellä vatsassa <3 Ehkä nämä uudet Bossin toisivat mukanaan ihania uusia tuoksu muistoja <3
Me on tavattu 23v sitten ja oltu naimisissa jo parikymmentä vuotta, lapsiakin on neljä. Arki on hyvää, mutta onhan tämä suhde monella tapaa rutinoitunut, eikä se ole pelkästään huono asia.
Tässä treffikokemus viime keväältä. Mieheni oli työmatkalla naapurikaupungissa, ja minullekin oli sinne yhden päivän työkeikka. Sovittiin, että sen sijasta että lähtisin aamulla kukonlaulun aikaan junailemaan, lähdinkin jo edellisenä päivänä. Tapasimme hotellilla, heitimme kamppeet huoneeseen ja menimme syömään. Ruoan jälkeen päädyimme drinkille hotellin yläkerrassa olevaan ravintolaan. Se oli jotenkin taianomaista, juotiin samppanjaa ja keskusteltiin. Lopulta hississä odotimme kuin vastarakastuneet teinit, että muut poistuivat hissistä ja suutelimme pitkään. Kävimme yhdessä kylvyssä ja nautimme yhdessäolosta kaikin puolin. Aamulla hän heräsi ja lähti töihinsä ennen minua ja löysin viereiseltä tyynyltä rakkauskirjeen. <3
Palasimme kotiin samana iltana
😍 minäkin olen naimisissa miehen kans, joka ei missään nimessä halunnut parisuhdetta, yhteistä kotia/odotuksia, perhettä eikä varsinkaan avioliittoa. Enkä minäkään tainnut niitä haluta juuri eronneena ja pienten poikien äitinä. Mutta meillä oli vaan niin hauskaa yhdessä, että vuoden tapailun jälkeen muutimme yhteen, ostimme talon ja siitä vuoden päästä olimme kihloissa ja vaikka päätimme, ettemme mene naimisiin vaan kihlaus riittää, niin kohtaolimme maistraatissa rinnakkain. Mieheni tuoksuu ihanalle, tuoksui eka tapaamisella ja tuoksuu vieläkin. Kun hän huomaa minun olevan poissaoleva, hän laittaa tuoksua, jota tietää minun rakastavan. Ja taas me ollaan siinä ensi hetkessä ❤