Hei pienen tauon jälkeen. Palasin joululomalta lauantaina ja nyt alkuviikko on mennyt palautumiseen ja töiden aloittamiseen. Pidin blogista ihan tarkoituksella vapaata, sillä halusin kerrankin olla ilman tietokonetta niin paljon kuin mahdollista. Jonkun verran tuli tehtyä päivätöitä alkulomasta, joten toisen viikon pyhitin ihan vain olemiselle. Ensi loman ajattelin olla myös täysin ilman puhelinta, jotta voisi rentoutua totaalisesti.
Juhlimme joulua ja uutta vuotta tänä vuonna Meksikossa ystävien kanssa ja voin myöntää, että breikki auringossa teki todella hyvää. Minulla oli aika tiukka loppurutistus tänä vuonna ja vuosi muutenkin oli aika kiireinen, joten loma keskellä pimeintä talvea teki todella hyvää. Tämä toistetaan myös ensi vuonna, sillä aurinko tekee ihmeitä.
Moni teistä, jotka olette storyjani Instagramissa seuranneet, olette huomanneet, että olimme lempipaikassani Tulumissa. Huomasitte varmasti myös, että tunteeni olivat hivenen ristiriitaiset paikkaa kohtaan, sillä muutamassa vuodessa pienestä ja rennosta paikasta on tullut ihan äärettömän suosittu eikä luonto ja infrastruktuuri oikein kestä väenpaljoutta. Edellä mainittu asia myös vaikutti siihen, että olin jokseenkin hiljainen Meksikossa ollessa. En halunnut hehkuttaa paikkaa, sillä olin ehkä hivenen pettynyt muutoksiin, joita oli tapahtunut muutamassa vuodessa.
Pettynyt en ollut ruokaan tai matkaani, vaan jokseenkin surullinen siitä, että miten paikan oli annettu muuttua niin paljon. Miten aiemmista Cancunin tai Playa del Carmenin muutoksista ei ollut opittu? Eniten tosin harmitti mitä luonnolle oli tapahtunut ja miten muovia oli rannalla ja meressä. Näistä asioista huomasi, että miten Meksikossa ei oteta näitä asioita niin tosissaan ja miten luonto laitetaan toiselle sijalle turismin edeltä.
Matka oli monilta osin näiden asioiden takia hyvin silmiä-avaava ja mietin varmasti ensi kerralla matkakohteeni tarkemmin. Uskon, että ne ketkä ovat käyneet Thaimassa 70-luvulla, kokevat jokseenkin samanlaisia fiiliksiä mitä minä Meksikossa. Thaimaan muutos on onneksi kestänyt hieman kauemmin, sillä kolmessa vuodessa Tulum oli muuttunut ihan todella paljon.
Mietin päivittäin lomallani, että mitä jaan ja mitä en, sillä en kumminkaan halunnut jakaa pelkästään negatiivista. Olen nimittäin huomannut, että monelle saattaa jäädä ne negatiiviset kommentit vain mieleen enkä halua luoda kuvaa, että minulla oli huono loma. Loma ei ollut huono, vain ehkä hieman karu juuri tämän muutoksen osalta.
Vaikka miten matkustamisesta pidän, tällaisissa asioissa tulen hieman kiukkuiseksi, kun huomaan miten alkuperäinen kulttuuri laitetaan toiselle sijalle, että isot turistilaumat saadaan liikkeelle. Tämä näkyy Aasiassa ainakin räikeästi, kun menut ovat jopa ruotsiksi ja sieltä löytyy lihapullia. Vielä ihan tälle tasolle ei Tulumissa oltu menty, mutta kyllä siellä kävi jo ruotsalainen mobile pay sekä kryptovaluutalla pystyi myös maksamaan illallisen.
Tulen kirjoittamaan Tulumista teille vielä lisää ja korjaamaan mutamaa asiaa, sillä koen, että esimerkiksi hotellisuositukset pitää korjata omalta osaltani ainakin näin joulun ja uuden vuoden osalta. Muutama teistä onkin mennyt aiemmin suosittelemaani hotelliin, mutta en enää voisi suositella sitä lapsiperheille.
Ehkä ajankohta oli huono lomalleni ja ensi kerralla menenkin Tulumiin varmasti kesällä, jolloin paikka on paljon rauhallisempi ja moni paikka kiinni. Täytyy tosin todeta, että ehkä ensi kerralla matkani tulee suuntautumaan sisämaahan ja jonnekin muualle myös eikä vain Karibialle. Tuntuu, että tämä osa Meksikoa on osaltani nyt nähty.
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
19 Comments
Voi, tiedän tunteen! Meille kävi samoin Euroopassa: matkustimme Bulgarian Sunny Beachille kun se vasta alkoi nostaa päätään turismivirrassa. Ranta oli autio ja upea, kuin Porin Yyteri; koskematon silmän kantamattomiin ja luonnotilassa. Vain muutama hassu hotelli rannalla ja ihmisiä ei juuri ollenkaan. Ruoka oli hyvää ravintoloissa, pihvit pehmeitä ja parhaasta lihasta tehtyjä. Mikä fiilis meille jäi! Upea kohde, tänne vielä palataan. Mutta annas olla: päätimme matkustaa paikalle kolmen vuoden päästä edellisestä ja mitä olikaan tapahtunut: kaunis luonnontilassa ollut hiekkaranta rakennettu täyteen erilaisia rantaravintoloita, musiikki soi täysillä jumputtaen joka tuutista, rannalla vuokrattiin vesiskoottereita yms. ja benjihyppytornista sai pudottautua alas rannan tuntumaan. Ruoka oli ravintolassa pettymys: kuivaksi paistettuja ohuita pihvejä. Hinnat nousseet. Turisteja joka paikka täynnä ja taksikuskin mukaan kolmen vuoden aikana oli rakennettu alueelle yli 70 uutta hotellia. – Kuten arvata saattaa, emme nauttineet lomasta. Ensimmäisen lomakerran luonnon kaunis koskemattomuus ja turistien vähyys oli tehnyt paikan sydämiimme, joka toisella kerralla vietiin pois. Sunny Beach jäi meiltä siihen; emme palaa. Koskaan.
Heippa Anne,
vähän on samanlaisia fiiliksiä täällä. Mieheni paras ystävä tosin asuu siellä, joten kai minä sinne joskus menen vielä uudestaan. Luulen, että Tulumissa käy samoin mitä Balilla. Kun ranta on rakennettu täyteen ja pilattu, alkavat hotellit rakentaa syvemmälle sademetsään uusia paikkoja joissa saa samanlaisen zen-fiiliksen mitä aiemmin rannalla.
Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että kun samalla puhutaan ihmisten vastuullisesta kuluttamisesta, mutta sitten vastuullisuus ei koske kaupunki- tai kyläsuunnittelua turistikohteissa.
Bulgaria on varmaan monessa asiassa hyvin samalainen mitä Meksiko. Moni paikallinen myös sanoi, että huumekartellit pesevät rahaa uusilla rakennuksilla ja hotelleilla jota Tulumiin nousee. Valitettavaa.
Tulum vaikuttaa edelleen ihanalta paikalta, mutta jouluna tuskin missään turistikohteessa on väljää ja Tulum on ihan turistikohde ja kasvava sellainen. Minusta on hieman outoa aina kuunnella näitä valituksia, että paikan “on annettu” mennä huonoon suuntaan, ts. päästetty paikalle kaikki sinne haluavat ja sitä mukaa rakennettu lisää hotelleja jne. Miksi sitten joidenkin pitäisi sinne päästä ja toisten ei? Menithän itsekin turistikohteeseen pahimpaan sesonkiaikaan, eli ihan menemällä jonnekin muualle olisit voinut vaikuttaa itse paikan pysymiseen hiljaisempana. Tavallaan siis ymmärrän harmituksen, mutta tavallaan en, että miksi sinne sitten pitää mennä jos sinne ei saisi mennä/päästä?
Heippa,
jep, mutta se metsän hakkaaminen ja hippien häätäminen metsistä harmittaa. Moni Eurooppalainen ja Etelä-Amerikkalainen asusteli metsässä ja eli vapaata elämää ja vaikka en itse elä mitenkään “vapaasti”, oli surullista nähdä että heidän telttoja ei alueella enää ollut.
Pitää ymmärtää, että paikka on varmasti ollut yksi maailman kauneimmista ja sen luonto on todella hauras cenotejen takia. Me voidaan Suomessa hakata metsää mutta pinnan alta löytyy vain kalliota, tuolta alueelta vedenalaisia jokia. En myöskään ymmärrä jos sadan kilometrin päässä on jo iso turistikeskus, niin miksi tätä ei voisi säilyttää enemmän boutique- ja luonnonkauniina-paikkana.
En tiedä oletko koskaan ollut Tulumissa, mutta jos neljän kilometrin matkalla istut 2h ruuhkassa, kertoo se miten jumissa koko apikan infrastruktuuri oikein on. Ilmassa maistui pakokaasu samalla tavalla mitä Pariisissa, niin kyllä se pahalta tuntui.
Uskon, että harmittaa, kun Sinun löytämääsi kylään on osunut moni muukin turisti, siis ns. tavisturisti. Harmittaahan se, että rannat ja ympäristö on muovin ja muun roskan peitossa. Sitä ne halvat lentomatkat teettää. Kyllä se vetää totiseksi, ettei köyhässä Meksikossa kukaan viitsi siivota rantoja, paikallisten aika kun menee päivittäisen leivän (tacon) hankintaan. Iloksesi voin kertoa, että siivojakin paikkoja maapallolta kyllä löytyy, kokeilepa vaikka Malediivejä, Bora Boraa tai Tahitia. ”Pumpula” toki joutuu kaivamaan kuvetta vähän isommasti.
:)
No mutta kyllähän sinä sinne menemällä tuhoat paikan luontoarvoja ihan samalla tavalla kuin ne muutkin turistit, eli en edelleenkään ihan ymmärrä tätä. Että miksi juuri sinun pitäisi sinne päästä jopa joka vuosi, mutta muiden ei? Jos koskematonta luontoa haluaa lomaltaan niin turistirysät eivät ehkä ole paras valinta joulusesongin aikaan…
Heippa Anna,
En kolme vuotta sitten ymmärtänyt, että miten paikka voisi muuttua niin paljon kolmessa vuodessa. En yritä sanoa että minulla on joku etuoikeus mennä minnekään. En ymmärrä että miksi tämä keskustelu on lähtenyt tähän suuntaan. En ole urputtumassa väenpaljoudesta sinällään, vaan siitä että miten Tulum ei pidä huolta infrastruktuurista ja luonnosta. Kyse ei ole samanlaisesta luonnosta mitä Suomessa on, vaan todella hauraasta paikasta. En olisi voinut uskoa, että miten paljon kolmessa vuodessa metsää hakataan cenotejen päältä.
Suosittelen katsomaan tämän dokumentin: https://www.thedarksideoftulum.com/
Hei!
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelet siitä mikä vastuu influencereilla voisi olla asian suhteen? (En tarkoita tätä syytöksenä vaan ainoastaan keskustelun avauksena)
Yksi Tulumin räjähdysmäisen turismin kasvun syyn on varmasti instan ja erilaisten blogien eli influencereiden tekemä työ paikan nostamiseksi huomion keskiöön.
Mietin itseasiassa tätä asiaa todella paljon. En tule jakamaan kuvia tai paikkoja jotka ovat vielä säilyneet luonnonkauniina. Olin ensimmäistä kertaa kaikkea tätä somemaailmaa niin vastaan kun näin miten metsää oli hakattu niin paljon uusien asuinalueiden tieltä.
Ei siinä sinänsä mitään että Tulumissa on paljon ihmisiä, se luonto minua tässä kohtaa harmitti niin paljon. Meksiko on niin köyhä ja korruptoitunut maa, että ei ketään kiinnosta kilpikonnat tai metsän hyvinvointi jos pikavoittoja voi tehdä turismista.
Tulen kirjoittamaan asiasta postauksen pian. Pitää vain miettiä miten sen muotoilisi tavalla, jotta se ei sotisi alaani vastaan.
Kävin itse Tulumissa muutama kuukausi ennen kuin luin blogistasi käyneesi siellä myös ensimmäistä kertaa, olisiko ollut kolme vuotta sitten. Muistan miettineeni ihailevaa blogipostaustasi koska oma kokemukseni samoihin aikoihin oli aivan eri. En sitten lähtenyt kyseenalaistamaan kokemustasi koska ajattelin näiden juttujen olevan mielipidekysymys. Olin lisäksi alueella hieman eri aikaan, eli saatoin nähdä paikan pahimpana kautena.
Oma kokemukseni oli silloin kolme vuotta sitten negatiivinen koska koin alueen olevan insta-helvetti. Kaikki juppipalvelut löytyivät, kaikki instaväen lempparijutut. Ruman pääkadun/valtatien ravintolat olivat täynnä varakkaan oloisia amerikkalaisia, jotka näyttivät hohdokkailta mutta paikassa ei ollut pienissäkään määrin aitoa Meksikon henkeä, vain New Yorkin tredikkäissä kaupunginosissa “kuviteltu” kiiltokuva Meksikosta. Hotellit myivät ylihinnoin kuvitelmaa hippiunelmasta: rannalle ajelehtineista oksista kyhätyistä majoista, joihin kantautui meren pauhe. Ravintolan baarissa kuitenkin länsimaiset baarimikot tarjoilivat avocado toast ja muut ajan villitykset. Muutamassa ravintolassa toki näkyi näitä mahdollisesti kauankin alueella eläneitä “hippejä”. He äiskäröivät turisteille, joiden läsnäolo ironisella tavalla tuntui heitä harmittavan, vaikka olivatkin bisneksien elinehto.
Itse koin Tulumin paikkana, jossa jupit hippien vaatteissa esittivät olevansa estottomia. Itsekin palvelujen saatavuus miellyttää, mutta Tulumista en saanut irti mitään muuta kuin vaikutelman ulkomaisesta rahasta.
No, onneksi ajoimme hieman enemmän sisämaahan , mistä lomafiilis sitten jo tarttuikin. Merida oli muunmuassa upea kokemus vaikka sekin kovin lähellä tätä itärannikon turisti-showta.Ehkä Belize miellyttäisi teitä enemmän?
Heippa Lena ja kiitos kommentista!
Ymmärrän hyvin. Viime loma oli todella rauhallinen ja seesteinen ja sen takia en oikein muista muuta kun ihanan hotellin ja rennon meiningin. Olimme tosin paljon lapsipariskunnan kanssa ja menimme aikaisin nukkumaan, kävin joogassa ja söimme hotellin ravintolassa paria iltaa lukuunottamatta. Olimme Tulumissa vain viisi yötä enkä kiinnittänyt muuten ekologisiin ogelmiin huomiota kuin että muovia löytyi merestä jo tuolloin. Nyt minä olin pahimpana kautena, mutta ilmeisesti sitä hiljaista kautta ei enää ole.
Vaikka tällä alalla olen ja otan paljon kuvia, koin paikan olevan myös insta-helvetti. En senkään takia innostunut ottamaan kuvia koska joka puolella oli joku kuvaamassa samoilla teennäisillä ilmeillä :D
Nyt hippejä ei enää ollut metsissä, mutta rannalla hei myivät kimonoa 80 dollarin hintaan. Naurahdin, että nyt on kyllä polyesterilla ja rantarätillä hintaa. Jäi ostamatta. Tuossa hipin ryöstöhintaisessa kimonossa ehkä kiteytyy se olennaisin Tulum. Turistia riistetään joka paikassa, mutta se raha ei mene luonnon suojeluun tai veroihin. Raha menee ihan muualle kuin Tulumin hyväksi.
Missä te asuitte Tulumissa ollessa? Meidän piti mennä Meridaan, mutta en sitten halunut istua autossa koko lomaani sillä nytkin tuli istuttua ihan tarpeeksi.
Minulle jäi nyt todella karu kuva rantalomista, joten olen varmaankin tästä lähtien kaupunkilomien ystävä. En halua olla enää mukana luonnon hyväksikäytössä ja koen, että moni paikka minne haluaisin mennä, on kokemassa Tulumin kohtaloa. Olen jotenkin ihan todella syvästi järkyttynyt ja kun katsoin dokkarin https://www.thedarksideoftulum.com/ aloin miettimään turismia ihan eri kohdista kun niistä Instagram-filttereistä.
Kiitos paljon kommentistasi!
Moi Sohvi! Uskon ymmärtäväni, mitä ajoit tällä kirjoituksella takaa, vaikka se ehkä on joissain kommenteissa ‘ymmärretty tahallaan väärin’. Yksi omista parhaista matkakokemuksistani oli Azorit. Heillä on rajoitettu vuosittaista turistimäärää ja eri matkanjärjestäjät saavat kohteen valikoimiinsa vuorovuosin. Näin varmistetaan, että pienen saaren luonto kestää. Matkat eivät silti ole kalliita ja ovat ns. tavallisten turistien saavutettavissa, tosin eivät joka vuosi. Tätä toivoisin näkeväni muuallakin!
Heippa Sonja,
jep, en nyt aja takaa samanlaista turismiurputusta mitä esimerkiksi ihmisillä on vaikka Ranskasta tai Italiasta, vaan ihan lunnon puolesta täällä huutelen. Jos paikka on tarkoitettu 10 tuhannelle asukkaalle ja yhtäkkiä siellä on 2 miljoonaa turistia vuosittain niin kyllähän siinä luonto kärsii.
Onpa hyvä idea päättäjiltä. Mitään samanlaista en tosin usko Meksikossa näkevän sillä hallinto on niin korruptoitunut. Ja kun heillä on ihan samanlaiset esimerkit jo Playa del Carmenin oslta, joka oli Tulumin kaltainen paikka vielä 20 vuotta sitten.
Tässä tämän päivän ongelma varmaan piileekin. On hankalaa löytää kultainen keskitie aitouden ja ajanmukaisuuden välillä. Aitouskin ja originaalisuuskin rapisee asioista kun niitä tarpeeksi toistellaan. Instagramissa on tottakai paljon polun luojiakin, ehkäpä jopa olet joissain asioissa heidän joukossaan (en epäile ollenkaan, en vain ota kantaa tähän). Mutta suunnan näyttäjien perässä tulevat laumat ja tämä itseäni harmittaa vaikka varmasti olenkin aikalailla laumojen joukossa itsekin. Kyseenalaistan vain sen mihin kaikkeen minun täytyy lauman jäsenenä lähteä mukaan.
Ja olen samoilla linjoilla, Tulumista en suostu pitämään vain koska se on in enkä suostu minäkään ostamaan sitä 80 dollarin kimonoa vain koska se jotenkin kuuluu asiaan tai näyttää hyvältä instassa. Tästä samasta asiasta muuten huomasin Sara Siepin (?) kommentoineen Bali-lomansa yhteydessä. En pahemmin seuraa henkilöä mutta liittyy aiheeseen ja myös siihen, että omassa ystäväpiirissäni on myös Bali saanut saman arvion kuin Tulum.
Tälläinen pieni instagram moan.
Asuimme itse vuokraamassamme talossa Tulumissa. Kieltämättä istuimme autossa hyvän tovin mutta Cancunin ja Tulumin jälkeen tarvitsin vastapainoksi muuta.
Onneksi Aasiassa, joka on tutumpi eikä varmasti aina se esimerkillisin on pikku hiljaa herätty tietoisuuteen turismin kääntöpuolesta. Roskaaminen ja luonnon säästäminen on alkanut nousemaan tärkeämpään asemaan.
Brasiliassa, jota aika hyvin voi verrata Meksikoon korruptoituneisuudessa, on paikkoja jonne turistien määrä on rajoitettu, ja jossa kaikilta muilta kuin vakituisilta asukkailta kerätään ympäristö/luonnonsuojeluveroa. Oman kokemukseni mukaan verotulot myös käytetään luonnonsuojeluun ja esim. suojelualueiden infrastruktuurin parantamiseen (esim. estämään turismista koituvia vahinkoja luonnolle). En siis näkisi aivan mahdottomana, etteikö tällainen voisi onnistua myös Meksikossa.
Heippa Mari,
ja kiitos kommentista. Kuulemma suurin osa hotelleista on Argentiinalaisten omistuksessa ja rahat eivät mene paikallisten ongelmien ratkaisuun. Puhuin monen paikallisen kanssa asiasta ja vastaus oli “this is Mexico, even the president can be bought if needed.” Tällä viitattiin siihen miten huumekartellit ovat maksaneet maan johdolle, jotta heidän annetaan rakentaa huumebisnestä rauhassa.
Suosittelen katsomaan tämän dokumentin:
https://www.thedarksideoftulum.com/
Hei,
Olin itse Tulumissa ensimmäistä kertaa kesä-heinäkuussa 2018. Paikka oli silloin todella hidas, hiljainen ja ihana. Campingalueita näkyi viidakossa kyllä silloin. Muutenkin yleisfiilis oli se, että asioita tehtiin siellä luonnon ehdoilla, joten harmi kuulla, että vaikutelma oli niin erilainen highseason aikaan. Suosittelen lämpimästi matkustaman Tulumiin highseasonin ulkopuolella, jolloin se on myös huomattavasti edullisempaa.
Heippa Nina,
Minulla oli tuo sama fiilis vuonna 2015. Nyt kun olin paikassa vähän kauemmin ja olin rannan lisäksi myös muualla, huomasin paljon ikäviä muutoksia. Jos ei paljoa liiku Tulumissa ja pysyy vain hotellissa rannalla, ei välttämättä huomaan muutoksia.
Suosittelen katsomaan tämän:
https://www.thedarksideoftulum.com/