Meat District Porvoo ja elämäni parhain burgeri

Avec Sofié blog l Meat Distric

Kun olin Suomessa, oli minulle järjestetty ohjelmaa synttäreideni takia. Ystäväni tietävät miten paljon pidän Porvoosta, joten vietimme aurinkoisen lauantain jäällä kävellen ja nauttien kirpakasta talvi-ilmasta. Tämä jääkävely oli ensimmäinen kerta, kun huomasin, että mieheni ei ole tehty Suomen ilmastoa varten. Emme ole ikinä aiemmin olleet Suomessa silloin, kun meillä on ollut kunnon talvi, mutta tällä reissulla minä hypin onnesta ja toinen sen takia, että pysyisi lämpimänä.

Avec Sofié blog l Meat Distric

Avec Sofié blog l Meat Distric

Mitä tehdään talvipäivän päätteeksi? No mennään syömään tietenkin! Porvoossa on ihan mielettömiä ravintoloita ja niiden takia kannattaa ehdottomasti ottaa puolen tunnin automatka Helsingistä. Olen usein miettinyt, että miten Porvoo onkaan niin ihana ruokakaupunki, mutta siihen varmasti liittyy monta asiaa, ja yksi on varmasti se, että yrittäjillä on mahdollisuus avata ravintoloita sinne, koska vuokrataso on alhaisempi. Toinen asia mikä varmasti vaikuttaa on se, että tilat ovat niin lähellä ravintoloita, joten tuoreita raaka-aineita on aina saatavilla. Uskoisin myös, että monilla ravintoloilla on omia kasvimaita, joten myös viljely tai edes yrttitarhailu on mahdollista.

Avec Sofié blog l Meat Distric

Avec Sofié blog l Meat Distric

Meat Districtin tunnelmasta tuli mieleen Kööpenhaminan tummat ravintolat ja cocktail -baarit. Kylmiä sävyjä ja tummia taustoja vasten ruoka näytti todella kauniilta ja värit tulivat niin kauniisti esiin. Kun katsoin viereisiä pöytiä, näytti tunnelma tummalta sekä kuin kansikuvista.

Avec Sofié blog l Meat Distric

Avec Sofié blog l Meat Distric

Kun katsoin juustolautasia ja alkupaloja, ihastuin yrtteihin ja kasveihin ja sain taas pienen yrttitarha-kipinän. Tällä viikolla ajattelin laittaa yrttini taas kasvamaan nyt kun valoa on jo niin paljon, että yrtit kasvavat pelkästään sen voimalla eikä keinovaloja tarvita. Voisiko joku muuten teistä muistuttaa minua, mikä on tuo kuvassa näkyvä yrtti? En saa sitä nyt millään mieleeni.

Avec Sofié blog l Meat Distric

Vaikka syön tällä hetkellä lihaa todella vähän, söin viikon lihakiintiöni burgerin muodossa Meat Districtissä. Heittämällä elämäni paras burgeri. Liha oli ihan mielettömän mureaa ja kaikki maut olivat balanssissa. Minun burgerissani pitää olla pikkelöityjä ainesosia jossakin muodossa (kurkkuna, retiisinä tai sipulina) ja Meat Districtin burgerissa niitä oli kurkun ja sipulin muodossa. Pikkelöidyt kasvikset antoivat ihanaa vastapainoa suolaiselle pihville. Nam!

Suuret kehut saavat myös ravintolan perunat. En tiedä miten ne oli tehty, mutta kerrassaan mielettömän makuisia. Ehkä ne oli paahdettu suolapedillä, jonka jälkeen laitettu puu-uuniin hetkeksi? En tosiaan tiedä, mutta myös elämäni parhaimmat perunat! Olen perunafani ja sydäntäni lämmittää, kun burgerin kanssa saa perunan jossakin muussa muodossa kuin fritattuna.

Meinasin aluksi kirjoittaa Meat Districtistä osana Porvoon talvipäivää, mutta ravintola ansaitsi kyllä ihan oman postauksensa. Niin ihana paikka ja mieletön ruoka. Menkää burgerille vaikka töiden jälkeen tai ensi lauantaina. Helsingistä ajaa Porvooseen vain 30 minuutissa :)

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Allas seapool ja paras aamun aloitus

On aamuja ja sitten on niitä vähän parempia Allas Seapool -aamuja. Olen aamuihminen ja minulla ei ole kovinkaan usein huonoja aamuja. Eli vaikka taivaalta tulisi mitä, aamuisin sisälläni paistaa aina aurinko. Se aurinko tosin paistoi myös torstai-aamuna, kun heräsin jo ennen kuutta, sillä minulla oli treffit ystäväni kanssa 06:30 vesijuoksun merkeissä.

Avec Sofié blog l Allas seapool

Avec Sofié blog l Allas seapool

 

Avec Sofié blog l Allas seapool

Joku voisi pitää minua ihan kahelina mummelina, mutta vesijuoksu on kuulunut minun harrastuksiini jo monen monta vuotta. Raahasin muun muassa aikoinaan vesijuoksuvyön jopa Aasiaan, kun olin Malesiassa vaihdossa. Siellä ei tosin tullut juostua, mutta uimahalleissa kylläkin.

Allas Seapool on ihana lisä Helsingin keskustan tarjontaan. Viime torstai oli ensimmäinen kerta, kun olin Altaalla polskimassa, mutta jos asuisin Helsingissä, olisi minulla varmasti 40 euroa (!!!) maksava kuukausikortti käytössä. Ihan sama paistaako vaiko sataa, vesi on lämmitetty, niin sinne on ihana pulahtaa.

Avec Sofié blog l Allas seapool

Juoksimme altaassa kaksi tuntia, eikä meitä olisi meinannut saada ulos sieltä millään. Oli ihana juoksennella, sekä vaihtaa kuulumisia samalla kun urheilee. Aurinko paistoi kirkkaana sekä lokit lauloivat taustalla. Mikä fiilis. Aamut ovat tosiaan ihmisen parasta aikaa.

Vesijuoksun jälkeen olimme aivan kuitti ja tarvitsimme hieman tankkausta, joten söimme aamiaisen myös Altaalla. Emme ottaneet uimari-aamiaista, vaan croissantit menivät näiden juoksijoiden napaan urheilusuorituksen jälkeen. Fiilis sen kuin parani kun otimme aamuiset auringonsäteet vastaan juodessamme aamukahvia.

Avec Sofié blog l Allas seapool

Avec Sofié blog l Allas seapool

Avec Sofié blog l Allas seapool

Pursuin tämän aamun jälkeen varmasti onnea ja iloa enemmän kuin aurinko säteitä, kun olin niin fiiliksissä. Aivan mieletön aamun aloitus ja paikka. Hyvä Helsinki kun olette saaneet tällaisen paikan, jossa urheilla ja vielä läpi vuoden.

Please leave a comment

Mattolaituri goes Demo

Suomifiilistelyt jatkukoon.. Yksi asia mihin olen myös Ranskassa herännyt, on se, että Helsinki on varsinkin tällä hetkellä mitä ihanin kesäkaupunki. Täällä on mitä ihanimpia terasseja. Meillä on merellisiä olohuoneina esimerkiksi Mattolaituri, Café Birgitta, Allas, Löyly, Ursula… Ja näissä kaikissa olen yrittänyt tällä reissulla käydä ja näyttää miehelleni miten kaunis Helsinki on kesällä.

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Olen aina asunut veden äärellä ja sen takia Pariisissa kaipasin nimenomaan merta. Kun kesällä lämpöasteet huitelevat melkein neljässäkymmenessä asteessa, sitä alkaa kaivata viilentävää merta aika äkkiä. Moni Pariisin kesämatkailija kysyy, että minne Pariisissa voi tällä hetkellä mennä vilvoittelemaan, mutta ihan samanlaista repertuaaria ja samanlaisella varustuksella ei meiltä kahviloita löydy. Totta kai Helsingissä on tilaa ihan eri lailla mitä Pariisissa, mutta kyllä me voitaisiin vähän kovempaan rummuttaa, että miten upea kesäkaupunki meillä on.

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Eilen kävin ensiksi välipalalla syömässä Storyn lakritsi-vanilja pullan ja sen jälkeen menin Mattolaiturille maistamaan Demon merellisen lounaan. Ihan mieletön lisä Mattolaiturille tuo Demon kesäkeittiön rakentaminen. Demon menusta löytyi täydellisiä suomalaisia merellisiä herkkuja; silakoita, rapuja sekä uusia perunoita. Taisimme ottaa jokaisen annoksen menulta ja jakaa maistiaisia seurueemme kesken.

Oma suosikkini perunoiden lisäksi oli corn dog. En ole pikaruoan ystävä juurikaan muuten, mutta corn dog naudasta maistui myös minulle. Suuri suositus pieneen nälkään :)

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Mattolaituri on ollut monena kesänä oma suosikkiterassini Helsingissä. Kävelin sinne usein Töölöstä aamuisin kahville ja takaisin. Ihana aamukahvireitti, jota on välillä ikävä. Nyt olen nauttinut Mattolaiturista ja muista terasseista sydämeni kyllyydestä ollessani täällä.

Avec Sofié l Mattolaituri goes Demo

Mattolaiturin ja Demon yhteistyöstä muistuttaa pieni Ape 50. Nämä pikkuruiset hurmuriautot ovat Italiassa tuttu näky ja villeimmissä unelmissani haluaisin rakentaa oman söpön pienen jätskikojun vaaleanpunaisen Apen sisälle. Nyt tosin ihailen tuota punaista Apea Mattolaiturilla :)

Suosittelen Demon lounasta lämpimästi ja friteerattuja silakoita suomalaiseen nälkään. Mattolaituri on kuin pala Rivieraa Helsingissä, mutta menu on ehdottomasti parempi ainakin minun mielestäni. Jos teille on tulossa ulkomaisia vieraita, niin käyttäkää heidät terassilla lounaalla ja näyttäkää pala kauneinta Suomea :)

Please leave a comment

Helsinki, minulle tulee sinua niin ikävä.

Lauantain kaltainen päivä tekee Helsingistä lähtemisestä ihan äärettömän hankalaa, sillä juuri ystävieni takia kaipaan tänne niin paljon. Se vain on niin, että ne ihmiset tekevät kaiken. Kun nämä huippuladyt ovat täällä, on ulkomailla olo minulle niin hankalaa.

Ihan jo ahdistaa ottaa huomenna lento takaisin Luxemburgiin, sillä tiedän, että samalla sanon heipat rakkaimmilleni. Luxemburg on kiva paikka, mutta maan suurin ongelma on minun kohdallani se, että sieltä ei ole suoria lentoja Suomeen. En siis ikinä pääse tänne pelkäksi viikonlopuksi ja näin jälkiviisaana minun olisi kannattanut odotella rakkaani seuraavaa työkohdetta mieluummin Suomessa kuin Luxissa. Enhän näe Pampulaanikaan käytännössä kuin viikonloppuisin, sillä hänkään ei voi tehdä työmatkojaan Luxemburgista. Toisaalta, kaikkea pitää kokeilla ja olin aina halunnut asua Luxissa, joten nyt on kokeiltu. Eri asia olisi tietenkin, jos voisin tehdä osan aikaa töitäni etänä, niin sitten voisin ihan hyvin asuakin Luxemburgissa.

helsinki1

Ystäväni ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa ja olemme tehneet niin paljon erilaisia asioita yhdessä.  Sen takia ajoittain koen, että en voi olla heidän elämässään samalla tavalla läsnä mitä toivoisin. Tällä hetkellä monilla heistä on myös maitobisneksiä (lue: vauvoja) niin jään näidenkin pienten elämästä puolittain pois ja se toki harmittaa. Vaikka miten on FaceTimet ja Skypet, mutta ei se ole sama asia, kun kokkailu, kävelyt tai leffaillat yhdessä. Ihan se, että sain eilen istua ystäväni sängyllä syömässä salaattia, tuntui maailman parhaimmalta.

Lauantai oli varmasti ensimmäinen kerta, kun suurin osa ystävistä oli samassa tilassa. Oli ihana nähdä, miten kaikki olivat, kun he olisivat tunteneet toisensa aina ja he myös kysyivät, että milloin nähdään samalla porukalla seuraavan kerran. Minulla on todella paljon erilaisia ystäviä, on taiteilijoita ja lakimiehiä, mutta silti kaikki ovat jollain lailla niin samanlaisia. Niin ihania ja NIIN rakkaita.

Antaisin mitä vain, jos voisin olla Helsingissä enemmän. Jos minulla olisi joustava työ, niin lentäisin tänne vaikka joka viikonloppu näkemään rakkaitani.  Muistakaa siis, että jos saatte asua lähellä ystäviänne, olette niin onnekkaita. Mikään maailmassa ei korvaa ystäviä ja heidän kanssa vietettyjä hetkiä.

Please leave a comment

Ilta Italiassa

Muutama viikko sitten vietin sateisen illan mitäs muutakaan tekemässä kuin leffaa katsoen. Joskus näin kesällä sitä jopa salaa toivoo että sataisi, jotta voisi olla edes hetkisen sisällä rauhassa ja ihan vain sohvalla löhöten. Tiedän, että niin ei saisi toivoa, mutta jos ei kerrota kenellekään niin välillä toivon myös sadepäiviä.

hello there 6

Tuona sateisena leffailtana en tosin ollut kotosalla, vaan vietimme Viaplayn, viestintätoimisto Myyn eli ”myyläisten” ja muutaman muun bloggaajan kanssa muutaman tunnin Italiassa. Söimme herkullista sormiruokaa, höpöttelimme ja katselimme italialaista menoa ihanilta säkkituoleilta käsin.

hello there 5

Katselen yleensä elokuvia joko kavereideni kanssa tai sitten ihan yksikseni, sillä minulla on hivenen erilainen elokuvamaku kuin poikaystävälläni. Minusta parhaimmat elokuvat ovat juuri niitä joissa ei käytännössä tarvitse edes tapahtua kovinkaan paljoa- mieluummin tuntea. Parempi puoliskoni sen sijaan pitää enemmän sellaisistä vähän vauhdikkaammista elokuvista. Jos menemme yhdessä elokuviin ja hän saa päättää – minä nukahdan saman tien.  Jos minä saan päättää elokuvan, niin hän tuskastuu elokuvateatterin penkkeihin ja odottaa kärsimättömänä milloin elokuvassa alkaa tapahtua jotain – ja eihän niissä yleensä ala. Hyvänä esimerkki tästä oli elokuva Norwegian Wood. Minun sydämeni oli pakahtua niistä hiljaisista hetkistä, kun vieressä oleva taasen katsoi silmät pyöreänä ja ihmeissään- minua ja elokuvaa.

hello there 4

Tuona sateisena leffailtana emme tosin katsoneet ihan niitä rauhallisempia elokuvia, vaan katsoimme Woody Allenin To Rome With Love ja pääsimme hetkeksi Italiaan. Elokuvassa oli muutama lempinäyttelijäni: Penelope Cruz ja Ellen Page.  Jos olette nähneet VickyChristinaBarcelonan, niin elokuva oli tunnelmaltaan aika samanlainen – letkeä, rento ja vähän hömppä.

Katson ihan todella vähän televisiota, tai siis en katso telkkaria käytännössä ollenkaan. Olen varmaan avannut television omasta tahdostani viimeksi viime vuoden puolella. Elokuvia taasen katson mielelläni ja noin kerran viikossa tulee katsottua jokin elokuva. Vakiosuosikkeja löytyy muutama ja esimerkiksi Amelié, Perhonen LasikuvussaAmores Perros, Meri Sisälläni, Hinnasta Viis ja Hable con Ella on näitä elokuvia joita katson edes takaisin ja ympäri.

Onko teillä joitain suosikkielokuvia joita katsotte aina uudelleen ja uudelleen?

Kuvat: Timo Soasepp

Please leave a comment
1 2 3 9