Tunteista, lahjoista ja elintavoista

Avec Sofié blog l English Introduction

Yksi asia mitä aina ranskalaisissa ihailin, oli heidän jonkinlainen välinpitämättömyys tiettyjä asioita kohtaan. Toinen asia mitä heissä ihailin, oli spontaanisuus ja vieraanvaraisuus. Kolmas asia oli huolettomuus ja joie de vivre- asenne. Näitä asioita en esimerkiksi Hollannissa tai Suomessa näe niin paljoa.

Hollanti on monella tapaa hyvin suomalainen maa. Kirkonkellot lyövät tasatunnein, joten meillä on aikakäsitys koko ajan takaraivossa. Laskut maksetaan aina tasan ja jokainen säästetty penni on kotiinpäin. Going Dutch terminä on varmasti monelle tuttu ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lasku jaetaan mitä jokainen on syönyt henkilökohtaisesti ja sitten loppusumma jaetaan kaikkien kesken. Ihan samalla tavalla mitä Suomessa. Ranskassa taasen monesti ranskalainen saattoi olla jostain syystä niin iloinen, että kävi maksamassa koko pöydän laskun salaa muilta seuralaisilta. Samaan olen törmännyt esimerkiksi Italiassa.

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Vaikka tietysti jonkinlainen välinpitämättömyys aina välillä Ranskassa ärsytti, pidän siitä, että he uskaltavat tehdä asioita ilman että heitä kiinnostaa mitä muut ajattelevat. Kun luxemburgilainen ystäväni oli meillä kylässä ja hän oli laittamassa ylleen vihreää minkkiturkkia, jouduin sanomaan, että en ehkä laittaisi sitä ylleni Hollannissa. Pariisissa kyllä, mutta Hollannissa en.  Hän katsoi minua ja sanoi, että häntä ei kiinnosta mitä muut hänestä ajattelevat. Se oli taas hyvä muistutus itselle, että olen tässä asiassa todella suomalainen. Jos jotain ärsyttää mitä minulla on päällä, se on hänen ongelmansa, ei minun. Kaikkia kun on vaikea miellyttää.

Suomalainen on perusluoneeltaan aika pihi. Me ostamme auton, talon ja mökin, mutta meidän kalvinistinen perimä ei ehkä niinkään ohjaa meitä nauttimaan elämästä ja anna lupaa kuluttaa rahaa johonkin mitä emme nyt välttämättä tarvitse. Myönnän, että olen myös tässä välillä liian suomalainen. Kun viime viikolla näin taulun taiteilijan studiossa, rakastuin siihen ihan älyttömästi. Mieheni tiesi, että valittaisin lopun elämääni, jos en sitä ostaisi. Niinpä hän raahasi minut pankkiautomaatille ja pakotti ostamaan taulun ilman sen suurempaa suunnittelemista. Olisin varmasti voinut käyttää rahani järkevämminkin, mutta nyt on ensimmäinen taulu ostettu. Sinne meni ne Chaneliin varatut rahat, mutta ehkä loppuelämän kannalta taulu on järkevämpi investointi.

 

Avec Sofié blog l Itsenäisyyspäivä

Mitä ranskalaisiin tulee, kylvettävät he ystävänsä lahjoilla, kun he tulevat kylään. On samppanjaa, kakkua, kynttilää ja ihan kaikkea mitä voi kuvitella. Suomalaiselle tulee välillä vähän jopa vaivaantunut olo, kun lahjoja saa enemmän mitä jouluna. Vieraanvaraisuus on ranskalaisissa ihana piirre ja se, että samppanja avataan, vaikka joka ilta ja missä tahansa tilaisuudessa. Mieheni on tässä asiassa hyvin ranskalaistunut. Hän avaa samppanjan, vaikka muuttolaatikoita pakattaessa tai ”jos on vain hyvä fiilis” jostakin suhteellisen mitättömästä asiasta. Life is meant to be celebrated! Olen tässä juhliin liittyvissä asioissa jollain lailla ranskalaistunut, ja sen takia sparklereita ja confetteja löytyy kaapista ja niitä käytetään aina silloin kun on mahdollista. More is more!

Avec Sofie blog l Aikuisten joulu

Huolettomuus ja joie de vivre näkyy ranskalaisissa ja ihan jo kaduilla heidän avoimuutenaan seksistä puhumiseen ja rakkauden osoitukseen missä he ikinä ovatkin. Nämä ovat iso osa elämää, joten niistä pitää myös puhua. Puolisot otetaan pikkujouluihin ja muihin juhliin mukaan ja hyvin avoimesti tunnustetaan rakkautta ja läheisyyttä muiden läsnäolleessa. Vaikka koen olevani hyvin avoin, olen välillä mennyt sanattomaksi joissakin tilanteissa. Myös herkistynyt, kun joku on puhunut niin kauniisti vaimostaan ulkopuolisille. Suomessa läheisyys on jollain lailla tabu ja me emme puhu tunteistamme niin avoimesti. Tosin silloin kun puhumme, se tarkoittaa paljon. Olen kumminkin itse oppinut olemaan näissä asioissa paljon avoimempi ja jaan myös tunteitani nykyään avoimemmin ihan julkisilla paikoilla. Jos jotain olen Ranskassa oppinut, on se nimenomaan avoimuus omien tunteiden näyttämiseen. Kerran esimerkiksi illallisella pariskunta ilmoitti, että heillä kummallakin oli ollut parisuhteen ulkopuolinen suhde, mutta nyt he ovat löytäneet taas toisensa. Aluksi menin hieman sanattomaksi mutta myöhemmin kiitin heitä avoimuudesta ja tilanteen jakamisesta. Suomessa en varmasti kovinkaan usein joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, mutta oli myös hyvä oppi itselle, että vaikeistakin asioista on hyvä olla avoin.

Mitä hollantilaisiin tulee, en ole vielä päässyt ihan perille heistä. Minulla ei ole vielä niin monia hollantilaisia tuttavia, että olisin päässyt johonkin johtopäätökseen, miten he käsittelevät tunteita ja elävät elämäänsä. Olen ottanut itselleni hieman aikaa opetella hollantilaisia tapoja, jotta asettuisin uuteen kotimaahani paremmin mitä koskaan Ranskaan. Tiedän, että Amsterdam ei ole Hollannin kokonaiskuva, mutta kaupungin kansainvälisyyden takia täältä löytyy niin paljon erilaisia tunnelmia ja elintapoja.

You may also like

16 Comments

  1. Hollannissa ei turkiksia kadulla näy, koska niitä on käsitelty veitsin ja maalisuihkuin. Vihreä minkkiturkki on kuitenkin jo statementti sinällään, onko sinulla siitä kuvia? Ja ne hiiret, niitä on tällä hetkellä paljon. Amsterdamissa on yksi ruokakauppa suljettu ja Rotterdamissa niitä on löytynyt useastakin paikassa uudessa Markthallissa. Luultavasti niitä on teilläkin enemmän kuin se yksi näkemäsi.

    1. Heippa,

      jep, näin olen huomannut että ei näy. Pariisissa naisilla ei muuta yllään olekaan kuin turkiksia. Minulla ei siitä kuvaa valitettavasti ole.

      Apua, ihan karseeta! Se oli todella pieni ja suloinen, mutta en sitä silti kotiini halua! Löysin tänään sen sisäänkäynnin ja asettelin “viimeisen illallisen” siihen eteen. Oikein ahdistaa, että millainen sen entourage sillä on! Olen jopa valmis ottamaan kissan, jotta ei tarvitse vastaavaa vierasta enää hostailla :D

  2. Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa tämä kommetti, mutta aina se on jäänyt! Olen seurannut blogiasi aika pitkään, jo Vaasasta alkaen (silloin taisin blogiisi eksyä ennen kaikkea siksi, että itse muutin juuri Vaasaan :D). Blogistasi on välittynyt viime aikoina aivan erityisen hyvä fiilis, niin että itseäni aivan hymyilyttää jo sivua avatessa. Kiitos ihanasta blogistasi, tulen tästä niin hyvälle tuulelle ja myös pysähdyn pohdiskelemaan asioita! Kiitos!

    1. Heippa,

      voi miten ihanaa, että olet ollut mukana jo noin kauan. Se on ihana tunne <3

      Olen myös tosi iloinen, että hyvä fiilis välittyy myös sinne. En ole aikoihin ollut näin onnellinen. Amsterdam on vain ollut meille niin hyvä valinta asuinpaikkana. Kohta voin kertoa teille myös yhden syyn miksi täällä hymistelen niin iloisesti ;*

  3. Hei, tämä ei liity varsinaisesti tähän blogijuttuun, mutta jos ja kun kevään mittaan tutustut paremmin uuteen kotikaupunkiisi, toivoisin juttua Amsterdam must paikoista. Aika moni varmasti keväällä käväisee kaupungissa ja varsinkin lyhyellä reissulla olisi kiva tietää jotain täsmäiskuja, ettei aika kulu pelkkään haahuiluun. Haahuilu on kyllä myös tosi kivaa, varsinkin myöhemmillä kerroilla jos ns. pakolliset on koluttu. Esim. joukkoliikenne on joka paikassa oma juttunsa, sekin olisi kiva tietää ennalta.

    1. Heippa, olen aloittanut sen kirjoittamisen jo ja kerään sinne koko ajan materiaalia. Lisäilen postaukseen sitä mukaan asioita, kun niitä tulee vastaan, jote siten se on elävä postaus. Julkaisen sen ihan pian :)

  4. Kiva, että Ranskan ja ranskalaisten hyvistä puolistakin postasit! Ikävä kuvaasi Pariisista on jo tullut mainittua niin monesti monissa yhteyksissä. Elämän ja hetken arvostus heissä on ihailtavaa ja mieltä lämmittävää, tekee hyvää kaikille opetella hiukan intohimoa ja keveyttä elämää kohtaan. Kaikkea hyvää kevääseen!

    1. Heippa,

      Kiva kuulla. Pariisista on varmasti ollut enemmän positiivisia postauksia kuin negatiivisia, mutta kaupungissa asumisen on toki ihan eri asia kuin viikonloppu visiitti. Menen sinne edelleen mielelläni viikonlopuksi, mutta asun mieluummin muualla :)

      Se on totta, elämä ei saa olla synkistelyä ja pelkkää suorittamista.

  5. Hei!
    Tässä kun luen blogiasi oma koira kainalossa, niin tuli mieleen, että onko sinun nyt mahdollista saada oma koira? Mahdollistaako Amsterdam sen? :)

    1. Heippa,

      voi miten ihana kysymys <3 Me olemme toki miettineet täällä oman haukun hankkimista, mutta olemme nyt valitettavasti tulleet siihen lopputulokseen, että meille ei voi tulla muita asukkeja kuin me. Koira olisi ihana, mutta kun reissaamme ja menemme niin paljon, niin meillä ei ole täällä tukiverkkoa haukkua hoitamassa :/

  6. Hei! Eksyin selailemaan vanhempia postauksiasi ja tuossa Viimeinen syyspäivä ballerinoissa kiinnitin huomiota ihanaan takkiin! Mistä olet ostanut sen?

  7. Olipa kiva postaus! Niin kiva kuulla näistä eri maiden eroista. Jotenkin tuntuu, että ranskalaista huolettomuutta kaipailisin elämääni. Onneksi sitäkin voi varmaan opetella, vaikkei se ihan selkäytimestä irtoaisi. Ajatella, kuinka onnekkaassa asemassa olet siinä mielessä, että olet saanut asua muissa maissa ja saada näitä erilaisia kokemuksia. Ne kantavat (vaikka elämä ei varmasti aina ole kivaa poissa kotimaasta ja kaukana ystävistä) varmasti pitkälle. Ihanaa kevättä teille!

    1. Heippa,

      kiitos paljon <3

      Se huolettomuus on asia jota opettelen edelleen, mutta olen myös oppinut paljon. Se on sellaista heittäytymistä arjessa ja uusien asioiden kokeilemista.

      Tiedän ja olen näistä vuosista äärettömän onnellinen. Osaan kaupungit nyt aika hyvin ja kohta kieletkin, joten isoja asioita ne ovat ainakin omalla kohdalla. Vaikka se välillä rankkaa oli, on yleinen olo kiitollinen :)

  8. Voi kissa sentään. Se taitaa roudata ne hiiret entistä enemmän esille. Onhan se saalis esiteltävä kaikille…
    Kiitän sua taas hyvistä postauksista, jotka antavat miettimisen aihetta. Ihastuin aikoinaan (jo ennen sun ja Charin kämppisaikoja) blogiisi, jossa oli ruuanlaitosta ja elämästä. Valitettavasti Pariisin vuosina jonkinlainen tarttumapinta jäi kokonaan. Ohitin usein kirjoituksesi, kun en löytänyt niitä sisältöä.
    Mutta Hollanti on tehnyt sinulle hyvää. Kiitos, että olet taas THE Sohvi.

    1. Heippa,

      taas aamulla heräsin siihen, että se hiiri oli siirtänyt loukon sen “sisäänkäynnin” kohdalta yöllä ja se on juhlinut täällä kun olen nukkunut. En haluaisi brutaalia menetelmää kokeilla, mutta kai se on kohta paikko :/

      Kiitos niin paljon kommentista, ja ymmärrän hyvin. Ei siellä ollut minullekaan minkäänlaista tarttumapintaa kirjoittamiselle. En voinut ns. normaaleista asioista kirjoittaa kun ei vaan löytynyt ajatusta siinä kaaoksessa, saasteessa ja surussa. En voinut kokata tai tehdä muutakaan normaalia mitä ennen jostain syystä. Ja kyllä, Hollanti on tehnyt minulle hyvää – tämä on ihana paikka <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*